Social Media Icons

sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Eikä, joulukuu!

1 kommentti Share It:

Olen tullut tunnetuksi jonkinlaisena jouluihmisenä. Rakastan joulutunnelmaa, tuoksuja, hiljaisuutta... Sitä erityistä tunnetta. En tarvitse joulufiilistä varten virittyäkseni  hupaisaa, herkästi syttyvää akryylijouluneuletta, en vihreitä kuulia, en Jouluradiota, en tonttuovea. En tiedä, olenko ennen tarvinnut siihen päästäkseni ylipäätään mitään hirvittävän erityistä. Ihan vain tunne päättyvästä vuodesta, lomasta ja yhdessäolosta on riittänyt. Niistä on minun henkilökohtainen joulutunnelmani syntynyt. Tähän vuoteen asti.

Ihan rehellinen ollakseni: unohdin koko helvetin joulukuun. Tai en unohtanut, en vain tajunnut, että sekin on jo näin lähellä. En ennen kuin lapset kysyivät, miksei ole vieläkään hankittu suklaajoulukalentereita ja huomasin useamman bloggaajaystäväni aloittaneen blogijoulukalenterin. Tajuntaani iskeytyi myös se tosiasia, että joulukalenterin ensimmäisestä luukusta jouluaattoon on vajaat neljä viikkoa. Shit!

Syksy ja alkanut talvi ovat olleet ihan järjettömän hektisiä. Olin eilen ensimmäistä kertaa viikkoihin ulkona valoisaan aikaan, ilman, että olin menossa mihinkään. Kunhan vain olin. Ulkoilin. Tänä talvena olen nähnyt auringon nousut ja laskut luentosalin tai kirjaston ikkunasta. Olen lusinut viime viikot perheen, vahvan kahvin, kirkasvalolampun ja arki-iltojen jumppatuntien voimalla.

Olen ihan äärettömän innostunut opinnoistani ja tuntuu, ettei mikään maailmassa voisi olla enää yhtään enempää mun juttuni, mutta olen valitettavasti myös suorittaja, perfektionisti ja stressaannun helposti. Aloitin narskuttelija-ryhmässä (vaikka en siis oikeasti narskuttele, vaan kirjaimellisesti teen asiat hampaat irvessä), teen rentouttavaa taukojumppaa, joogaan, käyn pilateksessa ja luen self help-opasta. Ehkä siis kaikkien mielenrauhaan pyrkivien harjoitteiden vuoksi unohdin huonekuusen ja tonttuoven. Tai sitten en ole kaivannut niitä.

Ehkä suurin syy siihen, miksen erityisesti odota joulua tai pitkää lomaa, on että tämä syksy (ja talvi?) on - kaikesta huolimatta - ollut yksi elämäni parhaimmista. Työntäyteinen, kiireinen ja täynnä pitkiä päiviä, mutta myös äärettömän mieltä avartava, inspiroiva ja hyvällä tavalla erilainen. En tarvitse kolmen viikon suklaapaastoa tai totaalista irtautumista (eikä sellaista tänä vuonna kyllä ole pitkästä "lomasta" huolimatta tiedossakaan).

Jos marraskuun henkilökohtaisia kohokohtia olivat kyykkyviini ja pizza ystävien olohuoneessa (totaalinen lapsivapaa yhdessä miehen kanssa! kolmatta kertaa 6,5 vuoden aikana!), melkein kokonaan suoritettu keskivartalopatteri jumpassa ja saamani hyvä palaute haastavalta kurssilta, niin joulukuun kohokohdikseni ennustan skaboja (Linnan juhlia - koska mikään ei suomalaisempaa kuin kerääntyä katsomaan, kuinka toiset juhlivat), anopin kookosrommisinappia, taatelikakkua ja  tietysti aatonaattoiltaa, siinä on aina jotain aivan erityistä.

1 kommentti: