Social Media Icons

keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

Breikin jälkeen

22 kommenttia Share It:

Joskus tuntuu tosi hyvältä olla vaan. Päästää irti kun tuntuu, ettei jaksa enää. Yksi tämän homman, bloggaamisen, varjopuolia on, että jokaisella on oikeus muodostaa mielipide, sanoa se, arvostella, spekuloida, vaatia saada tietää lisää. Enin osa palautteesta on ihanaa, rakentavaa ja positiivista. Kylmät väreet pintaan nostattava kommentti, samaistuminen tai kiitos on se, jonka vuoksi teen tätä vuodesta toiseen. Annan jotain itsestäni kaikkien nähtäväksi - ja arvosteltavaksi. Ja sitten on palautetta, joka tuntuu epätodellisen mauttomalta, tahallaan loukkaavaksi tarkoitetulta, henkilökohtaisesti minuun osoitetulta. Sitä on tarjolla aina ajoittain niin kommenttiboksissa kuin sen ulkopuolellakin; keskustelupalstoilla ja epäsuorina, halveksuvina viittauksina ihan kasvokkainkin.

On kausia, jolloin syystä tai toisesta jaksaa kuunnella tavallista vähemmän törkyä. Ja nyt on sellainen.

Aina toisinaan joiltain tuntuu unohtuvan, että se mitä annan, on vain osa minusta, pala elämästäni. Ja silti joistain tuntuu relevantilta antaa syväluotavaa palautetta perhesuhteistani tai kuvitella, ettei neljään vuoteen tarvitse edes tervehtiä tavatessa (tai oikeastaan ohikulkiessa), mutta voi kuitenkin muodostaa täydellisen ja kokonaisen kuvan elämästäni muutaman blogitekstin perusteella. Aivan järkyttävää, ihan järkyttävää. Lapsiluku täynnä. Kaiken saa sieltä blogista lukea.

En halua enempää lapsia ja sanon sen ääneen - alert the media! Taannoin spekuloinnin aiheena ollut väsymyskin selittyi aika yksinkertaisella ja loogisella tavalla: hemoglobiini oli alle yhdeksänkymmenen.

Viime viikonloppuna istuin hiljaa muuten niin ihanissa ja onnistuneissa juhlissa, ja kuuntelin minuun kohdistettuja muttei minulle lausuttuja sivalluksia. Mietin, että tämä oli tässä - I'm done with this shit. Suljin puhelimeni enkä käynnistänyt tietokonetta moneen päivään. En avannut sähköpostia, en blogia, en instagramia, en facebookia. En tainnut edes käydä työhuoneessa. En tiedä, huomasiko kukaan mitään, mutta minulle se teki hyvää. Olla välillä toisten tavoittamattomissa.

Sen sijaan kävin salilla treenaamassa veren maku suussa, unohdin pyykit kahdeksi päiväksi ulos sateeseen, katsoin yhden kauden Sopranosta iltaisin, fiilistelin uudella suosikkijälkiruoalla eli kookosjogurtilla (tänään ostin kaikki lähikaupan liikenevät purkit, joten naapurit, älköön vaivautuko), söin liikaa suklaakakkua ylioppilasjuhlissa, nukuin pitkään aamuisin miehen hoitaessa lapsia, nauroin vedet silmissä, istuin kostealla nurmikolla lähipuistossa, metsästin 4-vuotissyntymäpäiväjuhliin the mekkoa yhdessä lapsen kanssa, opetin lapsia ajamaan pyörällä ja tunsin läikähdyksen rinnassani kun  kuopuksen hymyssä pilkisti ensimmäinen valkea hammas (nyt se viimein on näkyvissä!). Kaikki hetkiä, jotka olisin voinut jakaa; ihan tavallista elämää.

Ja niin nostin leuan pystyyn, ja mietin: haters will hate.

Seuraa Bloglovinissa, Facebookissa, Instagramissa (@lapsellistablogi) tai Blogilistalla

22 kommenttia:

  1. I feel you.Työskentelen mieheni kanssa samassa pienessä työpaikassa.Henkilökohtainen elämämme on kaikkien revittävänä päivästä toiseen sekä työtoverien että asiakkaiden.Minun edellisestä liitosta olevat lapset,uuden mieheni kanssa saatu lapsi,avioliitto,kaikki."Miksette kulje samalla autolla"eikö miehesi käy kaupassa" "vaihdetaanpa teidän vuorot ettei kummankaan tarvitse hoitaa sairasta lasta työnantajan kustannuksella"jne..minä vaan en voi sammuttaa tätä kuin tietokonetta.Kaikkea hyvää sijuloe ja perheellesi,luen joka postauksen ja olet tosi mahtava♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huhhuh. Enpä toivoisi moista itselle - ja onneksi uravalintoja ajatellen se ei tunnu kovin todennäköiseltäkään. On jännä, miten toisilla tuntuukin aina olevan parempi ja se oikea käsitys siitä, mitä ihmisillä on elämässään menossa ja mitä heille kuuluu. Ugh.

      Poista
  2. Voi Anna <3 Ja sitten on me, joiden mielestä olet ihana! Ja oli hauska tavata tänänä taas, vaikkakin pikaisesti. :) Iso halaus täältä! XXX

    VastaaPoista
  3. Ihana et sait taukoa ja viel ihanampi et kirjotat taas! Löysin tän blogin vasta nyt keväällä ja luen joka ikisen postauksen. Monet naurut veet silmissä nauranu ku oon lukenu lasten kans sattuneista kommelluksista. Mulla kans kolme pientä, melkeen saman ikäisiä. Kaksi vanhinta ihan peräkkäin ja kolmas nyt vähän pidemmällä ikäerolla. Nauttikaa lomasta, täällä se on vielä edessä päin.. Ja kovasti voimia arkeen pienten kans. Se on nii antosaa ja rakkauden täytteistä, mutta välillä raskasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, että olet viihtynyt blogini parissa! :) Elämä näiden pienten kanssa on toden totta ihanaa, mutta välillä syö jaksamista kyllä kaikkialla muualla.

      Hauskoja kesäpäiviä perheellesi!

      Poista
  4. Tuli mieleen Irinan laulun sanat " taidan olla masokisti mielipuoli kun olen vapaaehtoisesti tässä" :D Kyl me bloggarit ollaan ;) Kai se on mikä ei tapa niin vahvistaa?

    Ihanaa kesän alkua sinne! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D :D :D Naulan kantaan!

      Ihanaa kesää ja inspiroivia bloggaushetkiä sinne!

      Poista
  5. Meilläkin tuli puolivuotiaalta sunnuntaina näkyviin ensimmäinen hammas, jee!:)
    Tuollaiset vieressä-mutta-ei-päin-näköä kettuilevat ovat niin raivostuttavia.. Itse päädyn harrastamaan vastaavissa tilanteissa (vähintään) päänsisäistä, lapsellista ja nasevaa *snäp* dialogia;)
    Tuuli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Snäp-dialogi olisikin paikallaan! Sitä aina vaan miettii, onko itse liian ohutnahkainen ja huumorintajuton, eikä halua vahingossakaan pahoittaa kenenkään mieltä. puuh.

      Poista
  6. Ethän ikinä koskaan unohda, että meitä tykkääjiä on täällä vino pino iloitsemassa sun blogista ja kuulumisista <3 Ja jos olisit sattunut unohtamaankin, niin hei, me tykätään sun blogista niin että meinaa ihan haljeta <3

    Aurinkoa, valoa ja halauksia päivääsi! Ja pari hymyä kans :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, minähän ihan punastuin! KIITOS:)

      Poista
  7. Joo...ihmiset on ihmeellisiä! Mutta se on se pirunmoinen pienimielisyys ja -ihmisyys, jätä omaan arvoon! Itse pidän blogistasi koska se on juurikin aidon oloinen, elämänmakuinen mutta en toki tunne sua enkä elämääsi läpikotaisin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, että blogista välittyy autenttinen tunnelma. Siihen ainakin pyritään:)

      Poista
  8. Ai herttinen ihmiset osaavat olla kamalia :/ Musta sun blogi on niin mahtava ja olet ihan varmasti muutenkin ihan mahtava!

    VastaaPoista
  9. Olen lukenut blogiasi noin puoli vuotta säännöllisen epäsäännöllisesti. Ihailen hyvää kieltäsi ja jäsenneltyjä ajatuksiasi. Kiitos blogistasi. - Pauliina

    VastaaPoista
  10. Kannattaa muistaa, että nuo töykeät ja pienisieluiset ihmiset puhuvat samallalailla varmasti myös muista...että tavallaan ei ole henkilökohtaista. Kertoo vaan, että noilla ihmisillä ei ole elämässään paljon muuta sisältöä kuin jostakin kumpuava katkeruus ja tyytymättömyys omaan elämään.

    Ihana olet ja viettäkäähän ihania kesäpäiviä (jotka sais olla kyllä vähän kesäisempiä!).
    RR

    VastaaPoista