Social Media Icons

lauantai 14. maaliskuuta 2015

"Olethan jo antanut vauvallesi omenamehua" ja muita outoja imetyssuosituksia

39 kommenttia , , Share It:
im1

Toisen ja etenkin kolmannen lapseni kanssa en ole varsinaisesti laskenut päiviä ensilusikallisiin tai yleensäkään stressannut imetyksestä, äidinmaidon korvikkeista tai kasvukäyristä. Osansa on varmasti sillä, että olen imettänyt onnellisten tähtien alla: ensimmäisten viikkojen säädön, totuttelun ja opettelun jälkeen se on pääasiassa ollut helppoa, luonnollista ja lapset ovat kasvaneet täysimetyksellä hyvin. Esikoisen kanssa taisimme aloittaa soseiden maistelun vähitellen omaa innokkuuttamme ennen kuuden kuukauden suositusikää, toisen lapsen kanssa jouduin tiukasti kieltämään ihmisiä syöttämästä alle puolivuotiaalle lapselle mitään ekstraa, ja myöhemmin kuulin, että joitain kertoja hänelle oli salaa annettu maistiaisia kun olin käynyt vessassa tai paimentanut esikoista. Nyt, kun kolmas lapsemme on 4,5 kuukautta vanha, ei kukaan hoitohenkilökuntaa lukuunottamatta ole tiedustellut aikoihin, milloin ne kuuluisat ensilusikalliset annetaan - varmaan, koska olen hyvin painokkaasti ilmoittanut, ettei niitä tulla antamaan ennen puolen vuoden ikää ellei kasvu tai vauva toisin vaadi.

im2

Kävimme vauvan kanssa hiljan neljäkuukautisneuvolassa, ja koska emme saaneet aikaa oman terveydenhoitajamme luokse, osasin odottaa kysymystä lisäruoan eli soseiden aloituksesta. Terveydenhoitaja ilahtuneena kirjasi liki kahdeksan kiloa ja 66 senttiä neuvolakorttiin, ja ohjasi meidät sekaannuksen vuoksi terveyskeskuksen puolelle lääkärille peruutusajalle. Aksentilla puhuva lääkäri kysyi heti oven suussa, kuinka vanha vauva on, ja että olettehan jo aloittaneet omenamehun antamisen. Äimistyneen (tai ehkä lähinnä tyrmistyneen) ilmeeni nähnyt lääkäri leppoisasti jatkoi, että viimeistään neljän kuukauden iästä olisi hyvä antaa appelsiinimehua, omenamehua ja laihaa omenasosetta. Vastasin, että meillä lapset eivät ole vuoden vanhanakaan saaneet minkäänlaisia mehuja, ja että olen ottanut tälläkin kertaa tavoitteekseni pitää täysimetyksestä kiinni ne suositellut kuusi kuukautta. Lääkäri kohautti olkiaan ja vähättelevään sävyyn naurahti, että "hyvä sitten, jos tuntuu, että se riittää ja on todella parhaaksi vauvalle". Sen jälkeen hän kysyi vauvan henkilötunnuksen, avasi tiedot koneelta ja siis vasta katsoi kasvukäyrää sekä mittoja.

Minä suhtaudun itse imetykseen aika neutraalisti, enkä ymmärrä esimerkiksi aiheen ympärillä vellovaa ikuista imetys-äidinmaidonkorvike-vääntöä. Imetyksessä onnistumisen henkilökohtainen tärkeys korostui oikeastaan vasta ensimmäisen (ihanan) imetysajan päätyttyä, kun odotin toista lastani. Muistan ne yöt, kun kuuntelin ja katselin tyytyväisen näköistä, unisena syövää lasta hämärässä makuuhuoneessa. Sen helppouden, läheisyyden ja mutkattomuuden. Kun ei tarvinnut nousta öisin sängystä (muutoin kuin hirveimpinä hampomis-flunssa-kausina kun lapsi huusi kurkku suorana), ei pestä pulloja, ei miettiä, missä lämmittää maitoa. Minulla oli tuolloin aivan terveydenhoitaja, joka tsemppasi ja kannusti imetyksessä, auttoi oikeanlaisen imuotteen löytämisessä ja vakuutti, että maito riittää ja että lapsi kasvaa hyvin.

Olen aina pitänyt imetystä ennen kaikkea henkilökohtaisena ratkaisuna, jonka kommentointi ikävällä, arvostelevalla tai negatiivisella tavalla on loukkaavaa. Vaikka kyse on niinkin luonnollisesta asiasta kuin lapsen ruokkiminen, tuntuu ihmisiltä toisinaan unohtuvan, että puhutaan myös toisen ihmisen kehosta. Minun rinnoistani, minun vauvastani. Olen kuullut tuttipullolla vauvojaan syöttäneiltä kavereiltani, kuinka heitä on arvosteltu äiteinä, ja kuinka jokaisella serkun kaimallakin on ollut oikeus kysyä, miksi lasta ei imetetä tai mihin imetys on kaatunut. He ovat kertoneet, kuinka pahalta tuntuu, että jokaisella on oikeus tietää, neuvoa ja arvostella, muttei kuitenkaan ymmärrystä siitä, kuinka suurelta pettymykseltä imetyksen onnistumattomuus saattaa tuntua.

Yhtään sen lohdullisemmalta ei ole tuntunut sekään, että vaikka toimisi suositusten mukaan, on silti joku aina neuvomassa - tai työntämässä salaa kinuskikastiketta neljäkuiselle täysimetystavoitteesta ja sokeriboikotista välittämättä. Isovanhempiemme aikaisia imetyssuosituksia tutkiessa ei ole vaikea nähdä, miksi niin monen äidin imetystaipale loppui maidon riittämättömyyteen, kun vauvan ruokkiminen kiellettiin öisin ja päivisinkin tuli noudattaa kellontarkkaa rytmiä. Nykytiedon valossa tuntuukin hassulta, että monesti kuulee, kuinka jo synnytyssairaalassa imetystuki jää sanahelinäksi seinän tietoiskuissa ja kuinka lisämaidon tai tutin mahdollisuutta väläytellään hyvin voiville ja virkeille vastasyntyneille ennen kotiutumista.

Itse sain eniten suositusten vastaisia (varmasti ihan hyvää tarkoittavia) neuvoja ja ohjeistusta toisen lapsemme imetystaipaleella. Kukaan ei vain yksinkertaisesti tuntunut pitävän mahdollisena, että isokokoinen lapsi pärjäisi pelkällä rintamaidolla. Liki 4,7 kiloisena viisi päivää ennen laskettua aikaa syntyneelle kakkosellemme kun tyrkytettiin lisämaitoa jo vuorokauden vanhana, kun lapsivuodeosaston kätilö tuli huhuilemaan aamupalalle ja sanoin, että olen imettänyt tunnin, ja aion imettää niin kauan vauva haluaa, oli aamupala-aika tai ei. Kolmekuukautisneuvolassa (vieras) terveydenhoitaja haltioissaan kehui hienoa kasvua täysimetyksellä ja sanoi sitten: "kun hän kasvaa noin hienosti, niin aloittakaa soseet jo ensi kuussa. Kun hän kasvaa noin hyvin pelkällä maidollakin, niin voitte hyvin aloittaa soseet jo hieman aiemmin". Logiikkaa tämän ohjeistuksen takana en tajunnut koskaan, enkä myöskään ottanut vastaan tarjottua opasta ensimmäisistä sosemaistiaisista. Kun vauva noin kahdeksan kuukauden iässä lähti konttaamaan, alkoi painostus imetyksen lopettamisesta - onhan se vähän outoa, että noin iso mies käy vielä rinnalla! Iso hän oli, mutta ei vanha.

Luulen, että suurin syy saamieni hyväntahtoisten neuvojen ja vinkkien määrään on jokseenkin nuori ikäni ja pienin ikäeroin syntyneet lapsemme. Muistan, kun kolmannen lapsen, Allun, lapsivuodeaikana kätilö varovaisesti kysyi, olenko ajatellut imettää, ja että tiesinhän, että vauvan pääasialliseksi ravinnoksi suositeltaisiin ensimmäiset puoli vuotta pelkkää äidinmaitoa.

Kahta ensimmäistä lasta imetin joitain kuukausia yli vuoden ikään ja lopetin raskauksien toisella kolmanneksella, kun imetys alkoi supistella ja lapsetkin vieroittuivat aika luonnostaan. En ole vielä ajatellut, kuinka kauan aion imettää lisäruokien aloittamisen jälkeen, mutta vuoden ikään nyt varmaan ainakin. Yhdestä olen kuitenkin varma: emme aloita sitä omenamehun antamista.

Millaisiin imetysneuvoihin (tai neuvojiin) te olette törmänneet, Suomessa tai ulkomailla? Imetysmyönteisyys, mitä se teistä on? Entä imetysvastaisuus?

 Seuraa meitä Bloglovinissa FacebookissaInstagramissa (@lapsellistablogi) tai Blogilistalla

39 kommenttia:

  1. Täällä kans 4 kk neuvola takana. Lääkärinä "poitsu" eli vähän itseäni nuorempi mieshenkilö. Ei tullut mitään kommenttia kiinteisiin terveydenhoitajalta eikä lääkäriltä, ihme kyllä! Aion siis täysimettää 6 kk vanhaksi ja sen jälkeen vähintään vuoden ikään suosituksen mukaan. Ja olen tehnyt tämän selväksi omalle neuvolantädillemme ;)

    Ainut asia millä sivuttiin ruokailua, oli että lääkäri kysyi, onko lapsella normaali "tämänikäisen ruokavalio" ja sanoin että on, täysimetyksellä.

    Mielenkiinnolla odotan kommentteja imetykseen kun päästään lähelle vuoden ikää ;) asiaa en ajatellut salata, vaan tarvittaessa valistaa nykyisistä suosituksista ;).

    Mitäs allergia -asioihin teillä kommentoitiin? Meillä ei mitään kommentta, kun lapsen iho on suht siisti, eikä ripulia yms. Ainoastaan kovat vatsakivut ja puklailu..

    VastaaPoista
  2. Itse olen myös moneen kertaan ihmetellyt, milloin aihetta 6kk:n täysimetykseen olisi: hoikka lapsi tarvitsee lisäravintoa maidon lisäksi heti nelikuisena, muttei hyvin kasvava tyytyväinen vauvakaan voi elää vain rontamaidolla, kun 4kk on täyttynyt. Ihmetellä siis sopii! Mikään ei taida koskaan olla hyvä. ;)

    VastaaPoista
  3. Ensimmäisen lapsen 3 kuukautis neuvolassa vaan neuvottiin antamaan korviketta jos ei oma maito riitä. (Siihen asti oli riittänyt ja poika oli pullukka)
    Tälläisiä imetysneuvoja meillä.. tietenkin siinä sitte sai ihmetellä miksei oma maito vaan loppuu ja loppuu.. vieläkin harmittaa ku ei ole neuvottu.

    VastaaPoista
  4. Anopille tuntuu mun imetys olevan vaikeaa. Hän on ainakin nelikuisesta asti vihjaillut enemmän tai vähemmän suoraan, että voin lopettaa imetyksen. Että ei hänkään pitempään imettänyt, kun palasi töihin (silloin ei ollut vanhempainvapaita). Ja kun kaksosista toinen on pullolla, niin toinenkin pitäisi. Tänään vauvauinnin jälkeen saunassa, mulle sanottiin kun imetin, että "toinen joutuu tyytymään pulloon". Kaksosten ollessa noin kuukauden ikäisiä lastenlääkäri kehotti opettamaan toisenkin imetykselle. Neuvolasta sitten kysyin paniikissa, että onko mun pakko alkaa opettamaan, kun työtä näissä vauvoissa on muutenkin. Olihan pullovauvakin rintaa saanut imeä, mutta tehoja siinä ei ollut. Ihana neuvolatäti sanoi, että kasvaa vauvat korvikkeellakin ja äidinmaitoa pullovauvakin sai, kun ensimmäiset kuukaudet pumppasin maitoa. Eli molemmat puolet olen nyt saanut kokea ja tuntuu, että aina saa olla selittelemässä. Tuo anopin painostus tuntuu pahalle, mutta toisaalta olen miettinyt, että ehkä hän siinä purkaa omia tuntojaan siitä, että ei saanut omia lapsiaan imettää kauempaa.

    VastaaPoista
  5. Moikka! Tää nyt ei sinällään imetysohje ole mutta tuli mieleen kun kuopus oli vauva, niin neuvolalääkäri kehui, kuinka täysimetys on oiva rhkäisykeino, eikä muuta tarvita ennenkuin vauva on puolivuotias. Onneksi itse tiesin asian oikean laidan, mielessäni mietin vaan miten monta pienellä ikäerolla syntynyttä lasta hänen vuokseen on syntynyt ;) ja aivan tosissaan siis oli kun kyseistä keinoa syositteli.

    VastaaPoista
  6. Meillä neuvolatäti totesi että saan halutessani imettää lasta vaikka seitsenvuotiaaksi :D
    Ei painostettu aloittamaan kiinteitä.

    VastaaPoista
  7. Joo... täysimetin tätä meidän esikoisneitiä lähes puolivuotiaaksi (ja imetys kokonaan loppui 1,5-vuotiaana). Kyllähän siinä sai ihmettelyä yms. osakseen, joista en kyllä jaksanut pahemmin välittää.

    Ensimmäisen kerran jo sairaalassa hoitaja oli ehdottelemassa turhaan lisämaitoa, koska neiti itki yhtenä yönä ihan lohduttomasti eikä meinannut suostua rinnalle. Kieltäydyin kuitenkin (koska olin päättänyt yrittää mahdollisimman pitkään ilman korviketta) ja kappas vaan, kyllähän sitten lopulta itku loppuikin ihan sillä omalla maidolla, kun vaan tyttö rinnan suostui ottamaan...

    No, imetys siis sujui tuon jälkeen ongelmitta ja maitoa riitti. Mieheni mummu - tytön yksi isomummuista siis - kuitenkin esimerkiksi jaksoi kysellä usein, että "jokos olette korviketta antaneet?". Öö... en. Miksi olisin, kun pakastinkin on täynnä ylimääräistä maitoa... Hän myös "kohteliaasti" muistutteli useamman kuin yhden kerran, että ei se oma maito aina kaikilla riitä.
    4 kk:n iässä hän oli ostanut jonkun sosepurkin ja sitä innoissaan oli meille esittelemässä, että jokos annetaan maistaa. Juu ei annettu. (Ja sekös vasta kauhistuttikin, kun sitten lopulta siellä puolivuotiaana aloiteltiin sormiruoilla.)

    Puolivuotiaana neuvolassa kyseltiin, että onhan nyt lihaakin jo annettu maistella, vaikka juuri vasta oli ensimmäiset kasvispalansa maistellut. Huoh. Suositus on täysimettää puolivuotiaaksi, mutta sitten yhtäkkiä puolivuotisneuvolassa pitäisi jo olla maistelut hyvässä vauhdissa?!

    Yöimetykset meillä loppui vasta 1v3kk:n iässä kokonaan ja siitäkin neuvolassa vähän sanottiin jo ennen vuoden ikää, että ei vauva enää tarvitse yöllä maitoa. Mutta vaikka kuinka yritettiin, niin ei siitä tullut yhtään mitään, jos ei maitoa yöllä antanut. (Tuolloin 1v3kk:n iässä alkoi sitten yhtäkkiä itse nukkua yöt kokonaan.)

    Toivon toivon kovasti, että jos joskus meillä toinen vauva on, niin senkin kohdalla imetys onnistuisi yhtä hienosti. Ihanaahan aikaa se oli, vaikka tuolloin 1,5-vuotiaana jo kyllä silti ihan mielellään lopetinkin. :D

    VastaaPoista
  8. Tuo on kyllä jännä tuo vanhan kansan pakkotuputus mehulle ja ties mille lisäravinnolle alle puolivuotiaan kanssa. Minun isä oli viikon vanhalle lapselle vettä tarjoamassa :( ja aivan karmivaa, että sinun vauvalle on salaa annettu ties mitä ruokia! Minä katkaisisin välit saman tien siihen.
    Myös tuo neuvolan kahdensuuntaiset neuvot on välillä hämmentäviä. Mua käskettiin ostamaan korviketta valmiiksi jääkaappiin jo ennen synnytystä, ja kiinteitä alettiin tuputtamaan kolmikuiselle - jo silloin tuhdille - vauvalle. Meidän th kertoi tutkimusten osoittavan, että VIIMEISTÄÄN viisikuisena aloitetut viljat ehkäisevät allergioiden syntymistä ja että puolivuotiaana tai myöhemmin aloitettuna ne lisäävät allergiariskiä.
    Mitä tässä nyt sitten uskoa :D olen tullut joka asiassa siihen tulokseen että kenenkään neuvoja en kuuntele vaan menen oman fiiliksen mukaan sekä tietysti lapsentahtisesti.
    Lisättäköön vielä loppuun henkilökohtainen iljetykseni numero yksi: muiden äitien oikeudekseen katsoma komentelu imetys- ja ruoka-asioissa. Kunpa jokainen keskittyisi oman lapsensa hoitoon parhaaksi katsomallaan tavalla ja jättäisi muiden lapset vanhempiensa hoidettaviksi. En ymmärrä miksi naapurin äityliä loukkaa niin kovasti minun lapseni täysimetys, kun ei minua kiinnosta hänen lapsensa ruokailu tippaakaan.

    VastaaPoista
  9. Sairaalan hoitohenkilökunnan into tuputtaa täysaikaiselle terveelle vauvalle lisämaitoa ihmetyttää. Ekan vauvan aikana en asiaa vielä ymmärtänyt kieltää, mutta toisen ja kolmannen ollessa kyseessä lisämaitoa en suostunut vauvalle antamaan.Neuvolantätikin ihmetteli kun neuvolaan lähetettävissä papereissa oli 0 lisämaidon kohdalla.Onkohan lisämaito enemmän sääntö kuin poikkeus?

    VastaaPoista
  10. Mullakin on ollut aika karmaisevia neuvolakokemuksia, kirjoitin niitä juuri pari päivää sitten blogiini. Ja ruoankin antamisessa olen saanut miljoonaa eri ohjetta. Imetykseen eivät sentään siellä ole puuttuneet. Nyt poika alkaa lähennellä 8kk ikää ja imetystä olisi tarkoitus jatkaa ainakin se neljä kuukautta, kiinteiden rinnalla. Mulla on oma äiti vihjaillut sekä suoraan että epäsuoraan, että imetyksen aika alkaisi olla jo ohi. Ja se on antanut jo vaikka miten kauan niitä "salamaistiaisia" (mun silmienkin alla, lupaa kysymättä ja salaman nopeudella), esimerkiksi JUUSTOA!!

    Tiedän, että meillä tulee olemaan kiivassanaisia keskusteluja siitä, mitä hän voi Pihville antaa. Hän kun on sitä mieltä, että mummuna on oikeus ja mummulassa on eri säännöt kuin kotona. Joissain asioissa tämä onkin niin, mutta miten hän kertoi Pihville tarjoavansa ensi kesänä Linnanmäellä hattarat, en vaan voi hyväksyä. Esim. karkkia jos aletaan meidän lapselle syöttämään ennenkuin me vanhempina päätämme sen olevan ok, niin ei tarvitse odotella meitä kylään ja lasta hoitoon

    VastaaPoista
  11. Minun äiti ja anoppi ovat imetyksen suhteen ihan päinvastaisia. Äiti ihastelee kun maito riittää ja pystyy imettää, anoppilla taas "inhottaa ajatella, että vauva, 1kk, imee äidin kuiviin". Imetin nuorimmaista 1v2kk. Anoppi kuuli siitä ja oli ihan kauhuissaan; " ei tuon ikänen tarvi enää äidinmaitoa". Totesin vain, että se on vain valintakysymys antaako äidinmaitoa vai lehmänmaitoa. :)

    VastaaPoista
  12. Meillä neuvolatäti toppuutteli kun itse aloin jo varmuudeksi kyselemään kiinteiden alotuksesta 3kk neuvolassa kun pelkäsin että oma maito ei riitä. Sanoi että ei ole välttämätöntä alottaa maistatusta 4kk iässä ettei käy niin että multa alkaa sit oma maito loppumaan kun vauva ei käy enään niin usein rinnalla. Eli mulla kyllä imetystä tuetaan kovasti :) samoin kättärillä eivät maininneet edes lisämaitoa vaikka vauva oli sielläkin melkeen kokoakan rinnalla. Kannustivat sielläkin että imetät vaan niin paljon kun vauva haluaa! Aijon imettää niin pitkään kun tyttö sitä haluaa välttämättä saada ja ollaan vähän jo soseita maisteltu, mutta tissistä saa pääasiassa ravontonsa :) tyttö nyt 5kk.

    VastaaPoista
  13. Imetyssuositukset ehtivät muuttua paljon jo sen viiden vuoden aikana, jonka sisällä sain omat lapseni. Ei siis ihme, jos vanhempiemme tai isovanhempiemme käsitykset imetyksestä poikkeavat omistamme. Näiden tämän päivän ohjeiden mukaan mekin aikanamme ohjaamme lapsille imettämään lapsenlapsiamme.

    Tuo appelsiinimehun antaminen aivan pienelle vauvalle oli yleistä Suomessakin 70-luvulla. Sillä haettiin c-vitamiinin lähdettä pienen ruokavalioon. Ulkomailla tuo on ihan yleistä kai vieläkin, ja toisaalta, ajattelepa eläväsi tuoreiden hedelmien keskellä, hoitavasi lastasi siinä appelsiinipuun alla...

    Omien lasteni kohdalla tosiaan opin ainakin sen, ettei rintaruokintaan ole oikeita vastauksia. Esikoisen ollessa pieni, kiinteiden aloitusta suositeltiin 4 kk iässä. Kun taas seuraava syntyi parin vuoden päästä, oli vallalla suositus täysimettää ensimmäiset puoli vuotta. Pari vuotta myöhemmin jo osattiin kertoa, ettei se puolen vuoden täysimetys suojannutkaan allergioilta niin kuin vielä pari vuotta aikaisemmin oli ajateltu...

    VastaaPoista
  14. Kaikilla on imetyksestä joku mielipide, olipa omia lapsia tai ei. Mistähän tuo lääkäri lirnee kotoisin, tuollaset 70-luvun suositukset kun ei taida kuulua mihinkään ohjeistukseen Suomessa.. Mun kohdalla lähes kaikki läheiset on ihmetelleet (jopa vähän paheksuneet) pitkää imetystä ja kun vielä raskaana imetän. No, nyt on neitimme viikon verran ollut ilman tissimaitoa ihan omasta alotteestaan eli taisi loppua tähän 1v 9kk iässä.

    VastaaPoista
  15. Koska meillä vanhemmilla on allergioita ja atopiaa, olen viimevuosina seurannut melko paljon aiheeseen liittyvää tutkimusta ja artikkeleita. Viimeaikojen tutkimusten mukaan pienten makuannosten antaminen imetyksen ohella jo 4kk iässä (vs vasta 6kk kohdalla) vähentää lapsen riskiä saada ruoka-allergioita, eli kehittää toleranssia ruoka-aineille. Mm. Allergia ja astma-lehdessä on ollut aiheesta useita artikkeleita. Kuopuksemme täytti juuri 4kk ja olen alkanut antamaan 1-2 krt/vrk 1-2tl soseita. En koe tällaista ohjetta mitenkään imetysvastaisena. En usko, että tuollainen pieni määrä vaikuttaisi maidontuotantoon/vauvan saaman maidon märään. Vauva on kyllä kasvanut pelkällä rintamaidollakin oikein hyvin, eikä neuvolan hoitaja ole mitenkään painostanut soseita aloittamaan. Asiasta kysyessäni hoitaja sanoi, että Lääkäriliitto on jo muuttanut suositustaan puoltamaan makuannosten aloittamista jo 4kk iässä, mutta THL ei vielä näin ole tehnyt (THL:stä siis neuvolan ohjeet tulevat). Voi toki olla että tämäkin asia taas vuosien saatossa muuttuu, kuten suositukset ovat aiemminkin muuttuneet :) Esikoisen kohdalla en tästä asiasta vielä tiennyt ja oli täysimetyksellä sen 6kk. Keskimmäiselle aloitin em. syystä soseet 4kk. No ei tietysti todista yhtään mitään, mutta niin vain kävi, että 6kk imetetyllä todella on ruoka-allergioita ja pikkiuveljellään ei ole. Toivon, että imetys jatkuu kuopuksenkin kohdalla ainakin noin 1v-ikään. Ja tuosta lisämaidon tarjoamisesta synnytyssairaalassa: kahden ensimmäisen lapsen kohdalla ei NKL:lla asiasta mitään puhetta. Nyt kolmannella kerralla todella äimistyon kun hoitaja sanoi että pyydä sitten lisämaitoa "jos siltä tuntuu". Täysin ilman syytä, imetys sujui hyvin ja vauva oli ihan tyytyväinen.

    VastaaPoista
  16. Minulla rentous asioiden suhteen löytyi kuopuksen kohdalla. Ihanaa huomata, että sitä menee eteenpäin ihmisenä. Rentous on auttanut minua olemaan parempi äiti ja vaimo. Ja voisin sanoa, että myös iloa ja onnellisuutta on löytynyt jostakin lisää ihan eri tavalla. Olen monesti miettinyt uskaltaisiko tuosta imetyksestä kirjoittaa itse. Tuntuu niin mielipiteitä jakavalle aiheelle. Ja moni ottaa sen niin asenteella. Jään vielä miettimään. Kiitos kivasta postauksesta!

    VastaaPoista
  17. Juu, se on jännä miten äitiyden myötä sun tisseistä ja niiden toimintavalmiudesta tulee yleinen puheenaihe :D nyt oon jo tottunut siihen että naapurin mummot kyselee lähikaupan käytävillä kovaan ääneen että no onkos sun maito riittänyt :D Meillä typy oli 1,5kk kun ensimmäisen kerran tuli kyselyä että kai se nyt on jo perunaa saanu. Ja 6kk täysimetys tuntu mammoille olevan jotain superoutoa. Noh, typy eilen 5kk ja tissillä mennään vielä kuukausi :) Tuntuu jotenkin haikeelta, imetysaika on musta ollut ihanaa!

    Neuvolassa taas puhuttiin kiinteistä 3kk iässä ja lykättiin käteen nippu esitteitä ja aikataulutaulukko soseiden maistatuksesta. Th piti itsestäänselvyytenä soseiden aloitusta 4kk iässä, ja koska ei kysynyt mitä ollaan ite meinattu niin enpä sit mitään sanonut. 4kk neuvolassa oli sijainen joka kysy soseiden aloituksesta, sanoin ettei vielä oo saanut ja siihen meinas että eipä oo kiirekään kun hyvin kasvaa. Parin päivän päästä 5kk neuvolassa nähdään, mitä mieltä meijän oma täti on 6kk täysimetyksestä :E eipä sillä et se mitenkään asioita muuttais. Ja täytyy vielä todeta et ilman fb:n Imetyksen Tuki-ryhmää olisin varmaan asioista sen enempää tietämättä alottanut soseet siinä 4kk iässä, kun se niin itsestäänselvyytenä esitettiin.

    Tulee näemmä hehtaarikommentti, mutta pitää vielä kommentoida tosta 4kk alotuksen yhteydestä allergioihin. Se tutkimus on mun käsityksen mukaan vielä kesken ja kuitenkin suht pienellä osallistujamäärällä toteutettu, joten ei voi (vielä) sanoa mitään tuloksista kun tutkimus ei oo edes valmis? Tän hetken WHO: täysimetyssuositus perustuu kuitenkin _useisiin_ tutkimuksiin. Mutta siis oon täysin sitä mieltä et jokainen saa tehdä just niinkun omalla kohdallaan parhaaks kokee, mutta sen toisten valintojen arvostelun vois jättää kyllä kokonaan tekemättä.

    Ps. Mä oisin kyllä suuttunu aika sikana jos joku ois antanut mein bebelle salaa jotain maistiaisia :o

    VastaaPoista
  18. Tulipa yhteen pötköön toi mun kommentti vaikka muka tein kappalejakoja.. :o

    Mutta se piti vielä sanomani (nyt kun tässä jo vauhtiin kerran päästiin xD), että oon törmännyt yhteen jännään ilmiöön: fb:n vauvaryhmässä saa hyvillä mielin keskustella soseista ja kiinteistä, mutta imetyksestä - ainakaan 6kk tähtäävästä täysimetyksestä - ei saa puhua kun joku vetää porot nokkaan ja sut leimataan tyyliin imetysfanaatikoksi ja haukutaan miten imetystä pakkosyötetään joka tuutista vaikka "korvikkeellakin kasvaa hyviä lapsia". Pohjaakohan tää äitien pahaan mieleen imetyksen onnistumattomuudesta, huonosta omatunnosta vai mistä? Vaikka asiasta keskustelis ihan neutraalisti. Ymmärrän et se voi olla kova paikka jos imetys ei oo onnistunut, mut silti.

    VastaaPoista
  19. Meillä alku oli todella vaikea ja ehdin useaan otteeseen itkeä epäonnistunutta imetystä. Ajattelin ennen imetystä imettäväni "vuoden ikään, mutta kun lapsi täytti vuoden, tajusin hänen olevan vain päivän vanhempi kuin eilen ja edelleen lapsi/vauva/taapero. Nyt imetän edelleen 1v 8kk poikaa ja minulla ei ole aikomustakaan vieroittaa, vain, koska en näe siinä mitään pointtia. Lapseni kaipaa maitoa, läheisyyttä ja on vielä "pieni", vaikka välillä vaikuttaakin jo kovin "isolta". Hän lopettaa kyllä itse, kun sen aika on ❤ kannattaa tutustua aiheeseen lapsentahtinen vieroittautuminen ja taaperon ja leikki-ikäisen imetys. Mitä enemmän tietoa itse saan, sitä varmempi olen keskivertoa pidemmästä imetystaipaleestamme ❤

    VastaaPoista
  20. Paljastanpa minäkin15. maaliskuuta 2015 klo 15.18

    Minulla on 1v10kk taapero jota imetän edelleen ennen nukkamaanmenoa. Siis kerran päivässä. Julkisesti en asiasta tuttavapiirissä tai sukulaisten kesken puhu, koska pitkää imetystä kummeksutaan. Rinnallekaan ei tietenkään saisi nukuttaa, sehän on selvä! Ja entäs hammasasiat... Pilalla varmaankin. ;) Neuvolakäynnit on alle vuoden ikäisestä hoitanut isä, joten ei ole tarvinnut tunnustaa tätä neuvolassakaan eikä isältä ole mitään kyselty. Ravitsemuksellista merkitystä maidolla ei varmastikaan ole mutta hetki on taaperolleni muuten selvästi tärkeä eikä ole tavasta halunnut luopua. Siksi siis näin. Joku voi olla sitä mieltä että jopas on ällöttävää mutta asiahan ei kenellekään kuulu ja se on myös viimeisin ajatus siellä pimeässä huoneessa sillä tärkeällä hetkellä. Ja niin, lapsi kyllä osaa nukahtaa ilmankin jos niikseen tulee.

    VastaaPoista
  21. Paljastanpa minäkin15. maaliskuuta 2015 klo 15.22

    Et ole minun korvaan yhtään fanaatikko. :)

    VastaaPoista
  22. No ei tos saa antaa mitään omena yms mehuja vauvalle!

    VastaaPoista
  23. Juu, meillä anopilla sama "ongelma". Ja sitten samaan hengenvetoon on hirvee huoli kun sille ei juoteta oikeaa maitoa! Ai jumankekka kun on ollut vaikeeta kommentoida kauniisti takaisin, että lehmänmaitoko se on sitä ihmislapsen oikeeta maitoa. En jaksa ymmärtää mitä ihmisten päässä liikkuu ja suusta pääsee ulos

    VastaaPoista
  24. Jatka vain just noin, sillä fiiliksellä kuin susta tuntuu. Minä lopetin imetyksen lopullisesti kun napero oli 3v ja 5 kk. Viimeiset 5 kk sai lähinnä illalla nukahtaessaan maitoa ja pitkään jo aikaisemmin syönnit olivat melkoisen harvalukuisia. Silti imetys oli varsinainen pelastus kun podettiin viikko noron kourissa ja ainoastaan maito pysyi edes vähän aikaa lapsella sisuksissa.

    Pelkäsin lujatahtoisen lapsen ottavan imetyksen loppumisen vastaan melkoisilla raivareilla ja nukkumaan menon olevan pitkään taistelua, mutta kun asiasta oli pari viikkoa puhuttu, oli itse suosiolla sitä mieltä, että on jo "keskikokoinen" eikä tarvitse enää maitoa kuten vauvat.

    Minä totesin aina ihmettelijöille, että jos immeinen eläisi luonnossa, lapsia imetettäisiin paaaaaaljon pidempään. Ja ettei yksikään lapsi siinä äidin tississä enää kiinni ole kun murkkuikään tulee.

    VastaaPoista
  25. Ei ole ällöttävää. Ja pitäisi aina muistaa mikä on WHO:n suositus. Minä olen ihmettelijöille aina heittänyt, että jaa, onkos sulla parempaa tietoa kuin Maailman Terveysjärjestöllä :)

    VastaaPoista
  26. Mulla on kaksi lasta, joilla 6 vuotta ikäeroa. Esikoista imetin 8 kk ikään osaimetyksellä, annoin siis myös korviketta, joka oli aloitettu tutin käytön ohella jo sairaalassa kun vauva oli teho-osastolla, vaikka oli täysiaikainen, käynnistetty synnytys johti komplikaatioihin. Imetys loppui kokonaan 8 kk ikään kun vauva ei huolinut enää rintaa, kun pullosta tuli enemmän ja helpommin. Haikein mielin totesin, että korvikkene ja tutin anto ikäänkuin pilasivat imetyksen. Toisen kohdalla ajattelin, että en halua edes aloittaa vauvalle tuttia enkä korviketta, vaan täysimetyksellä lapsentahtisesti 6 kk ikään ja sen jälkeen niin pitkään kuin lapselle sopii. Toinen syntyi myös käynnistettynä ja teho-hoidossa annettiin tuttia ja korviketta. Mutta ne jäivät sairaalaan, sillä imetin lapsentahtisesti ja lopulta vauva hylkäsi itse sekä tutin ja korvikemaidon. Imettäväiset vieläkin ja lapsi on jo 2-vuotias.

    Se mikä itseäni eniten ihmetyttää on imetystietous ja luonnonmukaisuuden puuttuminen koko asiasta. Pitkää imetystä ihmetellään ja arvostellaan melko rankasti. Elämme kaiken tiedon ja taidon keskellä rikkaissa länsimaissa ja meillä on imetysasiat todella "tekniset", kaukana luonnonmukaisuudesta. Käytetään tuttia ja tuttipulloa, jotka takuuvarmasti vähentävät äidinmaidon tuotantoa. Ajatellaanpa nyt vaikka alkuperäiskansoja tai vaikka vähän kaukaa haettuna apinoita, miten niide jälkeläisiä imetetään. Antropologisesta näkökulmasta ihmistäkin tulisi imettää lapsentahtisesti maidon riittävyyden turvaamiseksi ja paljon pidempään kuin nyt. Maitohampaatkin lähtevät vaihtumaan vasta noin 6-vuotiaana, siihen saakka alkuperäiskansat ainakin imettävät. Siksi en mitenkään ymmärrä miten korvikemaidon, lehmänmaitoa ja tuttia pidetään jopa parempana kuin imettämistä. Tuntuu olevan ihan ok antaa 2-vuotiaalle sokerimehua tai lehmänmaitoa, mutta äidinmaito on niin "isolle" jo vähän "sairasta". Korvikemaidonkin osalta todella skeptinen, miksi korvikkeissa on palmuöljyä ja vaikka mitä ainesosia mm.gmo-tuotettuja, joita en kyllä itse joisi.

    Suuhygienistikin sanoi, että näin pitkä imetys saattaa olla lapsen hampaiden kehitykselle huono juttu ja kun kysyin onko hampaissa nyt sitten jotain vikaa, virhepurentaa tms. niin ei ollut. Oman käsitykseni ja tiedon hankinnan tuloksena imetys päinvastoin muokkaa luonnollisesti lapsen suun muotoa, niin että lapsen hampaat, suu ja hengitys kehittyvät oikeaan suuntaa. Toisin tekee tutti, tuttipulloa tai vaikkapa peukalon imeminen.

    Voisin jatkaa loputtomiin imetyksen puolesta puhujana, mutta tähän kohtaan on hyvä lopettaa.

    VastaaPoista
  27. Ei muuten ole tutkittu loppuun asti tuota vielä mistä puhut. Se on tutkinnan alla, eikä siitä ole vielä näyttävia todisteita tarpeeksi olemassa. Sen takia suositukset eivät ole muuttuneet. Oma esikoiseni sai 4kk myös, mutta moniallergikko ja atoopikko hänestä tuli, nyt kuopus 4kk eikä aiota antaa ennen 6kk ikää.

    T. Imetyksen peruskoulutuksen lukaissut

    VastaaPoista
  28. Mä olen itse kuullut milloin mitäkin. Esikoisen ajasta en edes avaudu, oli niin törkeää tekstiä silloin. Nyt kuopus 4kk, neuvolassa ollaan oltu aina kannustavia, lapsi on täysimetyksellä. Mutta naapurit, ystävät ja lähipiiri muutoinkin. "Koska sä lopetat imetyksen" -kuulin silloin kun vauva oli 4vk ikäinen. "Ei sun maitoa riitä, kun nyt jo on noin iso poika" -silloin kun oli 6vk ikäinen (mainittakoon että esikoinen oli isompi ja riitti hyvin 5kk saakka). Ja nyt ehkä töykein omasta mielestäni on se, että _korviketta_ pitää antaa jotta pääsen VIIHTEELLE!? Enkö itse saa päättää omista menemisistäni?

    Itse olen todennut kylmästi kaikille että "meidän lapsi ei korviketta juo niin kauan kuin multa maitoa tulee, ellen ole kuolemaisillani", ja "en lopeta ikinä". Itseä suututtaa että muilla on oikeus lähteä kommentoimaan pienimmän syömisiä vain koska syö rinnasta, mutta jos isompi söisi pelkästään karkkia ja sipsejä niin siitä ei sitten kukaan sanoisi mitään.

    Nykyään ei sitten ole kukaan sen koommin uskaltanut asiasta jutustella, koska totean heti alkuun jo elein että tää on vaan meidän asia, ei kuulu teille. Pienten lasten vanhemmat ovat niin vapaata riistaa joka puolella että ihan itkettää välillä.

    Hauskin ja tyhmin neuvo on mielestäni se, että koska vauva on kasvanut niin hyvin minun maidollani, niin se maito ei sitten riitä enää 4kk koska lapsi on niin iso. Sehän loppuu kuin seinään rinnoista ;) oma sukuni hokee tätä, ja nauran aina ääneen että "niinkös meni vaan noin naps hanat kiinni ihan yht äkkiä kun tuli 4kk päivät täyteen". :D

    VastaaPoista
  29. Tutkimusta löytyy kyllä, kts esim. uudet lasten ruoka-allergioiden käypä hoito-suositukset viitteineen

    VastaaPoista
  30. Minä en tajua tätä, että 4 kk ikäiselle makuannoksia. Vauvahan saa makuannoksia koko ajan äidinmaidon kautta. Äidinmaito rakentuu just niitä ruokapalikoista, mitä äiti puputtaa mahaansa. Se on sitten toki eri asia, jos äiti ei imetä. Siinä tapauksessa vauva altistuu vain lehmänmaidolle, vedelle, öljylle, vitamiineille ja hivenaineille. Aika suppea valikoima elimistölle.

    VastaaPoista
  31. Tosi hyvä, että kirjoitit tästä aiheesta!

    Minua on jäänyt hitusen vaivaamaan tämä aihe juurikin. Kun olisin halunnut täysimettää ainakin yli 5kk ikään, jopa puolivuotiaaksi. Maitoa riitti, vauva kasvoi oikein hyvin ja oli tyytyväinen. Mutta neuvolassapa ryhdyttiin suorastaan painostamaan kiinteitten antamisella, jo 3kk käynnillä kehotettiin aloittamaan maistelut, 4kk neuvolassa kun kerroin että hyvin niukasti on maistettu, ja vauvan maha ei vielä oikein tykkää kiinteistä, joten olin ajatellut vielä odotella, kun maitoakin riittää erinomaisesti, niin terkka kehotti ennemmin uputtamaan vauvalle soseita vaan puoliväkisin, ja jos maha menee ummelle, antamaan ulostuslääkettä tai mallasuutetta! Ihan järjetöntä! Olin tosi hämillään tuosta, ja esikoinen kun oli kyseessä, niin varovasti vaan lisäsin niitä soseita, imetys ei onneksi tuosta millään tavoin kärsinyt ja vauvan mahakin tottui onneksi nopeasti. Jollakin muulla on voinut kuitenkin imetys kärsiä tuollaisesta, 3kk iässä meilläkin oli rintaraivareita hetkellisesti, ja tärkeä tiheän imun kausi on monilla menossa juuri tuolloin, ei varmastikaan ole paras hetki lisäruuan aloittamiselle. Mielestäni nuo ohjeet olivat ihan vääriä, ja jälkeenpäin harmitti, niistä aiheutui vaan ylimääräistä stressiä, ja ihan hyvin olisi voitu odotella sinne puolivuotiaaksi, kuten virallinen ohjeistus onkin! Ihmettelin tuota asennetta jo heti alkuunsa: ihan alussa huolehdittiin kovasti että imetys lähtisi hyvin käyntiin, mutta jo reilun parin kuukauden päästä yritetäänkin saada ihan turhaan turmeltua koko touhu pahimmassa tapauksessa! Jos saan vielä toisen lapsen, aion olla lujempi, ja esittää vastaväitteitä, tai vaikka ihan pokkana valehdella että soseita maistellaan, ja imetellä ihan kaikessa rauhassa.. Pitäkööt oppaansa ja laksatiivinsa! :P

    VastaaPoista
  32. Meillä taas kahden lapsen kanssa imetyksellä n 4kk iässä molemmilla alkanut ummetus, pahimmillaan lähes 2vko ollut taukoa. Soseiden aloittamisen jälkeen vaiva heti täysin poistunut. Mieluummin olen antanut soseita kuin ummetuslääkkeitä tai katsellut kärsivää vauvaa. On niin yksilöllisiä nämä asiat...

    VastaaPoista
  33. WHO:n suosituksissa on huomioitu myös kehittyvät maat, joissa huonosta hygieniasta johtuen mm ripulitaudit ovat vakava ongelma ja täysimetyksellä luonnollisesti näiltä suojaava vaikutus. Länsimaissahan taas ongelmana päinvastoin "liiasta" hygieniasta johtuvat allergiat ja niihin linkittyvät astma ja atopia. Tutkimustiedon valossa yli 4kk kestävä yksinomainen imetys ei allergioilta suojaa. Yksinomainen imetys pitkittyneenä voi jopa lisätä riskiä allergioihin.

    VastaaPoista
  34. Onko ollut varmasti ummetusta? Toki melkein kaksi viikkoa on jo pitkä aika ja ehkä sitten on ollut tosiaan nimenomaan ummetusta...
    Mutta että täysimetetyt lapset kakkaavat usein vain harvoin - esim. kerran viikossa - mutta se ei ole ummetusta, vaan ihan normaalia.

    VastaaPoista
  35. http://www.julkari.fi/handle/10024/79980

    Tuolla on whon suositukset. Tosissaan suositukset on aina suosituksia ja totta kai henk. kohtasesti tarttis aina miettiä miten maito riittää, onko siinä hyvin edelleen rasvaa ja onko vauva kiinnostunut ruuasta. Jos vauva sylkee soseet ulos eikä yritä siirtää sitä kohti nielua, hän ei ole vielä valmis. Voi silti antaa kokeilla, maistella ja hammustaa ja leikkiä :) Jos vauva on hyvän kokoinen ja terve sais muut mitää suosiolla turpansa kiinni

    VastaaPoista
  36. Mulle on neuvolassa sattunut maailman ihanin terkka tämän asian suhteen ja monen muunkin. On täysin tukenut halua täysimettää puolivuotiaaksi ja imettää pitkään. Oli tosi hyvänä tukena myös sitten siinä vaiheessa, kun neiti ei niistä kiinteistä yhtään innostunutkaan ja käytännössä täysimetin melkein vuoden ikään asti. Ei yhtään hötkyillyt, eikä stressannut, vaan rauhoitteli vain minua, että hyvinhän tämä lapsi kasvaa, kyllä se vielä ennen kouluikää alkaa kiinteitä syödä :D

    Ikkävimpiä imetyskommentteja olen saanut anopilta, joka on jaksanut ihmetellä maidon riittävyyttä siitä saakka, kun neiti on ollut 4kk. Hän olisi myös jatkuvasti halunnut tunkea ties mitä jo pienen vauvan suuhun ja nyt on aina kyläillessä tuputtamassa mehua ja karkkia parivuotiaalle neidille, joka onneksi itse sanoo, että haluaa mielummin vettä <3 Ei taida edes anoppi tietää, että meidän pian 2,5v käy edelleen rinnalla. Itsekään en olisi näin kauan uskonut imettäväni, mutta en ole osannut lopettaa, kun se on toiselle niin tärkeää ja kun tiedän, että tämä on meidän ainoa lapsi. Jospa kuitenkin ennen kouluikää ;)

    VastaaPoista
  37. Joo, tosi yksilöllisiä juttujahan nuo vatsantoiminnat on vauvoilla, kuten toki isommillakin. Meillä oli niin, että pelkällä rintamaidolla vauva kakkasi päivittäin, joskus jopa monesti päivässäkin, mutta kun soseet aloitettiin, kakka muuttui kovemmaksi, vauvalla oli hankala olo. Kuitenkin sitä kesti hetken aikaa, ja luumusose riitti lopulta avuksi. Mutta yhtä kaikki, olisin halunnut totutella ihan meille sopivaan tahtiin noihin lisäruokiin, kun ei ollut mitään kiirettä oikeasti aloittaa, jos suositus on 6kk täysimetys tai että 4kk eteenpäin soseitten maistelu, miksi painostetaan aloittamaan soseet jo 3kk jälkeen? Ylipäätään neuvolassa oli se ajatus, että "ei juuri kukaan voi täysimettää 6kk saakka, muutamat harvat ehkä 5kk saakka". En tiedä millä perustelevat asiaa, kun kuitenkin ihan WHO:n suosituskin on täysimetys puolivuotiaaksi.

    VastaaPoista
  38. Lapsen suuhun maistiaisia ja ruokaa vasta sitten kun lapsi osaa itse tarttua ruokaa ja viedä sen suuhunsa, en ymmärrrä lasten syöttämistä ollenkaan.

    VastaaPoista
  39. Meillä on lapset myös aika lailla lapsentahtisesti sormiruokailleet, ja on toiminut meillä. Mutta toisaalta, he ovat myös olleet syömisestä jonkin verran kiinnostuneita ja vieneet leluja yms suuhun jo ennen kiinteiden aloitusta.

    VastaaPoista