Social Media Icons

tiistai 3. huhtikuuta 2018

Nimikointitarrat, tavaransa kadottelevan pelastus + Tarramonsteri-alekoodi

Ei kommentteja Share It:


Yhteistyössä Tarramonsteri.fi. Koodilla LAPS18 saa 15% alennusta Tarramonsterin verkkokaupassa 9.4.2018 saakka. 


Meillä on perhepiirissä vitsi siitä, että minä olen Wonder Woman: "I wonder where I put my keys, wonder where I left my purse, I wonder where my money went". Jätän ihan takuuvarmasti jotakin aina johonkin ja unohdan asiat, vaikka merkitsisinkin ne kalenteriin/to do-listalle/post-it-lapulle jääkaapin oveen ja vaikka pyytäisin miestä muistuttamaan asiasta. Valitettavasti tässä suhteessa omenat eivät ole pudonneet kauas puusta. Ennen päiväkodin alkua meille alleviivattiin, kuinka tärkeää olisi, että kaikki vaatteet, kengät, unilelut ynnä muut nimikoitaisiin, jotta ne varmasti löytäisivät oikean omistajansa. Ja minähän nimikoin. Nimikoin niin paljon, että omia pyykkejä kuivumaan ripustaessani mietin, miksi niistä puuttuvat tarrat. Ostin kavereideni suosituksesta (ja varmaan jonkun bloggaajakaverini alekoodilla) Tarramonsterista pari pakkausta Mini pilkku-tarroja, ja kävin tarra-arkin kanssa lastenhuoneen kaapit hylly kerrallaan läpi. Nyt (ensimmäisestä) nimikointiurakasta on kulunut noin kahdeksan kuukautta.

Mitkä ihmeen nimikointitarrat? Tarramonsterin nimikointitarrat ovat koviin ja pehmeisiin pintoihin tarttuvia tarroja, jotka korvaavat permanenttitussein tehdyt merkinnät tavaroiden omistajasta. Sivuilla voi suunnitella itselleen nopeasti ja kätevästi mieluiset tarrat aina väriä, kokoa, kuvioita ja fontteja myöten. Tarrat eivät irtoa pesuissa, mutta ne saa silti siististi irrotettua esimerkiksi silloin, kun vaatteen haluaa myydä kirpputorilla tai muuten vain laittaa eteenpäin. Kokeneet nettikirppistelijät toki tietävätkin, että tussilla tehty nimikointi laskee vaatteen arvoa (vaikka omaan ostopäätökseen sellainen ei ole koskaan vaikuttanut).

 Itse tilasin tällä kertaa neljä erilaista tarrapakkausta: esikoinen valitsi itselleen Hedelmätarha-teemapakkauksen, pojat halusivat Mini Monsterin pakkauksen, Monsterin pilkkupakkauksen sekä perinteisen Mini Pilkku-pakkauksen. Omia suosikkejani ovat edelleen minipilkut (halkaisija 18 mm), jotka sopivat pienimpiinkin pesulappuihin. Esimerkiksi rukkasten ja huivien pesu-ja kokolaput ovat monesti aika pieniä (jonka vuoksi en niitä käsin kirjoittamalla pystyisikään nimikoimaan). Tarramonsterilta löytyy monen kokoisia ja monen värisiä tarroja, mutta itse olen mieluusti tilannut kirkkaan värisiä tarroja, jotta ne helposti erottuvat vaatteesta.

Ensimmäiset nimikointitarrani siis tilasin noin 8 kuukautta sitten eikä tietääkseni yksikään ole irronnut itsestään, ei vaikka päiväkodissa syksyllä riehuneen täiepidemian ja norokierteen aikana pesin ihan kaikki käyttövaatteet 95 asteessa ja vaikka pari kuukautta sitten hankimme kuivausrummun, jonka kautta melkein kaikki vaatteet käyvät. Itse asiassa, nimikointiurakkaa aloittaessani löysin käytettynä ostetuista vaatteista ihan samanlaisia nimikointitarroja! Kirpputorilta kaksi vuotta sitten ostetun, superrakastetun ja paljon käytetyn dinopaidan pesulapusta (jota en koskaan ollut sen tarkemmin tarkastellut) löytyi tieto siitä, että paita kuului kerran Aarre-nimiselle pojalle ja löytyipä lapusta Aarteen äidin puhelinnumerokin. Terveiset Aarteelle, paitasi on edelleen rakastavassa kodissa - uudella tarralla varustettuna vain!



Minä olen pyrkinyt nimikoimaan tarroin aivan kaiken kerhorepuista kaulureihin, pipoihin, hanskoihin ja pikkuhousuihin. Nimikointitarrat löytyvät myös lasten harrastuskamoista kuten luistimista ja juomapulloista, mutta olenpa nimikoinut niillä myös omia tavaroitani. Esimerkiksi kuulakärkikynät tuntuvat olevan koulussa katoava luonnonvara (koska kukaan ei tarvitse kynää muuhun kuin piirtelyyn tai läsnäololistan täyttämiseen), joihin pitkät nimikointitarrat hyvin sopivat.

Kuinka monta vaatetta tai tavaraa sitten on päiväkodissa kadonnut? Yksi välihaalari. Minusta se on aika hyvä saldo ottaen huomioon, että jopa alle 10 lapsen kokoisessa kerhoryhmässä (jollaisissa lapsemme monta vuotta kaksi kertaa viikossa kävivät) katosivat aika monet hanskat ja huivit. Niin, ja yhden Mini Rodinin takin unohdimme virolaiseen teemapuistoon lomalla, ja muistan miettineeni, että olisipa oikeasti kirjoittanut siihen nimen ja puhelinnumeron.
Kaksi vaatetta pelastin päiväkodin löytötavarakorista, mutta niistä oli leikattu kokonaan pesu- ja kokolaput irti, enkä sen vuoksi ollut voinut niitä nimikoida (Tarramonsteri tosin myy tällaisia tilanteita varten myös tekstiiliin silitettäviä nimikointilappuja).



Mitä tulee tarrojen sopivaan määrään, niin kolmen lapsen vaatteiden nimikointiin kahdella eri kaudella (syksy + talvi) on mennyt ehkä noin 250-300 tarraa. Koska olen tilannut tarroja varastoon (ja edellisiäkin oli meillä jäljellä), olen nimikoinut uuden vaatteen heti käyttöönottopesun jälkeen (tarran kannattaa antaa liimautua noin vuorokauden verran ennen pesua), joten samanlaista, päivän mittaista nimikointirumbaa ei ole tarvinnut sittemmin käydä. Tarroja kuluu kyllä, koska nimikoin ihan kaiken, mutta ne ovat maksaneet itsensä takaisin, sillä tavarat ovat yhtä välihaalaria lukuunottamatta löytäneet aina takaisin. Meillä lapset ovat kahdessa eri ryhmässä ja kahdessa eri kerroksessa päiväkodissa, mutta käyvät myös harrastuksissa. Ensi vuonna tilanne onkin toinen, kun esikoinen aloittaa koulun ja iltapäiväkerhon, keskimmäinen eskarin ja pienin jää nykyiseen ryhmäänsä - meillä on siis neljä eri paikkaa, johon tavarat voivat arkisin unohtua tai jäädä.

Koodilla LAPS18 saa 9.4.2018 saakka 15% alennuksen Tarramonsterin verkkokaupan kaikista tuotteista. Omat, Tarramonsterilta saadut, testitarrani tulivat tällä kertaa varsin nopeasti, olisikohan mennyt kolme päivää. Kun loppukesästä tein tilauksen, oli heillä kuumin sesonkiaika ennen koulujen ja päiväkotien alkua, ja toimituksessa taisi kestää kolmatta viikkoa. Näitä kannattaa siis tilata vähän varastoon. :)

PS. Tai oikeastaan, on minulla myös toisenlainen kokemus nimikoinnista. Ennen tarroilla nimikointia yritin myös nimikoida vaatteita ohuilla permanenttitusseilla ja silkkiteipillä sekä anoppini aikanaan säästämillä, silitettävillä nimikointilapuilla, mutta se oli tuhoon tuomittua hommaa se. Koska meillä on pienellä ikäerolla syntyneitä lapsia, joilla samat perustrikoot ja colleget, ulkovaatteista ja hanskoista nyt puhumattakaan, kiertävät, koin hirmuisen käteväksi nimikoida vaatteet sukunimellä. Sukunimemme on kuitenkin aika pitkä, joten lapuista loppui usein käsin kirjoittaessa tila kesken. Vaatteiden lapuista suurin osa oli sileäpintaisia (mikä on ihan ymmärrettävää, koska silloin ne eivät hankaa tai kutita) ja sileäpintaisissa lapuissa permanenttitussi levisi söhröksi, josta kukaan muu tuskin sai selvää. Silitettävät laput (joiden valmistajaa en voi kuin arvailla, lienevät 90-luvun jäämistöä) taasen kuoriutuivat pesuissa pois. Luovutin. Tilasin yhteiset laput sukunimellä.

Seuraa Bloglovinissa, Facebookissa, Instagramissa (@lapsellistablogi) tai Blogilistalla

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti