Social Media Icons

lauantai 21. lokakuuta 2017

Uusista kuvioista

Ei kommentteja Share It:


Mekko Papu, Takki 2nd hand / Zadaa, kaulakoru Jevelo (saatu), kengät Just Ride 

Enpä tiennyt, millaiseen muutoksien myllerrykseen joutuisin, kun kesällä otin vastaan ensin päivähoitopaikat ja sitten opiskelupaikan. Välillä on tuntunut siltä, että kaikki se, mikä oli ennen tuttua ja ennustettavaa, kääntyi yhtenä yönä ylösalaisin. Hän, joka ei koskaan nukkunut päiväunia, torkkuu päivittäin. Kun kaikki tuntuu sujuvan päiväkodissa smoothisti, ilmestyy oveen ilmoitus havaitusta täitartunnasta. Ja kun viimein saa raivattua kalenterista aikaa hyvälle (koulu)e-kirjalle, päättää lukualusta sanoa sopimuksen irti. Niin ikään minut yllätti viiden Windows-vapaan vuoden jälkeen se, että (Windows-)koneen voi joutua päivittämään neljä kertaa viikossa. Ja tietysti niinä aamuina, kun siihen ei oikeasti olisi aikaa.

Pelkäsin ennakkoon aamuherätyksiä, lähtöjä, aamuruuhkaa, flunssakierrettä, oksennustautia ja kihomatoja. Toistaiseksi (kop kop, sanoo pessimisti sisälläni) mikään peloista ei ole realisoitunut. Moni asia on silti muuttunut.


Uuteen arkeen on mahtunut ihan mahdottoman paljon ihania asioita, joista nautin ja joista olen kiitollinen. Jonkun muun laittaman, täysipainoisen ja alle kolmen euron hintaisen lounaan lisäksi arkipäivissä on ollut kivaa, että on ihan oikeasti voinut pukea päälleen jotain muuta kuin joogahousut ja Siltsu-faniteepparin. En edes halua arvata, kuinka monta kertaa viime vuosina olen katsonut itseäni Prisman hississä ja toivonut, ettei kukaan tuttu tulisi vastaan, koska näytän ihan spurgulta.

Vaikka kulunut syksy on ollut kiireinen ja siihen on mahtunut paljon muutoksia sekä kuvioiden sovittelua, tunnen monellakin tapaa voivani paremmin kuin aikoihin. Viiden minuutin pikameikillä, mukavilla, oman näköisillä vaatteilla ja uusilla harrastuksilla on uskomattoman suuri vaikutus. Mun elämä juuri nyt on aika... Ihanaa. Ei täydellistä, mutta melkoisen ihanaa.



PS. Oikeasti piti mun vain sanomani, että ilta-aurinko oli kaunis, lapset nukahtivat synttärikemujen jälkeen autoon ja että vaikka olen pyrkinyt minimalismiin tietyissä asioissa, tuntuvat lempivaatteeni (kuten kuvissa näkyvä, kesällä season salesta ostamani Papun Dream-mekko, joka muuten on Weecosissa alessa nytkin) aina olevan niitä "villejä kortteja". Mutten oikeasti osaa koskaan sanoa mitään lyhyesti. Ihana Päivi sanoitti fiilikseni tästä niin hyvin aiemmin tällä viikolla Nolottaa olla minä-postauksessaan. Vaikka kuinka yrittäisi olla jotain muuta, osaa olla vain oma itsensä - ja onnellinen niistä ihmistä ympärillään, jotka myös hyväksyvät minut sellaisena. Tuulispäänä sinkoilevana hermoilijana, joka puhuu tuhat sanaa minuutissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti