Social Media Icons

lauantai 1. elokuuta 2015

Yhdeksän kuukautta

3 kommenttia , , , Share It:


On kulunut yhdeksän kuukautta siitä, kun pisin synnytykseni päättyi ja sain paitani alle tyypin, jota olin odottanut ja vartonut kyllästymiseen saakka. Yhteiseen yhdeksään kuukauteen vatsan tällä puolen on mahtunut paljon. Puoli vuotta täysimetystä, tuskaisia vatsakipuöitä, unettomia öitä, parempia öitä, ihania päiviä, huonoja päiviä, stressiä, kiirettä, suuria suunnitelmia, onnea ja kaikkea siltä väliltä. 

Hän, kuopuksemme, joka Allunakin tunnetaan, on perheemme pieni silmäterä, jotenkin hyvällä tavalla se pahnan pohjimmainen, joka konttaa silmät onnesta kiiluen isompien sisarustensa perässä ja jolle auliisti tarjotaan niin puoliksi syötyjä sämpylöitä kuin märkiä pusujakin (niiltä samoilta sisaruksilta siis). Isommat lapset ovat ottaneet uuden vauvan hämmästyttävän hyvin vastaan, eikä elämää suurempaa mustasukkaisuusdraamaa tai mätkimistä ole ollut havaittavissa (ainakaan viime kuukausina). Viimeksi alkuviikosta seurasin huvittuneena, kuinka yhdeksänkuinen beibimme tyynesti konttasi lattialla autoleikkeihinsä lumoutuneen, lattialla makaavan kaksivuotiaan isoveljensä ylitse päästäkseen lelulaatikolle. Kun hidaste, siis isoveli, kulkureitillä oli ylitetty, kohotti 2,5-vuotias Armas kulmiaan ja ilahtuneena huudahti sitten: "ai joo, tulitko sinä leikkimään mun kanssa autoilla?".



Allu on tyyppinä ihan omanlaisensa - tietysti. Tällä hetkellä päällä on ankara eroahdistuskausi, mutta noin muuten hän on aika lungi vauva, joka hymyilee kaikille ja rakastaa ulkoilua. Äitini hämmästeli taannoin, kuinka vauvan itkukin on aivan erilaista kuin isompien sisaruksiensa - Allu ei koskaan pidä samanlaista primitiivistä raivohuutoa tai hepuloi, toisin kuin sisaruksensa alusta lähtien, vaan hänen itkunsa on vaimea ja hän tyyntyy nopeasti sylissä. Lapsistamme hän vaikuttaa kuitenkin kaikista herkimmältä, joka säikkyy helposti kovia ääniä ja rakastaa musiikkia.
Vaikka alkaa sitä omaakin tahtoa jo löytymään; hän karjuu käheästi ja irvistelee meille paitsi ruokapöydässä, jos lusikka ei löydä suuhun tarpeeksi nopeasti, myös silloin, kun jotain kiehtovaa nostetaan hänen ulottumattomiinsa tai pääsy estetään esimerkiksi keittiöportti sulkemalla.



Tätä kirjoittaessani muistin, että unohdin varata uuden neuvola-ajan sairastumisen vuoksi perutun tilalle, varmaan, koska kaikki on sujunut aika oppikirjamaisesti ja helposti, hyvin. Allu lähti 7,5 kuukautta vanhana konttaamaan ja kahdeksankuisena kävelemään tukea vasten, ja vauhtia piisaa edelleen. Mitä en kuitenkaan osannut odottaa, oli se, että tällainen alle vuoden vanha vauvelikin osaisi kiipeillä! Hän kiipesi viime viikolla pinnasänkyä kootessamme seinää vasten nojannutta pinnasängyn päätyä pitkin seinälle, kantoreppuun lapsen laittaminen yksin on vaikeaa, koska tyyppi kipuaa niskaan alta aikayksikön, mummolassa häntä eniten kiehtovat portaat, joita hän osaa kontata ylös.

Tällä hetkellä kovimpia juttuja ruokapöydässä ovat avokado, banaani ja vadelmat, lelulaatikossa pikkuautot ja Sylvanian Families-oravalinna, ja kotona aikakausilehdet. Väliovi on meillä pidettävä visusti kiinni, sillä Allu aina postiluukun kolahduksen kuullessaan kirmaa ovelle katsomaan, minkälaista painomustetta olisi paperisilppuriin sillä kertaa tyrkyllä.

Suurimman osan ajasta hän on varsin tyytyväinen vauva, ja kotimaisten viljojen, kalan, sekä kananmunan karsiminen ruokavaliosta helpotti jokin aika sitten vaivanneita yöhuutoja. Omena ja herne ovat ainakin vielä kysymysmerkillä, siis toistaiseksi pannassa nekin.

Siis aika ihana Allu-beibi meillä.


Seuraa Bloglovinissa, Facebookissa, Instagramissa (@lapsellistablogi) tai Blogilistalla

3 kommenttia:

  1. Kiva lukea teidän kuulumisia. Meidän vauveli 9 kk nousi juuri tukea vasten seisomaan, ryömii vauhdilla paikasta toiseen ja istuu tukevasti. Konttausasentoon menee, mutta ei konttaa, taitaa oppia aiemmin kävelemään ;).

    Kiinnostaisi kuulla, miten teidän yöt sujuu. Meillä herätään vielä 3+ kertaa, vauva nukkuu osan yöstä omassa huoneessa, sit tulee viereen, kun en jaksa enää kuskata ;). Syö tosiaan vielä ainakin kolme kertaa yöllä, varmaan lähiaikoina täytyisi tehdä jotain toimenpiteitä yöunien parantamiseksi, mutta en pidä kiirettä. Esikoinenkin oppi itekseen nukkumaan kun aika oli kypsä :) (9 kk paikkeilla). Päivällä syö välillä vähän huonommin (ollaan nyt 4 aterian päivärytmissä), joten luulen, että tarvitsee vielä maitoa.

    VastaaPoista
  2. Kiva lukea näitä juttuja, kun ne ovat meillä vasta edessäpäin. Meidän perheessä on tämä kuopus nyt 6 kk vanha ja kovasti jo odottelen noita liikkeellelähtöyrityksiä. On se vaan niin hellyyttävää :)

    VastaaPoista