Social Media Icons

torstai 4. elokuuta 2016

Positiivisesti yllättävä Viro

1 kommentti Share It:





Palasimme pari viikkoa sitten viiden päivän roadtripiltä, jonne pääsimme Viron matkailua edistävän Visit Estonian kutsumina. Viroa (tai Eestiä) pidimme oikeastaan meille matkailukohteena melko tuttuna - olimmehan käyneet siellä viime vuosien aikana kymmeniä kertoja. Mieheni teki aiemmin harrastusreissuja Saaremaalle läntiseen Viroon, mutta itse olin käynyt Tallinnan ulkopuolella kaksi kertaa, noloa kyllä. Oikeastaan siis käsityksemme ihanasta Tallinnasta edustivat meille eteläistä naapuriamme, Viroa. Virolaisia matkaoppaitamme nauratti, kun kerroimme, että rakastamme savujuustoa, Tallinnan vanhassa kaupungissa sijaitsevaa keskiaikaista teemaravintolaa Olde Hansaa, villisikamakkaroita, virolaisia suolaisia ja makeita leivonnaisia, pienpanimoiden erikoiseriä ja erityisesti saaristolaisleivän tyyppistä mustaa leipää. Meidän käsityksemme Virosta maana ja kulttuurialueena oli varsin puutteellinen - aivan kuin pitäisimme mannerheimintiellä sijaitsevaa Lapland-matkamuistomyymälää ja sen ulkopuolella seisovaa poroa suomalaisen kulttuurin ja pääkaupungin ilmentymänä.

Viisipäiväisen roadtripimme aikana kävimme useissa eri kaupungeissa ja ajoimme Viron halki. Vierailimme useissa erilaisissa lapsiperheille suunnatuissa kohteissa, hotelleissa ja museoissa, paikoissa, joihin emme itse varmasti olisi löytäneet tai edes tajunneet tutustua. Tapasimme eri kaupunkien matkailua edustavia henkilöitä, oppaita ja muita työntekijöitä, ja meidät kaikista positiivisimmin yllätti ihmisten spontaanius, kyky heittäytyä, vieraanvaraisuus ja lämminsydämisyys - minne menimmekin, oli vastassa joku avuliaita, ystävällisiä, kohteliaita ihmisiä. Joku tuli tarjoamaan apua matkalaukkujen kantamisessa, toinen tarjoutui kantamaan rattaat, yksi tarjosi lapselle auttavaa kättä. Hotellista sai check-inin yhteydessä lapsille piirrustusvihkoja ja kyniä, lapsia tervehdittiin ja heidät kohdattiin toivottuina asiakkaina monessa paikassa. Sata, parisataa kilometriä etelämpänä kotoa huomasin, kuinka ihmisiltä puuttui tietynlainen ryppyotsaisuus ja joustamattomuus - lapsille järjestyi pizzaa fine dining-golfkerholla eikä kukaan motkottanut lastenrattaista tai lasten möykästä ravintolassa.

Erityisen hyvin spontaanius, kyky heittäytyä ja lapsiystävällisyys näkyi mielestäni museoissa ja lapsiperheiden historiallisissa kohteissa. Museovierailujen määrä reissuohjelman nähtyäni nimittäin ensi alkuun jännitti - miten muka kolme alle kuusivuotiaista jaksaisi vieraskielisissä opastuksissa, keskiaikaisen linnan raunioilla tai lasivitriinien äärellä? Hyvin. Syynä tähän oli vallan toisenlainen toteutustapa ja kulttuuri; kaikissa käymissämme museoissa oli rakennettu samaan tilaan sekä lasten että aikuisten kohteet, ja historia pyrittiin lasivitriineihin lukitsemisen sijaan tuomaan asiakkaille käsin kosketeltavaksi. Hyvä esimerkki tästä on esimerkiksi pohjois-Virossa sijaitsevan Rakveren keskiaikaisiin linnanraunioihin perustettu eräänlainen teemapuisto, jossa pääsee kokeilemaan keskiaikaisia turnajaisia opastettujen kierrosten, kotieläinten silittelyn ja raunioilla leikkimisen ohessa. Historian elävöittäminen, kunnioittaminen ja vaaliminen näkyi kaikissa kohteissa, ilman muovista tai toisaalta liian arvovaltaista, kankeaa fiilistä. Tallinnan meri.... museon suomea hyvin puhuva opas, Eero Rang, tiivisti virolaisen museokulttuurin hyvin sanoiksi: "huivipäisten, sanaristikkoa kassalla tekevien mummojen ja lasivitriiniin hillottujen kansallisaarteiden aika on ohi - historiaa saa ja pitää voida koskettaa ja kokeilla".

Koska roadtripimme oli tapahtumarikas - istuin esimerkiksi kilpakuskin kyydissä 180 kilometrin tuntivauhdissa, kokeilimme jousiammuntaa, pulikoimme kylpylässä pari iltaa, kävimme hevoskärryajelulla, ihastuin viron kansalliseen perinnejälkiruokaan, vierailimme vaarallisten lelujen näyttelyssä ja niin edelleen - jaan sen teille erityisiin kohokohtiin, lempipaikkoihin, vierailun arvoisiin kaupunkeihin ja kohteisiin ihan pian.

Mutta näin pähkinänkuoressa: reissu oli m-a-h-t-a-v-a, ihmiset ystävällisiä ja avuliaita, kohteet positiivisesti yllättäviä ja kaupunkikohteistakin löytyi lapsille paljon näkemistä ja tekemistä. Oman helppoutensa ja matalan kynnyksensä reissuun tuo tietysti Viron huomattavan paljon edullisempi hintataso (Tallinnan ulkopuolella), jonka vuoksi lapsiperheenkin on mahdollista kokeilla monenlaisia aktiviteetteja, syödä ulkona, nauttia lomasta ja iso osa asiakaspalvelutyötä tekevistä virolaisista ymmärtää ja puhuu suomea, mikä erityisesti lapsien mielestä oli helpottavaa. Ajoimme varmaan liki tuhat kilometriä, ja tiestöstä on sanottava, että se oli ainakin ajamillamme reiteillä (pääasiassa siis pikkuteillä) parempi kuin Suomessa. Me niin lähdetään uudestaan!

Seuraa Bloglovinissa, Facebookissa, Instagramissa (@lapsellistablogi) 

1 kommentti:

  1. Vitsit noi kuvat on ihania! Me like! Viron reissu olis kyllä täälläkin tilauksessa! Hyviä vinkkejä löytyi postauksesta. Tähän kirjoitukseen tulen vielä palaamaan:) Ihanaa viikkoa!
    -I :)

    VastaaPoista