Social Media Icons

lauantai 10. joulukuuta 2016

Univelkaa, idoleita ja vahvaa kahvia - toinen adventtiviikko

Ei kommentteja Share It:
Joulu tulla jollottaa.... Tai sitten ei. Toisella adventtiviikolla hain joulukoristelaatikon kellarista sisälle ja konmaritin kahta joulupallolaatikkoa ja lippunauhaa lukuunottamatta loput tilpehöörit kierrätykseen (eipä niitä koristeita noin muutenkaan liiaksi saakka ole kertynyt). Valkoisen joulun sijaan olen haaveillut esimerkiksi nukkumisesta (meillä valvotaan taas) ja kodista, joka pysyisi siistinä vaikkei sitä siivoaisikaan kaiken aikaa. Tai joka pysyisi, vaikka siivoaakin.

Melkoisen pian saapuvaa joulua ja uutta vuotta meillä on fiilistelty monin tavoin.

Neljävuotias ehdotti, että ostaisimme kultaisia paperienkeleitä ikkunaan. Sanoin, etteivät imukupit sovi meidän ikkunoihimme. Samalla sekunnilla tunsin itseni joustamattomaksi ilonpilaajaksi. Hän ei ollut tyrmäyksestäni moksiskaan, vaikka olinkin hetkeä aiemmin kieltäytynyt ostamasta myös kissanruokaa, värikkäitä paperiliittimiä ja Kalle Päätaloa alennuskorista. Postista tupsahtelevat lelukuvastot eivät ole saaneet aikaan kummoisikaan mielitekoja, mutta perhemarketreissuilla joululahjalistan koostaminen alkaa jo heinäkuussa. Niin, ehkä joulupukki tuo paperiliittimiä, en tiedä, mennääään nyt vaan jooko. 

Meille joulu ja joulun aika alkavat jotenkin "oikeasti" itsenäisyyspäivästä. Emme liioin polttele kynttilöitä, katso kulttielokuvia tai seuraa skaboja (Linnan juhlia), mutta vapaapäivä ja rauhallinen meininki tuovat esimakua tuloillaan olevasta lomasta ja hiljentymisen ajasta. Vuosi vuodelta selvemmäksi kuitenkin käy, ettemme tarvitse joulufiilistelyyn erityisiä joulu



Joululta, juhannukselta, palkkapäivältä, veronpalautuksilta ja synttäreiltä tällä viikolla kyllä eniten tuntui superhyperidolini, Jari Sillanpään kohtaaminen sattumalta. Tai no, ei ehkä sattumalta, koska olin ostanut ystäväni kanssa liput jo kolme kuukautta sitten saman illan keikalle, mutten oikeasti ikinä ajatellut, että näkisin hänet lavan ulkopuolella. Ja että pääsisin vielä samaan kuvaan! Itkin ja nauroin, ja kerroin, että hänen muistilapulle kirjoitettu, minulle omistettu nimikirjoitus (jonka isäpuoleni oli minulle pyydystänyt) on kehyksissä olohuoneessamme. Musiikki ja livemusiikki on minulle henkireikä, ja rentoudun Spotify-soittolistani äärellä päivittäin. Siltsua olen reilun vuoden aikana käynyt katsomassa kolme kertaa, ja täytyy sanoa, että kyllä ne ovat olleet ihan parhaita iltoja. Hän rökittää Madonnat ja U2:sen mennen tullen, ei epäilystäkään.

Ennen varsinaisen sorvin ääreen käymistä (eli verkkokurssirupeamaa, kevään rutistusta ja valmennuskurssin alkamista) on tuntunut ihanalta leijua vähän pilvissä. Ja kuunnella Siltsun tulkitsemia joululauluja. Ja Juha Tapiota. Ja leipoa joulutorttuja. Ja tehdä töitä. Ja syödä puolikas taatelikakku. Ja opiskella ruotsia - katsomalla Solsidania.

Seuraa Bloglovinissa, Facebookissa, Instagramissa (@lapsellistablogi) 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti