Social Media Icons

lauantai 21. helmikuuta 2015

Välineurheilijan budjettitreenivaatteet

11 kommenttia , , , , , , , Share It:
IMG_1952 IMG_1955

Myönnän. Minä olen se, joka leikkaa hintalaput vaivihkaa lenkkareista kuntosalin pukuhuoneessa ja joka tarvitsee vähintäänkin aktiivisuusrannekkeen ja sykemittarin sunnuntaikävelylle. Joskus päätin alkaa käymään lenkillä ja ennen ainuttakaan hölkättyä metriä minulla oli juoksupipo, -hanskat, talvijuoksutrikoot ja barefoot-lenkkarit. Kävin kerran, siis kerran lenkillä sellaisella pitää pystyä puhumaan-tahdilla. Paitsi etten pystynyt puhumaan. Suomalaisella sitkeydellä ja sisulla työnsin kahta lasta sisarusrattaissa vanhan hiihtokeskuksen loskaista ja koko tienoon jyrkintä mäkeä ylös, hölkäten ja puuskuttaen. En pystynyt kyykistymään viikkoon ja sain tietysti hillittömät rakot uusista kengistä. Sittemmin lenkkeilin vain parhaan ystäväni kanssa eli tilitin jostain turhasta ja tarpeettomasta todellakin pitää pystyä puhumaan-tahdilla.

IMG_2022

Kun viime vuoden loppupuolella, vauvan syntymän jälkeen, mietin omia elämäntapojani ja liikuntatottumuksiani, päätin, että minun on tehtävä muutoksia. Parannuksia. Liityin kuntosalille tammikuussa, ja lukuunottamatta tällä viikolla jyllännyttä noro-virusta (!) olen pysynyt tavoitteissani. Olen käynyt salilla joka viikko, pari kertaa viikossa, kohta pari kuukautta. Se on pisin aika, jonka olen koskaan treenannut säännöllisesti tai ollut luistamatta treenipäivistä jonkin nokkelan tekosyyn turvin. Vaikka vähän nolottaa, heitän itsekseni henkiset yläfemmat. On jo helmikuun loppupuoli ja innostusta piisaa.

Suurin syy pysyvämpään innostukseen ja liikkumisen iloon on varmasti se, että teen vain juttuja, joista nautin: siis syön suklaata ja hikoilen kuntosalilla. Täytetyn puuman notkeudellani en taivu jooga-asanoihin (kun venyttelin päivänä eräänä etureittä, huudahti 3,5-vuotiaani vedet silmissä nauraen: "hei äiti, sinä oot ihan kung fu-panda!") ainakaan vielä, bootcamp-treeni itkettäisi enkä kestäisi koululiikuntamuistojakin kiperämpiä äiti-vauva-jumppatunteja tai Satu Sopasta, en enää. Mutta kuntosalilla, oi, siellä tykkään käydä. Istua silmät kiinni ja suorittaa. Hengittää syvään ja nollata pää. Crosstrainerkaan ei koidu enää kuolemaksi - ainakaan ihan heti.

IMG_1984 IMG_2012 IMG_1977

Kerroinkin taannoin ostaneeni kreisit Jane Fonda-fancypantsit ja uudet lenkkarit, mutta sopivan kokoisista yläosista minulla on ollut pitkään jo huutava pula. Hyvien urheiluliivien metsästys jatkuu edelleen, mutta pakko hehkuttaa (ja vähän vinkatakin) kuinka minulla kävi samalla viikolla kaksi kertaa uskomattoman hyvä tuuri! Löysin Reebokin salitrikoot 15 eurolla XXL Storen alerekistä ja vaikka yritin, en vain voinut jättää niitä sinne rekkiin. Ruokaostoksilla Lidlissä nimeäni suorastaan huusi mustavalkoinen painijaselkäinen treenitoppi vitosen hintalapulla, sekä kaksi t-paitaa (6,99e?) ja kahdentoista euron korallin värinen treenitakki. Yläosat ostin luonnollisestikin sovittamatta, ja vasta kotona huomasin, että mitoitus on aika isoa, joten istuvuus on... Rento. Paidat ovat ihmeellisen lyhyen mallisia mutta leveitä ja materiaali tuntuu kyllä hengittävältä mutta vähän "kovalta" iholla, eli taidan jatkossakin pitäytyä tutuissa ja turvallisissa brändeissä. Korallin värinen takki taasen on uskomattoman pehmeä ja hyvin istuva, päällä tosi paljon kivempi kuin henkarilla!

Tällä hetkellä kuntosalikäynti tuntuisi niin tarpeelliselta ja toivotulta kun kylpyhuoneessa odottaa jättimäinen vuori oksennuspyykkiä yön jäljiltä. Mutta.... Nyt on näin.

Mitä kuuluu muille, kenties uudenvuodenlupauksia tehneille, tammikuussa kuntoilemaan ryhtyneille?

PS. Jos odotitte minusta kuvia kasarihenkiset jumppatrikoot yllä, joudutte odottamaan vielä pitkään. Ehkä kymmenen kilon verran, hahah.

Seuraa meitä Bloglovinissa FacebookissaInstagramissa (@lapsellistablogi) tai Blogilistalla. Mieheni Henkan Instagramiin (@chezhenkka) pääsee tästä ja Chez Henkka-facebook-sivuille tästä

11 kommenttia:

  1. Anna sä oot kyllä supernainen! Ja sun blogi on mun lemppari :) Ihania hetkiä perheesi kanssa, mahtavaa että saat myös omaa aikaa!

    VastaaPoista
  2. Voimia sen pyykin kanssa!
    Meillä vatsataudin vierailu kesti kaksi viikkoa ja kävi osalla perheenjäsenistä kaksi kertaa. Kyllä "otti päähän" ja pahemman kerran!

    Ps. Tuota Lidlin treenitaukoa katselin minäkin, mutta pelkäsin, että olisi tähän kroppaan turhan slimfit.

    VastaaPoista
  3. Hei ootko kokeillut Changen urheiluliivejä? Sitä takaakiinnitettävää, eikä toppia. Vaikuttaa rimpulalta, mutta toimii! :)

    VastaaPoista
  4. "Suurin syy pysyvämpään innostukseen ja liikkumisen iloon on varmasti se, että teen vain juttuja, joista nautin: siis syön suklaata ja hikoilen kuntosalilla."

    Kyllä, kyllä, kyllä, kyllä, K Y L L Ä! Ja voin kertoa että tämä asenne on omalla kohdallani kantanut tähän pisteeseen, että treeniä tulee 5-7 kertaa viikkoon ja haba senkun kasvaa vaan. Ei ne vatsapalat erotu (kiitos suklaan heh), mutta ai että on hyvä olla. Pari kertaa oon haksahtanut typeriin "nyt kiristän nää 10kg rasvaa tästä päältä pois"-kuureihin, mutta pöööööööööööh ei siinä ole mitään järkeä. Näin on oikein hyvä. Ei aina tartte olla hullun kovaa painava fitness-pimu joka sallii itselleen herkkupäivänä palan tai kaksi raakasuklaata. Noup.

    Tsemppiä sulle! Mun salikengät pitäis päivittää, vaan ei oo tullut sopivia vastaan. Ehkä tässä kevään aikana :)

    VastaaPoista
  5. Niin ja rintsikoista; salilla mulla menee Niken toppimallinen, kaikkein järeimmällä tuella. Lentopallossa/muussa hyppimisessä sitten Shock Absorber ja paluuta mihinkään muuhun ei ole!

    VastaaPoista
  6. Itse kanssa kävin ostamassa lidlistä saman kuosiset treenihousut ja tykkään kovasti! Tekee vielä tiukkaa että raaskisin salille lähteä meidän 4kk ikäisen neidin luota, mutta kyllä sekin päivä vielä koittaa! Toistaiseksi nautin meidän kolmen arjesta :)

    VastaaPoista
  7. Mahtavaa, että kuntoremontti-innostus on jatkunut! Ja tsemmpiä sinne sairastelujen keskelle. Itse olen aikaisemmin ollut himoliikkouja ja juossut jopa maratoneja. No, sitten juoksuintolopahti, tuli työstressiä, lapsettomuushoitoja yms. joiden mukana kilot kertyivät. Ja kahden kotiäitivuoden aikana taas lisää. No, nyt vihdoin otin itseäni niskasta kiinni ja siskoni innostamana ostin fitfarmin superdieetti simplen. Niin ihanaa ollut, kun kuudessa viikossa sain yli 8 kiloa pois ja löysin taas liikunnan ilon. Maanantaina jatkuu taas seuraava kuuden viikon puristus ja varmasti senkin jälkeen koko kevään. Ja tarkoitus olisi kyllä tehdä uusista tavoista ihan pysyviä! Mutta päätin, että silloin tällöin sallin toki herkuttelun itselleni. Uskon, että sitten kun tavoitteessa ollaan, niin olisi ihan ok noudattaa ns. 80/20 periaatetta, eli 80 %:sti eletään "järkevästi" ja 20 %:sti voi ottaa rennommin.

    Uudet treenikamppeet antavat kyllä mielettömästi lisää inspiraatiota. Palkitsin itseäni ekan kuuden viikon saavutuksista parilla uusilla trikoilla ja topeilla. Minäkin tartuin XXL:n tarjoukseen. Sen lisäksi olen menettänyt sydämeni Lorna Janen jumppavaatteille ja Move, Nourish, Believe -active life -filosofialle. Hinta valitettavasi niissä on aika kova, mutta viikon käyttökokemuksen jälkeen on todettava, että ne ovat kyllä aivan huiput kaikin puolin!

    VastaaPoista
  8. Hienosti sulla menee! Itse otin raskauskilojen karistukseen käyttöön kalorilaskurin ja vaunulenkit :). Kaloreiden laskenta sopii mulle ja imettäjä saa syödä aika paljon herkkujakin ;). Syön siis ns. kalorit täyteen eli n. 2000 kcal päivässä. Vaunulenkkien tavoite on 3 min 45 min lenkkiä viikossa ja on pitänyt hyvin :).

    Helmikuussa on lähtenyt 2 kg. Jei :) sillä kiloja ei ollut tippunutkaan melkein kahteen kuukauteen (vaavi nyt 4kk)

    VastaaPoista
  9. Ihana lukea blogiasi ,makaan mökillä oksutaudissa hienoo lomaa mulle

    VastaaPoista
  10. Voi kurjuus! Meillä tauti kiertää jo toista kierrosta, eli viikon verran on oksennuspyykkiä pyöritelty koneessa. Eilen alkoi uudestaan, luulin jo olevan ohi. Onneksi ei ole lomaa - harmittaisi. :D

    VastaaPoista