Social Media Icons

perjantai 17. helmikuuta 2017

Äidin syyllistyslaulu

4 kommenttia Share It:

Tiedättekö, en oikeasti koskaan uskonut siihen, että totuus tulee lasten suusta, ennen kuin lapseni oppivat puhumaan. Ja silloinkin olen pyytänyt ihmisiä kuuntelemaan heitä tietynlaisella suodattimella. Erityisesti keskimmäisemme, vanhempi poikamme, on varsinainen satusetä, joka kertoilee silmät lautasen kokosina ja alahuuli väpättäen nyyhkytarinoita bussipysäkeillä ja kaupan kassoilla kaikille, jotka ovat niitä valmiita kuulemaan. Hän kertoo kokonaisia itse keksimiään tarinoita ja on omien sanojensa mukaan mm. syntynyt dinosaurukseksi, toisinaan väsynyt koska on karhujahdissa öisin, ja asioista kysyttäessä hän vastaa aina väistellen ja kaarrellen. "Vielä saatan asian tietoonne", "se käy vielä ilmi", "ettepäs tiedä, mikä teihin sitten käy". Tähän olen tottunut. Suodatan juttuja kolmipäisistä kerhonohjaajista ja isästä, joka ei ole kahteen vuoteen antanut aamupalaa.

Kestän sen, että olen uhmaraivon iskiessä tyhmä, inhottava - tai mikä pahinta: kolmevuotias. Mutta välillä kolahtaa. Joskus sisintä viiltää niin, että jää vain haukkomaan henkeään ällistyneenä. Ne ovat hetkiä, jolloin tunnistaa itsensä kuvauksesta, imitaatiosta tai sananparresta. Tällä viikolla kävi niin. Istuin ruuhkassa kelloa vilkuillen. Olimme tulossa kirjaston teemapäivästä kotiin ja mielessäni kertailin, että ajan auton oven eteen, kannan lapset ylös ja juoksen hakemaan reppuni. Juoksen autoon ja kuuntelen äänikirjani loppuun, jotta voin esitellä kirjani koulussa (ja muuten ehdin, olin valmis kreivin aikaan, klo 16.59). Tämän rentouttavan mielikuvaharjoitukseni katkaisi suloäänellä takapenkiltä hiljaisena kantautuva laulu:

Äiti lähtee kouluhun 
Kouluhun
Kouluhun
Äiti lähtee kouluhun 
Sinne menee vaan
Kamala kiire jo on
Kiire jo on
Kiire jo on
Kamala kiire on
Ei ehtis olla ruuhkassa
Äiti kyllä hermostuu
Hermostuu
Hermostuu
Ilman ei voi valmistuu
Ei voi valmistuu
Kyllä aikaa on lomalla 
Lomalla 
Lomalla 
Aikaa on sitten lomalla
Tai ylioppilasjuhlissa

Maijan karitsa ei voi enää koskaan kuulostaa samalta. Ei vain voi.

4 kommenttia:

  1. Ei se ole syyllistyslaulu vaan toteamuslaulu. Hieno sellainen! Nyt on näin ja aikaa on sitten lomalla. Elämä on välillä tällaista ja sitten joskus muunlaista niin kuin sen kuuluukin olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, tuo onkin merkittävästi positiivisempi sävyltään. Toteamuslaulu. Kiitos tästä. :)

      Meillä lapset ovatkin kyllä onneksi suhtautuneet asiain tilaan varsin leppoisasti noin muutenkin. Kukaan ei ole itkenyt vuoteen ovenraossa ja päiväsaikaan yritetään keksiä spesiaalijuttuja illan puuhienkin edestä. Mutta voi, miten odotankaan, että pääsen peittelemään lapset iltaisin ja nostaa vaikka jalat ilmaan Pikku Kakkosen aikaan. Onneksi mikään ei kestä ikuisesti. :)

      Poista
  2. Ensin minunkin sydäntäni kylmäsi, mutta sitten ajattelin, minkä opetuksen annat lapsillesi. Että omia unelmiaan kannattaa ja pitää seurata (oli ympäröivä maailma niistä mitä mieltä tahansa). Että se on pitkäjänteistä elämän rakentamista teitä kaikkia varten. Että useimmiten unelmien tavoittaminen vaatii raakaa työtä ja venymistä. Että opiskelu ei ole koskaan turhaa. Nämä ovat parhaita esimerkin oppeja lapsillesi. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iida (terkut Vilho 1v:ltä)18. helmikuuta 2017 klo 11.07

      Ihana kommentti, juuri näin! Piti myös tuohon aiempaan huijari-postaukseesi Anna kommentoida, että <3! Sinä osaat, pystyt ja olet (vähintäänkin) yhtä fiksu ja arvokas kuin muut. Mielestäni on erittäin inspiroivaa, kuinka olet lähtenyt jatkamaan opintoja, etkö ole tyytynyt helpoimpaan vaihtoehtoon. Hienoa!

      Poista