Social Media Icons

sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

RELAA HEI, ÄITI

4 kommenttia Share It:

Tunnen vatsanpohjassani jättimäiseltä kiveltä tuntuvan, sisälläni mylläävän painon. Kurkkua kuristavan ahdistuksen, joka ei helpota. Makaan iltaisin sängyssä miettien asioita, jotka päivän aikana jäivät tekemättä. Asioita, joissa olisi pitänyt olla parempi. Kuulen pääni sisällä äänen. Moittivan, syyttävän, osoittavan.

Minä olen stressaaja. Tietyissä asioissa itsekriittinen perfektionisti. Hammaslääkäriaika, tentti, lähtö pitkäksi viikonlopuksi pois kotoa - pelkkä ajatuskin nostattaa sykettä. Minua ei haittaa tarjoilla valmista kääretorttua tai tilattua kakkua juhlissa, ei sotkuinen työhuone tai neljättä päivää kuivuvat pyykit, mutta ylioppilasjuhliin lähtiessä Spiderman-lippiksestä vääntäminen tai väärän väriset servietit neljävuotissynttäreillä ihan oikeasti katkaisevat kamelin selän. Minua raivostuttavat vääriin lelulaatikkoihin paiskotut lelut - olisivat vaikka pitkin lattioita, mutta että väärissä paikoissa!

Minä r-a-k-a-s-t-a-n inventaarioita; yksittäisten kaappien, laatikoiden ja lipastojen setvimistä, mutta inhoan jääkaapin pesua ja astianpesukoneen tyhjentämistä.

Jos jotain äitiys on minulle opettanut - alituisen syyllisyyden ja epävarmuuden lisäksi siis - niin tietynlaisen keskeneräisyyden sietämisen. Tai ainakin sen kanssa elämisen. Aikataulut koko perheen voimin liikuttaessa ovat noin-laatuisia ja tietyissä asioissa on hyvä olla suurpiirteinen - ymmärtää, että unohtunut D-vitamiinitabletti tai välistä jäänyt hammaspesu ei muuta isompaa kuvaa.

Helpommin sanottu kuin tehty. Minä olen kuitenkin se, joka kilaroi Spiderman-lippiksestä.

Kesäloma, tai jokin sen tapainen, alkaa neljän päivän päästä. Neljä niin lyhyttä ja samalla niin pitkää päivää. Viime viikot (tai kuukaudet) olen kiitänyt paikasta toiseen, potenut syyllisyyttä, hävennyt kalenterissa kolkuttavia deadlineja, ja ihan oikeasti yrittänyt opetella sietämään sitä keskeneräisyyttä. Mutta en minä tunne oloani yhtään tämän paremmaksi ihmiseksi.

Eilen havahduin missä meidän kaikki kengät on, sateenvarjokin on hukassa, miksi aina tällaisina päivinä sataa, mun hiukset on ihan miten sattuu, oi ei, oi ei-höösäämiseltäni, kun viisivuotias esikoiseni katsoi minua eteisessä lähdön hetkellä syvälle silmiin ja rauhallisesti, vakuutellen sanoi (kuten hän vain voi): "RELAA HEI! Relaa hei, äiti. Hengitä syyyvään sisään, paha ilma ulooos. Mikä on pahinta, mitä voi tapahtua?". Ensin hävetti. Sitten nauratti.

Olen ottanut missiokseni nähdä enemmän ja useammin ne asiat, jotka ovat hyvin, joissa olen hyvä, ja joissa olen onnistunut. En siis häpeä lahjaksi saatujen, lukematta jääneiden kirjojen määrää tai ikuista aikomusta ihan oikeasti aloittaa heti huomenna hyperterveellinen elämä, vaan totean, että en ole viikkoon ostanut suklaata tai irtokarkkeja ja että ehdin lukea neljä tenttikirjaa kuudesta. Ja vaikka me vähän myöhästyttiin alkuperäisestä aikataulusta eilen, oltiin me silti ihmisten aikaan paikalla. Viisivuotiaan mind fullness-harjoitteiden sijaan haluaisin muistaa, että hän piirsi viime viikolla joka päivä koulussa ollessani piirrustuksen meistä, kysyi, voisimmeko viettää samanlaisen tyttöjen päivän kuin pari viikkoa sitten, ja tuli ennen lähtöä ikionnelliseksi tekemistäni korkkiruuvikiharoista. Ja vaikka pyykkikori onkin nyt täynnä, hinkkasin kylpyhuoneen puhtaaksi noin muuten lattiasta kattoon.

Lasi on puoliksi täynnä, vaikka se olisikin vähän sottainen.

Kuulostaako tutulta? Jos sinun pitäisi juuri nyt kehua itseäsi, mitä sanoisit?

Seuraa Bloglovinissa, Facebookissa, Instagramissa (@lapsellistablogi) 

4 kommenttia:

  1. Hyvin sie vedät. Niin mie sanoisin. Ja muistuttaisin että vaikka kuinka mentäisiin päin Honkia niin siitäkin huolimatta illalla saan ne 2 lämmintä rutistusta, "hyvää yötä äiti, mie rakastan siuta"-sanat, joten So What vaikka ei kaikki ois ihan justiinsa niinku pitää. Se riittää heille, joten saa luvan riittää miullekin. ��

    VastaaPoista
  2. Erittäin tutulta kuulostaa, koitetaan relata! :)

    VastaaPoista
  3. Kuullostaa tutulta. Itse en edes tietäisi mistä aloittaa huushollin lopullista,a-ö, perusteellista ja kunnollista siivousrykäisyä. Pyykit,tiskit,kylppärit,sipulipussista levinneet ja 2,5v typyn mutustamat kuoret tiskipöydällä ja sen edessä, juuri se jääkaapin pesu,pakastimen sulattaminen,verhojen vaihto,eiliset rahkat keittiöpöydän alapinnassa ja ikkunassa, lelut väärissä paikoissa tai leväällään joka paikassa... Varsinkin legojen päälle on kiva astua,ei satu yhtään,eihän? Jossain välissä pitääs pistää 6v synttärikutsut postiin ja hakea uudet kumisaappaat pieneksi jääneiden tilalle,mut kaupoillekaan ei ehdi. :D ja mä siis mietin näitä asioita kahden aikaan yöllä ku tajusin et mein pyykit on pihalla "kuivumas" ja vettä sataa kaaatamalla. Et tervetuloa kerhoon. :D

    VastaaPoista