Social Media Icons

lauantai 3. joulukuuta 2016

Hiipien

Ei kommentteja Share It:
Ripottelin kanelia aamupuurolautasille. Ohikiitävän hetken ajan toivoin nauttivani aamukahvin sijaan glögiä. Kerroin ainakin neljä kertaa, että jouluun todella on kaksikymmentäyksi yötä. Ja näytin saman tietysti sormillani. Kautta kiven ja kannon vannoin, että se on totta. Pohdin neljävuotiaan kanssa  lähestyviä maailmanvalloittajasyntymäpäiviä. Ostin kukan punavalkoisessa ruukussa, huonekuusenkin, laitoin kynttilät pöydälle - ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen.

Jatkoin joulusiivoustani konmari-henkeen. Raivasin kaapeista pidemmän aikaa tyhjän pantteina seisoneet muoviruokalautaset, nokkamukit, vauvalusikat ja tuttinauhat. Lajittelin parittomat sukat, heitin pois alusvaatelaatikostani rikkinäiset imetysliivit ja silmänpakoiset sukkahousut.

Kaappien tuulettaminen ja järjestäminen on minulle jonkinlainen hiljaisuuden retriitti. Tuntuu, että puunatun ammeen pesuveden mukana hiljalleen valuivat syksyn surut ja kiireet. Tunsin läikähtävän, lämpimän tunteen rinnassani. Odottavan, kaihoisan.

Oi, joulu! Ja uusi vuosi - mitä sillä sitten onkaan meille tarjottavanaan.

Seuraa Bloglovinissa, Facebookissa, Instagramissa (@lapsellistablogi) 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti