Social Media Icons

keskiviikko 13. heinäkuuta 2016

MIELEN PÄÄLLÄ

1 kommentti Share It:

Viisivuotias esikoiseni ja 3,5-vuotias poika ovat viime päivinä havahduttaneet minut useita kertoja päivässä kysymällä: "hei äiti, mitä sä mietit just nyt?". Ensin hajamielisesti pyykkien laittamisen tai tenttikirjan lukemisen lomassa vastasin, että "sitä mitä on juuri nyt mielen päällä", mutta saman ikäisten vanhemmat varmaan tietävät, mihin niin epämääräinen vastaus johtaa. Tarkentaviin lisäkysymyksiin.

Miten.. Siis mikä on niinkuin mielen päällä? Onko se sun pään päällä? Vai hampaiden alla? Mitä sä sillä tarkoitat? Onko sulla ajatuksia? Äiti, missä ajatukset asuu? Mistä ne tulee? 

Ehkäistäkseni aamupalapöydän muuttumisen filosofiakahvilaksi (koska en sanalla sanoen ole aamuihminen tai ihminen ruoka-aikaan noin yleensäkään - söin vuosia ruokani kylmänä, eikä paluuta siihen ole) aloin vastaamaan, mitä on mielen päällä. Kuten että...

Milläköhän banaanitahra lähtisi matkarattaiden kuomusta...

Miten joku kehtaa kolhia toisten autoja parkkihallissa eikä jättää lappua yhteystietoineen?

Miten ihmeellisellä tavalla kaupunki pieneneekin, kun hyppää pyörän selkään. Lähellä - ja vähän kauempanakin - on vaikka mitä.

Kuinkahan kauan vie löytää luonnonkosmetiikkasarjan alumiiniton dödö, jonka käyttö sosiaalisissa tilanteissa ei tunnu venäläiseltä ruletilta?

Miksi suklaattomuus kaatui yhteen pahaiseen repsahdukseen?

Pitäisiköhän varata aika suuhygienistille? Ja gynelle. Ja hammaslääkäriin. Ja kampaajalle. No, ei ehkä kampaajalle, kyllä tämä menee vielä.

Miksi tämä kaaos ei lopu, vaikka KonMarilaisittain kävisi tunnollisesti laatikoita ja kaappeja päivä toisensa perään lävitse? Siis mistä näitä parittomia sukkia oikein sikiää?

Millaistakohan säätä meidän Viron reissulle on luvassa? Eihän kukaan vaan ehdi enää sairastua? Vieläköhän on vatsatautia liikkeellä? Me niin ei haluta oksentaa. Ikinä. Enää.

Ehtisinköhän vielä nopeasti vastata tähän sähköpostiin, ehkä tuohon toiseenkin? Ja vielä yhteen tekstariin. Ja tähän.

Milloin se nassikkapaini-ilmottautuminen alkoi? Entä ne puhutut kantele-tunnit sitten? Vai satutanssi sittenkin? Ehtisiköhän syksyllä mennä itse vaikka jumppaan?

Onkohan kahvia vielä kaapissa? Muistiko kukaan ostaa vessapaperia? Onhan vielä vaippoja?

Mitä jos mä mokaan syksyllä? Tai mitä jos mä en valmistu ikinä?

Milloinkohan loppuu kuopuksen vaihe, jossa päätä hakataan seiniin ja lattioihin, palosireenihuudon siivittämänä tietysti?

Yhtenä aamuna töihin lähtöä tehdessäni sinkoilin laukku olalla ja avaimet kaulassani kilisten etsien vielä kateissa olevia tavaroita ja hätyytellessäni kiireessä jalassa roikkuvaa kuopusta, huokaillen ja kelloa vilkuillen tietysti. 3,5-vuotias katsoi tovin menoani, rauhallisesti laski kätensä kädelleni ja sanoi: "jos mä äiti räjäyttäisin meidän kaikki kellot, niin meillä ei olisi aikaa ja säkin olisit aina ihan rauhassa. Sopisiko se niin?".

Kellojen räjäyttäminen kuulostaa ehkä vähän radikaalilta (ja Danger Mouselta), mutta samanlaista vastuuttomuutta ja löysäilyä olen toisinaan kaoottisina ja vilkkaina vauvavuosina toivonut itsekin. Mihin en osannut varautua, oli se, että pikkuvauvavaihetta seuraisi entistä hektisempi ajanjakso. Vaikka kaikki tyypit kävelevät ja syövät itse, täyttyvät jääkaapin ovet katapultattujen lihapullien sijaan hammaslääkäriaikamuistutuksista, kerhoaikatauluista, lukujärjestyksistä, perhekalenterista, ostoslistoista ja kaverisynttärikutsuista.

Omia ajatuksiaan toisinaan ääneen sanoittamalla tulee kuitenkin ymmärtäneeksi asiain todellisen laidan - etteivät ne kaikki ajatukset (tai metatyö) niin kauhean ihmeellisiä tai pohtimisen arvoisia ole.  Että ehkä niistä voi myös päästää irti.

Seuraa Bloglovinissa, Facebookissa, Instagramissa (@lapsellistablogi)

1 kommentti:

  1. Muiks,
    Tulipa tässä mieleeni lueskellessani postaustasi, että ootko jo koittanu tuota Schmidt's dödöä? Omani nappasin ruohonjuuresta, kun olen kanssa kyllästynyt niihin alumiinihässäköihin, mutta en oo oikeen tykänny rolloista, kun oon aina ollu vannoutunu stikki-ihminen :) Mutta siis mun arkipäivän ruletissa ei oo vielä osunu skorpioni saappaaseen, joten voin suositella kyllä. Hinta on kyllä jokseenkin kaamea, mutta semmosta se kai nykymaailmassa on, jos ei tosiaan halua metallia kainaloon. Itte valkkasin laventeli+salvia tuoksun, koska lime ja naturel oli loppu (höh..) ja kyllähän sitä tunnin pari aamusta tuoksuu vihreälle, mutta sekin on oikeestaan ihan jees. Kainalo ei oo ihan niin kuiva kun alumiinilla, mutta ei silti haise lainkaan hielle. Näin siis täällä :)
    Ja inspiksen tähän dödön vaihtamiseen sain itseasiassa jo kauan aikaa sitten juuri sulta, mutta hädissäni en kaupassa enää muistanu, että mikä se sun mielestä paras olikaan, ja sitten onnekseni bongasin tuon stikin, minkä sitten ostinkin.
    Kivaa kesänjatkoa sinne hulabaloohon!
    Maija

    VastaaPoista