Social Media Icons

keskiviikko 3. helmikuuta 2016

It's all about marketing

2 kommenttia Share It:


Olen ensi viikolla lähdössä lasten kanssa laivalle, ja ajankohtaisemmalta kuin koskaan tuntui kauan päässä muhinut lastentarvike. Valjasreppu. (Jonkin ei-niin-lyhyen hetken verran mietin kyllä flexin hankkimista sen lisäosaksi, mutta muistin, miten koiran talutushihna polttaa polvitaipeessa kesän shortsikeleillä. On traumoja, joita ei halua siirtää sukupolvelta toiselle. Ei siis flexiä.) Tuotesivua selaillessani olkani takaa kurkisti (karkaileva) kolmevuotias, joka ilahtuneena hihkaisi: "oi! Reppu! Olisiko se minulle ehkä? Mutta äiti, saanko minä myös tuon hännän?!".
Aamupäivä meni seuraa johtajaa-tyyppisen leikin parissa, kun kolmevuotias puki näkymättömän apinarepun selkäänsä ja minä pidin näkymättömästä apinan hännästä kiinni ja kävelin perässä. Itse reppu on varsinaisesti testaamatta, mutta häntä ajatus lauman johdattamisesta Tukholmaan miellyttää kovin. Win-win.

Sillä loppujen lopuksihan kyse on vain siitä, miten asian esittää, markkinoi.

Mä olen ihan varma, että poliisit ja palomiehet syö bataattia. Ja parsakaalia. Joo, syö, syö, katsopa vaikka seuraavan kerran Leenan iskää. Ja jossen ihan väärin muista, niin Ryhmä Haun Rikulla ja Paavo Pesusienellä taisi olla lautasella myös vihanneksia.... 

Niin, kyllähän se kakku/sokeroitu jogurtti/keksi on hyvää, mutta muistatko, kuka myös rakastaa makeita herkkuja? Niin, hammaspeikot. Ne on hammaspeikkojen ruokaa. Mutta.... Voi hyvänen aika! Oletko sä nykyään hammaspeikko? Missä mun kullanmuru sitten on?! 

Leikitäänkö sellaista leikkiä, että äiti on siisteyttä rakastava karhu, joka nukkuu, ja joka ei halua herätä talviunilta sotkuisesta luolasta? Laitetaan munakello soimaan kolmen minuutin päästä, ja sitten tämä leluttomia lattioita rakastava karhu nousee täältä säkkituolista ja kaivaa palapelilaatikon kaapista, joohan?

Mä rakastaisin tuollaisia kenkiä. Siis aivan upeat saappaat! Jos sä et halua niitä, niin mähän voin lainata, mä tarvitsisin noin hienot. Mä vähän vaan venytän.... Ai ei vai? Okei, no sä saat tän kerran pitää nuo. 

Vähemmän menestyksekkäitä ovat ne kerrat, jolloin ei vaan jaksa markkinoida. Lobata esimerkiksi ajatusta siitä, ettei autojen alle juokseminen tai vessanpöntöstä juominen ole kauhean hyvä idea, että seitsemän minuuttia ennen kerhon alkua ei ehkä kannattaisi heittäytyä meritähdeksi eteisen lattialle tai että keittiön lapsiportti on tarkoituksella pultattu oviaukkoon, eikä siihen kannata rynnistää potkuautolla (uskokaa pois, kokemusta on). Silloin kehiin astuvat tontut (raasut eivät tunne työaikalakeja tai vuosilomia vaan partioivat läpi vuoden), paheksuvat naapurit ja kerhotäti-kortit.

Mutta jos me Tukholman reissusta selvittäisiin apinanhännällä varustetun kolmevuotiaan Columbuksen ja tuhdin välipalakassin avulla.

Apinanhäntäreppu aka Skip Hopin-valjasreppu tulossa testiin ihanaiselta Ipanaiselta

Seuraa Bloglovinissa, Facebookissa, Instagramissa (@lapsellistablogi) 

2 kommenttia:

  1. Apinanhäntähommia :D Esikoinen ollut aina sellainen äitiin ripustautua että ei ole ollut tuollaiselle tarvetta. Kuopus 10kk tuntuu niiiiin kovalta menijältä että voi olla että tuommoinen tulee hankittua! Hyviä tsemppausvinkkejä arkeen! Kiitos niistä :) -I :)

    VastaaPoista
  2. Meillä oli valjasreppu reissussa, kun kuopus oli parivuotias. Ihan ehdoton kapine lentokentällä ja lomakohteessa, kun pelkkä kädestä kiinni pitäminen olisi kahlinnut lapsen vapaudentunnetta ;). Nyt saatoin hyvillä mielin kaivaa passia kassista tai rahaa kukkarosta ja silti tietää, ettei tuo pieni karkaa vierestäni hihnan mittaa kauemmaksi.

    VastaaPoista