Social Media Icons

torstai 7. huhtikuuta 2016

NOPEA, IHANA, EIKÄ YHTÄÄN TYLSÄ KAURAPUURO

Ei kommentteja , Share It:

En edes yritä teeskennellä aamuja rakastavaa ja maailmaa halailevaa ihmistä, joka rakastaa aamuaurinkoa, hiljaisuutta tai jotain. Ei, minä herään brunssille, enkä heräämistä seuranneen puolen tunnin ajan halua puhua kenellekään. Mitään.

Mutta minä pidän hyvästä ruoasta ja herkuttelusta (kukapa ei?), yhteisistä aterioista ja vastajauhetusta kahvista. Strömsöisten ja kukkeiden aamuhetkien sijaan minä tavallisesti saan kuitenkin syötyä oman aamupuuroni kylmänä, kun kaikki muut ovat jo poistuneet pöydästä, ja aamukahvinkin nappaan mukaan hiekkalaatikolle. Onneksi on toisenkinlaisia aamuja. Niitä, kun tajuaa nukkuneensa täydet kahdeksan tuntia samassa asennossa ja puolet porukasta on jo syönyt, eikä siis revi verhoja ikkunoista nälkäkuoleman partaalla.



Silloin on minun hetkeni. Minun aikani. Viikonloppuisin olen saattanut paistaa amerikkalaisia pannukakkuja tai vohveleita (joiden kanssa turkkilainen jogurtti ja pakastemarjat ovat taivaallisia), mutta eilen, antibioottien aiheuttaman järjettömän huonon olon hyvästelijäksi tarvitsin jotain vähän tuhdimpaa. Taivaallista kaurapuuroa, jonka ohjeen alun perin bongasin But I'm human not a sandwich-Iinan blogista (josta muuten löytyy tuon tuosta helppoja, nopeita ja arjen yläpuolelle nousevia arkiruokaohjeita).

Itse hieman tuunasin alkuperäistä ohjetta, joten valmiin kaurapuuroni päälle paahdan kookosöljyssä pannulla banaanipaloja sekä pekaanipähkinöitä, joiden päälle rouhin vähän merisuolaa. Iinan alkuperäisen ohjeen vaahterasiirappi kruunaa kyllä kokonaisuuden, mutta se oli meiltä nyt loppu. Päälle ripoteltavat lisukkeet siis valmistuvat samalla, kun puuro hautuu liedellä. Tällaiset matalan kynnyksen ja alle kymmenen minuutin herkut todellakin kuuluvat kivempiin arkibravuureihimme - useimmiten ehkä kuitenkin iltapalalla.

Tämä on myös puuro, jollaisen mieheni on oppinut tarjoilemaan äitienpäivänä, hääpäivänä ja syntymäpäivänä (ja okei, myös monina muina aamuina, koska hän on aamuihminen). Ei ollenkaan arkinen tai kauhea. (Paitsi jos puuronsa keittää limaisista pikapuurohiutaleista. Yh.)

Seuraa Bloglovinissa, Facebookissa, Instagramissa (@lapsellistablogi)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti