Social Media Icons

perjantai 30. kesäkuuta 2017

Hei hei, kesäkuu 2017

1 kommentti Share It:

Oi, kesäkuu. Olit meille niin hyvä. Ja et kuitenkaan ollut - murehdin tuloksiini saakka metsään mennyttä valintakoettani, kuopuksen käden kuntoutumista, kipsiä, syksyn suunnitelmia. Paljon sattui ja tapahtui.

Juhlimme kolmet juhlat. Meillä kävi kaiken kaikkiaan lähes sata vierasta.

Vietimme ensimmäistä kertaa sitten esikoisen syntymän vapaailtaa (tai yötä) yhdessä, kun kaikki kolme pääsivät ensimmäistä kertaa yhtä aikaa mummolaan. Liki kolmevuotiaalle kuopukselle yökyläilykerta oli ensimmäinen.

Leivoin aivan superhyvää kakkua.

Itkin kaupassa. Ei pitäisi mennä mihinkään nälkäisenä.

Kävin kampaajalla.

Keksin noin 735241 erilaista Plan B:tä välivuoden varalle. Kaikki eivät olleet kovin hyviä.

Kävin sairaalassa 3 kertaa, hammaslääkärissä kaksi kertaa.

Ripustin pyykit ulos kuivumaan aina kun se oli mahdollista. Oi, kesä!

Unohdin esikoisen neuvola-ajan.

Pääsin ylioppilaaksi, sain kaksi stipendiä ja itkin kaksi päivää.

Ystäväni soitti viulusoolon juhlissani. Porasin.

Vietettiin (aamu)päivä kylpylässä ystävien kanssa.

Hyvästelin Espanjaan muuttavan ystävän ja itkin (niin, taas). Monta päivää.

Aloitin kahdeksan viikon HIIT-tehokuurin, eli välttelen nopeita hiilareita (siis ajattelen ruokaa noin 23 tuntia vuorokaudessa) ja syön grillattua rahkaa. No ei, en grillattua.

Pääsin yliopistoon. Odotan edelleen ilmoitusta inhimillisestä virheestä.

Näin unta Paavo Lipposesta. (Taas.)

Kaupasta palatessamme ulko-ovessa roikkui kukkalähetys ja maailman ihanin tsemppiviesti, "etärutistus Espanjasta". Itkin ensimmäistä kertaa valintakoehommien vuoksi (onnesta). Kiitos Milla.

Lapset saivat hoitopaikat - samasta päiväkodista. Tämä on syytä mainita, koska Helsingissä eri päiväkoteihin sijoitetut sisarukset eivät ole urbaanilegendaa.

Ostin back to school-mekon, jota vuoden himoitsin. Rapsakka alennusprosentti saattoi vaikuttaa asiaan.

Ja jos itkinkin, niin viimeiset pari päivää olen kulkenut hölmö hymy kasvoillani.

1 kommentti:

  1. Hei Anna!

    Kirjoitin pitkän pitkän kommentin, mutta jostain syystä se hävisi. Noh, yritän uudelleen, jos vaikka vähän saisin tiivistettyä. Olen siis lukenut blogiasi jo todella todella pitkään, mutta en muista että olisin koskaan kommentoinut. Kiitos siis rehellisestä blogista, osaat kirjoittaa niin kovin kauniisti sekä elämän ylä- että alamäistä. Matkassa on ollut mukava pysytellä. Kirjoitat myös teidän tukiverkoista aina niin kovin kovin kauniisti.

    Nyt syy miksi monen vuoden (jestas?!?) jälkeen haluan kommentoida on se, että haluan todella sydämen pohjasta onnitella sinua upeasta saavutuksesta, yo-lakista ja yliopistopaikasta! Aivan uskomaton suoritus, jonka olet tosiaan ansainnut kovalla työllä. Onnea!

    Olen kovin eri elämäntilanteessa, sain juuri valmiiksi ensimmäisen vuoden yliopistossa Euroopassa (toinen korkeakoulutukinto, ensimmäinen ei sitten ollutkaan se oma ala), olen sinua vuoden nuorempi ja lapseton. Luulen, että erilaisista tilanteista huolimatta tulisimme erinomaisesti juttuun, luulen että elämänkatsomuksemme ovat kovin saman suuntaiset. Paljon tsemppiä tuleviin haasteisiin, mutta ennen niitä - ONNEA saavutuksestasi! :)

    VastaaPoista