Social Media Icons

lauantai 11. huhtikuuta 2015

Ensimmäiset hampaat & meidän jipot kiukkuun ja kutinaan

6 kommenttia Share It:




Puolitoista viikkoa unettomia öitä ja itkuisia iltoja. Allu Aurinkoisena tunnettu vauva muuttui tavallistakin herkemmäksi: miehen aivastaminen samassa huoneessa sai hänet säikähtämään ja loukkaantumaan sydänjuuriaan myöten, jonka jälkeen suupielet alaspäin minuun takertuneen vauvan rauhoitteluun meni vartti. Kaikista lapsistamme Allu on varmaan se hiljaisin ja herkin, joka kainalokakat-olotilassakin hymyilee tyytyväisenä siellä, mihin hänet onkaan laskettu, mutta joka kavahtaa matalia ääniä, vieraita kasvoja ja muutoksia. Häntä ei haittaa imuri (olkoonkin, että meillä on se äänekäs Dyson), ei uhmahuuto tai pukemisbattlet, mutta esimerkiksi kovalla oleva televisio tai vieraiden ihmisten äänet säikäyttävät hänet perinpohjaisesti. Useampi ihminen lähipiiristämme on tehnyt saman havainnon kuin minäkin: hän ei koskaan pidä raivokasta kiukkuhuutoa kuten kaksi ensimmäistämme, vaan pitkään huutaessaankin lähinnä kitisee lohduttomasti. Ja sitä lohdutonta kitinää on nyt kuultu.




Ensin tuli kuola. Sitten rintaraivarit. Sitten kaiken tunkeminen suuhun. Sitten pureminen. Unettomat yöt. Itkuiset illat. Kylkeeni liimautuminen öisin. Ja sitten kaiken pahan alku ja juuri: kaksi hammasta. Kaksi pientä, hädin tuskin erottuvaa nököä, pari lovea ikenessä. Huh, helpotusta: olotila ei ehkä ole pysyvä.

Esikoinen hampoi kuukausia, siis oikeasti kuukausia. Neljäkuukautisneuvolassa lupailtiin, että ikenet ovat niin turvoksissa, että hampaiden puhkeaminen on vain ajan kysymys. Jos en ihan väärin muista, niin ne puhkesivat hänen ollessaan yhdeksänkuinen, ja parhaimmillaan hampaita puhkesi kahdeksan kerrallaan, joten aika monet kirkumiset ja väninät muistan. En kuollaksenikaan muista, milloin kakkonen teki ekat hampaansa, tai että missä tahdissa niitä tuli, vaikka kai sekin tieto löytyisi jostain vauvakirjan kätköistä. Tällä kertaa homma on ollut suhteellisen iisiä, tai sitten olen itse tottunut siihen, että joku kärsii alituisesti epämukavuustiloista, koskivat ne sitten kutisevia ikeniä tai liian raidallisia sukkia, mene ja tiedä.

jellyston7tulaclick2

Hampomisessa on meillä auttanut (satunnaisen, kauheimpiin huutoihin annetun särkylääkkeen lisäksi) kolme asiaa: purulelut (joiksi myös imetyskoruni lasken), kantaminen ja vieressä nukkuminen. Allu on ennen hampomisitkuja nukkunut yleensä enimmän osan yöstä perintöensisängyssä, joka on "sivuvaununa" omassa sängyssämme kiinni, mutta nyt itkuisina öinä hän on herännyt imetyksen jälkeen, jos olen häntä yrittänyt siirtää, ja molempien yöunia ajatellen olenkin nukkunut epämukavasti ja liikkumatta kylki hänen kylkeään vasten.

Kantoliinaa käytimme lähinnä ensimmäisinä viikkoina-parina ensimmäisenä kuukautena, kun ainoat "päiväunet" (lainausmerkit koska ne kestivät maksimissaan 20-30 minuuttia) menivät liinassa, koliikkikeinussa tai keinuvassa sitterissä, mutta nyt vauva ei selkeästikään ole tavalliseen tapaansa viihtynyt yksin lattialla sisarusten leikkejä seuraillen, joten olen napannut hänen (Tulan) kantoreppuun, johon hän on juuri nyt ilman vauvatukea tarpeeksi iso. Tulan kantoreppuja myy ja maahantuo Ipanainen, ja tänä viikonloppuna ne ovat Lapsimessuilla tarjouksessa.





Purulelujen aatelinen, Sophie the Giraffe, ansaitsee kuitenkin ihan oman sanasensa. Minä olen ostanut ensimmäisen Sophie-lelun vuonna 2011 tuolloin hampovalle esikoiselle, ja sittemmin niitä on eksynyt meille vauvalahjoina kolme lisää, ja jokaiselle odottavalle ystävälleni olen ostanut oman Sohvin. Kulttimaineessa porskuttava Sophie the Giraffe on on ranskalaisen Vullin aisteja aktivoiva, myrkyttömillä elintarvikeväreillä maalattu luonnonkuminen vauvalelu, joka on tuotu markkinoille vuonna 1961, siis yli 50 vuotta sitten. Lelu on kevyt pienenkin vauvan käteen ja sitä painaessa kuuluu vinkaisu. Luonnonkuminen lelu on käsissä ihan eri tavalla lämmin ja pehmeä, kuin mitä muoviset tai silikoniset lelut ovat, ja se on ollut jokaisen lapseni ensimmäinen lelu, johon he ovat tarttuneet, ja joka on myös pysynyt kädessä. Sophieta myyvät lastentarvikeliikkeiden lisäksi esimerkiksi Stockmann, Bebes, Big Small Shop, Ombrellino ja muutamat muut kivijalat.





Yksi huikeimmista puruleluista, joita meillä on ollut (ja pitäisi olla edelleenkin!) on Lifefactoryn pururengas, joka on BPA-vapaata silikonia, ja joka on Sophien tavoin myös hyvin kevyt käteen. Sophiesta poiketen siitä löytyy erilaisia nystyröitä kutiaville ikenille, ja ympyrän muotoinen rengas on ollut kätevä pujottaa paitsi omaan ranteeseen, myös esimerkiksi kiinnittää tuttinauhalla paitaan. Arvatkaa vain, missä tavarat ovat, kun niitä kipeimmin tarvitsisi. Jemma-nimisessä paikassa tietenkin. Onneksi on kuitenkin Sophie. Tai neljä (ystäväpiirissä oli pientä informaatio-katkosta kun vinkkasin joskus parhaista vauvalahjoista...).

Mitä kuuluu muille syksyn ja talven vauvoille?
Psst! Blogin osoite muuttuu kuun lopussa seuraavaksi: lapsellistablogi.com. Seuraa meitä siis jo n-y-t Bloglovinissa FacebookissaInstagramissa (@lapsellistablogi) tai Blogilistalla

6 kommenttia:

  1. Täällä myös 2 päivää sitten viiiimeeeiiin puhkesi alas ensimmäinen. Pitkään sitä tehtiin. Ja toinen viereen on myös tuloillaan, lähipäivinä. Pikkumies nyt 4,5kk. Saas nähä miten mamman tisseille käy...

    VastaaPoista
  2. Nyt alkoi pelottaa.. Meidän neiti on Allua muutaman viikon vanhempi. Neiti nukkuu 12 tunnin yö unia ja muutaman kerran yöllä herää tuttia hamuilemaan. Muutenkin vaikuttaa vähän samanlaiselta luonteeltaan kuin teidän Allu. Meille on kyllä sanottu (lääkäri ja hammashoitaja) ettei hampaita ole ihan heti tulossa, mutta kyllä sitä jännittää koska ne tulee. Monta kuukautta on jo kaikki mennyt suuhun ja kuola valuu, mutta mitään ei suussa näy. Sohvi kirahvi on meilläkin koko ajan suussa! Olen miettinyt helpottaisiko joku kylmä hedelmäsose pikkuista vai tuntuuko ilkeältä sitten kun hampaat puhkeavat?
    Mutta voimia teille arkeenne !

    VastaaPoista
  3. Kaikille hampaat ei onneksi puhkea rytinällä tai huonoilla öillä. :) Mun äitini muistaa aina, kuinka hän vain kerran huomasi torilla ulkona, kun hymyilin, että suussa olikin pari pientä vaaleaa nököä, enkä ollut niitä sen ihmeemmin huutanut tai kiukunnut:) Meidän esikoiselle hampaat tulivat kaikki kerralla ja piiiiitkään, ja siis ne olivat ihan pinnassa tosi pitkään, ne näin itsekin. Meillä tätä on kestänyt nyt varmaan viikon-puolitoista. :) Isommille, jo sormiruokaileville lapsille annoin jäystettäväksi jääkaapista kuorittuja porkkanoita. Ei he niistä palasia saaneet irti, mutta saivat jotain ruoan makua suuhunsa ja viileä selkeästi tuntui lämmintä ruokaa paremmalta. Esikko ei sietänyt mitään lämmintä kun hampaat puhkesivat, joten puurokin tarjoiltiin kylmänä. :) tsemppiä! <3

    VastaaPoista
  4. Toivottavasti ei käy kuinkaan. :) Meillä vain Armas on purrut, mutta silloin hän puri kyllä kaikkia (ja oli isompi). Kop kop, heh! :D

    VastaaPoista
  5. Esikoiselle tuli 6(!) hammasta kahteen viikkoon 10-kuisena. Yksikään yöuni ei katkennut silti niiden vuoksi. Oltiin onnekkaita, mutta pointtina tosiaan se, ettei ne hampaat aina ole syy kurjaan oloon vauvalla. Joskus se on varmaan vain yksi niistä kuuluisista "kausista".

    VastaaPoista
  6. Ihania jippoja, tuli niin lasten vauva-ajat elävänä mieleen... Blogissani olisi sulle haaste liittyen #ihanaäiti-kampanjaan: http://uraaidinruuhkavuodet.blogspot.fi/2015/04/hyva-mina-ihanaaiti.html

    VastaaPoista