Social Media Icons

tiistai 6. joulukuuta 2016

Kuudes päivä: kodista ja unelmista

Ei kommentteja Share It:

Ihan ensimmäiseksi haluan toivottaa teille oikein hyvää itsenäisyyspäivää! Toivottavasti se on sujunut hyvin ja rauhallisesti.

Näin 99-vuotiaan itsenäisen Suomen merkkipäivänä olen ajatellut paljon suomalaisuutta, suomalaista yhteiskuntaa ja itsenäisyyttä. En halua tituleerata itseäni isänmaalliseksi, koska sanalla on ainakin Helsingissä ikävästi vähän juntti ja muukalaisvihainen kaiku, mutta suomalaisuus ja Suomessa asuminen merkitsevät minulle paljon.

En usko, että tunne on erityisesti vain suomalaisille ominainen tai uniikki, mutta aina ulkomailla käydessäni rakastan kotimatkaa. Sitä, miltä kraanavesi kotona maistuu. Turvallisuutta. Uskoa viranomaisiin ja järjestysvaltaan. Toimivaa omavalvontaa kaupoissa. Laadukasta julkista terveydenhuoltoa. Siistiä ja toimivaa infrastruktuuria. Yleensäkin sitä, että asiat toimivat.

Minulle suomalaisuus ei tarkoita lihapullalounaita (nekin muuten ovat kulttuurilaina nykyisen Turkin alueelta), Mattia ja Teppoa, suomea äidinkielenä tai joulukirkossa käymistä. En voi sietää Vesamatti Loiria, urkuja, varpusta jouluaamuna, en katso Tuntematonta sotilasta enkä liioin skaboja (eli Linnan juhlia). Ja sisu. Huoh.



Minä olen saanut niin paljon. Hoitoa kun olen sitä tarvinnut. Ilmaisen koulutuksen. Mahdollisuuden perustaa perheen ja mahdollisuuden kasvattaa lapset turvallisessa ympäristössä. Minä olen turvassa, minä voin hyvin. Siitä minä olen kiitollinen.

Se, kuinka tämä kaikki on rakennettu ympärillemme, miksi ja miten, on minusta ihan äärimmäisen kiinnostavaa. Mielenkiintoista on myös se, millaisilla ratkaisuilla ja rakenteilla tuetaan eri väestöryhmien hyvinvointia ja tasa-arvoa tai lisätään niitä, ja millaisilla ei. Ja vaikka olen tavannut pitää suurimmat haaveeni sisälläni, uskallan sanoa ehkä tämän: muun muuassa näiden kysymysten parissa toivoisin voivani myöhemmin opiskella ja työskennellä. Haaveilen myös omasta pihasta (sellaisesta jossa ei tarvitse tehdä lumitöitä, eli jonne ei sada lunta), omenapuista ja ikkunasta avautuvasta peltomaisemasta. Ehkä joskus.

Seuraa Bloglovinissa, Facebookissa, Instagramissa (@lapsellistablogi) 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti