Social Media Icons

keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Lähtölaskenta

Ei kommentteja Share It:


Instagram-arkikuvahaaste on raahannut blogissa vähän laiskasti ja tuotetun sisällön määrästä riippuen perässä. Itse asiassa en ole itse edes huomannut viikkojen vaihtuvan, koska viime kuukausina ja viikkoina olemme aika vähän viettäneet edes vapaapäiviä tai vapaita viikonloppuja, siis perheenä yhdessä ainakaan. Tänään (Henkan) kesäloman alkuun on tasan viikko. Tiukka viikko ennen viimeistä loppurutistusta. Tunnelma kotona on enemmän tai vähemmän kireä. To do-lista paisuu, mikään ei tunnu valmistuvan ja mistään ei tunnu tulevan mitään. Yksi lapsista uhmailee, toinen draamailee ja kolmas treenaa liikkumista ja tekee hampaita. Minä olen nukkunut vaihtelevasti, jonka puolesta puhuu tietysti panda-lookikin. Nyt, kun aamuja finaaliin on viikonpäivien verran, alkaa pahin stressikin helpottaa, onneksi.

Kesäloma tai "loma" ei tunnu enää kaukaiselta haaveelta. Lomasuunnitelmiin kuuluu ainakin täyteen ahdettu auto ja itä-Suomi-roadtrip, mökkeilyä useammassakin kaupungissa, talkootöitä sukutilalla ja hiekkaleikkejä rannalla. Lapset odottavat eniten Korkeasaarta, Linnanmäkeä sekä ehdottomasti keiton juomista muovikiposta (!) leikkipuistossa paahtavan kuumana keskipäivänä kesällä.

Minä odotan eniten sitä, että "ihan kohta" vaihtuu "tottakai"-vastaukseksi. Tottakai lähdetään piknikille! Tottakai lähdetään Lintsille, ihan extempore! Tottakai luetaan Minttu-kirjoja kokonainen aamupäivä ja annetaan pyykkien seistä koneessa, annetaan töiden odottaa! Tottakai olen tässä, sinua varten. Me molemmat olemme.

Vaikka tottakai viime viikkoihin on mahtunut muutakin kuin ihan kohta-vastauksia ja unettomia öitä. Vietin vapaaillan äitini kanssa Peacockissa, tuunasin kahden minuutin farkkuliivin asukriisissä, tiputin kolme kiloa painoa, keräsin lasten kanssa voikukkia ja valkovuokkoja takapihalta, jossa olemme viettäneet aika monta valoisaa päivää, kannustin vieressä kun puolivuotias Allu könysi konttausasentoon, sain uudet lukulasit ja näin, kuinka näytölläni avautui oikea Full HD-maailma. Eilen isompia lapsia tuli hoitamaan ja leikittämään äitini, kun lähdin kuopuksen kanssa iltatilaisuuteen ensimmäistä kertaa... Aikoihin, ja lähikaupan ovensuussa häntä vastaan oli tullut veljeni. Mummin lisäksi leikkimään saatiin, extempore, siis myös kummisetä. Oli yksi niistä päivistä, kun onnellisena laskin, että isääni lukuunottamatta kaikki sukulaiset ja perheenjäsenet asuvat alle 7 kilometrin säteellä. Faijakin käy kylässä lähestulkoon viikottain. Vaikka olemme siis olleet kiireisiä ja stressaantuneita, on lähellä ollut koko ajan joku - puhelimessa, jossei muuta. Anoppi on käynyt iltaisin jeesaamassa lasten nukuttamisessa muutamina iltoina kun olen ollut yksin lasten kanssa aamusta iltaan, ja oma äitini on kahvipalkalla pitänyt satutuntia olohuoneessa.
Eilen aamulla havahduin siihen, että hyssyttelin ja lauloin tuutulaulua puhelimeni herätyskellolle, puhelintani hellästi paijaten. Jep, loman tarpeessa.

Päällimmäiset tunteet juuri nyt ovat helpotus ja kiitollisuus. Mahdollisuuksien kesä on alkamassa.

Seuraa Bloglovinissa, Facebookissa, Instagramissa (@lapsellistablogi) tai Blogilistalla

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti