Social Media Icons

sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Tammikuu - sairaspäiviä, kuntoiluhurmosta ja uusia taitoja

chezhenkka_blogi1ipanainen_hakaniemi_lastentarvikekirpputori_helsinkicrocscolorlite_sylvanianfamilies_sophiethegiraffea3nike_lifefactory_crocs_avotakka_Stringpocketa4

Olemme aloittaneet tämän vuoden vähän vähemmän onnellisten tähtien alla. Tammikuun ensimmäisenä päivänä esikoiselle nousi korkea kuume ja hetkeä myöhemmin oli koko muukin kopla sängyn pohjalle selätettyinä. Tammikuussa meitä on koetellut niin kausiflunssa, silmätulehdus, korvatulehdus kuin vesirokkokin. Onni onnettomuudessa tietysti on se, että (pian) se viheliäs rokkotauti on sitten sairastettu alta pois, mutta kyllä tunnelmaa on vähän varjostanut se, että kaikki sairastuivat ripotellen juuri kun edellisen tauti alkoi helpottaa - joku on siis koko ajan ollut kuumeessa ja kiukkuinen. Sohin varmaan kepillä jäätä, kun sanon, että nyt helmikuussa palaamme linjoille: perhekerhoon!

Aikuiskontaktien tärkeyden ymmärtää vasta, kun elää viikkokausia sosiaalisessa pimennossa. Niin monen monta kertaa katselin pihalla leikkiviä naapuruston lapsia ja mietin niitä auvoisia talviaamuja kun pakkauduimme termoskahveinemme ovesta ulos ja release the beast-meinigillä vapautin lapset pihalle tekemään lumienkeleitä samalla kun itse saatoin päivitellä naapurin kanssa lintuja (rottia) ruokkivia mummeleita ja auvoiseen kesälomaan koittavia (liian monia) päiviä. Kuukausia. Tuntuu, että olen kuin se murmeli joka talvella ulos pesäkolostaan ja painuu takaisin sisälle koska aurinkoa ei näy.

Minut ja lyhyen pinnani on eittämättä pelastanut kuntosaliharrastus, jonka elvytin vuosien tauon jälkeen - niin monien muiden pullukoiden tavoin - tammikuun alussa. Olen pitäytynyt hyvin tavoitteessani ja käynyt salilla kaksi kertaa viikossa, enemmän kuin mielelläni. Yhtenä onnettomana paukkupakkaspäivänä tosin auto oli niin jäässä, etten saanut ovia auki (eikä saanut paikalle sattunut soittokuntakaan, naapurin taksikuskimies) ja jouduin toppavermeineni ahtautumaan kuljettajan paikalle takakontin kautta, kolmen takapenkin turvalaitteen yli.... Kolme tuntia viikossa vapaa-aikaa on enemmän kuin mitä olen koskaan säännöllisesti viettänyt kodin ulkopuolella ilman lapsia sitten äidiksi tultuani, ja voi, kyllä se on tullut tarpeeseen. Varmasti syy kovaan innostukseeni ja motivaatiooni on se, etten aikaisemmista kuntoilubuumeistani poiketen ole liikkeellä siksi, että voisin tiputtaa painoa, vaan koska aidosti ja oikeasti haluan voida paremmin. Treenin jälkeinen endorfiinipuuska tuntuu palkinnolta itsessään, ei pakolliselta pahalta kun tohtii nähdä kotivaa'alla pienempiä lukemia. Positiivisena yllätyksenä painoa kuitenkin ON pudonnut viisi kiloa tammikuun aikana!

Tammikuussa on sairastamisen ja kuntoilubuumin ohella laitettu hartaudella ja rakkaudella ruokaa (huomaa passiivimuoto...), puuhattu lasten kanssa sisällä yhtä ja toista, siis myös riidelty, itketty ja menetetty hermot, innostuttu kaupunkikelpoisista kengistä ja superfoodeista. Olen tehnyt ja rikkonut lupauksia, ollut liian vähän läsnä, ollut todella väsynyt, syyttänyt ja syyllistynyt. Olen ollut turhautunut ja stressaantunut. Luonut uutta ja miettinyt, mikä on minun paikkani tässä kaikessa. Olen nukkunut liian vähän ja syönyt liian paljon. Olen suunnitellut ensi kuussa koittavan hääpäivän viettoon ohjelmaa, varannut liput lastenteatteriin ja luvannut, että kunhan vesirokko paranee kakkoseltakin, menemme kimpassa vesiliukumäkeen uimahalliin. Olen jo kuukausia laskenut kuukausia kesään, joten tuntuu helpottavalta, että on jo helmikuu. Talvi alkaa olla taputeltu ja kesä roadtrippeineen ja laivamatkoineen (meidän lomabudjetilla ei pääse kauemmas, haha) ei tunnu enää siintävän niin kaukana.

Allun syntymästäkin tuli tammikuun lopulla kuluneeksi kolme kuukautta, ja tuntuu, että koko tammikuu oli hänen kasvun ja kehityksen osalta huimaa aikaa: hän alkoi tavoitella lelukaaren leluja, seuraamaan ihmisiä, kannattelemaan päätään ja pyörimään leikkimatollaan. Hän jokeltee paljon, nauraa räkättää ja väläyttelee hurmaavia hymyjä tuon tuosta. Hän osaa myöskin loukkaantua sydänjuuriaan myöten ja itkee lohduttomammin kuin kukaan muu.

Tammikuu oli värikäs. Sairaskertomuksia, tsemppifiilistä ja junaradan kokoamisia täynnä. Helmikuulta odotan enemmän.

PS. Ipanainen-lastentarvikekirpputoripöydän arvonta on päättynyt ja voittaja on selvillä. Jos tunnistat oman puumerkkisi alta, ota minuun yhteyttä meilitse: lapsellista@gmail.com. Meidän pieniä lastenvaatteitahan voi käydä vielä kurkkimassa ja ostamassa Hakaniemessä Ipanaisen kirppiksellä, ja reilussa viikossa myyntiä oli tullut meillekin hyvin, kolmattasataa euroa (osan olen tosin jo tuhlaillut toisten kirppispöytiin)!

"Hep, mukana tätäkin kautta! :)
- Äni 22.1.2015 klo 15:18"


 Seuraa meitä Bloglovinissa FacebookissaInstagramissa (@lapsellistablogi / @chezhenkka) tai Blogilistalla.

6 kommenttia:

  1. Meillä on sairastettu runsaan viikon ajan vatsatautia. Edelleen tauti päällä ja mahdollisesti vielä jatkuu, leviää ja laajenee...
    Tuo eristys on taas taudissa kaikkein raskainta. Kukaan ei tietystikään halua tulla meille, ei vielä pariin viikkoon irvistämättä, eikä minnekään voi parantuneidenkaan kanssa vielä mennä ihmisten ilmoille (ei edes ulos luistinradalle, sillä se on kanssa ihmisten mielestä arveluttavan tartuttavaa).
    Olemme siis kotona loukussa jo toista viikkoa.

    Valvotut yöt lakananvaihtoineen ovat tietysti myös kuluttavia. Toinen viikonloppu jo menossa, jolloin pesen lakanoita ja täkkejä. Eikä illalla voi koskaan tietää, kuka yöllä oksentaa. Plääh!

    VastaaPoista
  2. Huippuu että oot alottanu treenaamisen, eiks tuukin hyvä fiilis :). Omaa aikaa plus kunto nousee, plus paino laskee plus saat lihaskuntoo paremmaks :)

    VastaaPoista
  3. minkähän vuoksi sun instagramiin ei pääse? tuosta tekstin alla olevasta linkistä ja googlettamalla yritin mut ei onnistu, sanoo vaan että sivua ei ole tms. kyllä minä ennen sinne pääsin, ilo seurata teidän elämää :)

    VastaaPoista
  4. Voi ei, unohdin muuttaa IG-linkin. Muutin käyttäjänimeni lapsellista -> lapsellistablogi, ja unohdin muuttaa vanhempiin postauksiin linkin. Siellä ollaan kuitenkin, kiva kuulla että seuraat kuulumisiamme siitäkin kanavasta :)

    VastaaPoista
  5. Ugh. Toivottavasti tauti on jo selätetty? Me olimme kauheassa vatsataudissa viime keväänä kun olin ihan alussa raskaana, ja tärisin varmaan kaksi viikkoa vielä taudin jälkeenkin. Ihan kauheaa. Pikaiset paranemiset ja tsemppihalit!

    VastaaPoista