Social Media Icons

lauantai 28. lokakuuta 2017

Nousussa/laskussa

1 kommentti Share It:

Muistatteko ne nuortenlehtien Nousussa / Laskussa-listat? Nousussa 2000-luvun alussa olivat ainakin karvareunuksiset talvitakit, bändipaidat, stringit ja erittäin matalalantioiset farkut. Laskussa olivat ainakin hiihto, eläinkokeet ja paksut korot kengissä.
Olen itse kirjoittanut päiväkirjaa 8-vuotiaasta saakka, ja tein samanlaisia listauksia sinnekin aika ajoin. 2000-luvun alussa henkilökohtaisessa nousussa olivat kohdallani ainakin urheiluvaatteet (vaikka lintsasinkin koko yläasteen ajan liikuntatunneilta), otsatukka sekä tekstailu (aina ja koko ajan). Kun tapasin mieheni vuonna 2005, kävi asia puhelinlaskustani ilmi myös vanhemmilleni. Lähetin 1400 tekstiviestiä yhden kuukauden aikana, enimmän osan hänelle ja loput kavereilleni, joille kerroin, kuinka ihana hän on. Tuolloin henkilökohtaiseen laskuun kääntyi puhelimen saldoraja, matematiikan tunnit ja talvi.

Jos tekisin samanlaisen listauksen nyt, niin nousussa olisivat ainakin:

1. Yliopisto-opinnot. Kipuilen ehkä vielä vähän sen tosiasian kanssa, että kirjatenttejä varten täytyy oikeasti lukea ne kirjat, mutta mielenkiintoiset teemat, törkeän halvat opiskelijalounaat ja alennukset niin Spotifyssa, HSL:llä, jumppatunneilla kuin ruokakaupassakin saavat tällaiset ikävät takaiskut unohtumaan. All is good.

2. Kasvis(painotteinen)ruoka. Olemme tietoisesti vähentäneet asteittain etenkin punaisen lihan kulutusta viimeisen vuoden aikana. Ensin luovuimme leikkeleestä, sitten jauhelihasta. Poikien ruokavalioon tulleet helpotukset ovat helpottaneet osaltaan kasvispainotteisempaan arkiruokaan siirtymistä, kun esimerkiksi soija on OK nykyään. Koulussa syömme miltei aina kasvisruokaa, joten sikälikin siirtymä on ollut helppo, kun joku muu laittaa arkiruoan, haha! PS. (Satunnaista) grilliruokaa ei lasketa.

3. Jumppa. Aloitin (taas) liikunnan, vähemmän kunnianhimoisesti vain. Tavoitteenani on ollut käydä  ainakin kerran viikossa huhkimassa, ja se on pitänyt erittäin hyvin. Viikkorutiiniini kuuluu 2-3 ryhmäliikuntatuntia ja viikottain olen pyrkinyt myös käymään uimahallissa. Olo on ollut paljon energisempi, valoisampi ja inspiroituneempi.

4. Uudet kosmetiikkahurahdukset. Olen löytänyt kulmakarva... Vahan? Pastan? Tahnan? No, tuotteen, joka ei ole kulmakynä. Otin silmänympärysvoiteen myös osaksi päivittäistä ihonhoitorutiiniani, kun huomasin, ettei kuvienkatseluohjelmani kasvojentunnistusominaisuus tunnista minua enää vuoden 2013 jälkeen minuksi. Hmm.

5. Hyvät kirjat. Olen lapsesta saakka tykännyt lukea ja paljon, ja vaikka olenkin monesti vitsaillut, että näinä epävarmoina aikoina voin lukea vain harlequin-pokkareita, koska niissä juonirunkoon voi aina luottaa (huumaavan kaunis nainen ja lihaksikas mies, joilla synkkaa, mutta jotka synkeän salaisuuden vuoksi eivät ensin voi olla yhdessä), niin oikeasti taisin lukea viimeisimmän marketpokkarini vuonna 2011. Kotiäitivuosina luin varsin vähän (muuta kuin lehtiä), mutta nyt olen kaivannut raskassoutuisten oppikirjojen vastapainoksi jotain arjesta irrottavaa.

Laskussa vastaavasti ovat:

1. Loska, loska ja loska. Ja se, että joku räiskii sitä housuilleni joka ainoalla päiväkotimatkalla.

2. Noidannuoli. Kiitos, maailmankaikkeus!

3. Liian lyhyet arki-illat. Tuntuu, että iltapalapöydässä ehtii mukavan juttutuokion sijaan tarkistamaan, että kaikki ovat ylipäänsä tallella ja hengittävät. Ja mitä olen tässä parin kuukauden aikana miettinyt, on että miten ihmeessä kahden tai kolmen hereilläolotunnin aikana koti voi mennä hirveään kaaokseen ja sotkuun, ettei siitä selviä siinä kahdessa tai kolmessa tunnissa? Mitä ihmettä?

4. Nettikeskusteluiden seuraaminen. Tai ehkä enemminkin niiden tuottama epätoivo ihmiskunnan tulevaisuudesta.

5. Tätä viimeistä oli vaikeaa keksiä! Sanotaan nyt vaikka, että ihmiset jotka eivät kerää koirankakkoja ulkoa. Te tulette aina olemaan laskussa-listallani. (Koska koiranne jätökset tulevat aina ja iankaikkisesti olemaan jonkun kengänpohjissa ja sitä myötä myös eteisessämme.)

Kuvassa näkyvä Patagonian takki saatu Partioaitalta, postaus täällä.

1 kommentti:

  1. En muista nuortenlehtiä, mutta muoti jäi palavasti mieleen. em. stringit ja matalalantioiset housut. Olisko matalalantioisuus alkanut farkuista, mutta levisi sitten muihinkin housuihin?
    Blogiasi lukiessa palaa mieleeni retki 2:en nuoren naisen kanssa Sulkavan soutuihin. Muistan kuinka kävelimme nurmikkoa pitkin rantaa kohden ja vierelläni kulki nämä neidot. Kummallakin näkyivät stringit ja sen lisäksi kaistale paljasta pyllyä. Kummallakaan ei mielestäni ollut farkkuja vaan jotkin sellaset joustavat taskuttomat housut. Mieleeni jäi erityisesti se, että toisella naisella oli ongelmia housujen kanssa ja hänen piti niitä nostella säännöllisesti kun taas toisen neidon ei tarvinnut koskaan kohennella asuaan. Häen takamuksensa anatomia oli sellainen, että housut ei päässy tiettyä kohtaa alemmaksi ja jos pääsikin, ni housut alkoivat kävellessä nousta itsekseen ylemmäksi. Mun mielestä tuo oli seksikästä ja näytti kivalta. En osannut ajatella, että se alentaisi naisen arvoa tai siinä olisi seksikkyyttä kummallisempaa. Mielenkiintoista mun mielestä tuossa muodissa oli se, että ainaki toinen näistä naisista oli ja on hyvinkin "asiallinen" ja hän pukeutui noin vain muodin tähden. Mielessäni yhdistän tuon muoti-ilmiön Britney Spearsiin, lienen väärässä. Mun mielestä tuo muoti-ilmiö todistaa sen kuinka voimakas merkitys muiden esimerkillä on yksilölle. Tuossa muoti-ilmiössä useat naiset jätti oman mielipiteensä taka-alalle ja noudatti muoti-ilmiötä pyyteettömästi, ollen valmiita paljastamaan omaa paljasta pyllyään. Toi kuvaa mun mielestä sitä kuinka tärkeää muoti on naisille. He olisivat olleet valmiita lähtemään noin pukeutuen minne vain! Oltiinhan Sulkavan souduissa, joka sellanen valtava massatapahtuma, ni miksei ABC:lle, ruokakauppaan, kuin shoppailemaankin, pylly kaistaleen paljaana ja stringit selkeästi esillä (väri, tyyli).

    Nykypäivänä tuo muoti-ilmiö on tabu. Ja jos nainen uskaltaa ottaa siihen kantaa, niin lähinnä paheksua ja osoittaa inhonsa alusvaatteiden vilkkumiselle saati paljaan pyllyn vilahtamiselle. Noilla naisillahan pylly oli paljaana koko ajan. Se ei vain vilahtanut.

    Muistan toisenkin tilanteen. Se lieni vuotta 2003. Olin koulussa Etelä-Suomessa ja lähdimme kavereiden kanssa tutustumaan Hyvinkään iltaelämään. Viereisessä pöydässä istui naislauma opiskelijoita. Iltahan oli todennäköisesti keskiviikon pikkulauantai. Huomioin, että eräällä naisella housut oli niin alhaalla, että hän istui housujensa lantio-osan päällä. Käytännössä takaa katsoen näki hänen paljaan stringipyllynsä, ei housuja. Hän kävi bilettämässä tanssilattialla ja sivusilmällä jännitin, että hänen housunsa tipahtaa hetkellä minä hyvänsä. Todellisuudessa hän oli varmaan liimannut housunsa kankkuihin, koska hän ei nostanut housujaan missään kohtaa ja liikkui täysin tavanomaisesti, vailla huolen häivää. Mukavahan tuotakin oli sivusta seurata ja luotin täysin, ettei hänen housunsa tipahda. Erikoista tuossa seurailussa oli pistää merkille, että kerran näin hänen korvaavan housujaan. Hän nousi baarijakkaralta aikeissa mennä tanssimaan, ni hän siinä liikkeellelähtiessään kiskaisi stringejä kyveyesti ylöspäin.

    Muoti on mielenkiintoista. Ja varsinkin se, kuinka äärilaidoille asioissa ja ilmiöissä mennään. Muoti on yhteenkuuluvaisuutta ja saa äärimmillään ihmiset tekemään asioita, joihin ei suostuisi mistään hinnasta oma-aloitteisesti, omana ideana. :) Heittäsin sulle haastekysymyksen, että olitko itse tuossa muodissa mukana? Jos olisit ollut, se saisi sut virnistämään maireasti. ;)

    VastaaPoista