Social Media Icons

lauantai 2. heinäkuuta 2016

MANSIKOITA JA MEDITAATIOTA

Ei kommentteja Share It:



 



Kesä, lämpö ja loma. Marraskuun pimeät loskapäivät, työkoneen äärellä valvotut pitkät yöt ja aamuseitsemästä iltayhdeksään kestävät lennokkaat päivät tuntuvat kaukaiselta muistolta vain. Kostea ja tervantuoksuinen puusauna, muovikiuluissa sekoitetut pesuvedet, tunne kiireettömyydestä ja satatuhatta hyttystä kuistilla voittavat mennen tullen kaikki ne pikasuihkut, koko kotiin leviävän kosteuden ja puolialastomana ikkunoiden edessä viuhahtelun vartin aikataulusta myöhässä. 

Olen muutaman kerran kokeillut meditaatiota, mutten ole tuntenut oloani siihen riittävän henkiseksi tai saavani siitä erityistä sisäistä rauhaa - oudot kongin äänet naurattavat, soliseva puro tekee pissahätäiseksi, ja kun hengitän, hengitän niin pirusti että taju meinaa lähteä. 

Kaksi keinoa tepsii kuitenkin aika usein kohdallani: mielikuvamatkat ja hengittely. Hengittely syvään sisään ja ulos. Ärräpäät pääni sisällä muuttuvat hiljaiseksi hyväksynnäksi; nyt vain on niin, että seison kolmen kirkuvan lapsen kanssa ruuhkaisessa hypermarketissa kassajonossa kun kolmevuotiaani muistaakin lainanneensa pankkikorttiani maailmanvalloitusleikkiinsä. On vain on niin, että tenttiviikolla alkaa oksennustauti. Nyt vain on saatana näin. 
Sellaisina hetkinä, toivottoman perbalta tuntuvina aikoina helpottaa myös ajatus niistä onnentäyteisemmistä hetkistä. Kurkku suorana solvauksia suoltavaa viisivuotiasta katsellessa tuntuu tosi helpottavalta muistella ensikohtaamista hänen kanssaan. Ensimmäisiä hymyjä ja aamun lämpimiä halauksia. Palauttaa mieleensä lasten raikuva nauru rannalla kesällä, ylpeä hymy kun polkupyörän apupyörät irroitettiin. 

Aika usein palaan mielessäni myös näihin maisemiin. Rätisevän nuotion ja kuivan luomusiiderin äärelle, tervalta tuoksuvaan puusaunaan loppukesällä, järvelle laskeutunutta usvaa katselemaan. 

Seuraa Bloglovinissa, Facebookissa, Instagramissa (@lapsellistablogi) tai Blogilistalla

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti