Social Media Icons

keskiviikko 14. helmikuuta 2018

Pari muuttujaa

Ei kommentteja Share It:

Tämä viikko on tuntunut pitkältä kuin nälkävuosi. Viimeisen kahden ja puolen viikon aikana lapset ovat olleet kahtena päivänä päiväkodissa yhtä aikaa, eli suurimman osan ajasta joku on ollut kuumeessa, valittanut kipeää korvaa, itkenyt öisin tai niiskuttanut. Viime viikolla lapset ehtivät olla kaksi tuntia päiväkodissa, kun sain soiton päiväkodista kesken luennon. Kuopukselle oli noussut kuume. Sanoin kurssikaverilleni, että tämä on kuin domino: toinen kaatuu aina mukana. Sitä, kuinka pian näin käy, voi vain arvailla. Kolme vuotta sitten vesirokkoaikaan olimme kotona (tai kotipihalla korkeintaan) viikkoja, koska lapset sairastivat tautinsa yksi kerrallaan. Viime viikolla se seuraava palikka ehti kaatua kahdenkymmenenviiden minuutin mittaisen matkantekoni aikana - sain sairastupaan mukaan kaksi lasta yhden hinnalla. 

Läsnäolopakollisten luentojen, ryhmätöiden ja etätöiden sovittaminen vähäisiin yöuniin ja sairastupaviikkoihin on tuntunut paikoin haastavalta. Viikonloppuna ennätin huokaista, että olemme tunnollisesti sairastaneet joululomalla ja näinä viikkoina kaikki ne flunssat, joilta syksyllä vältyimme. Maanantai-illan päädyimme kuitenkin viettämään Lastenklinikan päivystyksessä. Kuluipa siellä tiistaikin, ennen kuin päästiin leikkaussalin, heräämön ja osaston kautta kotiin. 

Alkuviikon positiivisiin kuuluvat ne tosiasiat, että lapset ovat maailman reippaimpia sairastajia ja että Pokemoneja voi napata sairaalasängystä käsinkin, kun vain tarpeeksi kärsivällisesti odottaa. Ja näin ystävänpäivänä en voi jättää kiittämättä vahvaa tukiverkkoa, perhettä ja ystäviä, jotka jättivät omat askareensa kesken ja kurvasivat kotiovellemme hakemaan terveet sisarukset hoitoon, syöttivät, juottivat, leikittivät ja tsemppasivat. Kiitos. 


Seuraa Bloglovinissa, Facebookissa, Instagramissa (@lapsellistablogi) tai Blogilistalla

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti