Social Media Icons

sunnuntai 2. elokuuta 2015

"Voisitko mennä muualle imettämään?" - En.

32 kommenttia , , Share It:


Valloillaan on keskustelu miesten ja naisten välisestä tasa-arvosta, ja... Nänneistä, tai niiden näyttämisestä. Osa kokee paljon kohutun #freethenipple-kampanjan vahvana kannanottona julki-imetyksen puolesta, mutta omasta mielestäni kampanjalla ei liiemmin ole tekemistä imetyksen kanssa. On keskusteltu paljon naisten rintojen seksualisoinnista ja niiden perimmistä tarkoituksista, mutta minä henkilökohtaisesti kolmea lasta julkisilla(kin) paikoilla imettäneenä en koe, että ihmisten mahdollinen kiusaantuminen johtuisi E-kuppieni katalasta osasta seksiobjekteina.

Vaikka kyllä minä olen toisinaan kokenut imetyksen julkisilla paikoilla kiusalliseksi - joskin viimeksi vuosia sitten. Mitä mukavammaksi ja luontevammaksi osaksi arkeamme kotona imetys on tullut, sitä helpompaa minun on ollut ruokkia vauvani myös kodin ulkopuolella. Ensimmäisen imetykseni alkumetreillä jonotin pää punaisena kirkuvan esikoiseni kanssa haisevaan inva-vessaan ja pala kurkussa mietin, että tätäkö tämä sitten seuraavan vuoden verran on - ettei voida ikinä poistua neljän seinän sisältä. Mukavaa asentoa ei tuntunut löytyvän, imetystyyny oli kotona ja erehdyin vielä nojaamaan kylmään ja kosteaan wc-istuimen selkänojaan. Maito suihkusi ja vauva oksensi. Voi kyllä, kuulin Tutteli-seireenien kutsun! Jos tuttipullon lämmittämistä varten löytyi joka niemestä ja notkelmasta mikroaaltouuni, niin aika harvasta paikasta löytyi mukavaa tuolia tai rauhallista nurkkaa vauvan syöttämiselle, imetti tai ei.
Kun vauva kasvoi, helpotti ramppikuumekin. Luonteva ja mukava imetysasento löytyi niin tärisevässä ja kolisevassa lähijunassa kuin Prisman kauppakäytävällä. Toista lastani imetin ensimmäistä kertaa hammaslääkäri(särky)päivystyksessä Haartmannin sairaalassa jouluaattona 2012, ja kolmen päivän ikäisen poikani rinnalla ruuhkaisessa vastaanottohuoneessa nähdessään ohi kulkenut hammashoitaja toikin yllättäen tyynyn paremman imetysasennon tueksi, kysyi, haluaisinko lasin vettä ja kiilasi minut kiireellisenä jonon ohi hammaslääkärille. Niin miellyttävä ja huomaavainen ihminen heti vauvavuoden alussa vahvisti omaa luottoani imetykseen myös julkisilla paikoilla, ja sittemmin imetin niin kassajonossa, torikahvilassa, bussipysäkillä kuin lanseerausbileissäkin. Olen imettänyt ulkona pakkasessa, piknik-viltillä keskipihalla, uimarannalla harson suojissa ja kavereiden olohuoneissa.



Omaa luottamusta ja uskallusta on varmasti lisänneet mukavat, helpot ja kriittiset paikat peittävät imetysvaatteet. Koska en tavallisestikaan luota avaraan kaula-aukkoon, en koe paljasta rintaa julkisella paikalla itse mukavaksi. Kyse ei ole siitä, että haluaisin siveyssyistä tai epätasa-arvoiseen asetelmaan nujerrettuna peittää rintani, vaan että en oikeasti tunne oloani kotoisaksi, jos esillä on paljasta pintaa - oli se sitten reisi, rinta, selkä tai vatsa.

Mutta kun imetysvuosia on kaiken kaikkiaan takana jo yli kolme, niin kyllähän niitä paheksuvia katseita ja silmien pyörittelyä olen saanut osakseni. En tiedä, onko niiden määrä todella vähentynyt aikaa myöten, vai olenko itse tullut niille immuuniksi, mutta kolmannen lapsen imetysajalta osaan nimetä vain kaksi pitkää katsetta. Jouluostoksien lomassa parikuista kuopusta imettäessäni kauppakäytävällä jo pitkän matkan päästä näin, kuinka keski-ikäinen nainen tuijotti minua ja vauvaani, mutta olkiani kohauttaen katsoin häntä suoraan silmiin, siis tuijotin takaisin. Hän käänsi katseensa pois.
Ainoa erikoinen ja jopa vähän absurdilta tuntuva kokemus julki-imetyksen saamasta vastaanotosta sijoittuu kuitenkin Lapsimessuille. Kyllä, Lapsimessuille. Pysähdyimme erään vaippavalmistajan messupisteelle, johon oli fiksusti tehty raheilla ympäröity lasten piirrustuspiste tuoleineen ja pöytineen. Isommat lapset kävivät tyytyväisinä pöydän ääreen piirtelemään ja minä nostin levottomana rattaissaan liikehtivän vajaan puoli vuotta vanhan vauvani syliin, asettelin harson ja imetyspaitani oikein, ja seurasin lasten leikkiä metrin päästä mukavasti rahilla istuen, kun luokseni tuli messupisteen naistyöntekijä, joka kireästi hymyillen sanoi: "tuossa seinän takana on imetysnurkka". Kiitin tiedosta, ja sanoin, etten pystyisi vahtimaan 4- ja 2,5-vuotiaita lapsiani seinän takaa, ja että tässä olisi ihan hyvä. "Niin, aivan, mutta tuossa seinän takana on imetysnurkka ja nojatuoli, voisitko mennä sinne", hän toisti, vieläkin kireämmin hymyillen. Minun hymyni hyytyi. "Ei kiitos, tässä on vallan hyvä", vastasin ja nyökkäsin päättäväisesti. Työntekijä lähti. Ainoa absurdi kokemukseni ulkopuolisen ihmisen puuttumisesta imetyshetkeeni on siis Lapsimessuilta - paikasta, jossa nyt ainakin imetyksen luulisi olevan ok.

En tiedä, ehkä imetys on niin luonnollinen osa arkeamme, etten osaa ajatella sen loukkaavan ketään - etenkään jos nähtävillä ei ole ihan oikeasti paljasta pintaa vaan... Mitä, ajatus lapsen ruokkimisesta? Alusvaatemainoksissakin on enemmän paljasta pintaa esillä!

Imetys ei ole minulle tunteisiin menevä aihe, enkä oikeasti enää loukkaannu niistä pitkistä katseista tai ivallisen sävyisistä kommenteista imetyksen kestoon liittyen, koska lopun viimein on kuitenkin kyse omasta henkilökohtaisesta valinnastani. Tai ehkä valinta lienee huono sana, koska alun hampaiden kiristelyn, suihkutissirumbaamisen, pulauttelun ja rintaraivareiden jälkeen tiedän, ettei imetys kaikille ole valinta, vaan toisinaan oikeasti haastavaa, voimia kysyvää ja jopa mahdotonta, ja  uskon, että imetyspettymys on todellinen ja oikeasti kipeä paikka.

Haluaisin kannustaa äitejä rohkeammin imettämään julkisillakin paikoilla, sillä harsoa tai mahdollisesti paljasta ihokaistaletta  enemmän ainakin minua kiusaisi pää punaisena karjuva vauva tai kotiinsa imetystyynyn ääreen lukittautunut äiti. Katukuvasta tuntuu vuosi vuodelta löytyvän enemmän ja enemmän paitsi hyviä imetysnurkkia, myös niitä hyödyntäviä äitejä, mikä on mielestäni ihan mielettömän hienoa! Minulle oikeus imettää julkisellakin paikalla on pitkään tarkoittanut myös vapautta liikkua kodin ulkopuolelle, pitää yllä sosiaalista elämää ja kuitenkin päästä mahdollisimman helpolla - vauvan ruoka on aina oikean lämpöistä ja aina mukana. Win-win.

Millaisia ajatuksia imetys julkisilla paikoilla teissä herättää? Oletteko te saaneet imettäessänne kommentointia tai pistäviä katseita osaksenne? Missä ja keneltä?

Seuraa Bloglovinissa, Facebookissa, Instagramissa (@lapsellistablogi) tai Blogilistalla

32 kommenttia:

  1. Mä osaan henkilökohtaisesti jopa kaivata noita pitkiä katseita ja paheksuvia sanoja julki-imetyksestä, koska itse en voinut imettää ollenkaan. Olisin antanut mitä vaan ja kestänyt mitä vaan että multa olisi tullut sitä maitoa. Toivon todella ettei samaa pettymystä tarvitse kokea seuraavan kohdalla. Ihanaa että te imetyskonkarit petaatte meille toivottavasti tuleville imettäjille hyvät mahdollisuudet julki-imetykseen :) Arvostan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sydämestäni toivon, ettet joudu kokemaan imetyspettymystä uudestaan, ja että saat tukea seuraavaan vauvavuoteen ja ensi-imetyksiin. <3

      Poista
  2. Esikoisen kohdalla koin imetyspettymyksen imetyksen loputtua liian aikaisin omaan sairaalakeikkaan, kiireelliseen leikkaukseen ja sairaalayöhön. Rinta ei kelvannut enää. Kielijännekin leikattiin sittemmin, lienee ollut osuutta asiaan miksi pullo kelpasi paremmin...

    Kuopus osasi imeä heti synnytyssalissa reippaasti ja hyvällä otteella. Hänenkin kanssa imetys on ollut välillä haastetta. Allergiat, rintaraivarit ja asentorajotteisuus mm. hankaloittivat arkea. Olen silti imettänyt (makuullaan) perhekerhoissa, puistossa ym. Julki-imetykset ovat vaihtelevasti onnistuneet pöllöniskan kanssa myös kavereiden luona, luontopolulla, ravintolassa ym.

    Nykyään 9 kk vanhaa imetän edelleen aina kun hän haluaa. Tosin asentorajotteisuus ajaa meidät julkisilla paikoilla usein vessaan hoitotasolle imettämään :) suosittelen myös muille ujoille/asentorajotteisille.

    Aion jatkaa imetystä ainakin vuoden ikään myös julkisesti jos se mulle ja vauvalle on ok :) ja todellakin aion kommentoida takaisin jos jollain on ongelmaa sen kanssa. Tiedän jo monta tuttua, jotka pyörittelee päätään näin "pitkälle" imetykselle. Ihan sama, imetän silti ja aion rohkaista kaikkia muitakin tuttuja imettämään just niin kauan kuin haluavat :).

    Ja kaikille imettäville ja raskaana oleville suosittelen imetyksen tuen fb-sivua, se on ollut aivan mahtava tuki imetyksessä! Sieltä saa avun tilanteeseen kuin tilanteeseen. Ja tietenkin sitä tärkeintä , imetysluottamusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, kuulostaapa ensimmäinen vauvavuosi (tai sen alku) rankalta ja epäonniselta! Onneksi toisen kanssa onnisti - vaikeuksista huolimatta. :)

      Imetyksen tuen fb-sivusta unohdin vinkata, mutta liputan sen puolesta aina ja yhä vain! Nimenomaan tueksi ja imetysluottamukseksi. Itse olen saanut sieltä ihanaa, kaivattua vertaistukea ja ihan oikeita, ihania neuvojakin :)

      Poista
  3. Imetys on maailman luonnollisin asia. Jos vauvalla on nälkä, se ei katso aikaa tai paikkaa. Kumpi on parempi? Se, että imettää? Vai et vauva huutaa kurkku suorana? Tuntuu et teen niin tai näin, se on jonkun mielestä huono juttu. Itse olen imettänyt parikuista tyttöäni kirkkohäissä. Siis silloin, kun urut pamahti soimaan ja morsian asteli alttarille. Harso oli suojana, ei kukaan kuulemma huomannut. Olen myös imettänyt hautajaisissa. Silloin vetäydyin vähän syrjemmälle istumaan, mutta ei se ketään häirinnyt. Pappi (joka oli setäni) tuli ennen seremoniaa sanomaan, ettei vauvan itku sitten häiritse jo sellainen tulee. Ruuhkajunassa taisin eräälle miehelle aiheuttaa kovat traumat, kun vauvan jalat pilkottivat harson alta... reppana ei uskaltanut tulla vaunuun edes istumaan vaikka tilaa olisi ollut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ruuhkajunalaista. :D

      Ja noin minäkin olen ajatellut. Että satunnaisen ihmisen mielipide tai trauma rauhallisessa nurkassa harson tai hyvän imetyspaidan kanssa imettäessä ei tunnu yhtä pahalta tai stressaavalta kuin vauvan lohduton huuto _kaikista_.

      Poista
  4. Minulla jäi ensimmäisen kanssa imetys vain kolmeen tuskaiseen kuukauteen.. Nyt kuukauden ikäisen vauvan kanssa olen aloittanut "puhtaalta pöydältä" ja imettäminen sujuukin huomattavasti paremmin. En ota maidon riittämisestä enää stressiä, kuten esikoisen kanssa. Viimeksi tänään imetin julkisella paikalla ja niin teen myöhemminkin jos tilanne sitä vaatii. Lapsi aina etusijalla!♡ Ihanaa kun saa imettää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa kuulla, että toisella kertaa olet varmempi ja luottavaisempi! Päivä kerrallaan! <3

      Poista
  5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  6. Asun Ruotsissa ja täällä on ehkä muutenkin avoimempi meininki eikä imetys kuulu asioihin, joita saa kommentoida ja toisaalta, jos joku kommentoisi, niin asiasta saisi helposti tehtyä julkisen, sillä ruotsalaiset rakastavat toišen ihmisen rajoittamisen paheksumista :)

    VastaaPoista
  7. Mä en yleensä suhtaudu itseeni mitenkään erityisen "vapaamielisesti": en käytä kovin avonaisia kaula-aukkoja tai lyhyitä hameita ja ehkä "kuolisin" jos tapahtuisi jokin ns. wardrobe malfunction. MUTTA imetys julksella paikalla on jostain syystä tuntunut luontevalta alusta saakka.Toki harson suojissa ja hyvien imetysvaatteiden avulla, mahdollisuuksien mukaan hiukan syrjäisempi pöytä valiten jne. Olin myös etukäteen päättänyt, että jos imetys vain suinkin onnistuu, imetän ja että imetys silti ei saa kahlita minua kotiin. Mutta olen kahviloiden, ravintoloiden ja kauppakeskuksen käytävän lisäksi imettänyt mm. henkilökohtaisen pankkineuvojan tapaamisessa (pisteet hänelle: ilmekään ei värähtänyt kun kysyin että sopiihan). Myös lapsimessuilla useassa eri paikassa: naurettavaa toimintaa muuten tuo "imetysnurkkaan ohjaus" mitä sait kokea!
    En tiedä olenko jotenkin immuuni, mutta en koe saaneeni yhtään pahaa katsetta! Jokusen uteliaan kyllä ja vielä useamman jotka tulkitsin ystävällismielisiksi. Useimpia ei taida paljon kiinnostaa. Vauva on nyt 8,5kk ja meidän julki-imetyspäivät on ohi: hän on tätä nykyä niin kiinnostunut kaikesta, ettei imetys enää onnistu melkein missään muualla kuin meidän makuuhuoneessa ;D se on ainut riittävän tylsä paikka. Tänään tosin lapsi oli tarpeeksi nälkäinen syödäkseen autossa pitkäksi venähtäneeen maalaismarkkinavisiitin jälkeen.
    Itse olen siis vankasti sitä mieltä, että imetys on maailman luonnollisin asia ja sitä saa tehdä just siellä missä vauvalle nälkä iskee. Aivan tissi pöytään -meininki minusta ei ole asiallista, sillä en ylipäänsä pidä asiallisena (tarpeettomasti) paljastella julkisella paikalla. Mutta imetyksen lomassa vilahtanut nänni (itseltäkin on ihan varmasti vilahtanut jos joku on ottanut asiakseen kytätä!) ei kyllä ketään tapa. Jos joku siitä kovin häiriintyy niin katsokoon muualle tai poistukoon paikalta, näin ajattelen itse.
    Vauvan syöttäminen imettämällä on ollut ihanan helppoa, nyt olen välillä ihan pulassa kun pitää muistaa "oikeatkin" ruuat välineineen mukaan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja ainiin: ilman näitä kommentteja en olisi edes osannut ajatella ystävien tai sukulaisten luona, neuvolassa tai äiti-vauvaryhmässä imettämistä "julki-imetykseksi". Taidan olla poikkeuksellisen imetysmyönteisen porukan ympäröimä, kun ei tullut mieleenkään että näissä olisi jollain ongelmia :)

      Poista
    2. Ihan totta tuokin: minäkään en ajatellut "julki-imetyksen" olevan mitenkään paheksuttavaa ensimmäisenkään lapsen kanssa, koin vain olevani liian epävarma ja pelkäsin ulkopuolisen hälyn vaikutusta imetyshetkeen. Sillä jotenkin pidän imetystä vain tosi luontevana osana vauva-aikaa, ihan yhtä lailla kuin tuttipulloja tai yhdistelmävaunujakin - kuuluu katukuvaan ja tuntuu hyvältä :)

      Poista
  8. Sulla kin hyvä ja mielenkiintoinen teksti imetykseen liittyen. :) Just bloggasin itse samasta aiheesta - tosin mulla tarina kulkee imetyksestä mielensä päivittäisestä itse julkisesti kin imettäväksi.

    VastaaPoista
  9. Moi, kiitos hyvästä tekstistä! Itse imetin vanhempaa tytärtäni neljä kuukautta, poikaani vuoden ja viime kuussa vuoden täyttänyttä tytärtäni imetän edelleen. Olimme viime kuussa Ranskassa matkalla ja imetin siellä julkisesti (aivan siveellisesti imetyspaidan kanssa)...olisittepa nähneet joidenkin ihmisten pitkät katseet, kun käsitykseni mukaan Ranskassa imetyssuositus on kaksi viikkoa ja allekirjoittaneella oli vuoden ikäinen tytteli rinnalla. Ei varmasti kukaan pahaa tarkoittanut, mutta ymmärrän hämmennyksen :-) Mutta kuten mieheni asian ilmaisi: imetys on äidin ja lapsen välinen asia, eikä kuulu muille :) Peukku tälle kommentille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua, voin kuvitella tuon Ranskatilanteen :D

      Poista
    2. Ouch! Luin taannoin hyvän reportaasin ranskalaisista ja imetyksestä ( http://yle.fi/uutiset/nakokulma_miksi_ranskattaret_eivat_imeta/8183574 ) , joten en ihmettele saamiasi katseita. Huh. Kulttuurieroja... :D

      Poista
  10. Kiitos hyvästä postauksesta. Itse imetin A-murua missä tahansa saamatta yhtään negatiivista kommenttia. Olen kuitenkin kuullut että julki-imettäminen voi olla joillekin ihmisille vaikea asia ja jopa halveksuttava rintojen esittelysessio. Se on minusta erittäin harmillista, koska imettäminen on maailman luonnollisin asia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Selina (taas) ihanasta palautteesta! <3 Julki-imetyksen herättävät negatiiviset tunnelataukset tulivat yllätyksenä kyllä minullekin, vaikken koskaan varsinaisen töykeää tai röyhkeää kohtelua tai kommentointia olekaan saanut osakseni.

      Poista
  11. Olen imettänyt mm kauppareissuilla, ravintoloissa, virossa terassilla, lentokentällä, lentokoneessa. Ja edelleen imetän 8,5kk ikäistä vipeltäjää. Ja tällä hetkellä toivoisin että kiinteät maistuisivat vähän paremmin jotta voisin imettää vähän vähemmän jo... Ainoa, joka on imettämistä julkisella paikalla kommentoinut, on veljeni. Vitsin varjolla hän pohti helsinkivantaan kahvilassa, mitäköhän joku ulkomaalainen saattaisi julki-imetyksestäni olla mieltä. Vähän ärsytti, että hän asiaa vähän murehti, mutten kummemmin hänen mietteistään mieltäni pahoittanut. Tuuli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huoh, niin usein sitä tuleekin huomanneeksi, kuinka eniten ja kärkkäimmin kommentoivat ne ihmiset, jotka ovat lähimpänä - ehkä ulkopuoliset sitten supisevat keskenään. Antaa ihmisten puhua - se ei maksa mitään! :D

      Poista
  12. Mullakaan ei kolmen lapsen imetystaipaleen aikana ole tullut yhtään negatiivista kommenttia muistaakseni?... Mutta itse olen kyllä kasvanut imettäjänä valtavasti. Ensimmäisen kanssa olin juurikin se invavessaan jonottaja, kunnes päätin että miksi vauvan pitäisi syödä vessassa kun en minäkään syö. Toisen kanssa olin jo avoimempi, mutta edelleen koin helpoimmaksi imettää rauhassa. Paitsi paikoissa, joissa olin lasteni kanssa kuten leikkipaikoilla ja asukaspuistoissa. Kolmannen kanssa olen imettänyt aina julkisesti, silloin kun hänellä on nälkä. Myös siellä lapsimessuilla :) Taisin jopa istua samoilla raheilla kuvauksesta päätellen kuin sinä. En mennyt imetysnurkkaan, koska sinne oli niin valtava jono. Eikä se lapsi huudoltaan olisi jaksanut sitä odottaakaan. Minusta se on vaan kaikille siedettävämpää ruokkia muksu heti kun sillä on nälkä, kuin että odotuttaisin reilu kuukauden ikäistä. Hyvä ja asiallinen teksti tämä oli :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, laitan pään muurahaispesään. Kolme lasta ja kaikkia olen imettänyt milloin missäkin. Mutta olen silti sitä mieltä että julki-imettämisellä on toinenkin puoli ja tarkoitan että sen voi tehdä huomaamatta tai sitten ei. Mä taas ihmettelen että rinnoista tulee yhtäkkiä maailman luonnollisin asia. Mutta eihän me julkisesti näytellä niitä muulloinkaan. Eikä myöskään muita luonnollisia ruumiinnosia. Itse joten kiusallisena imettämisen esim miespuolisten kavereiden edessä ilman peittävää huivia, koska muistaisin ikuisesti että ne on mun tissejä tiirailleet.
      Huom. Tajuan kyllä asian herkkyuden, mutta en itse tajuta näitä paita kaulassa, toinen tissi paljaana kauppakeskuksessa imettäviä.

      Poista
  13. Ihana teksti! Itse sain kyllä lapsen ollessa sylivauva jos jonkinlaista kommenttia neuvolasta. Välillä maito riitti, välillä sanottiin että maito ei riitä. Imetystuki sairaalassa oli seinälle laitetut esitteet "imetysmyönteisestä" sairaalasta.. En itse päässyt vahtimaan lasta hänen synnyttyään (sektio), enkä ymmärtänyt miestäni opastaa, niin vauvalla oli lapsen saatuani syliin tutti suussa ja vatsa täynnä lisämaitoa. Paras ja loukkaavin asia sairaalareissussa oli, kun ensi-imetyksen jälkeen (kun siis sain lapsen ensi kerran syliin leikkauksen jälkeen osastolla), hoitaja tuli maitoruiskun kanssa ja sanoi nyt olevan ruokinta-aika. Kun ihmettelin, että juurihan imetin lastani puoli tuntia, sanoi hoitaja "niin, mutta eihän sieltä vielä mitään tule". Lähdin kyyneleitä nieleskellen paikalta ja jätin lapsen ruokittavaksi isälleen. Tästä jäi pahimmat "traumat" ja usko oman maidon tuloon ja riittämiseen oli koetuksella lähes 5kk ikään saakka :( alkuvaikeuksia oli muutoinkin paljon ja ymmärtämättömän neuvolatädin ansiosta jouduimme korvikekierteeseen - 3,5kk iässä sain lopulta raskaalla työllä maidon määrän lisättyä ja meidät siirrettyä täysimetykseen.

    Nyt kyseinen lapsi 2v 1kk ja edelleen imetän ;) lähipiiristäkin alkaa jo kuulua lopetuskyselyitä ja ihmettelyä kavereilta "tuleeko sinulta vielä maitoa :o ", mihin vastaan provosoivasti imettäväni vaikka 7 vuotiaaksi jos lapsi niin haluaa - ja jälkimmäiselle että tuleehan sitä kun lapsi imee. Kysyntä vs tarjonta :)

    Oikeasti en näe itseäni imettämässä 7v lasta, mutta en myöskään paheksu jos joillakin imetystaival kestää sinne saakka. Ymmärrän erot lapsen iän suhteen imetyksen määrässä ja kestossa, ei isompi taapero/leikki-ikäinen enää tuntikausia ime tai koko ajan kotona ollessaan. Se 4-7v saattaa käydä kerran viikossa tai joskus satunnaisesti, yleensä tuossa iässä jo lopettelee lapsi ihan itse. Tällä hetkellä voin kuvitella oman lapseni syövän 3v saakka, mutta olen vapaa sen suhteen, että katson miten tilanne kehittyy. Milloin hän haluaa lopettaa itse tai milloin itselleni herää tunne, että ei enää. Mutta yhdenkään ulkopuolisen tai perheenjäsenen en anna asiaan vaikuttaa. Rakkautta kaikille äideille ja isille, minusta oli hieno pointti, ettei myöskään korvikkeella olevia saisi syrjiä tai ylenkatsoa, ikinä ei voi tietää mikä on tilanne ja kuinka suuri asia se toiselle on ❤

    VastaaPoista
  14. Ah, lempiaineeni :D musta on tullut imetysfani tämän 8 viikkoisen poikani ansiosta. Ei todellakaan siksi, että kaikki olisi mennyt helposti, päinvastoin, vaan siksi että olen kokoajan lukenut imetyksestä enemmän ja se tuntuu kokoajan tärkeämmältä. Imetän siellä missä vauvalle sattuu nälkä tulemaan, en tosiaan vetäydy lastenhoitohuoneeseen vain imetystä varten. Tällä hetkellä meillä on menossa rintaraivarikausi, ihme etten ole saanut vielä kuin pelkästään positiivisia kommentteja imettäessäni pää punaisena raivoavaa vauvaa rinnat suihkuten :D Jokatapauksessa, mun mielestä on ihan mahtavaa että pystyn kehollani ruokkimaan vauvani! Haluaisin jatkaa kahteen vuoteen asti who:n suositusten mukaisesti, mutta vuoteen ajattelen ainakin nyt olevani myös tyytyväinen :) kiitos tästä postauksesta!

    VastaaPoista
  15. Asiallista pohdintaa! Mietin tässä, kuten eräs kommentoijakin, että myös minusta tämä termi "julki-imetys" on vähän hassu - miksei vain puhuta ylipäätänsä imettämisestä :) Olen imettänyt nyt 9 kk vanhaa vauvaani niin Stockalla, leikkipuistossa, kylässä kuin kahviloissakin. Imetän edelleen. Olen ilmeisesti ollut niin huomio kiinnittyneenä vauvaani, etten ole nähnyt yhtään paheksuvia katseita. Olen myös ilmeisesti niin vanha ja rupsahtanut kolmekymppinen äiti, ettei minua voisi vähempää haitata, vaikka joku katsoisi tai kommentoisi :)

    Ollaankohan me muuten niin vieraantuneita luonnosta ja luonnollisista asioista, että tämä imetysasia on nykypäivänä saanut näin valtavat mittasuhteet? Imetysgateja siellä ja täällä. Jotenkin vaan kummastuttaa, että imetys ottaa ihmisillä niin syvälle hermoon. Osaako joku viisaampi vastata, miksi?

    VastaaPoista
  16. Pakko oli tulla heti kommentoimaan! Parkkeerasin punasen autoni teidän auton perään Särkisalmen Abcllä. :D Niin teki mieli tulla moikkaamaan ja kiittämään ihanasta blogista, mutta en kehdannut häiritä. :) Meilläkin takapenkillä kolme muksua ja meno sen mukainen!
    Hauskaa kotimatkaa koko porukalle! :)
    Tiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi vitsi, luulin vastanneeni tähän puhelimella matkalta, mutta sepä näemmä katosi jonnekin bittiavaruuteen! :/ Ihana, pieni maailma! Me oltiin oikein mökkifiiliksissä ja miljoonan dollarin tyylillä matkalla, ja minä vielä pahalla tuulella, mutta olisit ihmeessä tullut moikkaamaan - moiset kohtaamiset piristää aina. ;) Mistäs kaukaa te Särkisalmen ABC:lle eksyitte? :D

      Poista
  17. Olin vaan ihmeissäni et hei miehän tunnen nää tyypit jostain. :D Huom tunnen. Vissiin aika ahkerasti luettu.
    Meillä oli takapenkillä menossa kitinä kun on niin kuuma ja joku repii toista aina niin miulla oli pinna kanssa aika herkillä. :D
    Ja ihan siitä kuuden kilsan päästä anoppilasta pyörähdettiin. ;)

    VastaaPoista