Social Media Icons

keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

6 vuotta

1 kommentti Share It:

Reilut kuusi vuotta sitten ilma oli samanlainen kuin nytkin. Painostava, kostea ja kuuma. Sade antoi odottaa itseään. Heräsin aamuyöllä ja tiesin, että jotain tapahtuu. Iltapäivällä alkoi rankkasade - ja synnytys, ensimmäiseni. Seitsemältä illalla aika pysähtyi, sade lakkasi. Täydellinen ja kaunis tyttäremme syntyi.

Kuusi vuotta hänen kanssaan ovat olleet elämäni parhaimpia. Siinä ajassa perheemme on kasvanut, me olemme kasvaneet. Kuuteen vuoteen on mahtunut valvottuja öitä, muuttoja, muutoksia. Myöhäisiä iltoja ja aikaisia aamuja. Rakkautta, naurua, haparoivia ensiaskelia, pakattuja kerhoreppuja, itkua, huutoa, uhmaa ja yhteisiä retkiä.

Ihmettelen päivittäin ajan kulua. Syksyllä alkavasta eskarista puhutaan päivittäin, enkä tiedä, kumpaa meistä jännittää enemmän, häntä vai minua. Tuntuu, että hän on hetkessä kasvanut niin isoksi. Kuusi vuotta sitten silitin vaaleaa pumpulitukkaa, nykyään vaaleat letit yltävät lapaluihin.

Eilen juhlimme täydellistä, kaunista, älykästä ja herkkää kuusivuotiastamme. Kuusivuotiasta, joka opettelee lukemaan, rakastaa äänikirjoja ja iltasatuja, polkupyöräilyä, uimahallireissuja ja lautapelejä. Hänen lempivärinsä on mintunvihreä ja hän on hulluna mikroskooppisen kokoiseen silppuun (yleensä sellaiseen, johon glitter jollain tapaa liittyy), jota hänen vaaleanpunainen huoneensakin on tulvillaan. Juuri nyt hän opettelee kirjaimia ja numeroita ja fiilistelee syntymäpäivälahjaksi saadulla Aliaksella.

Tämän kaiken sanoessani hämmästyn itsekin siitä, kuinka aika on kulunut. Tuntuu, kuin olisin pidellyt vastasyntynyttä esikoista sylissäni ihan hetki sitten, ja kuitenkin on niin, etten tunnista meitä vanhoista kuvista. Ne ovat mennyttä aikaa, eri aikakautta.

Viikonloppuna kekkeröimme niin ikään, ensin kavereiden ja sen jälkeen mummien ja kummien kanssa.

Päivät pitkiä, vuodet lyhyitä. Onnea vielä, rakas!

1 kommentti:

  1. Onnea pieni Helmi! <3
    Muistan niin hyvin vieläkin kirjoituksesi niiltä ajoilta, kun olitte tulleet synnäriltä kotiin ja miehesi oli tuonut Helmille sen Niiskuneiti-pehmolelun. Se oli jotenkin itsellekkin niin mullistavaa aikaa, kun odotin viimeisilläni esikoistani, joka nyt jo itsekkin täyttää pian 6 vuotta ja lähtee eskariin <3 nyyhkytän jo nyt melkein :D

    VastaaPoista