Social Media Icons

maanantai 15. helmikuuta 2016

5 kuvaa ja muutama sana Tukholmasta

Ei kommentteja Share It:



Reissattiin viikko sitten vadelmavenepakolaisina Tukholmaan. Trendikkäiden kahviloiden ja naapurimaan persoonallisten pienyrittäjien putiikkien tsekkailun sijaan vaellettiin loskasateessa PMS-päivänä pitkin Tukholman katuja, käytiin Mäkkärissä syömässä (ruokavaliorajoitusten vuoksi) ja ostettiin Taalainmaan puuhevonen. Ja muumimuki. Ja pullo hyvää skottiviskiä Henkalle.

Lasten mielestä hauskinta oli betoniporsaan (tai oikeastaan betonileijonan) päällä istuminen, bussilla matkustaminen ja laivan pallomeri. Nakkibuffetin sijaan korkattiin antipastot ja reilulle vuoden vanhalle kelpasivat vain hätävaraksi ostamani purkkiruoat (harvinaista herkkua sekin, toim.huom.).

Lähtö kotoa oli varsinainen via Dolorosa, kun kolmevuotias päätti lähdön hetkellä maadoittaa itsensä lattialle levyksi revittyään ensin olohuoneen kaikki sähkölaitteet seinistä ja raahattuaan ne keskelle huonetta, jossa hän ajoi niiden yli taaperokärryllä (minä pakkasin viime hetken kamppeita kylpyhuoneessa). Lähtöhötäkässä unohtuivat vaipat, esikoisen hattu ja ripsiväri, mutta kaksi ensin mainittua löytyivät onneksi tax-freestä.

Olin varannut meille neljän euron tarjousmatkan Viking Mariellalta, ja mukaan apukäsipariksi lähti siskoni. Laiva oli ehtaa retroa, ja uudempaan Gabriellaan verraten esimerkiksi leikkihuone oli pieni ja askeettinen, ja isosta oviaukosta pienin otti hatkat kun silmä vältti, mutta saamamme palvelu oli uskomattoman hyvää. Illallispöytäämme kiikutettiin heti saavuttuamme pyytämättä syöttötuoli, ja kun meno alkoi jälkiruoan aikaan käydä levottomaksi, toi tarjoilija lapsille puuhavihkot ja kynät. Pieniä mutta merkittäviä eleitä!
Meillä oli kahden kerrossängyn eli neljän hengen hytti, ja vaikka sinne ahtautuminen alkuun jännittikin, niin mahduimme rattainemme hyttiin hyvin.

Lasten kanssa reissuun lähtiessä odotukset eivät varsinaisesti olleet korkealla - edellisen kerran meille puhkesi laivalla noro-virus, ja tunnetusti matkaaminen kolmen alle viisivuotiaan kanssa asettaa pieniä aikataulullisia rajoitteita esimerkiksi päiväunien, ruokailujen ja vessataukojen suhteen. Tiedossa kuitenkin on myös, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Tällaisten retkien onnistumisen kannalta oleelliselta minulle tuntuukin hyvä varustelu ja suunnittelu - siitä lisää ihan pian!

Pieni breikki teki hyvää, vaikka vielä viikkoa myöhemminkin päässä pyörii ja huimaa. Tällä viikolla ohjelmassa on tsiljoona deadlinea ja sähköposti on tulvinut viikonlopusta saakka, joten pidemmittä puheitta: nyt kutsuu Greyn anatomia ja keskiaikainen kidutuslaite (tai ainakin sen läheinen serkku), voimapyörä. Vi ses!

Seuraa Bloglovinissa, Facebookissa, Instagramissa (@lapsellistablogi)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti