Social Media Icons

torstai 10. maaliskuuta 2016

Ei mainoksia ja pieni dinosaurus

2 kommenttia Share It:


Vauvakirja. Taaperokirja. Päiväkirja. Olenko ainoa, joka kunnianhimoisesti aikoo tallettaa ohikiitävät arkiset muistot, puuhat ja sutkautukset, mutta jättää sitten muistivihkoset pölyttymään? En kai? Tunnen tästä hivenen huonoa omaatuntoa, koska meillä eletään juuri nyt kyselykautta x 2 (joskin radiojuontajien tapaan läpättävät tyypit kyllä usein myös vastaavat itse omiin kysymyksiinsä), ja olisihan niitä parhaita paloja kiva muistella myöhemmin ilman ajan kultaamia reunuksia.

Pari dialogia on jäänyt naurattamaan viime viikolta:

"Hei vau! Apua! Kylläpä sä olet, rakas, taitava! Ihan itsekö sä muistit kaikki nämä numerot ja kirjaimet", kysyn hämmästyneenä esikoisen piirrustusta katsellessa.
-Joo. Niin muistin. Mä osaan kato mitä vaikka. Kysy vaikka... Että mikä sun äidin nimi on?
"Okei. No, mikä mun äidin nimi on?"
-Lilli ja Roope-mummi. Kysy, missä, me asutaan.
"Okei. Missä me asutaan?"
-Ääähhhh.... No Suomessa.

Jatkan kyselyä tovin, ja kertaamme kummitädin koiran nimen, mummien asuinkaupungit, nimet, omat lempiruoat ja kerhokavereiden nimet ja iät.

"Hei, hei muru, kerropa äidille, mikä on sun sukunimi", innoissani kysyn.
-Mitä? Mikä?
"No... Siis, sinun sukunimi. Mikä tulee sinun kaikkien nimien jälkeen."
-No en mä tiedä.
"Noo... Mitä meillä lukee postiluukussa?"

Hän katsoo minua pitkään, mittailee katsellaan ja vastaa sitten epäuskoisena: "öö... Ei mainoksia?".

3,5-vuotias taasen oli kerhon satuhetken päätteeksi hiljentynyt miettimään aikaa, jolloin hän Alluna (kaikki ovat kuulemma alkujaan olleet pikkuveljiä) ja pienenä dinosaurusvauvana kasvoi munankuoren sisällä, syntyi äidin syliin, joi maitoa, kuoli sukupuuttoon ja tuli isoksi kerholaiseksi. Kotimatkalla minun täytyi vakuuttaa murjottavalle pojalle, että dinosaurukset ja hirmuliskotkin varmasti tosi mielellään söisivät lounaaksi riisiä, kanaa, kurkkua ja tomaattia - josseivat vain sattumoisin olisi kuolleet sukupuuttoon.

Yritä siinä olla sitten nauramatta.

Seuraa Bloglovinissa, Facebookissa, Instagramissa (@lapsellistablogi)

2 kommenttia:

  1. Ihania kysymykssiä!<3 Puhutko lapsista täällä blogissa heidän oikeilla nimillään kun näin yhden postauksen kuvassa sen korun jossa on lastesi alkukirjaimet ja syntymävuodet? ;)

    VastaaPoista
  2. Ihan mahtavia juttuja. Mä fiilistelen meidän kaksivuotiaan kehittyvää puhetta ja mielikuvitusta. Vielä ei tule kovin lennokkaita juttuja, mutta pieniä tarinanalkuja arkisista tapahtumista, joita saa kyselemällä täydentää. Niin parasta!

    VastaaPoista