Social Media Icons

maanantai 8. kesäkuuta 2015

Pedofiilejä ja popcornia - paska maanantai

7 kommenttia Share It:

Murphyn laki. Kaikki mikä voi mennä pieleen, menee pieleen. Tänään on yksi niistä päivistä, voi kiesus.

Meillä oli tälle päivälle suunnitelmissa puistoilua, viikonlopun juhlarekvisiitan ja herkkujen ostamista, siivouspäivä ja lasten leffailta.

Kautta kiven ja kannon vannoin, että mennään puistoon polkupyörillä. Tosi asiassa polkupyörän selkään hyppäsi isommista lapsista toinen. 2,5-vuotias Armas jäi karjumaan potkupyöränsä perään, josta oli mystisesti kosahtanut ulkokumi repaleiksi pyöräkellarissa. Otettiin mukaan pinkki potkulauta, jolla kukaan ei ajanut, ja jonka minä kannoin.
Päästiin puistoon, huutokarjuvan Armaksen, horjuvasti apupyörillä suu jännityksestä mutrulla pyöräilevän Helmin ja hammashuutoa kiljuvan Allun kanssa. Vaiti taisi olla vain se meillä asuva mies. Samalla hetkellä, kun puistoruokailun alkamisesta ilmoittava kello soi, taivaalta alkoi tulla vettä kuin saavista kaatamalla (isommista lapsista se oli tietysti mahtavinta ikinä). Katokseen siirtyessämme jäimme jonon hännille ja toisiksi viimeisinä jonottajina lapset saivat viimeiset lirut lihakeitosta. Viritimme piknik-viltin jättimäisen vaahteran alle ja pidimme sateensuojaa muovisten lihakeittokulhojen kanssa, joissa lihanpala etsi toista. Joku kaatoi vichyt pitkin vilttiä ja toinen länttäsi kurakengät soppakulhoonsa. Kesä kuivaa minkä kastelee, sanoin, ja lupasin leikkien jälkeen tarjota mehut reippaille puistoilijoille.

Otin lapset mukaani juhlakoristeostoksille ostarin sekatavarakauppaan. VIRHE. He olisivat kattaneet pöytään kaiken puutarhakengistä munakelloon ja Puuha-Pete-muoviliinaan, ja kassajonossa toinen otti jalat alleen ja juoksi kaupasta ulos. Kaikessa tohinassa unohdin ostaa muovikassin, ja kun kaivelin lompakkoani, sain sen päätään ystävällisesti naureskellen pudistaneelta kassaneidiltä ilmaiseksi. Säälistä ja myötätunnosta, haha!

Sovin mieheni kanssa, että hän jäisi lasten kanssa odottamaan ostarin leikkipaikalle sillä välin kun kävisin vain nopeasti ostamassa edellispäivän kauppareissulla unohtunutta gluteenitonta leipää ja avokadoja. Nuorin nukahti rattaisiin lyhyen keinutuksen jälkeen, ja mieheni siirtyi parin metrin päähän rattaista jutellakseen lapsille samalla. Kiipeilytelineessä hämäheikkiä leikkivälle esikoiselle jokseenkin hiljaa kauempaa jutellessaan hän huomasi kahden vartijan lähestyvän häntä kummaltakin puolelta. Hän katsahti ympärilleen, ja mietti, mitä oikein tapahtuu, kun huomasi yhä lähestyvien vartijain tiukat katseet. Vasta kun esikoinen iloisesti kikattaen huusi, että isi katso, mä olen hämähäkki, muuttuivat vartijoidenkin ilmeet, ja he jatkoivat matkaansa ostoskeskuksen toiselle kävelykadulle. Tämä oli varmaan meidän päivämme kohokohta - ei siis se, että miestäni luultiin vilpilliseksi namusedäksi, vaan että vilkkaalla ja ihmisten täyteisellä paikallakin vartijat ovat valppaina.

Kun palasin kaupasta, taivas aukeni taas. Jäimme pitämään sateensuojaa katoksen alle, ja aina kun silmä vältti, toinen poimi banaanilastupussistaan maahan tippuneita banaanilastuja ja toinen kävi näpeltämässä roskapönttöä ("koska siinä on kaunis sedän kuva"). Tilannetta paikkailtiin käsien pesulla ja gluteenittomilla juustohampurilaisilla.

Kävelimme kotiin vesisateessa. Toinen kävi lätäkössä plutaamassa ja toinen lähti niin polkemaan niin rivakasti alamäkeen, etten ehtinyt saada häntä kiinni ennen kuin hän makasi kuraisessa nokkospenkassa pitkin pituuttaan, pyörä metrin päässä asfalttitiellä. Minä varmaan säikähdin enemmän, ja olihan alla pehmeää maata, mutta tunnen sydämentykytyksiä vielä asiaa ajatellessanikin. Onneksi oli hieno uusi kypärä, tuumasi neiti itse.

Tappiomielialaa ei varsinaisesti nostattanut se hetki, kun tajusin, että koko eilisen illan pesin ja ripustin pyykkiä kuivumaan. Ulos. Ja että nyt sataa ja salamoi. Tai se hetki, kun kolmannessa kaupassa viiden päivän sisällä huomasin lempijogurttini (Valio Eila kookos-jogurtti - luulen, että sitä ei voi edes kutsua jogurtiksi, niin hyvää se on!) on loppu.


Kotiin päästyämme nostin (taas huutavat) lapset vaahtokylpyyn ja pyysin miestä keittämään kahvia. Istuin kylpyhuoneen lattialle ja kiroilin hiljaa mielessäni. Esikoinen ammeesta noustessaan kääriytyi pieneksi jääneeseen kylpytakkiinsa, tuli luokseni, katsoi  syvälle silmiini sinisillä tähtisilmillään ja sanoi hymyillen: "äiti, meillä on ollut hauska seikkailupäivä!". Katsoin hänen vilpitöntä iloaan ja hiussuortuvista putoilevia vesipisaroita, ja mietin itsekseni, että millainen olisi sitten HUONO päivä, mutta nauroin.

Sadepilvelläkin on hopeareunus sanotaan. Kahvi oli hyvää, lehti uusi, puolet juhlakamppeista on ostettu ja illan ohjelmassa on (aikuisilla) Game of Thrones ja popcornia. Asiat voisivat olla huonomminkin.

PS. En aikonut kuvittaa purkaustani postausta ensin mitenkään, mutta kun katsoin poliisimestari-kahvimukiani, tuntui, että hiippaileva tyyppi vain sopi teemaan, tsih.

PPS. Jos sun viikko on alkanut yhtä kehnosti, nosta jalat ilmaan, hengitä syvään ja lupaa, että loppuviikosta tulee parempi. Aloita vaikka osallistumassa naisten vapaavalintaisen Crocs-kesäkenkäparin arvontaan blogin facebookissa.

Seuraa Bloglovinissa, Facebookissa, Instagramissa (@lapsellistablogi) tai Blogilistalla

7 kommenttia:

  1. Kiitos GOT -muistutujsesta! Aina maanantaisin on tunne että pitäisi olla johonkin aikaan telkkarin ääressä,ja klo 23 muistaa että ai niin...Mutta onneksi tulee useasti uusintoina :)

    Aamu alkoi hyvin aikaisin mulla tänään, hyvin paljon ennen seiskaa kun töihin polkaisin. Ja loppui sateessa pyörälläajoon kotiin ja kivaan leffailtaan perheen kera.

    Kivaa viikkoa kaikille teille!

    Susanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah, teillä on se kanava! Me katsotaan aina koneelta. Muina iltoina vanhoja Sopranoksia, nyt GOT maanantaisin. Vaikka kohtahan sekin hupi loppuu hetkeksi, yyyäää. :(

      Hauskaa viikonloppua!

      Poista
  2. Hahhaa teillä on ollut seikkailu päivä... :D Meilläkin alkoi maanantai paskasti. Kuopus päätti herätä 5.00 ja esikoinenki pissasi alustoista ohi kunnon lätäkön patjalleen.. (opettelee yökuivaksi). Kello 07.30 olin kaiken tuon ed. Mainitun lisäksi pessyt jo kahdet kakat ja siivonnut kaatuneet murot lattialta selä seiniltä ja yritin, että päivästä voi vielä ehkä tulla jotain.. ;) ja tais siitä ihan ok maanantaiksi tullakki.
    Hyvää viikkoa teillekkin.

    Äityli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On muuten jännää, miten arkisella tavalla äitiyden myötä tuleekaan suhtautuneeksi ihmisten eritteisiin. Silleen: "paska juttu, haha". :D Lapsettomista ystävistäni huomaan, kuinka esimerkiksi kuivaksi opettelu tuntuu heistä ylitsepääsemättömän kauhealta ja ällöttävältä jutulta - että joku nyt pissaisi matolle! Elämä on:) Hauskaa viikonloppua!

      Poista
  3. Hengästytti ihan vaan jo pelkkä tekstin lukeminen :) Mukava kirjoitus - siis siinä mielessä, että rivien välistä huokuu kaikesta huolimatta onnellisuus. Että teidän lopulta kuuluukin olla juuri näin ja olette porukka, joka muistelee näitä sitten hymy huulilla joskus vanhempana. Koska siitähän tässä kaikessa on kyse - täysillä elettävästä elämästä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä meitä onneksi jo iltapäivällä nauratti, oli niin eeppinen päivä. :D Ja kun perusasiat ovat kunnossa ja suurin osa päivistä on onnellisia, niin näistäkin selviää huumorilla (mustalla vaikka).

      Poista
  4. Koetan niin muistaa tän postauksrn J O K A kerta, kun tuntuu et päivä menee päin p:tä. Lapsilla kun yleensä on hauskaa vaikka ite tuntuu vähän toisenlaiselta... :)

    VastaaPoista