Social Media Icons

sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Smell the roses etc

24 kommenttia Share It:

Ruuhkavuosista päivää! Meillä alkanut vuosi ja tammikuu on mennyt sellaisella läpsystä vaihto-meiningillä, että iltaisin olen tietokoneen sijaan kaatunut sohvalle Greyn anatomian ääreen tai sitten vain käynyt kiltisti kahdeksalta nukkumaan. Työrintamalla on ollut vilkasta, kouluhommat ovat painaneet päälle, ja perheaika on jäänyt harvoihin viikonloppuiltoihin. Hiljaisuuden langetessakin kuulen olematonta lapsen itkua, puhelimen värinähälytyksen tai sähköpostin merkkiäänen.

Ja juuri siksi se perheaika onkin tuntunut niin tärkeältä. Ne hetket, kun syödään yhdessä iltapalaa (vaikka se tarkoittaisikin sitä, että joku katapulttaisi riisipuuroa ikkunaan ja toinen kirkuisi kuin pistetty sika), luetaan iltasatua (sekin on hetki, johon en arki-iltoina enää ehdi mukaan), tai ihan vaan ollaan yhdessä.

Olen viime aikoina miettinyt paljon aikamme suorituskeskeisyyttä, ja sitä, miten ihmisiä mitataan heidän suoristustensa kautta. Moni on hämmästellyt blogin hiljaiseloa, "laiskistumistani", ja aidosti huolissaan kysynytkin, että onko sattunut jotain.

On kyllä sattunut. Elämä nimittäin.

Neljä iltaa viikossa koulussa, päivät lasten kanssa kotona, viikonloput töissä. Lumimyrskypäivinä ja oksennustaudin kiertäessä kerhoryhmää on vain niin paljon palkitsevampaa ja rentouttavampaa tarttua kameran tai näppäimistön sijaan siihen jäähtyneeseen kahvikuppiin. Tai käpertyä tuttuun ja turvalliseen kainaloon katsomaan hyvää elokuvaa. Sinne mihin ei selän takana puhuminen, arvostelu tai muiden odotukset yllä.

Blogi on tuonut minulle paljon hyvää. Väylän itseilmaisuun, ystäviä, mahdollisuuden verkostoitua, rohkeutta vaihtaa alaa, vertaistukea. Ja kuitenkin se on viime kuukaudet ollut paikka, joka ei ole tuntunut omalta, ja johon kirjoittaminen on jännittänyt. Pidän teistä ja siitä, ettette purematta niele asioita. Te olette tiedostavia, rohkeita ja suorasanaisia. Mutta kaikella on kääntöpuolensa. Kun avaa ajatuksiaan - edes pikkiriikkisen - on selvää, etteivät kaikki voi aina olla samaa mieltä. Ja että kaikki eivät osaa ilmaista sitä asiallisesti. Vieraskielisten verbien taivutukseen liittyvistä oikeinkirjoitukseen liittyvät kinat kommenttiboksissa naurattivat siinä missä keskustelu siitä, onko Ilomantsi kylä, kunta vai kirkonkylä, mutta esimerkiksi spekulaatiot parisuhteeni tilasta, lapsuudenperheen jäsenieni kuulumisista, mielenterveydestäni tai lapsen tuttivieroituksen yhteydessä leikatun tutin vertaaminen sukupuolielimien silpomiseen eivät niin hirveästi sitten nauratakaan.

Olen nauttinut kuvaustöiden tekemisestä ja opiskelusta. Tuntuu ihanalta tehdä työtä, joka ei määrittele minua ihmisenä, jossa ei ole samantyyppistä henkilökohtaista aspektia. Olen vain minä. Työn suorittaja, hassuja höpöttelevä täti. Freelancer. Opinnoissani olen saanut ihanaa tukea, kannustusta, rakentavaa palautetta. Palaute on minulle, minun töistäni, ei minusta ihmisenä. Sekin on tuntunut tosi hyvältä.

Olen pitkään miettinyt, mikä on se suunta, johon minun kuuluisi mennä. Olen miettinyt lopettamista, mutta viiden vuoden jälkeenkään minusta ei tunnu, että olisi aikani jäädä tästä pois. Muutos on hyvästä, blogissakin. Uudenlaiset linjanvedot tuntuvat tärkeiltä ja kaivatuilta.

Ei henkilökohtaista, mutta hyväntuulista ja hauskaa. Joo, se tuntuu paremmalta.

Seuraa Bloglovinissa, Facebookissa, Instagramissa (@lapsellistablogi)

24 kommenttia:

  1. Kiva kuulla susta pitkästä aikaa! Mulla on mennyt ihan ohitse, että mitä sä oikein opiskelet? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koen sen niin henkilökohtaiseksi tai eksaktiksi tiedoksi, etten ole sitä blogissa avannut:)

      Poista
  2. Elämä tapahtui ... :-D
    Sinulla on ihana, elämän makuinen blogi! Kerrot rehellisesti kohtaamistasi haasteista, asenne kuitenkin yläviistossa.
    Peukutus jatkamisen puolesta - minä ainakin palaan aina lukemaan!

    VastaaPoista
  3. Tämä on maailman paras blogi. Ihanan elämänmakuinen ja helposti lähestyttävä ♡ toivottavasti et lopeta piiitkään aikaan, kirjoittelet vaikka harvoin jaksamisesi mukaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Apua. Kiitos! Et arvaa, miten ilahduinkaan tästä!

      Poista
  4. Ihanaa kuulla, että et ole lopettamassa! Tämä on ehdottomasti yksi suosikkiblogeistani, vaikka elämäntilanteesi on täysin erilainen kuin omani. Toivottavasti jaksat jatkaa vielä pitkään, silloin kun siltä tuntuu. :)

    VastaaPoista
  5. Tykkään niin tästä siun tavasta kirjottaa! - Ei muuta :D <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sä olet tuollainen ihana huikkailija. Arvostan! :D

      Poista
  6. Täällä kans yks joka fanittaa sun tapaasi kirjoittaa ihan täysillä <3

    VastaaPoista
  7. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  8. Oon laiska kommentoimaan tai edes lukemaan kommentteja, mutta tykkään tosi paljon sun blogista ja tyylistä. Musta on vapauttavaa, kun sun juttuja lukiessa ei tuu sellainen olo, että tässä myydään jotain tuotetta, aatetta tai kasvatusfilosofiaa. Ihanaa, jos jaksat välillä päivittää blogia, vaikka tekemistä tuntuu riittävän ilmankin. Iloa ja menestystä niin opintoihin, töihin kuin perhe-elämäänkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten ihanaa palautetta. Itseäni kyllä aina jännittää kirjoittaa tuotearvosteluja tai kertoa meille sopineesta tavasta, reseptistä tai muusta sellaisesta, koska en ole (tai ainakaan ajattele olevani) sellainen tuputtava tyyppi muutenkaan, enkä halua sellaista kuvaa blogissakaan antaa - tiedätkö, my way or high way. Ihana kuulla, ettei sinulle sellaista fiilistä ole jäänytkään. :) Hauskaa kevään jatkoa!

      Poista
  9. Harvemmin kommentoin, vaikka aina luenkin. Ihanan rehellinen blogi, jota olen jo vuosia lukenut. Toivottavasti et ainakaan lopeta ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oh, tässähän ihan sydän pakahtuu. KIITOS! <3

      Poista
  10. Hyvin kirjotettu! Elämään on hyvä uppoutua, eiköhän se blogigin siihen mukaudu aikanaan. Oli kyllä niin kovin tutut jutut, osu ja upposi. Tsemppiä ja voimia ruuhkavuosiin, niihin parhaisiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuin myös! (Pakko muuten sanoa, että ilahdun aina kun näen sinun jättäneen kommentin. Sinä vain löydät aina juuri ne oikeat sanat. Kiitos siitä!)

      Poista
    2. Voi, ihana kuulla! Sinä se oikeet sanat loihdit teksteihin ja inspiroit lukemaan ja kommentoimaan! ^_^ Iloa tähän viikkoon!

      Poista
  11. Mä oon seurannut sun blogia melkein koko sen viisi vuotta, ja mua ihan todella harmittaa sun saamat ääliömäiset kommentit. :( Kirjoitat aina niin kauniisti, elämänmakuisesti ja ihanasti. Tämä on ensimmäinen blogi jota aloin seurata esikoisen odotusaikana ja viimeinen joka on myös jäänyt seurantalistalle.

    Kiitos siis siitä että kirjoitat.<3 Ja kaikkea hyvää ruuhkavuosiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, tunnistankohan enää itseäni tuosta sinun kauniista kuvauksestasi! :D KIITOS!

      Ja niin, kyllä ne kommentit (huonotkin) kuuluvat asiaan, mutta välillä niitä tulee niin käsittämättömänä sumana eikä pelkästään kommenttiboksissa, ettei tiedä, miten päin olla.

      Poista
  12. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  13. Mun mielestä on hyvin erikoista ja väärin, että SULLE tullaan kommentoimaan ilkeästi. Vaikutat blogisi ja instagramisi perusteella niin ystävälliseltä, kauniilta(monella tapaa) ja aidolta. Sitä ei voi toistella kuinka hyvä sä olet kirjoittamaan ja kuinka elävää, virtaavaa ja älykästä sun kaikki blogitekstit on. Tuntuu pahalta että joku purkaa omaa turhautumistaan ja pahaa oloaan sinuun ja blogiisi. Tsemppiä kaikkeen! Kiitos kun olet ja teet!

    Oona

    VastaaPoista