Social Media Icons

sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Eye Jewelry - uniikki, persoonallinen, kotimainen

Ei kommentteja Share It:


Olen varmaan aiemmin kertonutkin, etten juuri osta tai käytä koruja (myrkyttömiä, pureskelun ja vetämisen kestäviä silikonisia imetyskoruja lukuunottamatta). Korurasiani on pieni, mutta hyvin henkilökohtainen. Kaikkiin käytössäni oleviin koruihin liittyy jonkinlainen tunneside, henkilökohtainen merkitys tai ihminen, ja jokainen koruni on mittaamattoman arvokas lähinnä tunnetasolla.

Minä kannan korujani ylpeydellä, sillä ne symboloivat minulle jotakin tai muistuttavat jostakin. Hävitin joitain vuosia sitten hopeisen rannekorun, jossa oli pieni hevosenkenkä ja jonka sain isältäni 7-vuotissyntymäpäivänäni. Sen ketju ilmeisesti katkesi työpäivän aikana, enkä etsinnöistä huolimatta löytänyt sitä enää. Ketju oli mustunut, lukko löysä eikä koru ollut arvokas, mutta minua se muistutti syntymäpäiväaamusta, kun ulkovaatteita eteisessä pukiessani ovikello yllättäen soi. Oven takana oli toisella puolen kaupunkia asuva isäni, jolla oli mukanaan kultakaupan kartonkinen lahjapaketti ja kortti, jossa oli tyttö koulureppu selässään. Kortti minulla on edelleen, ja toivon, että olisi se ketjukin.

Minulle tärkeiksi ovat muodostuneet syntymäpäivälahjojen lisäksi korut, jotka muistuttavat tärkeistä hetkistä ja ajoista elämässäni. Rippilahjaksi saamani kääty, silloiselta poikaystävältäni, nykyiseltä aviomieheltäni saamani tuliaiset ja joululahjariipukset, hääkorut, kihla-ja vihkisormukset, ensimmäisellä palkallani ostamani korukello tai vaikka äitini ylioppilaslahja-koru, jonka hän edelleen lahjoitti minulle kun täytin 17 vuotta. Keräsin myös vuosia erilaisista etapeista Nomination-paloja rannekoruuni, ja vielä vuosien jälkeenkin muistan kirjainten ja kuvien merkitykset; opiskelupaikan, ensimmäisen oman kodin, kihlat, ystäviltä saadut eräänlaiset amuletit.

Ja koska juuri suuriin elämänmuutoksiin liittyivät vahvasti korurasiani käädyt, riipukset ja amuletit, harmittelin pitkään, etten lasten syntymän myötä tullut ostaneeksi korua, joka kertoisi heistä, parhaista asioista ja ihmisistä elämässäni. Mietin pitkään monien muiden tavoin lasten nimien, nimikirjainten tai pienten jalkapohjien tatuoiduttamista iholleni, mutten kokenut tatuointia minun näköisenäni tapana kantaa muistoa tai tärkeää hetkeä mukanani.



Kun sain yhteydenoton kotimaiselta start-up-yritys Eye Jewelryltä, joka valmistaa omista kuvista teetettäviä ja puhelinapplikaatiolla suunniteltavia koruja, oli minulle heti selvää, mitä (tai keitä) haluaisin kantaa mukanani: lapsiani.

Eye Jewelry on iPhoneilla ja iPadeilla toimiva applikaatio, jolla voi suunnitella ja tilata uniikkeja, omista kuvista teetettyjä koruja. Ketjun pituuden, korun koon (S, M, L, ketjujen pituudet 50 & 70cm), muodon ja tavan, jolla kuva kaiverretaan tai läpileikataan koruun, saa valita itse, ja omia "designeja" on mahdollista esikatsella 3D-mallinnoksesta ohjelmassa ennen tilausta. Mallista sai selkeän ja hyvin totuudenmukaisen kuvan sitä tarkastellessa, mutta valmis koru oli vielä ihanampi, kuin kuvittelin.
Ekologinenkin näkökulma on nähty EYElla; koruja tehdään vain kun niitä tilataan, ja hopeakorujen hopea on 80% kierrätettyä, tulevien kultakorujen kulta 100% kierrätettyä.



Minä mietin pitkään, mikä olisi kuva, teksti tai hetki, jonka haluaisin koruuni ikuistettavan. Halusin kaiverruksen sijaan ehdottomasti läpileikatun designin ja pidemmän (70 cm) ketjun. Valokuvat asettuivat huonommin läpileikatussa designissa, sillä keskellä ei tietenkään voi olla "tyhjiä" kohtia, ja kaikkien kuvan komponenttien on koskettava toisiaan, joten päädyin tekemään PicMonkeylla parissa minuutissa kuvan, johon asettelin lasten nimikirjaimet ja syntymävuodet, ja itse korun "suunnitteleminen" (eli valokuvan paikalleen asettaminen) ohjelmassa ei vienyt paria minuuttia kauempaa sekään, 3D-mallinnuksen ilmestymiseen ohjelmaan meni muistaakseni noin kolme minuuttia. Itse halusin hyvin yksinkertaisen, selkeän ja ilmavan näköisen korun, joka sopisi  pidettäväksi yksiväristen paitojeni kanssa, juhlavana asusteena niin ikään, ja pidän tästä kyllä todella paljon.

Mun mielestä uniikki ja persoonallinen, mutta nopeasti ja helposti valmistuva EYE Jewelry-koru on mitä ihanin annettavaksi lahjaksi ja kannettavaksi mukana muistuttamaan tärkeistä hetkistä tai asioista, ikään tai elämäntilanteeseen katsomatta. Itse ainakin voisin antaa moisen lahjaksi niin vasta valmistuneelle, vanhemmaksi tulleelle, syntymäpäivänä, jouluna. Ja mitä kaikkea siihen voikaan painattaa, mitä muistoja taltioida! Vasta valmistunut voisi kaiverruttaa kuvan tai sanan siitä tunteesta, että koko maailma on avoinna, juuri äidiksi tullut vaikka kuvan ensikohtaamisesta. Hääpäivästä, tärkeästä henkilöstä, unelmalomasta.... No, mistä vaan!



Ilmainen EYE Jewelry-mobiilisovellus on tällä hetkellä ladattavissa vain Apple-käyttöjärjestelmälle, ja omia designeja voi tehdä maksutta rajattomasti. 3D-mallinnos korusta ei myöskään (tietenkään) maksa mitään, vain korun tilaaminen. Valittavana on tosiaan kolme kokoa, useita erilaisia muotoja riipuksen "kehyksille", ja koruja teetetään oman valinnan mukaan sekä kaiverrettuina että läpileikattuina. Riipusten hinta on pääsääntöisesti 85 euroa (ketjun voi ostaa erikseen tai olla ostamatta) ja toimitus sisältyy hintaan.

Sain EYE:lta arvottavaksi yhden omalla designilla teetetyn korun, ja tällä kertaa valitsin arvontakanavaksi blogin sijaan tärkeiden, arkisten mutta aika henkilökohtaistenkin hetkien jakopaikan, Instagramin. Mikä on tai oli hetki, jonka haluaisit omaan koruusi teetättää? Ensikohtaaminen synnytyssairaalassa, paras yhteiskuva sinusta ja kumppanistasi, paras ystävä, sinua koskettanut aforimismi vai jotain muuta? Tägää kuvasi 25.5. mennessä Instagramissa #munEYEdesign ja @eyejewelry @lapsellistablogi, ja olet mukana kisassa! (Hashtagia voi muuten käyttää myös vanhaan kuvaan.) Voittajan ei tietenkään tarvitse oikeasti teetättää kyseisestä Instagram-kuvasta korua, mutta olisi hauska nähdä, millaisia hetkiä, ihmisiä tai asioita te haluaisitte ikuistaa käyttöesineeksi saakka!



Jos minä teetättäisin Instagram-kuvasta korun, olisi kuva varmaankin tämä. Aikainen aamu lapsivuodeosastolla puoli vuorokautta vanhan kuopuksen kanssa puoli vuotta sitten. Taustalta kuului vaimea liikenteen hälinä, jossain itki vauva, käytävällä työnneltiin ruokakärryjä. Makasin sairaalayökkärissä imetyshetken jälkeen, suljin silmäni ja ajattelin, että hitto vieköön, tässä on kaikki. Mulla on kaikki. Kasvoni ovat turvoksissa, hiukset likaiset, vastasyntynyttä ei miltei edes näy, mutta sillä hetkellä, tuossa kuvassa, tunsin oloni onnellisemmaksi kuin aikoihin. Väsyneeksi ja onnelliseksi. Ja sellaiset hetket jos jotkin kannattaisi muistaa. Kun myrskyn jälkeen paistaa aurinko.

PS. Tarkkasilmäisimmät varmaan huomasivat, että postauksen kolmannessa kuvassa korussa näkyy punertava läikkä. Se on heijastus lisäsalamastani, ei siis mikään jälki tai tahra korussa.

Seuraa Bloglovinissa, Facebookissa, Instagramissa (@lapsellistablogi) tai Blogilistalla

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti