Social Media Icons

keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

4 kuukautta

15 kommenttia , , , , , Share It:
a1 IMG_3343

 

Body Nosh Organics (AW14), housut H&M.

Viikonloppuna tuli kuluneeksi neljä kuukautta siitä, kun ensimmäistä kertaa sain kuopukseni Allun syliini. Sinä hetkenä kadotin ajantajuni, elin siinä hetkessä. Tuntui, kun synnytyssalin ulkopuolella ei olisi ollut mitään. Pimeä ja hiljainen kaupunki taustalla, kaikki tässä, käsivarsillani. Synnytys, raskaus ja lapsi itse oli pisin kaikista kolmesta. Erilainen kuin sisaruksensa (tietenkin), oma tyyppinsä, ja silti juuri sellainen kuin aina odotinkin. Meillä oli synnytyssalissa mukana videokamera, jolle tallentui jonkin verran materiaalia synnytyksen kulusta (ei rivoja kuvakulmia tai karjumista, jos sitä mietitte). Viimeisellä videoklipillä kuvasin miestäni, joka piteli kolmatta ja viimeistä vastasyntynyttään sylissä hiljaa hymyillen. Kun kysyin, mitä hän haluaisi sanoa pienelle pojalleen ja ikuistaa jälkipolville, vastasi hän hiljaa: "ei tähän tarvita sanoja".

Neljään kuukauteen on mahtunut uskomattoman paljon. Pieni, itseään kannattelematon ja avuton, turpea ruttuvaari on nyt seitsenkiloinen, naurava ja hyväntuulinen ukkeli, jolla on mahtavat rusettireidet ja valloittava hymy. Hän on kuukauden verran osannut kääntyä selältä vatsalleen ja toisin päin, ja hiljan hän oppi myös pyörimään oman napansa ympäri. Allu tavoittelee leluja, rakastaa rapisevaa pientä pingviiniä, Sophie-purulelua ja imetyskorujani, ja kuten olettaa saattaa, työntää kaiken suuhunsa. Hän puskee istumaan päin sitterissä ja syöttötuolin newborn setissä, haluaisi "seisoa" sylissä ja kuikuilee ympärilleen kantoliinassa kuin pieni pöllö. Allu on sosiaalinen ja rakastaa katsella isompien sisarusten leikkejä ja touhuja, ja isommat sisarukset onneksi myös hyvin auliisti pitävät hänelle seuraa, juttelevat, paijaavat ja kantavat leluja eteen.

a3

 

Tyyppinä hän on selkeästi omanlaisensa; rauhallisempi ja säikympi kuin kaksi ensimmäistä olivat. Toisten ihmisten kova puheääni, äkilliset naurunremakat ja esimerkiksi kotiteatteri saavat hänet säpsähtelemään ja säikähtämään, jonka vuoksi hän alkoi nukkumaan kunnollisia päiväuniakin vartin torkkujen sijaan vasta lasitetulla parvekkeella vaunuissa. Nyt neljän kuukauden korvilla hän on selkeästi oppinut huomaamaan eron sylien välillä - iltakiukkuaikaan liinakyytiin tai sylittelijäksi kelpaan vain minä, ei mies tai kukaan muu.

Pari ensimmäistä kuukautta olivat hyvin rikkonaisia. Yöt olivat pitkiä ja itkuisia, päivät menivät syöttäessä ja nukutusyrityksissä, joiden saldona olivat aina viiden-kahdenkymmenen minuutin nokkaunet. Kolmen kuukauden iän korvilla tapahtui täyskäännös: yösyöttöjen määrä oli edelleen aika raflaava, mutta ylimääräinen mahakipuhuuto loppui öisin maitohappobakteerilisän aloitukseen ja paljolti varmasti vaikutti myös se, että päivärytmi pitkine unineen alkoi löytyä.

a5 a2

Kahdesta vauvavuodesta viisastuneena lakkasin odottamasta, että asiat sujuisivat aina tutun ja rutinoituneen kaavan mukaan, koska jos jotain olen huomannut, niin sen, että vauvavuosi ja taaperoaika on täynnä kausia. Kausia ja vaiheita. Vaiheita, jolloin yöunia häiritsee D-vitamiinitippojen aloittaminen, mahakivut, kääntyminen, istuminen, konttaamisharjoitukset, hampaat, eroahdistus,... You name it, they got it. Puuta koputellen sanonkin siis nyt, että tällä hetkellä meneillään on vaihe, jolloin nahkavekkarit (kyllä, kaikki kolme) heräävät kuuden aikaan ja sippaavat viimeistään kasilta - yleensä. Vauva nukkuu kahdet päiväunet: ensimmäiset noin klo 10-14, toiset klo 16-17, yöherätyksiä on kahdesta kolmeen yössä. (Mutta kuten sanottu, olen liian pessimistinen uskomaan, että juuri tämä olisi se kaava, jolla mentäisiin läpi vauvavuoden.)

Lyhyesti ja tiivistetysti sanoisin, että meillä on aika helppo vauva, joka nukkuu päivisin hyvät pätkät ja öisinkin kohtuudella, seurustelee ja nauraa, ja ohjelmatoimistona toimimisestakin vastaavat isommat sisarukset ihan vain Duplo-leikeillään.

Mitä kuuluu muille loppusyksyn vauvoille?

 Seuraa meitä Bloglovinissa FacebookissaInstagramissa (@lapsellistablogi) tai Blogilistalla

15 kommenttia:

  1. Ihana Allu <3 Viime viikon keskiviikkona täytti meidän Venla-tyttömme myös 4 kk. Meillä ei vielä käännytä masulleen, mutta yritys on kovaa. Koko ajan pitäisi olla pystyssä ja juurikin tuo istumaan nousu ja sylissä seisominen on enemmän kuin tuttua. Meillä on se ero että minulla ei imetys sujunut, joten mies on ja sukulaiset ovat päässeet auttamaan syötöissä ja minä olen saanut levättyä. Meillä nukutaan 9-12 tunnin yöunia ja en voisi olla huojentuneempi. Yösyötöt meiltä jäi pois jo reilu kuukausi sitten. Tälläistä meille :)

    VastaaPoista
  2. Meillä 11/14 syntynyt tyttö. Kääntymään selältä mahalleen oppi 2 kk iässä. Tällä hetkellä kaikki ympärillä kiinnostaa kovasti, suuhun menee kaikki minkä käsiinsä saa. Kovasti myös "juttelee" ja kiljahtelee ja osaa nauraakkin. Nyt on muutama yö mennyt niin, että eka unipätkä on 8-9 h, aika luksusta. Päivällä syödään 2 tunnin välein. Niin ja täysimetyksellä mennään :)

    VastaaPoista
  3. Näitä yksityskohtaisia kehitystarinoita on niin kiva lukea, kun meidän pienokainen on myös huomenna sen 4kk. Olen jo hetken lueskellut blogiasi, mutta vasta nyt sain aikaiseksi kommentoida. Kiitos siis mielenkiintoisista teksteistä!
    Meillä opittiin pari viikkoa sitten kääntymään ja myös ryömiminen kiinnostaisi ja turhauttaa kun ei pääse kunnolla liikkeelle. Tällä hetkellä omista varpaista kiinni pitäminen on kovin hitti :)

    Onnittelut myös rytmin löytämisestä. Meillä kävi tuuri vauvalotossa ja ollaan lähes alusta lähtien nukuttu yöt vähintään kuuden tunnin pätkissä, usein kahdeksan tuntia kerrallaan ja sitten vielä neljä tuntia lisää. Mutta päikkärit ovat haasteellisempia, joten superpitkiä "oma aika" -pätkiä ei heru. En silti valita, olin varautunut unettomaan vauvavuoteen, joten näitä hyvin nukuttuja öitä ei voi pitää itsestäänselvyyksinä.

    Onnittelut teidän 4kk-söpöliinille :)

    VastaaPoista
  4. Ihana Allu :) Minulla on ollut kova tarkoitus kommentoida tekstejäsi, mutta aina se on jäänyt. Olet edelleen ihana Anna, ja jotkin viime kuukausien postaukser ovat nostaneet kyyneleet silmäkulmiin.
    Jatka samaan malliin :)
    Meidän kohta 5kk poju oli 4kk neuvolassa jo 8 (!!!) kiloa, mutta on sen verran laiskanletkeä äitin lämpöä ja läheisyyttä rakastava, ettei kääntyile itse kuin harvoin. Lähinnä odottaa, että jompi kumpi isoveikoista auttaisi ;) Päiväunilla ei ole V:a siunattu, mutta yöunet ovat hyvät yleensä.

    VastaaPoista
  5. siis kahdet päiväunet, ei edes torkkuja välissä?? :D ihan mieletöntä, meillä nukuttiin 6-7x :D

    VastaaPoista
  6. Ihan lungilta, leppoisalta ja helpolta kuulostaa arkenne, mahtavaa. Kaikkea ihanaa vauvavuoteen!

    VastaaPoista
  7. Voi miten kiva kuulla, että nämä ovat toivottuja kuulumisten päivityksiä! :)

    Ja voi vitsi, millaiset yöunet! Mutta, kyllä se päiväunien puuttuminenkin ravistelee - meillä meni ekat kaksi kuukautta 10-20 minuutin unipätkissä ja koko ajan nukuttaen, ja kyllä silloin oli tunne, että aina tarvitaan ja ettei suihkuunkaan pääse. Toivottavasti päikkärirytmi löytyisi siis teillekin :)

    VastaaPoista
  8. Oi, miten ihana kuulla sinusta Mari K! <3 Aina välillä mietin sua ja että mitä kuuluu!? Toiset vaan jää mieleen, sinä niin monellakin tapaa samankaltaisesta elämäntilanteesta ja tuesta - muistan, että olit ensimmäisiä, joille kerroin raskaudestani, vaikken edes tiedä sukunimeäsi, haha. :D

    VastaaPoista
  9. Joo, kahdet pitkät päikkärit ja pitkä pätkä valvomista välissä. Illalla torkkuillaan, mutta päivärytmi lasten hereilläoloaikaan on onneksi tosi selkeä. :)

    VastaaPoista
  10. Täällä toinen 4 kk vanha poju nukkuu yöllä noin kello 21-9 päivällä kahdet suunnilleen päikkärit 11-15 ja 17-19 (nukkuu vain ulkona näin pitkään). Näin on menty oikeastaan jo 2 kk vanhasta. Yöt on olleet viime aikoina entistä rikkonaisempia. En jaksa edes laskea herätyksiä... Vähintään 3 tunnin välein heräillään. Täysimetyksellä mennään, joten yöheräilyihin ei saa apuja...

    Vaavi on ollut välillä hyvin itkuinen, joitakin allergioita löytyy ja tietenkin klassinen 4 month sleep regression tuntuu vaivaavan nyt :(.

    Muuten on erittäin eloisa poika, kääntynyt myös ympäri kuukauden verran. Nyt yritetään eteenpäin ja lelut pysyy hyvin kädessä. Hampaitakin alettiin tehdä... Eli lisää levottomia öitä tiedoss ;)

    VastaaPoista
  11. Minulla vähän alle 5 kk tyttö. Meillä on myös melkoinen herkkis, eli kovasti säikkyy kovia ja yllättäviä ääniä. Itse olen ollut vähän ihmeissäni tästä, koska ihan ihmeelliset asiat saattavat hänet säikäyttää ihan itkemään. Ja nyt on jo muutama viikko sitten alkanut vierastaminen. Kaikkia muita paitsi äitiä ja isiä vierastetaan. Onko teillä vierastamista vielä?

    VastaaPoista
  12. :D Hyvää kuuluu, arki on vienyt mukanaan. Koulua, lapsia ja kotia. Onneksi kohta alkaa loma, saa viettää enemmän aikaa lasten kanssa. Muutamia rankkoja päiviä ollut koulussa, jolloin olen ollut yli 12 tuntia poissa. Lapset tosiaan ovat mummulla hoidossa sinä aikana, mutta kamala ikävä vaivaa silti poissaollessani . Sukunimenihän alkoi Koolla, mutta naimisiinmenon jälkeen N:llä ;)

    VastaaPoista
  13. Naimisiinmenon?! Missä, milloin? Onnea!

    VastaaPoista