Social Media Icons

torstai 8. lokakuuta 2015

Yksitoista kuukautta

9 kommenttia , , Share It:

Body Meandi/2nd hand, housut Nosh

Yksitoista kuukautta ja jokunen päivä sitten tähän aikaan olin tujussa keijupölyssä. Hämmentynyt. Onnellinen. Väsynyt. Muistan katsoneeni kelloa synnytysalissa ja miettineeni, että aamulla kun heräisin, olisi laskettu aika. Ja vauva. 

Synnytyspäivä oli absurdi. Hidas ja hiljainen. Vietimme vapaapäivää ruokaostoksia tehden. Aamupala ei maistunut, vaikka olo oli levollinen, vähän kipeä. Tuntui, ettei mikään viitannut lähestyvään synnytykseen. Kun Prisman kassajonossa nojasin ostoskärryyn ja hengitin syvään, jättimäistä pallovatsaani pidellen, antoi varmaan kolme ihmistä tietä. Kotiin päästyäni soitin sairaalaan ja sitten äidilleni, mutta kerroin, ettei olisi kiire. Että vielä ne kotiin lähettäisivät. Äidillä oli asiakas, kotona jauhelihakastike tulilla. Kun puolitoista tuntia myöhemmin pääsimme Kättärille, oli sairaalan parkkipaikka täysi ja taivas pilvetön. 

Jälkeenpäin naurattaa kun katselen mieheni kuvaamaa videota synnytyssalista. Päivitän Instagramia TENS-laite kaulalla roikkuen ja vastaan sähköposteihin katse lasittuneena. Epiduraalin saatuani kävelin  huterin jaloin, katselin ikkunasta ulos. Mietin, olisiko tyypillä hiuksia ja minkä väriset silmät.


Ja kun hän syntyi, näytti hän siltä kuin ajattelinkin hänen näyttävän. Täydelliseltä. Pieneltä (ja vähän vihaiselta vanhalta mieheltä).

Hänen kanssaan moni asia on ollut toisin. Lähdimme kotiin, kun hän oli viisitoista tuntia vanha. Imetys takkusi alkuun, yöt olivat pitkiä ja suurimman osan talvesta taisimme viettää sisällä. Jos vanhempi pojista oli huono nukkumaan, niin en tiedä, millä sanalla kuvailisin kuopusta. Univelkaa on vuodessa kertynyt enemmän kuin osasin ajatellakaan. 

Yksitoista kuukautta. Miltei vuosi. Vau. 


Niin, ja ne pakolliset stragediset hommelit: kuusi hammasta, neljä sanaa, kolme askelta tuetta. Lusikkalakko. Neljä herätystä yössä. Vauhtia ja virtaa kuin pienessä kylässä - tänään tyyppi kiipeili kerrossängyn tikkaita pitkin ylös....

Mitä kuuluu muille lokakuisille bebeille?

Seuraa Bloglovinissa, Facebookissa, Instagramissa (@lapsellistablogi)

9 kommenttia:

  1. Täällä yksi lokakuun lopun poju aika samoissa tunnelmissa :). Seistään tuen kanssa ja kävellään kans, hetken aikaa seistään ilman tukeakin. Ei varmaan mene kauaa ennen kuin kävellään. Suussa on kuusi pientä piraijan hammasta ;). Yöherätyksiä samoin kuin teillä, mitä tahansa 3-10 väliltä, harvemmin kolme ;). Yöimetyksiäkin 1-3 edelleen...

    Meillä syödään reippaasti ja jopa itse lusikalla (vielä aika sotkuisesti...). Kiipeillään myös joka paikkaan ja portaat on suosikit ;). Sanoja on tullut aika rajoitetusti, lähinnä äiti ja namnam on käytössä :) heihei =vilkutusta. Muuten tuntuu jo ymmärtävän yllättävän paljon puhetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, ihanaa, hän syö omalla lusikalla! Minä olen sotkun minimoimiseksi vasta nyt antanut lusikan omaan käteen, mutta vielä treenaillaan.... :)

      Ja haha, piraijan hampaat - kuulostaa niin tutulta luonnehdinnalta! :D

      Poista
  2. Miten ihan oikeasti jaksat noin monta herätystä???

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavampaa tietysti olisi nukkua, mutta kyllä ajatus siitä, että kohta nämä (toivottavasti) ovat lopullisesti meillä ohi, helpottaa. :D

      Poista
  3. Meillä on myös lokakuun lopun vauveli. Vielä pari viikkoa sitten heräili sen neljäkin kertaa ja nimenomaan halusi maitoa. Lopulta kyllästyin heräämisiin ja mies nukkui vauvan kanssa pari yötä ja tadaa, nyt hän nukkuu pääasiassa hyvin heräten pari kertaa ynisemään hetkeksi. Päivällä tykkää kyllä edelleen hengailla rinnalla ihan huolella. ;D
    En ole aiemmin kommentoinut; kiitos mukavasta ja elämänmakuisesta blogista! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah, meilläkin on jossain vaiheessa kyllä eittämättä edessä jonkinlainen isän yövuoroviikko, koska meillä heräämiset on juuri sellaista tyytymätöntä yninää ja yösyöttöä, jonka vuoksi sekä aamulla että illalla syödään tosi huonosti. Tai ehkä meillä on vain joku puuro-lakko.... Vähän kateudella siis ajattelen miltei täysiä öitä! :D

      Poista
  4. Täällä kans lokakuun bebe! 6.10. Oli 1-vee synttärit :) Meidän poitsu kävelee kovaa kyytiä, ei sano vielä sanoja, mutta selvästi opettelee kovasti. 8 hammasta ja kolme lisää tulossa. Syö tosi hyvin, kiipeilee hulluna, rakastaa kirjoja ja autoja. Heräilee 2-4 kertaa yössä. On kaikin puolin ihana halivauva <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanalta halivauvalta hän kuulostaakin! Onnea ekojen synttäreiden johdosta! <3

      Poista
  5. Voi Allua <3 Hän on kyllä niin lutuinen!

    VastaaPoista