Social Media Icons

maanantai 25. syyskuuta 2017

Yksi niistä päi... Viik... Kuukaus... VAIHEISTA

Ei kommentteja Share It:

On yksi niistä.... Vaiheista, pitkiksi venähtäneistä karma is bitch-viikoista. Maailmankaikkeus ei varsinaisesti ole syleillyt. Olen ollut väärissä paikoissa väärään aikaan, unohdellut asioita, haahuillut ja hukuttanut tavarani - kotiin enimmäkseen. Olen jättänyt kurahousut (ja oman sateenvarjoni) kotiin kaatosadepäivänä, olen hikikarpalot otsalta valuen ponnistellut ruuhkaisella kaupan kassalla muistellen pankkikortin PIN-koodia, juossut viime minuutilla päiväkotiin lunastamaan jälkikasvuani, kirjoittanut ostoslistoja ja jättänyt ne kotiin. Olen mennyt yhdeksältä nukkumaan ja taistellut tekniikan kanssa. Olen myös tullut huomanneeksi, että viimeksi mainittuun auttaa parhaiten syvään hengittäminen ja ohjeiden lukeminen. Että read the fucking manual
Viime viikolla etsin epätoivoisesti ulkoilutakkia autuaammille lenkkipoluille poistuneen tilalle, ja siinä sovituskopin epäedullisessa valossa hetken patsasteltuani tajusin, että mitä oikeasti tarvitsen, on silmänympärysvoide, elämäni ensimmäinen laatuaan. LinkedIn-profiilikuvaa etsiessäni taisi tietokoneeni kuvienkatseluohjelman kasvojentunnistusominaisuus olla samaa mieltä. Se näet löysi kasvokuviani vuoteen 2014 saakka. Vuoden 2014 jälkeen otettujen kuvien otsikkona oli pelkkä kysymysmerkki. Liekö syynä kymmenen ekstrakiloa vai ne silmäpussit, mutta päätin hankkia silmänympärysvoiteen lisäksi kuntosalikortin. Heti huomenna. Tai ensi viikolla, ei ole kiirettä valmiissa maailmassa. 

Olen puuskuttanut Prisman kassajonossa ja pulputtanut suu vaahdossa lukupiireissä. Mä olen ollut ihan tavattoman onnellinen ja tuntenut mitä suurinta helpotusta siitä, että voin teoriassa tehdä töitä ja opiskella virka-aikaan aamuyön sijaan (eräätkin kerrat olen viime minuutilla naputellut esseitä ennen palautuskansioiden sulkeutumista). Olen ollut ihan valtavan kiitollinen joka kerta päiväkodin portin sulkiessani, koska kaikki on mennyt niin hyvin. Kaksi vuotta iltaopintoja tehneenä olen oppinut arvostamaan yhteisiä arki-iltoja, hammaspesutarravihkoja ja iltasatuja. Juuri nyt vain vähän puuskututtaa.

PS. Yritin etsiä puhelimen taustakuvaksi tsemppaavaa teepussiaforismia Pinterestistä, mutta löysinkin yllä olevan kuvan. Olen nauranut kolme päivää. Selvisin äsken täpärästi ensimmäisestä verkkotentistä, ja yritän keksiä keinoa, jolla keplottelisin kirjatentistä läpi lukematta itse kirjaa (koska sitä ei ole saatavilla). Mikään ei siis kuvaa tämän hetkistä olotilaani paremmin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti