Social Media Icons

tiistai 31. toukokuuta 2016

VIIMEIN

Ei kommentteja Share It:


Kiitos, kiitos, kiitos, voi kiitos. Ette arvaa, miten ihanalta tämä meistä nyt tuntuu.... Ihanko totta? Kiitos, kiitos, kiitos, kiiiiitos.

Maanantaiaamuna puhelimeen vastatessani näin taivaan aukenevan ylläni. Kaikki epätietoisuus katosi, palaset vain tuntuivat loksahtelevan paikoilleen. Kolmen vuoden sinnikkään hakemisen jälkeen sain viimein kerhopaikat alueen kivoimmasta, ulkoilupainotteisesta kerhosta. En yhdelle, en kahdelle, vaan kaikille kolmelle.

Viisi lapsetonta tuntia viikossa kuulostaa minusta ajalta kouluhommille, töille, kotitöille, rauhallisille kauppareissuille. Aikomuksenani olisi päästä koulusta ensi keväänä (ja hakea seuraavaan, haha), joten ensi vuoden syksyllä meillä toivottavasti puhaltavat monellakin tapaa uudet tuulet; esikoinen aloittaa eskarin ja pojat päiväkodin, mutta pieninkin pääsee harjoittelemaan erilaisia rutiineja yhden lukuvuoden ajan kodin ulkopuolisessa hoitopaikassa, kuin kevyenä laskuna.

Olen sanaton. Vau.

Seuraa Bloglovinissa, Facebookissa, Instagramissa (@lapsellistablogi)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti