Social Media Icons

torstai 13. huhtikuuta 2017

5 hyvää syytä sairastaa oksennustauti

2 kommenttia Share It:


Ah, oksutauti, vertaisryhmäin lahja lapsiperheille. Kaikista tavallisista, jokavuotisista (!) taudeista se kamalin. Ennen lapsia muistan olleeni kyseisessä taudissa ehkä kahdesti koko ikänäni, mutta meillä se on vakiinnuttanut paikkansa jokakeväisenä anti-Strömsö-viikkona. Koska viime viikkoihimme on mahtunut oksuja kurjempia juttuja (olimme mm. jo hilkulla lähteä paikkauttamaan yhtä verta vuotavaa, päänsä sohvapöytään lyönyttä sankaria....), niin ajattelin kääntää tämän voimavarakseni. Always look at the bright side of day ja niin edelleen.

1. KonMaritus-mahdollisuus. Kun satsi laskeutuu pehmolelulaatikkoon (joista yhtäkään ei tietysti saa pestä koneessa) tai vain kemiallisen pesun ja tasokuivatuksen sallivalle, ikuiselle viidentoista euron väliaikaismatolle, huomaa, ettei muuten pirskahtele ilosta ja auvosta. Luopuminenkin tuntuu pesulan neliöhintoja katsellessa yllättävän helpolta. 

2. Suursiivousmahdollisuus. Lattiat, seinät, kaapit ja kodin tekstiilit verhoista sohvatyynyihin tulevat ikään kuin kaupan päällisinä pestyä, jynssättyä ja vaihdettua. Siinä samalla menevät sitten kaikki pinnat, joihin joku yltää koskemaan. Jei! 

3. Tunne omasta toimijuudesta ja pystyvyydestä vahvistuu. Kun itse konttaa siivoamaan, pyykkäämään, ja lohduttamaan sairastavia raasuja, huomaa, että pystyy aika moneen silloinkin, kun ei enää pysy pystyssä. Jos kotiäitiys on työtä, täytyisi jokaisesta selätetystä koko perheen oksennustaudista saada kunniamaininta multitaskingista, hyvästä yhteistyöstä ja paineen alla toimimisesta. Ettäs tiedätte.

4. Osaa oikeasti nauttia elämän ja arjen pienistä iloista. Kuten siitä, että juomakelpoinen kraanavesi ei tule hissillä ylös, ja että yhtenä päivänä pää ei enää tunnukaan painekattilalta. Tai että kukaan ei juokse yöllä oksentamaan puoli tuntia sitten vaihdettuihin lakanoihin. 

5. Jos tautiin yhdistyy kuume, voi hourailla ja hilpeillä kuten allekirjoittanut, joka valintakoekirjallisuusflow'ssa ja kuumeessa oli vakuuttunut, että aamuneljältä sänkyymme oksentamaan juossut 2,5-vuotias huusi: "Uusliberalistinen rationaliteetti on vakiinnuttanut paikkansa laman jälkeisissä hallitusohjelmissa ja esittää hyvinvointivaltiolliset arvot tästä palkintoina!". Ja että toinen lapsinero, iältään 5,5-vuotias säesti: "Lipponen -95 ja julkisen sektorin menoleikkaukset!". Kyllä ei naurattanut silloin, mutta naurattaa nyt. 

PS. Kuva on (taas) tietysti vanha, kiitos tietokoneen kaksi päivää vieneen päivityksen (sanotaan nyt vaikka, ettei 190k kuvatiedostoa tee mistään enää kauhean jouhevaa). Arvatkaa muuten kolmetuhatta kertaa, kumpi kuvan matoista säästyi roiskeilta.

2 kommenttia: