Social Media Icons

torstai 19. toukokuuta 2016

18 x jatka lausetta

8 kommenttia Share It:
Tiedän, mitä varmaan ajattelette. Sinäkin, Brutukseni. Nyt vatsataudin jälkimainingeissa ja tenttiviikon lähestyessä mennään kuitenkin aidan matalammalta puolelta. Niin monien muiden tapaan minäkin siis päätin jatkaa lausetta. ;)


En ymmärrä... Selän takana supattavia ja tieten tahtoen mielensä pahoittavia ihmisiä. Aikuisten ihmisten täytyy kantaa vastuu omista tunteistaan. 

Seuraavaksi ajattelin... Jatkaa historian verkkokurssin viimeisiä esseevastauksia, valmistautua illan tunneille, käydä postissa, pakata kerhotätien kevätjuhlakassit, silittää huomiset juhlavaatteet, vaihtaa lakanat ja viedä puhtaat pyykit ulos kuivumaan, laskuttaa ja maksaa laskuja, tehdä vähän töitä. Normisettiä siis. 

Viime aikoina... Voi. Ugh. Olen selviämäisilläni kaksi viikkoa kestäneestä vatsataudista, tai ehkä sen kolmannesta kierroksesta.



En osaa päättää... Monia asioita. Kun kyseessä on seinän tai keittiökaapin värisävy, kylpyhuoneen lattialaatta tai keittiön verhot, tiedän yleensä, mitä haluan, enkä emmi. Mutta esimerkiksi vaatekutsuilla ja ulkona syödessä minä mietin, mietin, mietin ja mietin. Ja silti yleensä päädyn johonkin tuttuun ja turvalliseen - vaakaraitaan ja kanaan. 

Muistan ikuisesti... ensitapaamisen mieheni kanssa. Istuin hänen viereensä odottamaan ystävääni, ja hän alkoi juttelemaan niitä näitä. Kului tunti, kului toinen. Ihastuin heti hänen aitouteensa, siihen, ettei hän yrittänyt esittää tai todistaa mitään. En ollut huomannut tai nähnyt häntä koskaan aiemmin, mutta hän tiesi minut kyllä ja kertoi myöhemmin, että oli ollut ihastunut jo paljon aiemmin. Illalla kotiin palatessani mietin vain, että kunpa tapaisimme vielä uudestaan. 

Päivän paras juttu... On ollut se tunne, kun tehtävälista on konkreettisesti lyhentynyt ja heikoin olo helpottanut. Se mikä viikko sitten tuntui mahdottomalta kasalta tehtäviä hommia, tuntuu nyt oikeasti selätetyltä. 

Noloa myöntää, mutta... En ole kauhean hyvä hahmottamaan asioita kolmiulotteisesti tai ymmärrä ajo-ohjeita, karttoja, kokoamisohjeita tai sen sellaisia. Vasta yläasteella tajusin, että synnyinkaupunkini Turku on "niin lähellä" - olin aina kuvitellut sen olevan Porin paikkeilla!



Viikko sitten... Yh. Viikko sitten kaikki sairastivat. 

Kaikista pahinta on... Tajuta julkisella paikalla että on unohtanut laittaa dödöä tai pestä hampaat. First world problems, I know right. 

Salainen taitoni on... Viikkaan vaatteet nopeasti, kauniisti ja täydellisiksi pinoiksi. Syynä lienee pesulakesätyötausta ja lapsuudenkotien pyykkäysvastuu. Mieheni tekee epämääräisiä myttyjä ja jos hän hakee pyykkejä kuivaushuoneesta, tuntuu siihen kuluvan koko iltapäivä. Mutta voi, miten i-n-h-o-a-n vaatteiden viemistä kaappeihin - ne saattavat viipyillä kauniissa pinoissaan lipastojen päällä viikonkin!

Jos saisin yhden toiveen, se olisi... Että pysyisimme kaikki terveinä ja eläisimme pitkään. 

Minulla on pakkomielle... Minä olen monissa asioissa perfektionisti ja äärimmäisen kriittinen omia töitäni kohtaan. Äitini kertoo usein, kuinka jo neljävuotiaana tuhahtelin kiukkuisena, ryttäsin omia piirrustuksiani ja kielsin muita katsomasta niitä - vaikka siis piirsin jo silloin ihan hyvin. 



Söin tänään... Palan täysjyväpatonkia, marjasmoothien ja tummapaahtoista kahvia. Ruokahalu ei ole vielä ihan palannut tautiputken jälkeen. 

Ärsyttävintä on... Sotku ja epäjärjestys. Toivoisin olevani enemmän sellainen KonMari-karsija, askeettisuudessa ja siisteydessä elävä, mutta todellisuus on meillä jotain aivan muuta - varovaisen arvioni mukaan työpöydälläni on nytkin noin 60 tavaraa. 

Tekisi mieli... Lähteä lomalle. Olen haaveillut muovisesta all-inclusive-rantalomasta jo vuosia, mutta sellaisen aika on sitten, kun opinnot ovat vakaammassa vaiheessa. 

Minusta on söpöä... Kun lapseni osoittavat hellyyttä, jakelevat suukkoja, tsemppaavat toisiaan ja kutsuvat toisiaan "kultapieniksi". 



Hävetti... Kun kolmevuotias poikani bussissa pari viikkoa sitten julisti kovaan ääneen: "äiti, mennään hei ostoksille kun mulla on niin paljon rahaa ja mä oon RIKAS! Mä tarjoon hei äiti!". Hänellä oli taskussaan 15 senttiä, jotka hän löysi pihatieltä, mutta tietysti puoli bussikansaa tuijotti meitä silti. 

Olenko ainoa, jonka mielestä... On todella ärsyttävää, kun ihmiset jäävät tuijottamaan kirkuvaa lasta  (tai hänen vanhempiaan) kaupassa, kirjastossa, parkkipaikalla - missä se uhmaraivo sitten syttyykin? Solidaarisuudesta muita vanhempia kohtaan käännän katseeni pois tai korkeintaan hymyilen ymmärtäväisesti kun kuulen tutut sanat: tänään ei ole karkkipäivä, ei, me emme osta sitä hiekkaämpäriä, sinä et saa juosta ihmisiä päin. I feel you. 

Seuraa Bloglovinissa, Facebookissa, Instagramissa (@lapsellistablogi) 

8 kommenttia:

  1. Tää oli just hyvä postaus!
    -I :)

    VastaaPoista
  2. Kivaa kun säkin tartuit tähän :) Näitä on kiva lukea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa kiva kuulla! :) Mäkin kyllä olen tykännyt lukea näitä.

      Poista
  3. Heh, se on aivan kauheeta ku tajuat että dödön laitto unohtui! Yritä siinä sitten välttää nopeita liikkeitä ettei ihana hien haju leiju ympäriinsä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä. Aivan kamalaa! Ja tottakai NE on juuri hetkiä, kun törmää johonkin ihmiseen, ei pääse livahtamaan paikalta tai on koko päivän menossa. :D

      Poista