Social Media Icons

tiistai 18. huhtikuuta 2017

10 asiaa, joita et (ehkä) tiennyt minusta

2 kommenttia Share It:


1. Rakastan astioita. Ja kattauksia. Olen tehnyt koulun ohella töitä 14-vuotiaasta saakka, ja jo ihan ensimmäisellä palkallani ostin Arabian astioita tulevaan kotiini. Olen ala-asteiästä saakka haaveillut valkoisesta Teemasta ja Paratiisista, ja meiltä löytyykin kumpikin astiastona. Vaikka hurahdan säännöllisin väliajoin konmarittamaan, tuntuu astioille löytyvän aina tilaa. Ja jos ei ole, sitä tehdään. Vai sanoisinko, että astiastoille tai sarjoille. En näet voi sietää parittomia, yksinäisiä tai joukkoon kuulumattomia astioita, vaan hankin kaikki sarjoina - vaikka sitten yksi kerrallaan. 
Mieheni sen sijaan keräilee kristallisia olutlaseja (tai ehkä paremminkin minä kerään niitä hänelle hänen ohjeidensa mukaan kanta-asiakastarjouksista ja aleista). 

2. Tiedän, että moni teistä pitää minua ehkä aika boheemina ja huolettomana tyyppinä, mitä tietysti joissain asioissa olenkin, mutta esimerkiksi lapsuudenperheeni jäsenet tuntevat minut varsin konservatiivisena ja aika ajoin ryppyotsaisena naputtajana. Ryhdyin asuntosäästäjäksi 4-vuotiaana, koska halusin rivitaloasunnon Espoosta, en voi sietää avonaisia maitopurkkeja pöydällä, en ihmisiä jotka eivät pese käsiään vessassa käynnin jälkeen ja vältän julkisilla paikoilla nappuloihin ja ovenkahvoihin koskemista. Oikeasti musta tuntuu aika usein siltä, etten ikinä tee mitään muuta kuin nalkutan kaikilla mahdollisilla äänenvoimakkuuksilla ja -sävyillä.

3. En osaa käyttää laukkuja. Enkä oikein reppuakaan. Tungen tavarat takkini taskuihin ja näytän likimain samalta ulkovaatteet päällä kuin raskausviikolla 27. Minulla on lukematon määrä kangaskasseja, joiden pohjalla lojuu varavaippoja, kosteuspyyhepaketteja, kuitteja K-marketin välipalaostoksista ja kolikoita. Lompakkoni kolikkotasku hajosi jo vuosia sitten, mutten ole saanut aikaiseksi ostaa uutta tai korjauttaa vanhaa lompakkoani. Ja ihan rehellinen ollakseni, niinkin arkisen asian kuin lompakon suhteen olen ihan äärimmäisen kranttu. 

Lupasin itselleni, että jos pääsen yliopistoon syksyllä, ostan Lumin Supermarketin. XL koossa, jotta kaikki mukanani (taskuissani) kantamani tilpehööri mahtuu mukaan. 

4. Rakastan sekatavarakauppoja ja kirpputoreja (jälkimmäisestä ehkä tiesittekin)! Palava intohimoni Saiturin pörssiä kohtaan on perhe-ja kaveripiirissä ihan vakiintunut vitsi, ja Taatulin pöössi oli myös yksi kuopuksemme ensimmäisistä sanoista. Olin tietysti pakahtua ylpeydestä. 

5. Pukeutuessani tai johonkin lähtiessäni mietin aina pitkään, että tulikohan nyt mentyä liian pitkälle. Onko liian räväkkää harmaata tai liian persoonallinen neuletakki. Mietin vuosia, voisinko pukeutua Marimekon Iloiseen takkiin. Kunnes päätin pukeutua siihen. Joka viikko. Samoin on käynyt huulipunan kanssa. 

6. En voi sietää keksejä. Enkä mitään kuivaa, kuten jauhoja. Kuivat, hampaissa rahisevat asiat saavat aikaan välittömän oksennusrefleksin. Keksipohjainen juustokakku on hirveintä mitä tiedän. Jos joskus (yleensä hillittömän makeanhimon edessä) syönkin keksejä, upotan ne ensin teehen tai odotan, että ne sulavat suuhuni ennen kuin voin puraista. Pelkästään tätä tunnustusta kirjoittaessani inhon väreet kulkevat ihollani!

7. En erityisesti välitä julkisesti esiintymisestä, uskokaa tai älkää.

Voitin ala-asteeni kirjoituskilpailun ollessani 9-vuotias. Teemana oli lähestyvän itsenäisyyspäivän kunniaksi Suomi. Itse kirjoitustilanteesta muistan, että minulla oli hirvittävä pissahätä (ja palo päästä kotiin viikonlopun viettoon), joten ajattelin pääseväni nopeasti pois kirjoittamalla muutaman säkeen runon jonkin pitkän tarinan sijaan (en kai osannut kirjoittaa lyhyesti silloinkaan). En edes tiennyt osallistuneeni mihinkään, ja kun kuulin, että joutuisin esittämään tuotokseni, inhosin koko ajatusta ja kieltäydyin. Opettajani ja äitini kuitenkin suostuttelivat minut esittämään runoni koko koulun edessä itsenäisyyspäivänjuhlissa. 
Unohdin laittaa mikrofonin päälle, kukaan ei kuullut mitään, ja sanottavani sanottuani juoksin lavan taakse - ja pyörryin. 

Muistan enää runon lopun, jonka ääni väristen luin. 

Mutta edes värit luonnon syksyisen
eivät peitä muistoja eilisen
Kun voimias uhraten, taistellen
säilytit lipussas värit sinisen ja valkoisen

Vähintään yhtä supliikiksi ja karismaattiseksi tunsin itseni kaksi vuotta sitten, kun tärisevin käsin astelin koulussa ryhmän eteen pitämään esitelmää, ja opettaja myötätuntoisesti hymyillen sanoi: "Muista Anna, ettet ole teloitusryhmän edessä." 

8. Minulla ei ole minkään valtakunnan rytmitajua. Yritin vuosia opetella soittamaan pianoa ja lauloin vuosia sekakuorossakin, mutten oikeasti tajua. 

9. En voi sietää hajusteita. Jo vuosia sitten hengenahdistukseni ja henkeä salpaavien yskäkohtausten aiheuttajaksi epäiltiin infektioastmaa. Kaikenlaiset hajusteet, hiuslakat, monet käyttövalmiit yleispuhdistusaineet ja esimerkiksi naapurin kuivaushuoneessa käyttämä hajustettu pesuaine (joka muuten tuoksuu kymmenen metriä ennen, suljetun ovenkin takaa) tuntuvat salpaavan hengityksen. Ilma tuntuu silloin ohuelta ja kuivalta. 

10. Pidän säännöistä, kaavoista ja lainalaisuuksista. Siitä, että asiat toimivat tietyllä tavalla. Viime aikoina olen ollut ihan tavattoman fiiliksissä ruotsin kieliopista ja tilastomatematiikasta. 

2 kommenttia:

  1. Moi! Tosi kiva kuulla näitä random faktoja. Ja toivottavasti en vie iloasi tulevasta uudesta laukusta, mutta äidilläni on juuri tuo Lumin järkyttävän kokoinen laukku päivittäisessä käytössä ja siitä on vetoketju korjattu 5 kertaa ensimmäisen käyttövuoden aikana eikä Lumi ole suostunut tulemaan korjauksissa vastaan... Korjausten hinnalla olisi ehtinyt jo ostamaan saman laukun uudestaan. Laukun laatu on siis heikko! Itselläni on vähällä käytöllä vastaava Lumin pienempi laukku, vetoketju on vielä ehkä mutta nahka on mennyt todella huonoksi vähälläkin käytöllä. Terv. Laura Hgistä

    VastaaPoista
  2. 1 ja 3 on kuin minä :D Kohdasta kolme kuulen mieheltäni hieman kommentteja ja hän tosissaan pelkää, että kadotan kaiken taskuistani.

    Meiltä löytyy 3 astiastoa 4:lle hengelle. Lisäksi paljon eri parisia, mutta muihin matchaavia astioita. Astiainnostus periytyy kenties mummolasta. Itse 18-vuotiaana kotiin muuttaessa myös säästin palkoista Teemaan - tosin vähemmän trendikkääseen oliivin vihreään. Mitä lie ajatellut. :D

    VastaaPoista