Social Media Icons

tiistai 13. tammikuuta 2015

Yksi viiva raskaustestissä, nyt ja kai aina

163 kommenttia Share It:
kierukka3

Minä, kolmen alle neljävuotiaan lapsen äiti, ostin viikonloppuna raskaustestin. Se tuntui kuumottavalta, nolottavalta. Farmaseutin katse oli pitkä. Piiitkä. Kun liikun lapsijoukon kanssa kaupungilla, saan osakseni harmillisen paljon sääliviä, moittivia tai kysyviä katseita. Suoria kysymyksiä esimerkiksi mahdollisesta uskonnollisesta vakaumuksesta (ikävä tuottaa pettymys, juttu nyt vain on niin että peitto on heilunut), ivallisia kommentteja seuraavan klaanilaisen ajankohdasta tai suoranaista päivittelyä kolmesta niin pienellä ikäerolla syntyneestä lapsesta.

Ristiäisiä edeltävällä viikolla runeberginkatu 43:n rapun edessä kohtasin lasten kanssa harvinaisen joulumielisen rouvashenkilön joka Stockmannin paperikassia heilutellen huuteli jo kymmenen metrin päästä kasvatusneuvoja kun nostin rattaita rapun ovesta ulos. Kello 17.08 arkipäivänä sattunut kohtaaminen jäi mieleen pitkäksi aikaa jo siksikin, että hänen päätelmänsä minusta nuorena ja edesvastuuttomana äitinä oli todellakin tehty jo ennen katsekontaktia lapsen laulaessa tuiki tuiki tähtöstä, yhden nukkuessa rattaissa ja toisen väittäessä vastaan hanskojen pukemisesta. "Mitä sinä täällä tähän aikaan lasten kanssa oikein teet? Lapset syömään ja nukkumaan! Eivät varmaan saa ruokaa! Olet niin nuorikin! Menkää kotiinne siitä, kuulitko, alkakaa laputtaa! Sinun lapset eivät varmaan ole saaneet ruokaa, ovat yömyöhään vielä täällä kaupungillakin!". Hyväntuulisena lauleskellut esikoinen tarttui minua lujasti kädestä kiinni ja piiloutui selkäni taakse, kiukkuinen kaksivuotiaskin hiljentyi kuuntelemaan tuikituntemattoman tädin huutokonserttia. Kun nainen kääntyi jatkaakseen matkaansa rappuun, korjasin sisaristuimessa nukkuvan vauvan hattua, ja rouva tämän nähdessään palasi juoksuaskelin sähisemään rapun oven rakoon: "ONKO NIITÄ KOLME? KOLME NOIN PIENTÄ? AIVAN KAMALAA! AIVAN KAUHEAA! SOSIAALIHUOLTOONHAN SINUSTA PITÄISI ILMOITTAA, KOLME NOIN PIENTÄ LASTA JA YÖLLÄ ULKONA!". Moukkamaisen ja lapsia huudollaan pelottaneen Rouva Joulumielen sain hiljennettyä vasta turpa kiinni, olen nyt kuullut tarpeeksi-kommennolla, mutta aika monta kommenttia, paheksuvaa katsetta ja päivittelyä olen ottanut vastaan sanomatta mitään takaisin. Olen kuunnellut, loukkaantunut, kiukustunut tai turhautunut, mutta olen ollut hiljaa.

kierukka1

En koskaan aiemmin ole tullut ajatelleeksi, että lapsiluku tai lasten ikäero kuuluisi kenellekään muulle tai että sitä olisi ylipäänsä edes korrektia kommentoida, mutta kun eilen tein negatiivisen raskaustestin, tiedän, että monille se on helpotus, ja tottakai se tuntuu minusta pahalta. Yksi viiva oli toki tulos, joka oli odotettavissa, sillä kyseessä oli vain varotoimenpide ennen iltapäiväistä kierukan laittoa.

Minulla on kolme lasta, jotka ovat syntyneet alle kahden vuoden ikäerolla. Minä olen halunnut heidät kaikki, me olemme halunneet heidät. Silti raskausuutiset ovat aina kirvoittaneet etenkin sukulaisissa ikävää kommentointia: moukkamaisia vitsejä panemisesta, vahinkolaukauksista, abortista, spekulaatioita taloutemme pidosta ja siitä, että olen ehkä yksin junaillut itseni raskaaksi, rooleistamme kotona ja siitä, aionko enää koskaan tehdä mitään muuta kuin lapsia. Olen niin monta kertaa kaikenlaisen kommentoinnin keskellä tuntenut olevani vain osa jonkinlaista lapsentekokoneistoa - hyvä synnyttämään ja kelvollinen imettämään, mutta huono äiti kuitenkin. Sellainen, jolle on ookoo sanoa perhejuhlassa, että laita hei kaksi kierukkaa päällekkäin ja jalat ristiin. Vähän absurdia on sekin, että yksi kommentoijista on suurperheen äiti, joka on viimeksi ollut töissä 1970-luvulla.

Ensimmäisen lapsen odotusaikana ja vauvavuotena otin kaiken vastaan hammasta purren ja yksin vessassa itkien. Kun odotusuutiset toisesta lapsestamme saivat osalta tylyn vastaanoton, päätin minäkin olla tyly. Lakkasin pitämästä yhteyttä, en vastannut puheluihin enkä tekstiviesteihin. Kieltäydyin tulemasta kylään - ja samassa paketissa pois jäi tietysti vuoden vanha esikoistyttäremmekin. Kun kuukausia kului ja vatsa kasvoi, myös ihmisten sävy muuttui. Kun vauva syntyi, oli hän kaikkien yhdessä odottama ja rakastama, tietenkin. Ikäväkseni jouduin kuitenkin tekemään samanlaisen pesäeron joidenkin kanssa kun kerroimme odottavamme Allua, kuopustamme.

Ja vaikka olen selkeästi ja useaan kertaan sanonut, että meidän lapsilukumme on kolme ja näin ollen täynnä, niin ivallisia kommentteja vuoden päästä koittavista uusista ristiäisistä tai iltatähdistä heitellään ilmoille edelleen - niiden ihmisten toimesta, joille uudet raskausuutiset missä tahansa kohtaa elämäämme olisivat shokki. Vaikkei meillä olekaan minkäänlaista velvollisuutta selittää tai avata päätöksiämme perhekoostamme, niin epäsuorilla kysymyksillä ja vihjauksilla keskustelua halutaan tilanteesta riippumatta viedä lapsiluvun suuntaan. Kuin varmistukseksi siitä, että tämä tosiaan oli nyt tässä.

kierukka2

Kierukan laitattamisen suhteen olen jo viikkoja tehnyt jonkinlaista surutyötä. En halua neljättä lasta, en nyt, enkä varmaan myöhemminkään, mutta mietin usein, kuinka paljon päätökseeni on vaikuttanut muiden ihmisten ja yhteiskunnan näkemys oikeasta, maksimimittoihinsa venytetystä lapsiluvusta. Tai ehkä kauheammalta tuntuu ajatus siitä, että raskauteni on aina ollut shokki siksi, että minut nähdään kelvottomana äitinä, joka on vain jonkin kohtalon oikun ja vedätyksen avulla hankkiutunut raskaaksi miesparan ja yhteiskunnan kustannuksella. Tunnen jollain kummallisella tavalla hävinneeni tämän matsin, alistuneeni ulkopuolisten ihmisten tahtoon, vaikka oikeasti on niin, etten itsekään halua enää tulla raskaaksi tai saada neljättä lasta. Silti viiden vuoden vauvattomuus-takuu tuntuu siltä, että muilla ihmisillä on oikeus painostaa tai syyllistää minua omaa kehoani koskevissa ratkaisuissa.

Mikä minun tapauksessani kauhistuttaa ja hirvittää ihmisiä, on tietysti ikäni. Sain ensimmäisen kerran kuulla "millainen äiti..."-kommentteja kun odotin ensimmäistä lastani enkä halunnut juoda maitoa ruoan kanssa, joten toisaalta tiedän, ettei ihmisten kauhistelun taustalla ole aina oikeita, kunnollisia perusteita. Täytän keväällä 24 vuotta, olen naimisissa ja kolmen lapsen äiti, ja kun sanon sen näin, niin tiedostan tottakai, että minulla on paketti, jonka odotettaisiin olevan kasassa vasta kymmenen vuoden päästä. Kaikkea, mitä sanon tai teen, voidaan käyttää minua ja ikääni vastaan, ja tukea enemmän vastaani saan vain korkeita odotuksia. Tuntuu, ettei minulla ole oikeutta väsyä tai vaatia omaa aikaa tai harrastuksia, koska se olisi vain osoitus siitä, etten pärjää. Univelkapäivittelyihini saan ymmärrystä enemmän vastaani vaan I told you so-katseita ja "itsepähän olet lapsesi hankkinut"-elämänviisauksia. Siksi tiedän, että monille on helpotus, että tämä on nyt tässä. Lapset.

Niin usein olen vain tullut miettineeksi tätä ilmeisen epäreilua roolien jakoa perheen perustamisessa. Minun murheinani ovat niin painoa kuin lapsilukua ja ehkäisyä (!) kommentoivat mummot, myös raskaudet, synnytykset, imetys, lastenhoito ja lopun viimein osakseni jää huolehtia siitä, että ylimääräisellä ja kehooni kuulumattomalla hormonivalmisteella pidän huolen siitä, etten tulisi raskaaksi enää koskaan. Vaihdevuodet, miten kaukana ne siintävätkään!

Okei, tulikivenkatkuinen vuodatukseni saattaa kuulostaa katkeralta ja marttyyrikruunun kiillottelulta, mutta sen purkaminen sanoiksi, tekstiksi, osoittaa ainakin minulle, kuinka henkilökohtaisesta ja kipeästä asiasta puhutaan; lapsiluvusta ja ehkäisystä. Äitiydestä. Riittämättömyydestä. En tiedä, miltä tämän kuuluisi tuntua. Helpottavalta? Huojentavalta? Surulliselta? Minulla on kolme upeaa ja ihanaa lasta, ja silti mietin, onko minulla oikeutta surra sitä, etten saa neljättä, jota edes en haluaisi, tai sitä, että raskaustestitikussa pitäisi nyt ja aina olla vain yksi viiva. Mietin myös, onko minulla oikeutta olla surullinen siitä, että myös kaikki muut tuntuvat odottavan, suorastaan toivovan, että tikkuun piirtyy vain yksi tummanpunainen viiva.

kierukka4

Ehkä tämä on vain jonkinlaista haikeutta siitä, että yksi elämänvaihe on nyt katsottu ja viety läpi, ja on aika siirtyä seuraavaan. Eilen lääkärin vastaanotolla itkin ja tärisin jännityksestä, pelosta, helpotuksestakin kai. Varasin ajan velvollisuudentuntoisesti koska tuntui, että niin minun odotettiin toimivan (ja kuten sanoin, osa ilmaisi mielipiteensä myös hyvin selvästi), mutta H-hetken koittaessa en tiennyt mitä odottaa. Paitsi keskustelupalstojen mukaan jäätävää kipua ja veriroiskeita. Minua, kolme suurikokoista lasta alateitse synnyttänyttä naista, piti kädestä kiinni hoitaja joka kehotti katselemaan kattoon liimattuja kiiltäviä raputarroja ja hengittämään syvään sisään. Minua alkoi naurattamaan niin, että tilannekin laukesi, ja keskustelupalstojen yleisestä totuudesta poiketen uskallan sanoa, että omalla kohdallani, ehkäisyneuvolan kokeneen lääkärin vastaanotolla, toimenpide ei sattunut tai tuntunut sekuntiakaan synnytyskivulta. Keksin tietysti miellyttävämpiäkin tapoja viettää maanantaipäivää, mutta itse kipu ja huimaus tuli vasta toimenpiteen jälkeen.

Nyt tunteet ovat hyvin kaksijakoiset. Toisaalta olen helpottunut siitä, että homma on ohi, toisaalta olen jollain kierolla tavalla hyvin äkeissäni siitä, ettei päätös ollut yksinomaan minun, vaan että päädyin laitattamaan kehooni jotain vain tukkiakseni toisten ihmiset suut. Ehkä olen vain liian väsynyt selittämään asioita, jotka eivät kuulu muille - vaikka niinhän teen nytkin. Kuin välttääkseni spekulaatiot uudesta raskaudesta kun vielä ensi vuoden kesänäkin maha pömpöttää, heh.....

Millaisia ajatuksia lapsiluku ja ehkäisy teissä herättävät? Onko toisten perhekoko-valintoja oikeutta edes pohtia tai kommentoida? Oletteko te saaneet osaksenne muiden mielipiteitä asiasta? Millaisia?

 Seuraa meitä Bloglovinissa FacebookissaInstagramissa (@lapsellista) tai Blogilistalla.

163 kommenttia:

  1. Anna! Sä osaat niin hyvin kirjoittaa ja trust me - olet ihan oikeassa ajatuksinesi. Törkeää kommentointia, suorastaan julkeaa päivittelyä olet saanut osaksesi. Osaan jokseenkin samaistua fiiliksiisi, olenhan itsekin 3 lasta pyöräyttänyt alle kaksvitosena. Meillä kukaan ei ole suoranaisesti vihjaillut että mites nyt näin ehkä appiukkia lukuunottamatta - joka ehkä suurperheen isänä ei näe asiaa mitenkään ongelmana. Itse asiassa kun odotin kuopusta ja tein sh-sijaisuutta lasten syöpötautieb osastolla, puhuimme työkavereiden kanssa lapsiluvusta ja otik itse puheeksi sen, miten absurdia kaikista varmasti on että tehdään enemmän kuin se 1.7 lasta ja että itse en enää koskaan lapsia tämän (ylläri)kolmosen jälkeen enää tee. Minulle naurettiin ja sanottiin että sä nyt olet noin nuori ja että kyllähän sulla aikaa ja voimia riittää vaikka kymmenen vuoden päästä, silloinhan nämä tämönhetkiset pienet ovat jo isoja.
    Mutta että pointtina kuitenkin: tuntuu ettei tässä valtakunnassa voi tehdä omia täysin hyviä ja normaaleja ratkaisujaan ilman että joku pyörittelee päätänsä, vetää herneen aivoihin saakka, keksii heti miten päteä tai antaa neuvoja paremmasta.
    Hitto.
    Eiköhän olla vaan välittättä - vaikeaa se toki on, mutta yritetään ainakin. Loppuviimein se mitä elämällään tekee on jokkaisen oma asia. Ja kylläpä ne nokkansa liian syvälle muiden asioihin työntävät ihmiset saavat lopulta aina nenilleen.

    Sitä paitsi, jos tää nyt oli tässä niin mietipä meitä freesseinä nelikymppisinä. Voidaan rauhassa siemaila bahaman auringon alla drinksuja samaan aikaan kun monet kanssamammat vielä istuvat tissi kourassa sohvannurkassa, kuskaavat jälkikasvuaan jalistreeneihin ja valvovat öitä ;) näin kärjistetysti :D

    VastaaPoista
  2. sAMAA KUULE OLEN USEIN MIETTINYT KUN MULLA 4 LASTA <3 SIIS MEILLÄ :) KAUPASSA KYTÄTÄÄN, LIIKKEELLÄ KYTÄTÄÄN............ HUH HUH JA SUKULAISTEN VITSIT!!!!!!! LAITAN YV YHDESTÄ JUTUSTA ;-)Marjo Koo

    VastaaPoista
  3. Huh huh, kyllä ihminen on ihmiselle susi! Ja sukulaisetkin vielä! Toivottavasti osaavat hävetä ja kunnolla, jos blogiasi joskus lukevat.

    Toi mummo oli ihan kaamee, mut selkeesti jo pitkällä jossain rappeumataudissa kun käytös oli tollasta.

    VastaaPoista
  4. Tosi hyvin kirjotettu! Meillä on neljä lasta ja mun Mummu on toisen jälkeen kertonu kaikki vinkit siitä, miten niitä lapsia ei tule. Kolmannen jälkeen ehdotti mulle sterilointia ja neljännen jälkeen vetos mun mieheen, ettei näitä tulis lisää... Mutta samaa kauhistelua ollaan kuultu joka puolelta.
    Aika paljon ihmiset kuvittelee, että saa kritisoida toisten valintoja - varsinkin lapsiluvusta! 2 on ihan ok, kolmea katotaan vähän jo kieroon ja kun neljäs on tulossa ollaan suu avoimena antamassa kortsupakettia.
    Ehkä lapsellisien (ja lapsettomien - sellasethan on myös monen mielestä luonnonoikkuja) pariskuntien asiat vaan kuuluu koko yhteiskunnalle ja niistä saa vapaasti sukujuhlissa esittää "vahinkolaukaus" kommentteja? Tai sit jotkut on vaan idiootteja.

    VastaaPoista
  5. Siis mitä ihmettä?! Nuo asiat on sinun ja miehesi välisiä asioita. Muille ne kuuluu juuri sen verran kuin haluat kertoa.

    Ja mistä löytyy noin törkeästi käyttäytyviä ihmisiä (rouva Joulumieli)?

    Raskaana ollessani oikein odottelin vieraita mahantaputtelijoita...kavereille nimittäin kävi niin ainakin kerran viikossa. Mutta kertaakaan kukaan ei koskenut vatsaani kysymättä lupaa. Nämäkin koskettelijat olivat kavereita. :)
    Mutta toisaalta, sain ensimmäisen lapsen kun täytin 30 ja toisen 4 vuotta myöhemmin. Ja olen ehkä hieman tuiman näköinen, kun kuljen kaupungilla ajatuksissani. Ehkä kukaan ei uskaltanut tulla taputtelemaan mahaa sen takia. :D

    Samat mietteet kierukan suhteen...oliko tämä tässä...vaikka tiedän, että meille on noissa kahdessa ihan riittävästi hommaa. Silti takaraivossa hiertää ajatus, jos kuitenkin vielä yksi... Ristiriitaista.
    (pitää vielä mainita, että mina en tuntenut mitään, kun kierukka laitettiin paikalleen...vuotokin oli hyvin vähäistä)

    VastaaPoista
  6. Olipa eheyttävää luettavaa! Mä olen 25 ja odotan kolmatta - eri miehelle kun kahta ekaa! Se ei paljoa paina että kahden ensimmäisen isä jätti mut heti toisen lapsen synnyttyä ja nykyisen kanssa ollaan vakaasti naimisissa. Muiden silmissä oon silti lapsikone. Lähisuku ei tuomise onneksi (lapsilukua ja tiuhaa tahtia ainakaan, miehen vaihto nyt on vähän niin ja näin), sillä mun vanhemmilla on seitsemän lasta. Mä en edes tiedä riittääkö mulle kolme, oon aina halunnut vähintään viisi lasta. Välillä kun oon oikein väsynyt, ajattelen etten ikinä enää hanki lapsia. Sitten iskee paniikki: onko tämä mun oma ajatus vai onko ympäristö muokannut mun ajatukset elämänvalinnoista tällaisiksi?

    Kaikkein eniten kolahti tuo sun kuvaus tuomitsemisesta jo esikoisen odotusaikana. Kaikenlaista sai heti kestää ja moneen laittaa välit poikki. Ja kun esikoinen syntyi, niin yhtäkkiä siinä olikin koko suvun rakastetuin vauva! Muutama vuosi lisää ja moni kaverikin on alkanut taas välillä pitää yhteyttä. Ja kaikki jaksaa muistuttaa yhtäkkiä kuinka mahtava äiti mä heidän mielestä olen ja kuinka mun lapset on aivan ihania.

    VastaaPoista
  7. Repesin tuota Äitilandian kommentin loppua. Ootte ihania! ☺ ❤

    VastaaPoista
  8. Huh. Kyllä tuli myötätunnosta ja ihan puhtaasta kiukusta tippa linssiin kerran jos toisenkin.. Itselläni on vain yksi lapsi mutta miehelleni tämä on kolmas, ja voin sanoa että aina on joku jonka mielestä lapsiluku on väärä. Jos on yksi, tivataan että milloin se sisarus tehdään, ainoista lapsista kun kasvaa aina itsekkäitä.. Uskon että se huuteleva akka purki sinulle jotain lapsettomuustraumaa tai kateuttaan, aivan järkyttävää että aikuinen ihminen voi sanoa toiselle ja vielä tuntemattomalle noin! Minun mielestäni on UPEAA että tässä urapainotteisessa yhteiskunnassa vielä toisille äitiyskin on kutsumus, koska ihan oikeasti se on kaikista maailman töistä se tärkein. Ja tosiaan meillä nuorilla äideillä on vielä elämä edessä kun lapset lentää pesästä ;) Tämä oli rohkea teksti, kiitos!

    VastaaPoista
  9. Ihan ensimmäisenä on pakko sanoa, että tää sun blogi on ehdottomasti yks parhaimmista mitä olen lukenut! Sain ensimmäisen lapseni viime marraskuun alussa ja on ollut kiva lukea miten teillä Allun kanssa on mennyt kun oma on niin saman ikäinen :).
    En voi käsittää miten idiootteja jotkut ihmiset voi olla kommentteineen. Toisen lapsiluku tai se minkä ikäisenä on lapsensa tehnyt ei kuulu kenellekään. Miten pikkusieluisia ihmisiä ovat ne, jotka edes kehtaavat päivitellä moista. Meitä on omassa sisaruskatraassani kuusi eikä asiaan liity millään lailla uskonto tai vahinkolaukaukset, porukat vaan tykkää lapsista :D. Ja itselle se, että on monta sisarusta, on maailman parasta :). Ja mitä tuohon ikään tulee, täytän itse kesällä jo 34 vuotta ja sain tosiaan vasta nyt lapsen. Mun mielestä on hienoa, että olet noin nuorena halunnut lapsia ja ollut valmis äidiksi. Olisin itsekin mieluummin nuorempana lapset tehnyt, mutten halunnut niitä tarpeeksi paljon aiemmin ja totta puhuakseni oikea isäkandidaattikin tuli kuvioihin vasta reilu viisi vuotta sitten :).
    Arvostan sua todella paljon kun pärjäät kolmen pienen lapsen kanssa noin hienosti. Itsellä tuntuu olevan kädet täynnä yhdenkin kanssa toisinaan :). Tsemppiä kevääseen!

    VastaaPoista
  10. Tulipa paha mieli puolestasi. Omituisen julmia ihmiset osaavat toisilleen olla. Itse hämmästelen lähinnä rohkeuttanne tehdä lapset noin pienillä ikäeroilla. Meillä on 3- ja 1-vuotiaat lapset ja kolmas harkinnassa. En ole yhtään varma, jaksaisinko tähän kahden pienen lapsen sekamelskaan tuoda vielä pientä vauvaa. Voimia sinulle Anna arkeen ja mukavaa alkanutta vuotta koko perheelle!

    VastaaPoista
  11. Muista, että vastoin monien käsitystä, onneksi sen kierukan saa poiskin heti kun haluaa ;) Ja osin samoja kokemuksia kuin sinullakin, hyvin kirjoitettu!

    Nimim. puoli vuotta kierukkaa ja seuraavaa tuloilleen (ja tulikin:))

    VastaaPoista
  12. Mä en ole ymmärtänyt ihmisiä, jotka alkavat kommentoimaan toisten ihmisten valintoja moukkamaiseen tyyliin. Mulla on kaksi lasta ja ikäeroa heillä on kolme vuotta. Muutimme n. vuosi sitten ja sitten uusi naapuri (lapseton) päiviteli mulle, että onpa teillä ISO ikäero. En sitten osannut siihen oikein mitään sanoa. Jäin pohtimaan, että mikä mahtaa sitten olla se OIKEA ikäero. Toisille kommentoidaan pienestä ikäerosta ja toisille isosta, mikä siis mahtaa olla se oikea? Tai virallinen....

    Anoppi totesi meillä toisen lapsen synnyttyä, että nyt teillä on lapsiluku täynnä kun teillä yksi kumpaakin sukupuolta. Olin siihenkin, että häh? Miten lasten sukupuoli liittyy lasten lukumäärään? Tosin sitten kun aikaa oli kulunut jonkun aikaa, saimme kyselyjä kolmannesta... Nyt onneksi miehen veli saa kesällä esikoisensa, niin meidän perhe jää lapsi luvun suhteen ehkä rauhaan... Tai sitten meiltä aletaan kyselemään sitä kolmatta...

    Mä en tiedä mikä noita ihmisiä oikein ajaa tän lapsi asian suhteen. Mielipiteitä riittää moneen suuntaan. Ja aina jotakuta tuntuu ärsyttävän muiden valinnat. On liian paljon lapsia, tai liian vähän. On liian isolla ikäerolla ja on liian pienellä ikäerolla. Eiks ihmiset älyä, että se mikä toiselle on hyvä ratkaisu, ei ole sitä toisella. Eivätkä toisten valinnat tän asian suhteen kuulu muille.

    Itse haaveilen kolmannesta, mies on sitä mieltä, että nyt riittää. Keskustelut asiasta vähän vaiheessa, olen yrittänyt rauhallisesti ja varovaisesti tunnustella miehen kantaa. Et onko hän "ympäripuhuttavissa" vai onko asia lopullisesti näin. En halua pakottaa, mutta ajattelin tehdä varovaista tunnustelua, että voiko hän muuttaa mielipidettään asiassa. :)

    VastaaPoista
  13. Kirjoitan oman kommenttini ennen kuin luen muita. KIITOS rehellisestä tekstistä! Minä en ikinä lakkaa ihmettelemästä, kummastelematta niitä ihmisiä, jotka kokevat asiakseen kommentoida muiden ihmisten lisääntymistä tai lisääntymättömyyttä, lapsilukua, lasten ikäeroja, mitä tahansa. Ja tässäkin asiassa tuntuu, että teit niin tai näin, AINA teet jonkun mielestä väärin: "liian pieni ikäero, mitenniin et ikinä hanki lapsia, odotahan vain, liian suuri ikäero, mitenniin ette hanki sisarusta, sehän on itsekästä teiltä, mitenniin hankitte 3-4-5+ lasta, sehän se vasta itsekästä ja tuhlausta onkin?!" Ei jaksa ymmärtää.

    Olisi mielenkiintoista tietää, mitä noilla sammakoiden laukojilla oikein liikkuu päässään? Ja että miksi nämä asiat edes heitä kiinnostavat niin paljon että jaksavat kommentoida tylysti?? Ei minua NIIN paljoa kiinnosta kenenkään lapsiluku tai mikään, vaikka jostain saatan hiljaa mielessäni kummastellakin. Voi hohhoijaa...

    Paljon olet saanut kuulla, ja siitä olen pahoillani puolestasi. Toivottavasti tiedät, että te itse olette tienne valinneet ja onneksenne saaneet juuri sen lapsiluvun ja perhekoon sillä aikavälillä kuin olette halunneetkin - vain sillä on merkitystä. <3

    VastaaPoista
  14. Mä en vaan pysty ymmärtämään, että miksi ihmiset on niin julmia? Miksi toisen onni on väärin tai miksi kaikkien pitäisi tehdä kaikki samallatavalla.. Raivostuttavaa! Miksei ihmiset vaan voisi elää omaa elämää ja olla onnellisia myös toisten puolesta? Minä nostan sinulle kyllä hattua ja haluaisin kysyä niiltä arvostelijoilta, että tuntevatko he sinua todella? Katkeruutta vaan kun eivät itse pystyisi samaan! Ihanaa kevään odotusta teille ja paljon ihania hetkiä lasten kanssa! Kyllä ne vain tuovat elämään sisällön, josta ei edes tiennyt ennen kuin niitä sai! <3

    VastaaPoista
  15. Ihana teksti Anna!! Voin kertoa että käyn lukemassa blogiasi ja joka kerta tunnen pientä kateutta sinua kohtaan. Olen 10 vuotta vanhempi kuin sinä ja olemme mieheni kanssa toivoneet lasta 7 vuotta. Se, että ihmiset arvostelevat ja kauhistelevat lapsilukuanne on niin väärin ja jotenkin junttia. Tavallaan samaan tilanteeseen olen itsekin joutunut niin monesti, mutta siis syystä että meillä ei ole lapsia. Olemme saaneet sata ja yksi vinkkiä siitä miten niitä lapsia oikein tehdään. Asento suosituksia, ajankohtaan liittyviä vinkkejä ja suoranaisia kauhisteluja sitä että kohta ollaan niin vanhoja ettei kyllä ainakaan ehditä sitten toista tekemään. Niin, jos nyt edes yksi ajattelen... Siinä on ollut kyllä monta kertaa itkussa pitelemistä kun juuri hetki aikaisemmin olet käynyt salaa vessassa piikittämässä vessassa hormoonia kroppaasi ja jälleen kuiskaamassa sen pienen toiveen jonnekin taivaaseen; olisiko jo meidän vuoro... Myös mieheni on saanut kuulla lukemattomia kertoja tölväisyjä tavaransa laadusta ja tekniikkansa toimivuudesta...
    Uskon että jostain syystä yhteiskunnassamme vallitsee jonkinlainen kaikensalliva kommentointi koskien kanssaihmisten lisääntymistä. Se, kuinka monta lasta jollain on tai ei on niin henkilökohtainen asia että itse en koskaan ikinä kysy näistä asioista ellei juttukaveri niitä itse ota esille. Ja silloinkin yritän keskustella aina tuntosarvet pystyssä ja mahdollisimman hienotunteisesti.
    anteeksi rönsyilevä kommentti, mutta siis syy miksi palaan blogisi pariin uudestaan ja uudestaan on se että toivon että jonain päivänä minäkin saan olla lapselleni yhtä ihana äiti kuin sinä saat olla omillesi. Blogistasi välittyy niin ihana aitous ja teeskentelemättömyys etten voi kuin ihailla sinua ja kaunista perhettäsi. Ja samalla myös vähän kadehtia, mutta ei ilkeässä mielessä... jos tässä nyt on mitään järkeä.

    VastaaPoista
  16. Voi ei!
    Tulipa kurja fiilis sun puolesta - jos se mummi asuu siinä Runeberginkadulla voisin viedä sille kakkaa (vauvan tai koiran) postiluukusta. Hitto.

    Perheluvut ei lähtökohtaisesti kuulu kenellekään muulle kuin perheelle itselleen. Toisaalta mä ymmärrän silmienpyörittelyn, jos esim. äidillä on ollut isompaa ongelmaa jaksamisen kanssa (ei mitään perus maanantaita, että "vaihdetaan kolme lasta pulloon viiniä"-ketutusta) ja silti tulee lisää lapsia, tai jos perhe ei itse pysty elättämään lapsia. Mutta noin yleensä normiperheessä jossa kaikki elävät onnellisina, niin lapsiluku on vain ja ainoastaan vanhempien välinen valinta.

    Meillä ainoat urpot kommentit on kuultu kun aloin odottaa esikoista, kun kyseltiin että oliko vahinko tai "iloinen yllätys". Toisaalta olen avoimesti aina kertonut, että toivottaisiin kolmea ja meidän lapsilla on sellaiset vähän säädyllisemmät 2 v ikäeroa suunnilleen kaikilla, mikä on kai joku yhteiskunnan hyväksymä standardi.
    Vaikka kolme on meidän virallinen lapsiluku (mikä tuntuu haikealta, koska mulla on kroonisesti yksi lapsi liian vähän) niin aika monet ihan hyväntahtoisesti kyselee, että kai me vielä joku iltatähti tekaistaan (ts. yritetään tyttöä, joka ei kyllä ole mikään missio meillä).

    Piut paut kaikille urpoille, nauti ihanasta triosta!

    VastaaPoista
  17. Kylläpä suututti lukea, miten törkeitä kommentteja olet saanut! Itse sain esikoiseni kolmekymppisenä ja olen vierestä seurannut ystäviä, jotka ovat lapsensa saaneet jo vuosia sitten. Kumpikin malli näyttää toimivan, mä ehdin opiskella ja olla töissä ennen lasta, heillä opiskelut limittyivät lasten lomaan ja ovat nyt siirtymässä töihin. Kummassakin on puolensa. Kieltämättä kyllä välillä mietin, että me ollaan miehen kanssa jo aika vanhoja, kun lapset muuttaa kotoa, koska toiveissa on vielä ainakin kaksi lasta lisää. Mutta mikäs teet, kun mies löytyi niin myöhään :) Ole vaan ylpeä itsestäsi ja perheestäsi, ei ikä tee äidistä hyvää tai huonoa.

    VastaaPoista
  18. No ihan kamalaa kohtelua olet saanut osaksesi, minua alkoi itkettää. Itse sain esikoiseni 24-vuotiaana ja toinen lapsi syntyi 1v 10kk myöhemmin. Nyt 32-vuotiaana odotan kolmatta, laskettuun aikaan on enää neljä päivää. Useampi ihminen joka ei tunne minua, on kysynyt onko tämä nyt odottamani ensimmäinen. Kun mummuni oli nuori, tuskin kukaan ihmetteli että hänellä oli 24-vuotiaana kolme lasta, ja sen jälkeen syntyi vielä kolme lisää. Ja ihan ilman vakaumuksia.
    Koita kestää, maailma on täynnä typeryksiä.

    VastaaPoista
  19. Voihan, että. Kyllä ärsyttää tuollaiset rouva Joulumielet sekä sukulaisten "oikeus" kommentoida asioita. Voin kuitenkin kertoa, että minun silmissäni olet uskomattoman reipas, taitava äiti sekä nainen. En ollut edes ajatellut, että onpas sille siunautunut lapsia niin nuoreksi naiseksi. Kaikki lapsesi ovat sinulle ja miehellesi niin suuria aarteita ja rakkaita, että luulisi läheistenkin huomaavan sen (eikä pelkän blogilukijan).

    Tosin mielenkiintoista itse esikoista odottaessani on ollut huomata, kuinka sallittua muiden on keskustella kohdunkaulakanavastani ja raskaudentuomista muutoksista minussa. Aurinkoisia ja terveitä päiviä!

    VastaaPoista
  20. Ihan kamalia kommentteja olet kyllä saanut! :(

    Meillä on neljä lasta (8,5kk, 3v., kohta 6v. Ja 7v.). Vanhin oli esikoulussa, kun kuopus syntyi. Varmasti on ihmisten päässä liikkunut vaikka mitä ajatuksia, mutta onneksi kukaan ei ole niitä ääneen sanonut...Ainoastaan on kyselty, että vieläkö ollaan ajateltu lapsia hankkia. Siihen sanon, että tämä neljä on ollut se toivelapsiluku, mutta en mene vannomaan ettei viidettä voisi tulla (aborttia en voisi tehdä.) joskus. Itselläni tuli juuri 28v. täyteen, ja kotiäitinä olen ollut esikoisen syntymästä saakka. Tämä on meidän valinta, johon kenelläkään ei ole oikeutta tehdä puuttua.

    VastaaPoista
  21. Olipa sekavaa tekstiä, kun puhelimella vaikea kommentoida :D

    VastaaPoista
  22. Olen pahoillani, että tuo mummo, jonka käytöstä päivittelin jo aikanaan jonkin FB-päivityksen (?) jälkeen, kävi kimppuusi, mutta hyvä ettei käynyt minun... olisi voinut tulla dunkkuun. Aikuisten oikeasti.

    Koskaan ei ilmeisesti ole hyvä, paitsi jo on kaksi lasta 30+-vuotiaana. Koskapa esikoiseni sain liian nuorena (22-vuotiaana) ja nyt olen sitten huono äiti, kun en ole halunnut sisarusta hetikohta tämän jälkeen enkä ole edelleenkään varma, haluanko lainkaan.

    Millainen paskamutsi laittaa koulutuksensa, työnäkymänsä, kehonsa ja synnytyskammonsa lapsen oikeuden sisarukseen edelle? Minkä hiton oikeuden, kysyn ma.

    Kuten sanottu, koskaan ei ilmeisesti toimi näissä lisääntymisasioissa kaikkien mielen mukaan ja niihin pahimpiin ankeuttajiin on ihan ok höllätä/katkaista välejä, jos kommenttien kanssa tullaan liian iholle ja loukataan.

    Mulla on uteluihin nykyään standartoitu vastaus: "Vahva ehkä sitten joskus - ja varmemmin, jos joku muu synnyttää sen."
    (http://www.lily.fi/blogit/ilman-sinua-olen-lyijya/ehka-sitten-jos-joku-muu-synnyttaa-sen)

    VastaaPoista
  23. Ei tainnu rouva Joulumieli olla ihan tässä maailmassa :O Niinhän se menee, että aina joidenkin mielestä lapsiluku, ikä tai elämäntilanne on ihan väärä, joillain on vielä pokkaa möläyttää se ääneen! Oon kyllä miettiny, että mikä mahtaa olla sellanen lapsiluku, jonka jälkeen ei tunnu haikeelta ja minkä kanssa ei jousu tekemään surutyötä, kun viimeinen vauva on syntynyt... Liekö sellaista ollenkaan? Tässä kolmen pienen kanssa tuntuu, että ei kiitos neljättä, ainakaan lähitulevaisuudessa, mutta samalla ajatus siitä, ettei enää vauvaa, tuntuu yllättävän pahalta.
    Ps. Sun blogis on kyllä mainio

    VastaaPoista
  24. Aivan törkeää kommentointia olet saanut osaksesi! Tuo rappukäytävä-täti nyt oli jo mentaalitapaus jonka voi jättää omaan arvoonsa, mutta että sukulaisetkin...! Mä suuttuisin todella kovasti, toisten ihmisten perhesuunnittelu ei kuulu kellekään muulle. Meillä on kaksi lasta ja heidät on saatu sen ikäisenä ja sillä ikäerolla, että kukaan ei ole kommentoinut ilkeästi. Kolmas ehkä suunnitteilla vuoden-parin päästä, miehen suvussa varsinkin on ollut melken kirjoittamaton sääntö että kaksi on sopiva lapsiluku, joten saa nähdä mitä sieltä sitten tulee, jos kolmas lapsi tehdään/saadaan. Kyllä meille nytkin jo tokan syntymän jälkeen mm. miehen mummo kommentoi, että "nyt teillä on sitten tyttö ja poika, nyt sitten riittää!" joka sai mulla jo sisäisesti karvat pystyyn, eihän kukaan ulkopuolinen voi sanella, milloin meidän lapset on tehty.

    VastaaPoista
  25. Tuo, että "Nythän teillä on jo tyttö sekä poika!"-ajatus on mun mielestä niin outo! Me myös kuultiin tuota silloin aikanaan, kun esikoistytön jälkeen syntyi poika.

    VastaaPoista
  26. Jopa alkoi harmittamaan sun puolesta. Itse saan kommentointia juuri toiseen suuntaan. Olen 30v ja parisuhteessa, lähestulkoon kaikilla kaveripariskunnilla vilisee jo lapsi jos toinenkin. Itselle on aina ollut selvää että en halua lapsia. Koskaan. Ja tämä on ok miehelleni. Itseäni ärsyttää kommentoinnit "kyllä se mieli vielä muuttuu" tai sukulaisten pilke silmäkulmassa heitetty "no koskas teille pienokaisia..." jne. Mielestäni nämä lapsijutut on täysin parin oma asia eikä kenenkään muun tarvi asiaa kommentoida...

    VastaaPoista
  27. Loistava kirjoitus! Moni puhuu yleensä asiasta yleensä päinvastoin eli miloin seuraava lapsi tulee tms. Itseltäni tätä kysyttiin jo ennen toisen lapsen syntymää.. hohoijaa. Minusta se ei kuulu kellekään kuka tekee ja kuinka monta lasta..

    Mutta loistava blogi ja loistava äiti olet lapsillesi! Sitä on turha epäillä! :)

    VastaaPoista
  28. Voi vitsit! Nyt iskit kyllä minunkin sydämeen tällä tekstillä. Täällä 27v 3muksun äiti. Kuopuksen syntyessä 1,5v sitten olivat isot sisarukset 2,5 ja almost 4v. Itsellä oli kolmas raskaus vaikeampi ja supistusherkkä joten olin levossa. Silloin vasta tuntuikin että siinäs lepäät itsehän olet tiheästi paksuna. Ei sitä kroppakaan kestä. Myös varmasti jokaista lasta pidetään vahinkona ja ehkäisyä emme hallitse. Pahalta se tuntuu mutta onneksi itse tiedämme totuuden. Jokainen om harkittu ja toivottu ja onneksi heti raskauduttu kun toive ilmoille heitetty. Sitä ajattelenkin kun muut alkavat kymmenen vuoden päästä yrittämään ja ehkäpä siinä onnistumatta. Minä olen nuori jaksava (ainakin useimmiten) ja hyvässä kunnossa oleva äiti! Ja sekös teitä ärsyttää! :) :) Nauti kolmen poppoostasi, minä luen js tsemppaan täältä etänä!! :)

    VastaaPoista
  29. Samankaltaista olen joutunut kohtaamaan, olin 25v kun saimme mieheni kanssa kolmannen lapsemme. 3 lasta, korkeakoulutus, oma talo ja vakaa taloudellinen tilanne ei vain kaikkien mielestä ollut hieno saavutus 25 vuoden ikään mennessä, kateutta? Ilmaiseksi mitään en ole saanut, vaan pirullisen kovalla työnteolla, kyynelillä ja hampaita kiristellen. Jotkut ihmettelivät ja kummastelivat, että miten edes mahdollista..jotkut vetivät ruksin tulevaisuuteni yli: kun nuoruusvuosien irtosuhteet ja ryypiskelyt jääneet minimiin, niin heidän mielestä se kaikki otetaan takaisin sitten 4-kymppisenä. Että tein sitten kaiken elämässäni väärin. Ihan kaiken. Mitä hittoa?

    VastaaPoista
  30. Tää on kyllä sellanen aihe, mikä pitäis nostaa jossain korkeammalla taholla esille. Ei kenelläkään ole oikeutta puuttua toisten lastentekohommiin.
    Meillä on tilanne, että esikoisen ja toisen välille tulee ikäeroa jopa 4v. Usein kysytään että miksi niin ISO ikäero? Tähän joudun toteamaan aika usein, että valitettavasti vauvanteko on atomitiedettä ja kaikilla se plussa tikussa ei tarkoita onnellista lopputulosta ja tuhisevaa nyyttiä kainalossa. Tämä kommenttihan saa ihmiset olemaan yksi suuri kysymysmerkki, ja enää riittää yksi lause hiljentämään kaikki; meidän keskimmäinen lapsi on jouduttu ottamaan ulos pakon sanelemana, kiireellisesti.
    Kunpa ihminen joskus lopettaisi olemasta niin helvetin idiootti ja antaisi muiden tehdä mitä haluaa!
    Ainiin, sain esikoisen 21 vuotiaana ja voin luvata että mua katsottiin osastolla nenänvartta pitkin. Kaikki muut esikoisen saaneet äidit oli +30 vuotiaita ja väsyneitä. Mä olin kakskymppinen ja elämäni vedossa!

    VastaaPoista
  31. Hahah se parhaiten nauraa joka tekee lapset nuorena :'D vai miten se meni? :D
    Kiitos ♥

    VastaaPoista
  32. No jopas on ollut törkeää. Olen pahoillani puolestasi, ilkeitä juttuja olet joutunut kestämään.

    Yllättävää kyllä, meillä tilanne on aivan päinvastainen. Toista odotellaan, mutta nyt jo kysellään kolmannen perään, vähän siihen sävyyn että "eihän tämä nyt vain ollut tässä?" Liekö sitten vauvoista pitäviä isovanhempia vai mistä on kysymys. ;) Kukaan, siis ei kukaan koskaan, ole vihjaissutkaan että ettehän sitten kolmatta tee. Ikää minulla on 29v.

    Monet aikuiset tuttavamme ovat melko isoista perheistä (lue: noin viisi), omassa lapsuudenperheessäni oli neljä lasta ja useammassa naapurissakin vähintään kolme. Näin siis maalla 80-luvulla, ja vielä etelä-pohjanmaalla. ;) Luulen, että seuraavaksi pidämme hieman taukoa. "Toinen kierros" sitten joskus on kuitenkin yhteisissä haaveissa. Luulen että jos siihen ryhdytään, niin sukulaistädit ja muut itkevät onnesta, kun saavatkin vuosien jälkeen kuulla vielä vauvauutisia! Mieheni suku ei ole uskonnollinen, omat vanhempani ovat "tavallisia" luterilaisia.

    Olin ihan vilpittömästi yllättynyt sun kirjoituksesta, että tuollaistakin painostusta on olemassa!

    Sitten aivan muihin aiheisiin: Suosittelen lämpimästi itkupotkuraivareiden saamista sukujuhlissa. Itse olen pari kertaa itkenyt ihan julkisesti kun appiukko on jostain muista asioista sanonut törkeästi. Appiukko on tietenkin saanut runsaasti julkista paheksuntaa tästä hyvästä ja siistinyt suutaan. Myös muille sukulaisille sanon suoraan sen tyyppisiä juttuja, kuin että : "tuo tuntui kyllä tosi kurjalta"; "Se ei oikeastaan ole sinun asiasi."; "Oliko tuokin pakko sanoa! Nyt olen kyllä vihainen (ja marssinut tieheni)" "Ole hiljaa ja kuuntele! Kaksi lausetta! Ei pitäisi olla ylivoimaista! (siis tuhannen päällepuhumisen jälkeen...)" ja niin edelleen. Toimii! Pidä puoliasi! Fiksummat ihmiset pyytävät heti anteeksi ja ne vähemmän taitavat heittävät huumoriksi mutta varovat puheitaan seuraavalla kerralla. Voin ihan rehellisesti sanoa, että minulla ei yleensä ole mitään ketään vastaan. Jos on, sanon sen heti ja asia ratkeaa usein sillä. Tämä ei tosin onnistunut vielä viis vuotta sitten, mutta koko ajan sujuu paremmin. Pysyn paremmalla mielellä. =) Tietysti on hyvä, jos vaikka puoliso jaksaa vähän lohduttaa sit kotona, kyllä tuommoiset konfliktit vie voimiakin. Pushali sinneppäin! <3

    VastaaPoista
  33. Miten voikin ikä (tai mikälie) vaikuttaa niin paljon siihen, että hyväksytäänkö lasten teko vai ei ja kannustetaanko siihen vai pidetäänkö sitä jotenkin vastuuttomana? Ärsyttävää.. Mulle olisi kolmonen oikein tervetullut, ihan milloin vain, mutta meidän perheen miehen lapsiluku tuntuisi olevan täysi. Sukulaiset kyselevät kovasti kolmosen perään, samoin tuttavat. Kaipa ne puheet kumpuaa jostain normeista meilläkin, kun kolmospuheissa kaikki tuntuvat toivovan meille vielä yhtä poikaa. Minulle tuolla ei ole väliä suuntaan tai toiseen, jos sen kolmannen vielä joskus saamme. :)

    VastaaPoista
  34. Voi tämä tekstisi niin osui ja upposi. Viimeksi eilen sain ämpärikaupalla paska mutsi propagandaa niskaani, oikeastaan koko viime viikon. Luettua tekstisi tuli tunne että pakko kertoa oma tarinani. Kun aloitin amk opinnot 2010 ja heti Eka päivänä rehtori tuumasi että: "naiset lasten saanti ja äitiyslomat eivät ole ongelma opinnoille". Ensimmäinen äitiysloma alkoi kun olin saanut kakkosvuoden opinnot pulkkaan. Tiesin heti esikoisen saatuani että haluaisin toisen, kieltäydyin neuvolassa ehkäisystä ja silloin koin ensimmäiset silmän muljautukset. Koska en tule raskaaksi helposti ehdin aloittaa koulun uudestaan ja sain tietää olevani jälleen raskaana. Nuori äiti=paska mutsia olin kuullut jo niin paljon että minua hävetti ilmoittaa opettajille että jään taas keväällä muuten pois, äitiyslomalle. Asiat saatiin järjestettyä mut pitkiä katseita sain onniteluhymyjen alta. Kuopus syntyi viime keväänä ja vajaan vauvavuoteni sain olla suhteellisen rauhassa, ehkä siksi että valvottavan beibin ansiosta olin lähinnä kotona tai ystävieni seurassa. Mutta tuo kun kertoo että väsyttää niin että pää tippuu, niin joka puolelta ollaan voi voi iteppä oot pentus tehny. Mitä, oikeasti? Neuvolalääkäriki sanoi että sitä Se on pienten vauvojen kanssa, kun kerroin ettei meillä nukuta ja kun ihottumaaki olisi. Aivanko en kahden lapsen äitinä jo tiedä mitä Se on. Teki mieli haistattaa hyvin pitkät sille lääkärille. No, palasin eilen kouluun ja kävin keskustelua vastaavan open kanssa. Tuli olo että hän mietti että täällä tuo vauvakone taas on ja onkohan taas paksuna. Vihjaili että jokos sulle nyt saatais ammatti. Juupa Juu, istuin hiljaa ja myötäilin. Sen jälkeen menin kirppikselle kunnes joku mummo tulee kysymään onko sinulla noin pieni lapsi ja osoitteli bodya, jota pitelin kädessä. Tuumasin että on ja yksi isompikin. Herranjumala ja olet noin nuori, opiskellahan sinun Pitäs. Tuumasin että juuri koulusta tulossa. Kauheaa ja noin pienet pistäny päivähoitoon, niiden paikka on kotona. Sanoin lasteni olevan mukavan naisen luona hoidossa ettei huolta. Sitten kysyi ompelenko ja osoitti kangaspaloja, sanoin että en osaa enkä kerkeä. Olin paska mutsi kun en ommellut lapsilleni itse vaatteita. Eikä minulla ollut kuulemma rahaa elättää lapsiani. Menin sanattomaksi. Sitten ehkäisyyn. Sain jopa ystävältäni kauhistuneita katseita ja hommaa jo Se ammatti kommentteja kun kerroin potevani vauvakuumetta. Ei kuume vielä raskaaksi tee. Soitin itseni kierukka jonoon, sillä hommaan sen ammatin ja miehelleni jäi yöt parkuvasta kuopuksesta traumoja vauvoja kohtaan, eikä hän halua enempää, ikinä. Kaiholla katselen vauvamasuja ja pieniä vauvoja toivoen sitä kolmatta. En halua kierukkaa, mutta näitä päätöksiä ei voi yksin tehdä. Sitä paitsi tietäisin että sukulaisista erinäiset yksilöt heittäytyisivät häijyksi jos kertoisin odottavani kolmatta, eikä kommentien pistävyyttä pehmennä yhtään puolisoni perheen lestadiolaisuus, mitä me emme ole. Vaikka siellä suhtautuminen uuteen raskauteen taas olisi myönteisempi. Heidän mielestään ei taas ole hyvä ettei anna kaikkien lasten vaan tulla, vaikka ymmärtävät etteme jaa ajattelumaailmaa, niin komnentien alta kuulee sen että totuudessa he eivät hyväksy sitä että ehkäisemme. Ihan sama miten on, miten toivoo tai mitä tekee, aina joku löytää nokan koputtamista ja mielensä pahoittaa.
    Terveisin kahden lapsen 23vee mamma.

    VastaaPoista
  35. Hei! Olen 20-vuotias ja kolmannen lapsen LA ensiviikolla. Itse en ole joutunut kokemaan lapsilukuun tai pieniin ikäeroihin liittyvää päivittelyä. (Paitsi kerran! Yksi puolituttuni kysyi, että olenko ikinä kuullut kondomista. Sanoin että "olen, mutta emme kokeneet sitä hyväksi, ja sitäpaitsi mitäs sulle kuuluu minun ja mieheni väliset asiat?") Neuvoja lasten hoitamisen suhteen kylläkin olen kuullut - paljon ja eri tahoilta (olin 17-vuotias esikoisen synnyttyä). Ensimmäisen lapsen jälkeen minusta tuli hyvin epävarma. Otin kaiken henk.koht., liittyen neuvoihin lasten hoitamisessa ym. Vaikka nekin olivat kai ihan hyvällä tarkoitettu, ainakin anopilta... Toisen lapsen jälkeen en enää niin ottanut asioista nokkiini, vaan nostin leukaa entistä korkeammalle, jos koin, että joku yrittääkään epäillä taitojani selviytyä kahden pienen kanssa. Nyt kun käyn toisinaan kaupassa lasten kanssa isolla mahalla, saan ehkä katseita, mutta ajattelen, että toiset ovat kateellisia ja toiset ihmettelevät ja toiset ihastelevat. Olen ylpeä näistä kaikista! Ja tahdon vielä monta pientä, ainakin nyt tuntuu siltä. Ja samaa sanoo mieheni: hän ei koe itseään alistetuksi eikä elättäjäksi, vaikka sitähän hän nyt on. Minä kylläkin tässä lasten välissä olen opiskellut ja aion jatkaa opiskeluja, että saisin itsekin mielekkään ammatin, jota voisin lähteä harjoittamaan. :) Ja vielä tuohon postaukseen: Kamalaa, mitä olet joutunut kestämään. Kenestä nuo idiootit oikeen sikiää? :( Ja hei, en ole koskaan tajunnut, että olet "vasta" 24v. Luulin ainakin kolmekymppiseksi. En tiedä miksi. Ja hyvällä tarkoitettu tuo. Anteeksi asioiden epälooginen järjestys, kirjoitan siihen tahtiin kun asiat tulevat mieleen.

    VastaaPoista
  36. no huh huh !! täytyy sanua näin ens alakuhunsa....mutta joo osaan erittäin hyvin samaistua tuohon,ite ollaan kans saatu kuulla jos jonkinlaisia kommentointia niin uskonnosta ku muutenki ETTÄ KAI TE ENÄÄ AIJO TEHERÄ!! no nyt oon ite oppinu sanohon takaasi ja oon sanonuki että ei niitä lapsia teherä ne saarahan.....meillä 7 LASTA, JA JOKAINEN TORELLA RAKAS JA RASKAUKSIA VARJOSTANEIREN VASTOINKÄYMISTEN JÄLKEEN KAIKKI ONNEKSI IHAN TERVEITÄ <3 lähestulkoon jokaikisen keskenmenon oon kokenu ja monet itkut on itketty...yksi lapsi on laitettu hautaankin vuonna- 03 silti voin sanua käsi syrämmellä että vaikka koeteltu on monella eri tapaa niin en hemmetti oo antanu periksi nuolle puhujille ja päivittelijöille sen takia että ME TOIVOTAAN ISOA PERHETTÄ... ite ollaan lapset hoirettu ja tullaan hoitahanki.....se ei oo muilta pois..... ensimmääsen lapsen saatuani oli vasta 16.v nyt nuorin tuli just 1.v ja oon 36.v nuo puhujat ei koskaan ajattele asioita niin että ihmisellä voi takana olla lukuisia keskenmenoja,lapsettomuutta tai muuta ikävää että ne lapset ei tosiaan oo ittestään selvyys saara maailmaan......sen verran oon ittekkääksi tullu täs vuosien aikana että enää en kumartele puhujia vaan lauon takaasi samalla mitalla....äkkiä hiljenevät...ja mitä tuohon ehkäisyyn tulee niin kaikille ei niitäkään löyry syystä tai toisesta ja ite oon yks sellanen,harvas meitä on mutta kuitenkin....viimesen lapsen jälkitarkastukses JOPA LÄÄKÄRI SANOI MULLE ETTÄ HÄNELLÄ EI OO MULLE EHKÄISYÄ TARJOTA MUUTAKUN SE LOPULLINEN ETTÄ PIUHAT POIKKI sitä en halunnu vielä koska tiiän että se yksi me viä halutaan jos luoja vaan suo.....ja juu ihan ollaan molemmat ev.lut .... mun puolesta ihmiset saa päivitellä niin paljon kun haluaa...me eletään vain kerran ja tää nyt on meirän elämä ja onnellinen sellainen kaikesta huolimatta.....tsemppiä kaikille älkääkä antako puheitten lannistaa....

    VastaaPoista
  37. Onneksi sekä minä että mieheni tullaan suurperheistä (meitä on 4 ja heitä 5 ja ei, ei kuuluta mihinkää uskonnolliseen lahkoon ihan ateisteja ollaan :D) ja mun mielestä se on ihan normaalia? Että on paljon lapsia ja sisarruksia. Meillä ei vielä lapsia ole, mutta kun tulee niin en usko että suvun sisältä kuuluu naljailua, isoja perheitä suvussa kun on paljon..

    VastaaPoista
  38. Älä välitä tuollaisista urpoista :) Itse olen 30v ja neljättä odotan (esikoisen sain 22v) ja oon saanut osakseni vaikka minkälaista ihmettelyä lapsiluvusta. Vaik yrittää jättää omaan arvoonsa niin kyl se vähän kirpaisee sisältä kuunnella arvosteluja (mä oon luonteeltani kunnon mielensäpahoittaja). Itsepä ollaan lapsemme haluttu (ja myös hoidettu). Yritetään olla välittämättä. Sulla on ihanat lapset ja tosi kiva blogi. Ja mä en muuten tiennyt et sä edes oot noin "nuori" :)

    VastaaPoista
  39. Mua kans ärsyttää kun toiset ihmiset suureen ääneen ja negatiivisella sävyllä kommentoi toisten lastentekoa tai tekemättömyyttä, oikeaa ikäeroa ja sukupuolijakaumaa. Kun kerroimme odottavamme kolmatta, meiltä kahden pojan vanhemmilta kyseltiin että "nytkö piti vielä tyttöä yrittää?". Ja nyt kun meillä on kolme poikaa kyselyt ja vitsit tytön tekemisestä jatkuvat. En kiellä ettenkö tyttöä olisi kovasti toivonut, mutta aivan yhtä rakkaita ovat nämä pojatkin. Ehkä vielä neljäskin lapsi halutaan, mutta ei siksi että saataisiin tyttö. Ikää meillä 30v, oma asunto ja minulla korkeakoulututkinto taskussa, joten ihan hyvällä mallilla on asiat vaikka minä olen "vain tehnyt lapsia". ;D Anna, jätä omaan arvoonsa muiden kommentit tai anna palaa kunnon naseva vastakommentti jos siltä tuntuu. Sun blogi on niin aito. <3

    VastaaPoista
  40. Ei kai kolme lasta edes paljon ole? :D Itselläni on neljä sisarusta, joten en oikein pysty samaistumaan niiden ihmisten ajatusmaailmaan. Ps. Sen kierukan saa aina pois, jos alkaa tuntua siltä ;)

    VastaaPoista
  41. Lisään vielä, että yksikään lapsistamme ei ole vahinko, jos joku kukkis sattui saamaan sellaisen ajatuksen.

    VastaaPoista
  42. Peukku kommentillesi! :)

    VastaaPoista
  43. Mahtava kirjoitus, olen NIIN samaa mieltä! Minulle ruvettiin kommmentoimaan jo ensimmäisen syntymän jälkeen, että nyt ei sitten lapsia taas muutamaan vuoteen. Olisipa tehnyt mieli vastata "Ja miksei? Mitä se SINULLE kuuluu?". Se on joku kirjoittamaton sääntö että sitten 30 vuotiaana kun omakotitalo, perunamaa, kultainen noutaja, kaksi autoa ja vakityöpaikat on jo hankittu voi alkaa jättämään ehkäisyä pois. Sitten tehdään tyttö ja poika (ja nimenomaan ehdottomasti yksi molempia sortteja)ja sen jälkeen kipinkapin panemaan piuhat poikki. Hohhoijaa. Tästä jos poikkeat niin kommentoijia riittää. Kuule, Anna. Onneksi kierukka ei ole kuitenkaan sterilisaatio, niin että jos myöhemmin vielä muutatte mieltänne niin on mahdollisuus iltatähdelle :)! Mitä väliä, mitä joku muu sanoo.

    VastaaPoista
  44. Onnea sinulle hienosta ja urheasta päätöksestä hankkia lapset nuorena. Itse aloitin vasta 10 vuotta sinua vanhempana enkä pidä sitä yhtään hyvänä. Opinnot ovat takana, olen tohtori, mutta koska haluan perheen, joudun pakosti vetäytymään työelämästä vuosiksi. Mies ei voi meillä kotiin jäädä. Tahtoisin 3. lapsen, mutta ikäni vuoksi emme tiedä, onnistuuko se enää. Ja saanko enää töitä yli neljäkymppisenä, hyvin opiskelleena mutta työssä kokemattomana? Kunpa olisin minäkin saanut lapset noin varhain. Nyt he olisivat jo koulussa.

    Kommentoijille voit muistuttaa, etteivät he omista maailmaa eivätkä päätä, miten muut ihmiset elävät. Jokainen vastaa omasta elämästään.

    VastaaPoista
  45. Ai että, pisti vihaksi tämä teksti. Ei siinä, hyvä postaus mutta juuri tuo ihmisten ajattelemattomuus. Se että saisi kommentoida mitä vain. Eikai kukaan mene lapsettomallekkaan mitään solvaamaan siitä että ei voi saada lapsia ? Miksi sitten jos on lapsia vähän enemmän niin saisi solvata miten mieli tekee ? Oot ihana ja vahva nainen ja toivotaan että ihmiset osaisivat käyttäytyä jatkossa. Itse olen yhden lapsen äiti, 20v ja minäkin saan sääliviä katseita ja voivoi - huokailuja lapsen kanssa liikkuessa. Lähipiirikin tuntuu ajattelevan että minusta voi putkahtaa lisää vauvoja milloin vain, usein jos aloitan lauseen "Mulla olis vähän asiaa" niin toisesta suunnasta jo kuuluu "OOT TAAS RASKAANA?". Äh hirveän sekava kommentti mutta jaan tuskasi, tsemppiä!

    VastaaPoista
  46. Ihan samoja fiiliksiä! Minäkin olen saanut kommentointia osakseni, vaikka mulla on vaan kaks lasta (olen 25 ja naimisissa). Tosin kolmatta haaveilen jossain vaiheessa, siitäkös kaikki on kauhuissaan ja "eikö se kaks riitä" tai "no odota nyt edes, ihan hullua tuo touhu". Kaikki kyselee että milloin oikein aion tehdä muutakin kuin lapsia ja eikö jo kyllästytä kun on 3,5 vuotta ollut kotona. Esikoisen raskaudesta kun kerrottiin niin lähipiirin kommentteja oli esim. "oliko vahinko?" ja "no entäs ne opiskelut?". Vieläkin ärsyttää kun minun tai meidän päätöset elämässä ei ole olleet vaan meidän päätöksiä joita tuetaan, vaan aina löytyy tätä kommenttia ja arvostelua sekä tietenkin neuvomista miten pitäisi tehdä.

    Väsymyksestä jos valittaa niin saa osakseen juurikin noita "itepä lapsesi teit" ja "niin se oli meilläkin" tai "siks sinulla ja veljelläsi on viiden vuoden ikäero". Jopa semmoistakin olen kuullut kun kysyttäessä vastasin nyt olevan aika rankkaa (2,5 ja puolivuotias ei kumpikaan nukkunut) että "älkääpä liioiteltko, ei teillä ole mitään hätää oikeesti. ****:lla taas on oikeesti vaikka mitä.." Että joo kylläpä tekee mieli kertoa omista asioistaan. Sitten vaan ahdistaa enemmän kun ei voi puhua rauhassa. Että tämä on tässä maassa vikana kun mistään et sitten saa valittaa kun itepä oot ne pentus tehny niin hoida ne ite sitten, apua on nolo huudella. Saakeli. No tämä meni nyt ihan sivuraitelle, hups :D

    Mutta piti sanomani että ihme muikkeli on kyllä ollut tuo tyyppi ja kirjoitat kyllä ihan sairaan hyvin! Sun blogi on yks mun lemppareista :) Älä välitä kommenteista, vaikka toki se on vaikeaa ja itekin välitän kun oon semmonen mielensäpahoittaja :D Mutta ihmiset tulee aina arvostelemaan, pitää vaan opetella sanomaan takasin. Itse en sitä osaa yhtään, jälkeenpäin aina harmittaa kun oon vaan hiljaa tai selittelen. Saakeli miks mun pitää selitellä omia (ja miehen) valintojani elämässä yhtään kellekään?! On se kumma.

    VastaaPoista
  47. Loistava kirjoitus!

    Minä olen 25-vuotias kolmen lapsen äiti, joka sai vilpittömän ja varauksettoman onnittelusuman vasta kolmannen vauvan kohdalla. Tosin on meiltä kyselty sitäkin, että joko nyt riittää ja että ei niitä lapsia varmaan enää tule. Ei olla vastattu mitään. Aikomuksena on vielä hankkia yksi tai kaksi lasta, mutta se ei mielestämme kuulu kellekään. Toki asia ei mikään salaisuus ole, ei vain tunnu mukavalta kuunnella päivittelyjä tai neuvoja siitä miten tässä nyt muiden mielestä tulisi toimia.

    Enaimmäistä kertaa löysin blogiisi, taidanpa jäädä lukemaan :)

    VastaaPoista
  48. No höh, eivät kaikki 30 + äidiksi tulleet ole väsyneitä! Täällä 36 v. ja en oo koskaan voinut paremmin! :D

    VastaaPoista
  49. Oma tilanteeni on taas päinvastainen. Olen kolmekymppinen, jolla VAIN yksi lapsi - kohta 2-vuotias prinsessa. Saan taas kuulla kommenttia "jokos toinen on tulossa?", "eikö olisi järkevää tehdä toinen, niin olisi leikkikaveri?" ja "kannattaisi se toinen tehdä nyt, ettei jää tekemättä". Ikinä ei siis ole hyvä, nuori äiti usean lapsen kanssa tai vähän vanhempi yhden lapsen äiti. Jostain kumman syystä ihmiset olettavat, että heillä on oikeus kertoa mielipiteensä aivan kaikesta - oli se kuinka loukkaavaa tahansa. Kysyjille olen nykyään vastannut "ei kuulkaa kuulu teille tippaakaan meidän perheen lapsiluku, joka on toistaiseksi tässä". Enkä suostu enää loukkaantumaan muiden täydellisestä tunkeilusta meidän perheen elämään ja päätöksiin. Olen siis tehnyt täysin saman ratkaisun kuin sinä raskauksiesi aikana - pysyn erossa ihmisistä, jotka noita kommentteja ja kyselyjä tekevät. Olemme miehemme kanssa vallan tyytyväisiä nykytilanteeseen, yksi ihana lapsi on rikastuttanut niin meidän kuin isovanhempienkin elämää valtavasti. Keskustelimme jo raskausaikanani pitkään jatkosta ja vielä uudelleen pikkuvauva-aikana siitä, haluammeko lisää lapsia ja jos, milloin sen aika sitten on. Päätimme, että katsomme tilannetta uudelleen, kun tyttömme on sen verran omatoiminen ja ymmärtää asioita paremmin. Satunnaisesti tunnen kevyttä vauvakuumetta, kun lähipiirissä näitä pienen pieniä vauvoja on jonkin verran, mutta en niin paljoa, että haluaisin meidän perheeseen pienen vauvan. Olen varmasti jonkun mielestä itsekäs, mutta tyttömme on ollut todella helppo lapsi ja se on ollut todellinen onnenpotku tytön itsensä lisäksi, niin en ole valmis saati halukas uhraamaan hyviä yöuniani ja omaa sekä miehen kanssa kahdenkeskistä vapaa-aikaa. Siksi minullakin on kierukka, koska kolmekymppisenä jälkiehkäisyn hakeminen kondomin petettyä ei ollut elämäni parhaimpia kokemuksia. Tuo paniikki kertoi vain sen, etten olisi todellakaan ollut valmis katsomaan kahta viivaa raskaustestissä nyt.
    Tällä hetkellä perheemme on siis tässä. Tilanne voi olla eri muutaman vuoden päästä, mutta en ota siitä stressiä. Ja nuo ajattelemattomat ihmiset, jotka kuvittelevat tietävänsä paremmin, kun kommentoivat törkeästi, voi oikeasti jättää omaan arvoonsa ja/tai kommentoida yhtä törkeästi takaisin. Jännä sinänsä, että mikään ei tunnu ulkopuolisille kelpaavan. Joku on liian nuori olemaan vastuullinen äiti, joku on muka liian vanha, joku kasvattaa väärin, joku on liikaa töissä, joku ei ole töissä... Lista on loputon.
    Totuus on kuitenkin se, että juuri sinä tiedät parhaiten, mitä haluat ja mitä et halua. Jos joku on eri mieltä, toimikoon sitten itse oman mielipiteensä mukaan. Tietysti voisi joskus pitää ne mielipiteet ihan ominaan.
    Rönsyilevä kommentti, mutta I feel you, vaikkei nyt ihan samassa tilanteessa ollakaan. Tsemppiä!

    VastaaPoista
  50. sen verra kommentoin että kannattaa kyseliöihin suhtaantua erillailla,esim että ovat vain huolissaan ja haluavat sinun parasta,esim riittääkö rahat?onko lapsilla vaatteita? mulla suku samanlaista laukoo ties mitä sattuu suustaan mutta haluavat vain parasta,törkeyksien latelioille kantsii pistää heti luukurkkuun sanoa vastaan mitä se heille kuuluu. T; 4lapsen äitipuoli ja yksi oma lapsi.

    VastaaPoista
  51. Kamala miten julmia ihmiset osaavat olla. Olen kohta 22v ja kolmen alle 4v:n lapsen äiti. En ole vastaavaa kokenut, mitä nyt leikkisää ivailua joskus. Toivottavasti ei kummankaan meistä tai muista vastaavassa tilanteessa tarvitsisi kokea samankaltaista halveksuntaa, vaikka valitettavasti se taitaa olla välttämätöntä. Pää pystyyn ja kohti uusia pettymyksiä,eikös!;)

    VastaaPoista
  52. Voi miten tekisi mieli vaan halata ja sanoa kuin pienelle lapselle että älä välitä ne ei vaan osaa käyttäytä! Ihan hirveitä asioita oot joutunu kuulemaan ja kokemaan:( tekee oikein pahaa! Mä oon ite ollut kai aina niin paksunahkainen että osannu näpäyttää takaisin sillä samalla sekunnilla kun ollaan lähdetty arvostelemaan jotain noin henkilökohtaista ja isoa asiaa! Äläkä koe että kierukan laitto ois muiden ihmisten takia olennaista! Ajattele että saatte oman vapauden murehtimisesta jos kerran teille neljäs lapsi ei ole vaihtoehto!
    Paljon paljo jaksamista ! Tuollaisten ihmisten pitäis vaan tukkia suunsa!

    VastaaPoista
  53. Ihan kuin olisin lukenut itse kirjoittamaani tekstiä. Niin tuttua! Ihmisillä ei ole tapoja, kun edes mainitsevat tommosesta. En ymmärrä, miten joku ei ymmärrä mitä toiselle voi sanoa ja mitä ei. Minä olen samanikäinen, kuin sinä ja myös 3 lapsen äiti. Ja oikein hyvä äiti olen. Ja voi luoja niitä tuttujen/tuntemattomien ihmisten kommentteja siitä, etten imettänyt pitkään. Siitä sain kuulla joka paikassa. Eikä kukaan heistä edes tiennyt, miksi en imettänyt. Vaikkei sekään olisi heille kuulunut, mutta kommenttia tuli siitä huolimatta. :(

    VastaaPoista
  54. Niin tiedän tunteen. Meillä kolme lasta kolmessa vuodessa, viimeinen oli iloinen yllätys ja viimeiseksi jää. Olen kuullut kaiken lahkolaisuudesta, villistä seksielämästä ja vahinkolaukauksista. Nyt, kun kuopus on kolme, ovat ihmiset alkaneet päivitellä, että eikö teille tulekaan lisää, koskas sun seuraava laskettu aikasi on. No ei tule ei, miehellä piuhat poikki jo kolmatta vuotta, ihan vain koska meistä tämä määrä on hyvä. Ja jos sterilisaatiosta menet mainitsemaan, niin sehän vasta kamalaa onkin, kuinka te noin nuorina, alle kolmenkymmenen. Muiden mielestä ei koskaan ole hyvä, joten paranee tehdä niin kuin itse hyvälle tuntuu. :)

    VastaaPoista
  55. Ihanan rehellistä tekstiä ja pohdintaa kierukasta, lapsiluvusta ja siitä, kuinka paljon nämä päätökset ovat omiamme ja kuinka paljon ylrinen oletus vaikuttaa. Meillä on kolme lasta, luopus reilu 4 v. ja kierukka "voimassa" vielä vuoden. Silloin, kun sen laitatutin, olin varma, että seuraava siirto on lopullisempi toimenpide varmistamaan sitä, ettei lapsia tule enempää. Tein surutyöni, sairastin vauvakuumeet kuittaamalla ne hölmöksi haihatteluksi.

    Nyt oon 32. Voisin olla vasta harkitsemassa ensimmäisen lapsen yrittämistä. Mutta pohdinkin mieheni kanssa, voisiko meillä olla vielä neljäs ja ehkä viideskin lapsi. Joo, auto ja asunto menisi vaihtoon. Palattaisiin nollapisteeseen. Mutta silti. Nyt se vielä on mahdollista (jos siis tulen raskaaksi), kymmenen vuoden päästä ei.

    Ja mitä tulee noihin käsittämättömiin kommentteihin niin eipä sitä aina uskoisikaan, mimillaisia juntteja ihmiset voivat olla. Omalta kohdaltani luulen, että jotain tuon tyylistä saattaisi olla ,jos "kaiken tämän jälkeen" kertoisin odottavani neljättä. "Eihän teidän enää pitänyt..."

    VastaaPoista
  56. Voi kyllä nuo ääliöt lapsettomuuteenkin puuttuvat, vaikka eivät taustoja tiedä.. Onneksi itse osaa elää puuttumatta toisten henkilökohtaisiin asioihin.:)

    VastaaPoista
  57. Olen pahoillani puolestasi :( Olen myös samaa mieltä, oikein mukavaa ja sujuvaa tekstiä ja jopa kadehdittavia ongelmia :) nimim. huomenna kohtaan enkelivauvani :(

    VastaaPoista
  58. Jotenkin omakohtainen kirjotus myös minulle. Itselläni tosin ei ole kuin se normi eli kaksi lasta. Mutta se aikanaan tuotti paljon hämmennystä muissa, kuinka 21-vuotiaana voi jo olla kahden lapsen äiti. Minun äitiyteni ja lasten isän isyystaidot kyseenalaistettiin lähes poikkeuksetta. Joskus olen miettinyt samaa kuin sinä, että olenko antanut kaiken sen ilkeämielisen kommentoinnin vaikuttaa perheemme lapsilukuun. Onko se kaikki tehnyt tehtävänsä ja ohjannut valintojamme tiedostamatta? No, kaikesta huolimatta, molemmat lapset ovat nyt nuoria aikuisia ja itsekin vielä hedelmällisessä iässä. Joskus pohdin, että onkohan nämö epäröijöt yhä ihmeissään siitä, että nämä kaksi lasta ovat selvinneet hegissä näihin päiviin saakka, ovatpa jopa ihan kasvatettujakin yksilöitä ja pärjäävät hienosti.

    Nyt 4-kymppisenä koen itseni liian iäkkääksi synnyttäjäksi, vaikka tiedän, että moni saa lapsensa vielä tässä iässä. Ja mikä minä olisinkaan muita arvostelemaan... Jokainen tekee elämänvalintansa itse. Muiden polkua ei tule toisten sotkeman. Ole ylpeästi oma itsesi ja riittävän hyvä äiti juuri noin.

    VastaaPoista
  59. Itsekin sain kuulla jouluna, että ystäväperheeseemme tulee kolmas lapsi. Ystäväni on nyt 24 vuotias ja lapset ovat 1v ja 3v mies 23v. En hetkeäkään ajatellut, että se ei olisi oikein tietenkin mietin ja kysyinkin ystävältäni että jaksavathan he. Äidilläni on kuusi lasta joista nuorin 7 ja vanhin 24, hänkin on saanut hyvin paljon kommenttia siitä että eikö pitäisi antaa jo lasten hoitaa tuo lasten teko eikä itse enää hommata pienempiä..

    VastaaPoista
  60. Minulla on yks lapsi, kyllä meitäkin katotaan kieroon kaupassa ja mummot antaa neuvoja varsinkin jos mieheni on lapsen kanssa kahdestaan kaupassa. Laitan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Jokainen kasvattaa lapsensa niin kun parhaaksi näkee.

    VastaaPoista
  61. Voin kuvitella tuskasi! Itselläni on vain päinvastainen tilanne...mutta koen silti pettymyksen ja syyllisyyden ja riittämättömyyden tunteita. Olen 20-vuotias opiskelija, nuori nainen, mutta yhtä tämän yhteiskunnan odotusta en ole täyttänyt: en ole koskaan seurustellut (ja näin ollen kokenut sikhen liittyviä asioita). Saan aina kotipaikkakunnalla käydessäni vastailla kysymyksiin mahdollisesta poikaystävästä, ja syystä, miksei sitä ole. Isovanhemmat puhuvat siitä, kuinka he haluaisivat nähdä lapsenlapsenlapsensa ja vanhemmat ovat miettineet, mitäs sitten parin vuoden päästä, kun siskoni eivät tarvitse enää joulupukkia.

    Ihan kuin minua itseäni tämä asia ei haittaisi. Ihan kuin jo itse seurustelemattomuudessa ei olisi minulla (hyvin perhekeskeisenä ja omasta perheestä haaveilevana) tässä kestämistä, sen lisäksi pitäisi jaksaa piikittelyä puuttuvasta poikaystävästä. Ja hymyillä päälle. Välillä mietin, olisiko tämä helpompi asia, haittaisiko se kenties ollenkaan, jos ei olisi uteliaita siinä vieressä kyselemässä?

    Voin siis kuvitella tunteesi, vaikka tilanteemmekin on varsin eri. Toivottavasti tajat myös, mitä ajan tässä takaa. Tsemppiä sulle ja kiitos ihanasta blogistasi! :)

    VastaaPoista
  62. Päästä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Se on vaan kateellisten panettelua kun teitä on siunattu 3 ihanalla enkelillä . Itsepä en hirveen usein saa nähdä omia enkeleitä saati pitää heitä yön yli koska heidän äitinsä on kyl ä kuin jääpuikko. Kun lapset ovat pieniä siitä ajasta kannattaa vain nauttia . Tsemppiä ja voimia teille kaikille .

    VastaaPoista
  63. En jaksaymmärtää miksi ketään edes kiinnostaa toisten lapsiluku. Kolme lasta ja neljä on minusta vielä ihan suht normaalia kuitenkin. Jos nään kolme pientä lasta ja äidin jos ajattelen jotain se on lähinnä "huh varmaan aikamoista pyörittämistä arki". Ja iso hatunnosto siitä, että jaksaa pyörittää sitä arkea!

    VastaaPoista
  64. Minä edelleen vain haaveilen tuosta. Olin 25 kun tuli vahva tunne että olen valmis äidiksi ja haluan lapsia. Poikaystävä ei ollut ollenkaan samoilla linjoilla, joten erosimme. Silloin olin varma että minulla on ainakin kaksi lasta ennen kuin täytän 30v. Nyt kolme samasta syystä loppunutta parisuhdetta ja kaksi keskenmenoa myöhemmin 34- vuotiaana edelleen vauvahaaveita itkevänä kadehdin tuota pakettiasi. Voin vain kuvitella kuinka ärsyttäviä ja loukkaavia kommentit lapsiluvusta tai kasvatuksesta ovat.
    Minulle on satanut vuosien varrella "ystäviltä" kommentteja lasten"hankinnasta" ja vatsan tiirailuja, jotka loukkaavat joka kerta yhtä paljon. Se onko naisella lapsia, kuinka monta ja missä iässä tuntuu olevan kaikkien arvosteltavissa!Se on todella outoa, koska koen ja kokemukseni on että miehiltä näitä asioita ei kysytä yhtä paljon, saatika sitten julkisesti arvostella.
    Olen taas mennyt rakastumaan ihmiseen, joka haluaa lapsia mutta "ei vielä". Nyt minulla on kierukka, koska nykyinen miesystäväni ei ole "valmis" lapsiin (35v!!) ja olen päättänyt antaa hänelle "aikaa" ensi syksyyn. Joka kuukautisten aikaan haluaisin heittää tuon härvelin ikkunasta ja toivon että se jotenkin tipahtaisi sieltä itsestään ulos. Mutta ei. Siellä se on ja pysyy. Välillä on niin turhauttavaa elää edelleen tällaista ei lapsi elämää kun on jo 10vuotta halunnut elää perhe elämää.
    Toivon, että voit jättää kommentit omaan arvoonsa ja pöyräyttää maailmaan ihan niin monta lasta kun haluat. Olet onnellisessa tilanteessa, että olet niitä halunnut ja saanut. Minulla on ystävä jolla on 4 lasta ja toisella 5.Saivat lapsensa 19-26 vuotiaina. Ei kannata lannistua mummoista, jotka eivtä ymmärrä nykyyhteiskunnan aikatauluja tms. Saat kulkea pystypäin ja ylpeänä siitä että sinulla on lapsia! Seuraavalla kerralla tuki mummojen suu aikaisemmin ja kysy arvostelijalta kuinka vanha itse oli kun sai lapsia ja jos päivittelee ajankohtaa tai sitä että olette ulkona niin: että kauheeta jos hänen lapsensa eivät koskaan olleet ulkona tai asiolla äidin kanssa ;)!
    Tsemppia ja onnellisuutta!

    VastaaPoista
  65. Kysy vaan kuinka monta kertaa (mulla on siis kahdeksan lasta). Kaikki "hauskat" vitsit on kuultu ja tullaan kuulemaan varmaan vielä tosi kauan. Ja se kaikki ei riitä lapsien kommentoimiseen , vaan se leviää kaikkeen muuhun: ostoskärryjä kommentoidaan - siis ventovieraat ihmiset tulee kaupassa erikseen sanoon, että tarviitko sä oikeesti noin monta jugurttia. Siis -what? Ja kaikki "varustaudutko maailmanloppuun"-jutut kuulee viimeistään kassajonossa, kommentoija on yleensä yhtä kinkkusiivupakettia kädessään pitävä keski-ikäinen mies. Tuttavatkin välillä luulee olevansa niin vitsikkäitä, kun jos mä pidän lasta kädestä ettei juokse kadun yli itsekseen, niin sieltä saattaa tulla "mutta onhan teillä niitä" - ai niin kuin varakappaleita? ihmiset vaan on niin helkkarin hölmöjä kun ne ei vaan itse pystyis samaan.

    Koita jaksaa, perhe on niin mahtava asia ettei oo vertaistaan!

    VastaaPoista
  66. Kiitos:)onpa kiva lukea aitoa totuutta!voin hyvin kuvitella miltä kaikki tuo tuntuu jokseenkin tToisinpäin. Meillä on yksi lapsi ja olen kuullut mitä hurjimpia ja loukkaavia sanoja siitä että on vain yksi tai voi raukka joutuu olemaan yksin,onpa kurjaa hänestä tulee varmaan ihan outo ei isää jaksa ja olla muiden kanssa.lista jatkuu loputtomiin!!voit kuvitella.kukaan ei kuitenkaan vitsi kysyä että ehkä tähän on syy taikka saiaraus estää tai että ei vaan onnistu!joista kaikki on totta.kuitenkin onni oli puolella ja olen 9 kk raskaana.ja nyt on uusi aiheoikäero:) voisin kirjoittaa novellin pituisen tarinan tästä kaikesta.nyt lepäämään ja jalat ylös:)

    VastaaPoista
  67. Pakko kommentoida, vaikka tilanteeni ei samanlainen olekaan mutta itsekin kohdannut hirveitä ennakkoasenteita. Minä sain esikoisen 21v:nä heti perään tuli kakkonen ja häät lasten isän kanssa. Erosimme lasten isän kanssa kun esikoinen oli 3v ja kakkonen 2v. Nyt 3v eron jälkeen, esikoisen ollessa 6v ja kakkosen 5v sain tietää olevani raskaana, ehkäisystä huolimatta, miehelle joka ei halua tietää lapsesta mitään. Moni yritti alkuun painostaa aborttiin, ja kun en siihen suostunut olen saanut kuulla pilaavani lasteni elämän tai minun aiheuttaneen tämän tahallaan. Muunmuassa oma äitini lukeutuu näihin aktiivisiin "neuvojiin". Vallan odotan kun tämä kolmas tässä viikon kahden sisällä syntyy kommentteja siitä ettei minulla ole mtn oikeutta valittaa synnytyksestä, väsymyksestä tai mistään koska itsehän olen soppani keittänyt.

    VastaaPoista
  68. Jokainen pariskunta tekee päätöksen siitä kuinka monta lasta he aikovat hankkia ja kellään ei pitäisi olla siihen valittamista.meil taas lapsettomuus kokemus,menin naimisiin 2004 ja vuoteen-kahteen ei kuulunut lasta.hakeuduimme hoitoihin,mies kans tutkittiin kun minulla oli selvä diagnoosi miksi raskutuminen ei olisi helppoa.hoidoissa n.3v,pistämistä,kellotusta,lääkäreillä ravaamista,inseminaatio eikä mistään mitään tulosta.ajateltiin että antaa olla me tehdään jotain muuta.Matkusteltiin,ostettiin pariin otteeseen asunto ja syksyllä 2009 gynen tarkastuksessa kuulimme jymy uutisen.Olinkin raskaana jo viikoilla 20 ja jotain.ihan luomusti.Aluksi en tajunnut sitä ja varnistin että lapsi on kohdussa jne...aitä uutista ei meinannu uskoa lapsen isäkään.mulla oli kuvat todisteena ja siit alkoi meidän uusi elämä.
    Oonki nauranut et mun raskaus oli vaan 4,5kk.syntyi 54cm pitkä ja 3,5kg poika.meiltä ei kukaan uskaltanut enää kysellä koskas teille tulee kun kerrottiin avoimesti kaikille tilanteesta ja yllätys oli melkoinen jymy-yllätys kaikille.Nyt tuo "Jymy" täyttää pian 5v ja meillä ei ole toista lasta,kukaan ei kysele edelleenkään koskas teille tulee sisar.olen kertonut myös nyt meidän pojan elämään liittyvistä haasteista,terapioista jne...en kyllä vauvaa jaksaisi tässä rinnalla.ehkä sitten myöhemmin ,mutta toinen saa tulla jos on tullakseen.sijaislapsiakin on mietitty.mutta ei oo niidenkään aika vielä.itsekin oon jo yli 30v.tsemppiä kaikille jotka rakastavat omiaan lapsiaan oli niitä sitten 1-10 ja niile jotka lapsettomuuden kanssa kamppailevat!

    VastaaPoista
  69. Ihan kuin omia ajatuksia lukisi. Olen 28-vuotias 10-, 9- ja 1,5-vuotiaiden lasten äiti. Ensimmäinen huono äiti-kommentti tuli myöskin esikoista odottaessani " Eihän hän voi olla äiti, kun on itsekin vielä lapsi". Hmm.. Toisaalta en koskaan unohda sitä kun esikoiseni oli vauva ja olin hänen ja ystävieni kanssa kahvilassa. Siellä tuntematon nainen tuli kurkkimaan vauvaani ja kysyi lempeästi minkä ikäinen olen. Kun kerroin olevani 18 hän sanoi että hänkin oli 18-vuotias kun sai esikoisensa. "Älä sitten koskaan usko mitä muut sanovat. Sinä olet hyvä äiti, vaikka olet nuori. Ja nuoret äidit jaksaa!". En muista mitä vastasin mutta en ole koskaan uohtanut hänen sanojaan. Olen odottanut hetkeä että pääsen sanomaan jollekkin nuorelle äidille samat sanat vasten kasvoja. Niin paljon sellaisesta saa voimaa.
    Myös hormonikierukan laitoin syksyllä ja siitä olen ollut surullinen. Ihmiset tosiaan tulevat letkauttamaan jatkuvasti kolmen lapsen paljoudesta ja että joko on pullat taas uunissa. Toisaalta haluaisin lisää vauvoja, ehkä vielä joskus mutta ilmeisesti nyt ei ole sen aika. Niin ja muista: kierukan saa koska vaan pois. ;)

    VastaaPoista
  70. Olen pöyristynyt, Anna! Ja todella pahoillani, että olet joutunut tuollaisen saastan kohteeksi!

    Hyvin kirjoitettu, kuten aina!

    VastaaPoista
  71. Vasten tahtoaan lapseton13. tammikuuta 2015 klo 21.06

    "Mietin, onko minulla oikeutta surra sitä, etten saa neljättä.."

    Huh, miten ärsyttävä ja itsekäs postaus. Sinulla on 3 tervettä lasta ja toiset eivät voi saada edes yhtä.

    Mummot kiukuttelee ja sukulaiset vitsailee. Tough life. Tyypillinen esimerkki yhteiskuntamme edustajasta, jolla on kaikki asiat liian hyvin.

    Ja kyllä. Olen rehellisesti kateellinen.

    VastaaPoista
  72. ilman aikaisempien kommenttien lukemista voin vaan kysyä mitä ystävänne ja sukulaisenne ajattelevat kun näin käyttäytyvät?? Voin omasta kokemuksesta sanoa että jokainen syntynyt lapsi on siunaus. Minä (26v) ja mieheni (34v) emme voi saada yhteisiä lapsia ja olemme siis valinneet tahallisen lapsettomuuden tämän vuoksi. Ensin oli todella katkera olo (n. 3v sitten) kun ilmoitus asiasta tuli mutta nykyään ei voi muutakuin ajatella että lapsen saanti on siunaus jokaiselle semmoiselle joka semmoista todella haluaa ja rakastaa. Monia olen kuitenkin nähnyt jotka hankkivat lapsia koska ovat "koukussa" synnytykseen ja koska vauvat ovat niin ihania mutta kun lapset kasvavat hieman ei niistä jaksetakkaan huolehtia ja uusi vauva on saatava..

    VastaaPoista
  73. pakko kommentoida kyllä tähän, itse seurasin sun blogia joskus aikoinaan ennen Helmin syntymää, sitten erittäin satunnaisesti kun teillä oli jo kaksi lasta. Ja sitten taas pitkän tauon jälkeen löysin tänne, ja teille oli tulossa kolmas vauva, ja mun mielestä se oli oikeesti todella ihanaa! mahtavaa, että jotkut sentään uskaltavat hankkia enemmänkin kuin sen kaksi lasta... kauhean kuuloisia reaktioita kyllä tullut sulla vastaan!
    t. kuuden isosisko

    VastaaPoista
  74. Meitä olisi ehkä yksi vielä, jos ympäristön reaktiot kolmanteen raskauteen olisi olleet niin karuja. Rakas tuo kuopus on tietysti meille ja läheisille, mutta tunnistan tuon, mistä kirjoitat.
    Meillä lapsilla parin vuoden ikäerot ja itse olen heidät kotona hoitanut. Sekin tuntui toisia kovasti ärsyttävän: "etkö aio KOSKAAN enää töihin palata?" Palasin, vein kuopuksen päiväkotiin. Eli ei huolta, yhteisö ja yhteiskunta, olen tuottava yksilö taas.

    VastaaPoista
  75. Kuulostaa surullisen tutulta. Menimme naimisiin mieheni kanssa kun olin 17, ja tulin raskaaksi n. 3 kk häiden jälkeen. Suoria kommentteja "vahinkovauvasta" ja kaikesta muusta mahdollisesta tuli jo raskausaikana. Kun pikkumies sitten syntyi, kommentit vain pahenivat, juurikin täysin ulkopuolisten sanomina. Yleensä en viitsi edes vastata mutta joillekkin olen sanonut että, kyllä vauva on täysin toivottu, olemme naimisissa ja minulla on vakituinen työ. Ovat menneet hiljaisiksi. Poika siis nyt 7kk. On myös aika erikoista että yleensä Suomessa ei tuntemattomille paljoo puhuta, mutta juurikin lapsiasiat ovat "kaikkien vapaasti kommentoitavissa", vaikka ne vähiten muille kuuluvat...

    VastaaPoista
  76. Turkkilainen mieheni kummastelee usein suomalaista ravintolakulttuuria. Miksi suomessa ei näy lapsia ravintoloissa. Turkissa koko suku kokoontuu yhden pöydän ympärille ja nauttivat yömyöhään hyvästä ruuasta ja juomasta kera lapsien.
    Ollessani siskon taidekoulun loppunäyttelyssä porissa menimme näyttelykierroksen jälkeen ystävien kanssa(joilla lapsia)hienoon ravintolaan syömään. Sellainen ravintola, josta saa halvimman annoksen 50eurolla. Olimme syömässä ilta 21 asti. Joku ravintolan asiakkaista oli jättänyt lapun lastenvaunuihin ja lapussa luki "lasten nukkumaan meno aika".

    VastaaPoista
  77. Toivottavasti oley vain huono provo. Mitä Annan neljäs lapsi olisi sinulta pois, saatko sinä toivomasi lapsen riippuen toisen ihmisen lisääntymisestä? Ikävää, että sinulla ei ole lasta ja joudut niin raskasta asiaa kantamaan, mutta toisten lisääntyminen (tai lapsettomuus) ei sinun tilannettasi muuta, ja vaikka lapsia olisi siunaantunut 20 on äidin täysin luvallista surra sitä, että vauvoja ei enää tule. Ihan yhtä luvallista, kuin sinun on surra lapsettomuuttasi.

    VastaaPoista
  78. Mielenkiintoinen kirjoitus ja ymmärrän hyvin että olet pahoittanut mielesi monista asiattomista kommenteista. Yksi asia jota harvoin nostetaan esiin puhuttaessa sisarusten välisestä ikäerosta on ikäeron vaikutus lapsen henkiseen ja fyysiseen kehitykseen. Hyvin pienellä ikäerolla syntyneillä lapsilla on esim. pienipainoisuutta ja kätkytkuolemia ja autismia useammin kuin esim. 2v ikäerolla syntyneillä sisaruksilla. Lisäksi pienellä ikäerolla syntyneillä lapsilla on enemmän ongelmia kiintymyssuhteen muodostamisessa ja vanhempi lapsi usein kehittyy itsekriittiseksi ja nuoremmalla taas on itsetunto-ongelmia. Lisäksi lähekkäiset raskaude ovat riski myös äidin terveydelle. Toki sisarkateutta esiintyy vähemmän pienellä ikäerolla, sillä lapsi ei kunnolla ymmärrä menettävänsä huomiota uuden vauvan vuoksi (syy-seuraussuhde). Toki jos perheessä on paljon voimavaroja molemmilla vanhemmilla kaikkien lasten huomioimiseen ja lapset ovat temperamentiltaan yhteensopivia/sopeutuvia ei pienikään ikäero välttämättä aiheuta ongelmia, mutta ilmeisesti keskimäärin lapset voivat paremmin, kun ikäero on hieman suurempi.

    VastaaPoista
  79. Olen 34 (syksyllä 35) -vuotias ja minulla on 7 ja 5 -vuotiaat lapset. Olen eronnut eikä minulla ole miesystävää. Haluan kolmannen lapsen mutta tuntuu että aika alkaa käydä vähiin, haluaisin lapsen kuitenkin parin-kolmen vuoden sisään ennen kuin ikä alkaa liikaa painaa. Luulen että minulle on jossakin hyvä mies odottamassa mutta entä jos en pian löydä häntä? Olen valmis saamaan lapsen sitten yksin. En ole vielä tarkemmin miettinyt miten mutta sen tiedän että pärjäisin lasten kanssa. Mutta siitähän ne puheet vasta syntyisivät: nyt se on raskaana eikä ole miestäkään, jaa on vahinko sattunu... Ja varmasti suvulta myös päin naamaa kommentteja. Mutta olen päättänyt että jos saan lapsen yksin, kestän kyllä kaiken ja annan takaisin jos siltä tuntuu :)

    VastaaPoista
  80. Mä oon 22v, kolmen pojan, 3, 2 ja 1 -vuotiaan äiti JA RASKAANA. Nykyään sanon ihmettelijöille, että mikäli asia on minusta kiinni, ei se tuohon neljään jää. :p

    VastaaPoista
  81. Kiitos tekstistäsi! Vaikka karua luettavaa tuo ympäristön reagointi onkin, oli helpottavaa huomata etten ole ainut joka on tuntenut piikittelyn sattuvan. Itse odotan nyt viimoistani, neljättä. Siirsin ja puntaroin viimeistä projektiamme osittain juuri siksi että kolmannen syntymän jälkeen sitä utelua täydestä lapsiluvusta sai kuulla. Pelkäsin lähipiirin reaktiota ja selän takana pähkäilyä. Nyt olen kuitenkin ilmoittanut julkisesti olevani onnellisimmillani! Ei hirveästi jännitä ensimmäisen teinimonsterikausikaan, ja tietty olen varma ettei uusinkaan tulokas ole yövalvottaja. Pinkkiä pilveä näkyvissä siis.
    Hyvää jatkoa sinulle ja perheellesi! Rikkautta ovat he joiden kanssa väsyneenkin arjen jaat!

    VastaaPoista
  82. Ymmärrän täysin, vaikka oma kokemukseni lapsiluvusta on hieman erilainen. Eli sekundaarinen lapsettomuus, lukuisat keskenmenot, hedelmällisyysongelmat, jne.

    Ja silti, siitäkin huolimatta, joukko nimeltämainitsemattomia ihmisiä ovat niin töykeitä, että mm. kyselevät milloin Teemme kolmannen lapsen? Tai milloin Teemme kolmannen, joka olisi sitä toista sukupuolta, kuin kaksi nykyistämme...

    Lähipiiriin kuuluvilta en näitä voi sulattaa, sillä he tietävät pintapuolisesti jotain haasteistamme saada lapsia, ja tuntemattomien kohdalla joka kerta vain ällistyttää se röyhkeyden määrä!

    Ihminen on ihmiselle susi - tai ainakin nainen naiselle.

    Mikään ei ole ikinä hyvä, ei, vaikka et olisi sitä itse edes voinut valita.
    Ja kaikesta on ilmeisesti hyväksyttävää kritisoida, eikä lainkaan mitenkään rakentavalla tavalla. (Vrt. Epäonnistunut imetys/pulloruokinta, nukkuminen, tutin käyttö/käyttämättömyys, kesto-/ kertavaipat, jne.)

    Ja kyllä, naiset ovat niitä pahimpia, sillä miehillä ei vain kiinnosta ;)

    Kiitos todella koskettavasta ja ajatuksia herättävästä tekstistäsi, sekä paljon virtuaalista myötätuntoa todella tukalaan ja inhoittavaan tilanteeseen!

    Älä anna periksi!
    Älä koskaan!

    VastaaPoista
  83. Äitini oli naimisissa ja meidän 4 lapsen äiti 25 vuotiaana. Kaikki olemme syntyneet tasan 1½ vuoden välein. Ihailen äitiäni kuinka jaksoi töissä ja hoisi meidät ja äiti meitä tsemppasikin että tehkää lapset nuorina. Itse kun olin 22 ei pieneen mieleenikään olisi tullut tehdä lapsia. Mies vaihtui ja vauvakuume tuli heti ja 2 lastamme tehtiin heti toki olin silloin vanhempi kun sinä tai äitini. Esikoisemme on erityinen ja olen itse yrittäjä ja se herättää ihmisissä ihmettelyä mutta rakastan tätä hektistä arkea yli kaiken <3 Nyt kun olen yli 30v niin tällä hetkellä tuntuu etten millään pystyisi/jaksaisi pikkuvauva arkea. Tuntuu että olen siihen liian vanha vaikka viime keväänä leikilläni vielä haaveilin vauvasta :D Tsemppiä!

    VastaaPoista
  84. Jatkan vielä.. Meidän lapsemme ovat erittäin läheisiä keskenään ja rakastavat toisiaan aivan hurjasti. Ovat erilaiset luonteet kylläkin. Muutamia hassuja kommentteja mitä itse olen kuullut lapsen teosta on : Eihän teidän tarvitse tehdä enempää lapsia kun teillä on molempia sukupuolia. öö.. joku keräilysarjako nämä ovat? Todella moni lähituttumme myös aikatauluttaa lasten tekoa ja meitä ihmeteltiin kun annettiin lasten tulla heti kun siltä tuntui eikä edetty että "sitten kun..." Lapset ovat lahja.

    VastaaPoista
  85. Tiedän kokemuksesta, että olet kateellinen, katkera ja surusi on syvä. Ja olet oikeutettu niihin tunteisiin. Yritä kuitenkin muistaa, että toisen onni ei ole sinulta pois. Kuten sanoin, tiedän omasta kokemuksesta nuo tunteet. Sen, kun alkionsiirron jälkeen näet vuodon, kuinka alkio on tullut pois ja heti perään kuulet jonkun äidin ylistävän lastaan ja sitä kuinka ilman lasta ei olisi mitään.

    Elämä helpottuu huomattavasti, kun hyväksyy, että kaikilla elämä ei mene samalla tavalla. Toivottavasti sinäkin joskus opit ymmärtämään tämän, sillä tuollainen kommentti on erittäin epäystävällinen ja töykeä. Toisen lapset eivät ole lapsettomalta pois.

    VastaaPoista
  86. 25 - vuotiaana sain neljännen lapseni ja 42 - vuotiaana ensimmäisen lapsenlapseni. Nuorena äitinä jaksoi lasten kanssa telmiä ja touhuta :) nyt olen nuori mamma ja jaksan touhuta lapsenlapseni kanssa :) paljon olen aikoinani saanut samanlaista kohtelua ja arvostelua osakseni, mutta niistä välittämättä olen eteenpäin mennyt. Toisaalta, myös lapsettomia pariskuntia on aina arvosteltu. Hyviä vointeja sinulle ja perheellesi!

    VastaaPoista
  87. Tyttö ja poika - tähän on pakko kommentoida :) Kun odotin toista lastamme (emmekä selvittäneet sukupuolta etukäteen), äitini kysyi: "Jos nyt tulee toinen tyttö, niin teettekö vielä kolmannen, jos tulisi poika sitten?"

    VastaaPoista
  88. Sillä huutotädillä oli varmaan unohtunu lääkkeet siltä päivältä... viikolta?
    Minusta on hienoa, että olet lapsia miehesi kanssa saaneet ja saatte sirkuksen hoidettua. Tuohan se ikä on. Oma äitini oli 22 kun minä synnyin, ja jos keskenmenossa menetetyt kaksoset olisivat saaneet elää, äidilläkin olisi ollut 24-vuotiaana kolme :D
    Sikamaista huomautella yksityisistä asioista, voisit napsauttaa seuraavalle kärisijälle, että kukas hänet vanhana hoitaa ja suu poikki? ;-)
    Tsemppiä!

    VastaaPoista
  89. Minä en voi enkä halua pyydellä anteeksi sitä, että minulla on lapsia, vaikka symppaankin tilannettasi. Olen seurannut vuosia vierestä raastavaa ja sydämen rikki repivää ystäväpariskunnan lapsettomuus-surua, mutten silti osaa sanoa mitään, mikä lohduttaisi tai saisi heidän tai sinun olosi tuntumaan paremmalta.

    Koetan itse kuitenkin ajatella niin, että nämä ovat yksilön ongelmia, minun ongelmiani, ja minulle suuria. Minua koskettaneita sanoja, kommentteja ja minua koskevaa surua - erilaista toki kuin sinulla. En väheksy kenenkään työpaikka-ongelmia, parisuhdekriisejä tai muita sellaisia, vaikka tiedostankin, että maailmassa on suurempiakin ongelmia kuin minun lapsilukuni täyttyminen tai ystäväni veemäinen pomo duunissa. Lapsettomuus on eittämättä kipeä asia, josta en tiedä mitään, mutta minun perheeni ei ole keneltäkään muulta pois, sen tiedän.

    Ei pitäisi varmaan tähän aikaan illasta enää ruveta mihinkään ajatustyötä vaativaan hommaan kun sairastuvalla on valvottu öitä kolme viikkoa, mutta toivottavasti kommentistani sai jotain selkoa. :)

    VastaaPoista
  90. Jäin miettimään sitä, miten paljon ikä tosiaan vaikuttaa. Itse olen myös kolmen lapsen äiti ja kuopuksen syntyessä oli kolme alle neljä vuotiasta ja olin 29v. Koskaan en kuullut tuommoisia tai saanut osakseni noin kamalaa kohtelua.
    Ikävää, että sinun pitää se kokea. :( Kaikkea hyvää teidän perheelle! :)

    VastaaPoista
  91. Ihanaa luettavaa. En tiedä onko muissa maissa samanlaista kuin suomessa. Mutta täällä on juuri tuollaista että täysin tuntematon ihminen voi tulla kommentoimaan jotain sinun elämästäsi ja yleensä me suomalaiset myös puremme huulta ja kuuntelemme sitä. Mutta että sukulaisetkin... :( Itse olisin mieluusti hankkinut perheen aikasemminkin mutta aina ei halut ja suunnitelmat kohtaa. Ihanaa että uskallat kirjoittaa tällaisesta asiasta näin suoraan. Tsemppiä!

    VastaaPoista
  92. Hei Anna!
    Rohkea kirjoitus! Minusta tuli äiti juuri ja juuri 17v täyttäneenä. Pienessä kylässä juttuja piisasi ja jokunen tuli päin naamaakin niitä sanelee "pentu vielä itekin", "lyön vetoa et sossu vie ton pojan" ym ym juttuja. Joo, olin nuori, suoraan koulukodista ensikotiin opettelemaan äitinä oloa. Mua pelotti ihan hirveesti, mietin teinkö sittenkään oikean ratkaisun kun monella oli epäilyksensä. Kun poika synty mä tiesin et mut on tehty äidiksi, se tunne oli niin uskomaton!! Nyt mun esikoinen 14vuotias ja oon kuullu koulusta ja monelta muultakin kuinka hyvä käytöksinen ja iloinen poika mulla on, jotain oon tehnyt TEINIÄITINÄ siis oikein. Meitä katsotaan pitkään kun yhdessä liikumme ja pojan suusta se äiti sana tulee. On luultu pikkuveljeksi ja mua isosiskoksi. Ja ylpeänä olen aina kertonut et mä olen ÄITI!! Enkä todelakaan kadu päivääkään valintoja mun lapsista! ♡ älä kuuntele muitten puheita tai kuuntele mut ota neuvosta vaari vain jos se tuntuu susta oikeelle! Oot saavuttanu paljon enemmän kuin moni muu! Tsemppiä Anna+perhe! :)

    VastaaPoista
  93. Todella törkeää sukulaisten käytös. Samaan hengenvetoon todettava että vielä hirveemmältä tuntuu kun ne sukulaiset utelee että koska se toinen tulee. Kaksi vuotta oltu ilman ehkäisyä. Kaikilla ei edes sitä esikoista eli me ollaan siinä mielessä onnellisia. Mutta ei oukein jaksa nyt tässö kohtaa sun ongelmia sympata, kun kyse on lähinnä siitä miten reagoit muiden ihmisten reaktioihin. Kiva ettö joku saa itse päättää lapsilukunsa, ole onnellinen siitä äläkä mieti muiden reaktioita

    VastaaPoista
  94. Tuli ihan tosi paha mieli sun puolesta, melkeen oksettaa.. Meitä sisaruksia on monta ja nyt täällä itku silmässä mietin, että minkälaisia kommentteja meidän vanhemmat on aikanaan kuulleet. Mitään vakaumusta tms täälläkään ei taustalla ole. En jaksa uskoa, että kukaan meidän sukulaisista tai läheisistä olisi kommentoinut pahalla vauvauutisia.

    Kyllähän teidän joukkoon vielä vauva tai pari mahtuu ja kuuluu! Vaikka sitten 10 vuoden päästä :)

    VastaaPoista
  95. Voi kuinka tuttua!
    Leuka pystyyn! Ihan sama minkä ikäinen nainen on, niin kommentteja lapsiluvusta tulee!
    Minulla on 5 lasta ja vanhin 5v. itse olen 27v. ja kyllä on tullut kommentteja jopa valoristeyksessä kun olin lasten kanssa ylittämässä tietä, "seuraavaksi kotiin miettimään ehkäsyä?", olin aika öönä!
    Suututtaa puolestasi, suututtaa kaikkien äitien puolesta jolle kommentoidaan tökerösti, oli sitten lapsia 0 tai 10, se ei kuulu kenellekään kuinka monta lasta kenelläkin on.
    Olet varmasti mahtava äiti ja OLET oikeutettu saamaan enemmän lapsia jos haluat, segän ei kuulu kenellekään :)
    Brr...mulla nousi verenpaineet...pakko kirjoittaa oma teksti tästä, tämä koskettaa niin monia <3

    VastaaPoista
  96. Mulla ihan sama tilanne. ..tai melkein. Ite 26 naimisissa ja yhden ihan tytön äiti. Olen aina puhunnu yhdestä lapsesta. Mulla onnex mies samalla linjalla. Enkä jaksais oksentaa taaa yhdeksän kuukautta putkeen. Mulle muut aina milloin seuraava tulos. Et voi olla tosissasi että vaan yks. Ei ei. Mikään ei oo hyvä. Itellä 3 pikkuveljee, 1 isosisko ja 4 pikkusiskoo. Ja ei kuuluta mihinkään. Vanhempien ero ja udet liitot ...you know. Olen itse kokennut ja tuntenut et en saannut lapsena sen huomion mikä tarvitsin. Tuntenut itseni Näkymättömäksi. Siitä lie trauma ja sen takia varmaan aina ollu et itellä vaan yks.

    VastaaPoista
  97. Olipa TODELLA hyvä kirjoitus!! Itselläni neljä lasta ja kaikki todellakin "tekemällä tehtyjä". Muistan kun neljännestä ilmoitimme, niin appiukko oli aivan järkyttynyt, kommentti oli jotakuinkin luokkaa: "ei teidän nyt yksin tarvi maailmaa täyttää" tms.

    Mun äiti on ainoa, joka tukee minua siinä, että viides olisi ihan kiva :) mies tosin sanoo, että "no more babies", mutta keskustelua käydään jatkuvasti :)

    On kyllä hyvä aihe, jota voisin omassakin blogissa miettiä, kun vaan joskus olisi aikaa sitä blogia päivitellä :D

    VastaaPoista
  98. Näinpä ;) Annukka...... Hmm. Mä niin pohdin ristiäisissä mitä yksi auttava sukulaistäti mahtoi tarkoittaa kun mumisis: " Kai tämä oli nyt tässä sitten,...??" :D HUOH. RANKKAA. (MEILLÄ NELJÄ TYTTÖÄ)

    VastaaPoista
  99. Meillä kans 4 lasta ja on kyllä kuultu vaikka mitä kommenttia...tutut vinoilleet että ootteko lestadiolaisiksi kääntyneet ja isovanhemmat olivat nuorimmaisen kohdalla kauhuissaan että vieläkö te lisää lapsia teette, appiukko jopa minua syytti että pakotan mieheni lapsia hankkimaan kun yksikin olisi riittänyt,(vaikka yhdessä asia päätetty) ohikulkijoiden kommentteje että onko kaikki sun omia ohhoh onpas niitä monta...nyt on lapsiluku täynnä ja esikoinen teini ja nuorin 4v.
    mutta on kyllä välillä raivostuttavaa kuinka ulkopuoliset tunkevat nenänsä sinne minne se ei kuulu

    VastaaPoista
  100. Todella hyvä ja rohkea kirjoitus!! Itse olin 24v kun saimme neljännen lapsen ja en ole ikävä kyllä minäkään välttynyt kummastelevilta katseilta! Onneksi olen saanut myös positiivista kommenttia lapsista ja Se aina tuo hyvän mielen :) ja tuo poika-tyttö asettelu on jännä.. Meillä nimittäin Eka on poika ja toisena kun tuli tyttö,niin joku sanoi että nythän ne lapset on sitten siinä, molempaa sukupuolta on jo saatu! Hah, nyt onki Sitte 2 tyttöä ja 2 poikaa ja vauvakuume ;) ps. Pakko kommentoida että olen kuvitellut sinun olevan vanhepikin, ihan vaan kirjoitusten perusteella :)

    VastaaPoista
  101. Kuulostaa tutulta. Itselläni on neljä lasta ja täytän kesällä 30. Palasin hoitovapaalta takaisin töihin ja kolmantena päivänä ensimmäinen työkaveri tuli kyseleen "millon meinaat tehä viidennen?" Olin osannut odottaa kysymystä vaikka se onkin erittäin moukkamainen aikuiselta ihmiseltä. Kerroin kysyjälle kyllä ilmoittavani sitten jos vielä tulen raskaaksi, viimeistään kuudennella kuukaudella :D
    Sanoin myös hänelle ihmetteleväni miksi 1-3 lasta on hyväksyttävää mutta neljän äitinä olen kummajainen ja vapaata riistaa yksityisasioiden keskellä.
    Meidän tilanteessamme haluamme ottaa lapset vastaan jos niitä tulee, syyksi voidaan jonkun helpotukseksi sanoa vakaumus. Ja vaikka minulla on uskonnollinen vakaumus, olen silti HALUNNUT kaikki lapset joita minulla on.
    Onhan blogin kirjoittajakin halunnut kolme, joku neljä, toinen kaksi, kolmas vaikka kymmenen. Eikö se siinäkin vaiheessa ole yksityinen asia, puolisoiden välinen asia, jota kenenkään muun ei tarvitsisi arvostella?

    VastaaPoista
  102. Heips. 4 lasta mullakin, ja oon pirun ylpeä siitä,kaikki ovat jo kouluikäisiä vanhimmat jo teinejä. Viimesintä odottessani eräs lapseton nainen kommentoi et," aiot sä täyttää koko maailman?" Vastasin et kai mun on pakko,ku sä et oo väkänny ensimmäistäkään,,,siihen tuli kipakka tokaisu yhteiskunnan tulevista eläteistä jne. Siinä vaihees käämi käry,sanoin että hänen kannattaisi pitää ittensä hyväs kunnossa vanhemmiten,saattaa olla että ne on mun lapset kun hoitavat vanhukset tulevaisuudessa :D tuli kuoleman hiljaista. Mulla on ollu tapana hiljentää tietynlaiset "kukkahattutädit" saman tien.Aina löytyy joku jolla on sanottavaa,mutta kannattaa pitää puolensa,nykyään nauran ihmisten ilkeilylle tai annan täyslaidallisen takas,joskus sanoin muutamalle ihmettelijälle,et omaa jalkapallo joukkuetta tässä suunnittelen,niilläkin tuli hirvee kiire vaihtaa maisemaa,jostain kumman syystä. Hyvää päivän jatkoa kaikille äideille,olkaa ylpeitä itsestänne ja lapsistanne. Koirat haukkuu mut karavaani kulkee :D

    VastaaPoista
  103. esikoinen oli 4v7kk kun kuopus syntyi, ja täyttää juuri 9v ennenkuin neljäs syntyy ;) reilut 2v välit siis jos tasoitettaisiin.
    niin tiedän tuon tunteen, kun erehtyi kaupunkiin hoitamaan asioita kolmen kanssa. jo kahden kanssa aikanaan liikkuessa, bussissa saatettiin kysyä että olenko lastenvahti kesälläkin. ja seuraavana päivänä kun liikuin yksin, mulle myytiin lastenlippua bussissa.
    nyt kun on kerrottu neljännestä, vastaukset on olleet tasoa: ettehän te voi jaksaa, älä nyt väsytä itseenne, ootteko ihan varmoja, älä ainakaan enää enempää lapsia sitten tee jne. on tehnyt lähinnä mieli huutaa että meidän elämä.

    VastaaPoista
  104. Otan osaa. Siinäpähän pilaat elämäsi räkänokilla.

    VastaaPoista
  105. Aikuiset ihmiset osaa olla joskus niin aivottomia kommentteineen. Me ollaan aika hyvin säästytty tai sitten vaan ei olla noteerattu mitään huomauttelua. Olen 26 vuotias kolmen lapsen äiti ja vanhin on nyt 3.5 v, keskimmäinen vähä päälle 2 ja nuorin 5 kk. Eikä välttämättä jää tähän. Itsehän ei voi täysin vaikuttaa lasten lukumäärään, mutta olen ollut tyytyväinen, että olen saanut nuorena lapset ja pienellä ikäerolla. Jokaisen oma asiahan se on! Ainoat negatiiviset kommentit on tullut omalta äidiltäni ja emme olekaan nyt oikein hyvissä väleissä.

    VastaaPoista
  106. Hyvä juttu, jossa paljon tuttua. Omia lapsia ei vielä ole, mutta muistan nuorempana ajatelleeni paljon noin, miten sanoit ihmisten ajattelevan.
    Lapsien määrä on jokaisen vanhemman oma asia niin kauan, kuin lapsista pystyy huolehtimaan. Ennen sitä voivat asianosattomat todellakin pitää turpansa kiinni.

    VastaaPoista
  107. Hyvä teksti, tykkään tosi paljon sun kirjoitustyylistä! :)
    Mutta asiaan: kauheeta millaisia juttuja ihmiset on sanonu sulle, ihan tuli kiukku sun puolesta !
    Meillä homma on vähän päinvastainen, eli ollaan oltu miehen kanssa 7 vuotta yhdessä josta 2 naimisissa ja ei haluta ollenkaan lapsia. Ja sekös vasta on sukulaisten, naapureitten, työkavereitten ja jopa vieraiden ihmisten mielestä väärin!
    Aina kysellään että jokos ne on pullat uunissa.. Ja ne jotka ei uskalla suoraan kysyä niin tarkkailee hyvin innokkaasti mm. mun alkoholinkäyttöä, ruokavaliota, mahanseudun turvotuksen tasoa ja sitä että joku päivä en enää nousis hevosen selkään tai kävis potkunyrkkeilyssä :P
    Minusta tällainen kommentointi on mielestäni melko törkeää jo siksi, että voisihan olla, että en vaikka kovasta yrityksestä huolimatta tulisi raskaaksi.

    VastaaPoista
  108. Ymmärrän tunteesi ja ajatuksesi, mutta olet vielä kovin nuori ja kovasti olet pohtinut, että oliko nämä kolme lasta nyt tässä. Kymmenen vuoden päästä olet vähän yli kolmekymppinen ja kerkeät tehdä vaikka toiset 3 lasta jos haluatte, ja sitten on elämänkokemusta paljon enemmän ja voi olla ettei edes niin mieti mitä muut ajattelee :)

    VastaaPoista
  109. Itse sain kolme ensimmaista lastani 2,5 vuoden sisalla eli vanhin 2,5v,keskimmainen vuosi ja 3pv ja vastasyntynyt.
    En kyllakaan saanut mitaan ikavia kommentteja vaan lahinna ihasteluja kolmesta suloisesta tytosta.Sita kylla jaksettiin sanoa,etta eiko nyt viela se poika!Muutaman vuoden kuluttua pahimman hassakan pienten kanssa mentya ohi halusimme viela yhden lapsen,enka edes halunnut tietaa lapsen sukupuolta,silla kaikki sita heti kysyivat.
    Suomessa ystavani mies kysyi suoraan,etta minka takia viela yksi lapsi lisaa.Minusta se oli aika ihmeellinen kysymys.Nyt meilla on siis kolmen tyttaren jalkeen huomenna 7v tayttava poika.
    Asun maassa,jossa yleensakin keskimaarainen lapsiluku on suurempi mita Suomessa ja ehka siksikaan sita ei taalla niin ihmetelty.Nykyaan kyllakin kysytaan tytoista aina,etta ovatko he kolmoset,kun ovat jo teineja ja ihan samanikaisen nakoisia...
    Ala sure,etta lapsilukusi olisi tassa,silla aina myohemmin voi mieli muuttua ja haluaakin viela lisaa.Olet viela nuori.Itse aloitin vasta 35-vuotiaana....

    VastaaPoista
  110. Itsellänihän on kaksi tyttöä. Ensimmäisen tytön syntymä jälkeen mieheni mummo ja pappa alkoi kysymään, että millon te pojan teette? Ja sitä on jatkunut siitä asti viime vuoden kevääseen asti.

    Toisen raskauden aikana en halunnut kertoa kumpaa odotamme, vaikka itse tiesimme että tyttö on tämä toinenkin.Oli oiken mukava kuunnella mummon ja papan tietämystä siitä etä olvat varmoja, että poika sieltä tulee. Kun tyttö sitten syntyi antoivat nämä sukulaiset lahjaksi bodyn jossa oli auton kuvia, kyllä siinä kohtaa meinasi itku päästä. Kuopuksen ollessa puoli vuotias ja minun pitäessä molempia tyttöjäni sylissä, mummo tokaisi, että kyllä siihen vielä yksi poika mahtuu. Heillä on kuulemma myös rekka varastossa meidän pojalle ja muuta vastavaa tämän 4 vuoden aikana olen saannut kuulla.

    Viimeinen niitti oli, kun esikoiseni 3-vuotis synttäreillä mieheni mummo ja pappa ihastelivat koko ajan siskoni poikaa, huudahtivat jo ovella, että onhan täällä sentäs yksi poika. Kun minä leikin siskonpoikani kanssa matolla, pyydettiin minun ottamaan siitä pojan-mallia. Puolen tunnin päästä tästä pitäessäni siskonpoikaa sylissä, mummo vielä tokaisi, että pidän poikaa sylissä jospa se vaikka tarttuisi. Sen koomin en ole kyseisiä ihmisiä halunnut nähdä, eikä miehinikään ollut nähnyt isovanhempiaan puoleen vuoteen. Ihmettelivät miksi emme käy ja kun heille kerrottiin mistä olimme pahoittaneet mielemme, kuitattiin koko poika-asia vitsinä. Kyllä siinä oli vitsit kaukana.

    Harmittaa että en ole puuttunut asiaan aikaisemmin, enkä ole itse tilanteissa saanut pöyristykseltä sanotuksi mitään. Jos kysessä olisi omat sukulaiset, olisivat he saaneet palautteen kyllä heti ja ollenkaan ajattelematta mitä suustani lauon.

    Tämä tilanne on vain johtanut siihen, että en enään ollenkaa ole varma haluanko kolmatta lasta, mikä on ollut aikasemmin suunnitelmissa. Pelkään kovasti jos kolmas olisikin poika niin mihin se johtaisi.

    VastaaPoista
  111. Hyvä ja koskettava kirjoitus, Anna! Vasta nyt tajusin, että olet "noin" nuori (tarkoitan tätä hyvässä mielessä, itse täytän kesällä 30, ja luulin että ollaan vähintäänkin samoja ikiä, olet henkisesti monia parikymppisiä kypsempi ja fiksumpi, ja sata kertaa aikuisempi, kuin itse olin 23-vuotiaana). Vaikutat tosi hyvältä ja ihanalta äidiltä, enkä ollenkaan usko, että nuo törkeydet, joita olet saanut kuulla, juontaisivat millään tavalla äitiydestäsi. Joittenkin nyt vaan on pakko tunkea nokkansa joka asiaan, niihin varsinkin, joihin ei missään nimessä ole syytä tuppautua! Todella ikävää, mitä olet joutunut kokemaan, ja vielä läheisten taholta, kyllä ihmisillä on otsaa! :(

    Kerrompa oman versioni. Minä toivoin juuri "sun elämää", eli pari-kolme lasta tuossa parinkympin paremmalla puolen pienehköillä ikäeroilla, koska tosiaankin, nelikymppisenä on jo sitten lungimpaa (not!) teinien tai nuorten aikuisten kanssa, ja nuorena jaksaa. Mutta sitten tuli muttia matkaan. En tullutkaan raskaaksi, naimisiinkin mentiin, ja sekös kirvoitti näitä nenäntunkijoita kyselemään. Paskimmat kommentit oli varmaan "onko tuo ihramaha, vai joko kohta pojan pyöräytät?" :D Onneksi mua on kuitenkin siunattu kierolla huumorintajulla, vastasin, että puhdasta läskiä on! Kului kuusi vuotta. Pääsimme viimein kunnon tutkimuksiin ja syy löytyi, nyt pystyimme aloittamaan hoidot. Ekasta icsistä tärppäsi, ja nyt meillä on ihana pieni pojankoltiainen, 1v3kk. Sepä ei nokankoputtajille riitä, nyt tivataan jo kovaa vauhtia, missä toinen viipyy - TEHKÄÄÄÄ toinen, ei yhden pullan vuoksi kannata uunia lämmittää, TEHKÄÄ heti pellillinen kerralla! No joo, kyllähän me yritetään, mutta icsaamalla nyt ei ihan niin vaan suurperhettä perusteta.. Kyllä me edelleen toivotaan toista, mutta kun yksikin oli lottovoiton veroinen ihme, niin heikoista aineksista kyhätty paketti, mutta niin täydellinen, tuntuu että voiko toista kertaa onni potkaista enää samalla tavalla? No, kohta se tiedetään, hoidot starttaa ihan pian taas. Mieliala on sekava, tavallaan nyt kun tietää, mitä menettää, jos hoidot ei tuota tulosta, suru ja pelko on suurempi, toisaalta meillä on jo lapsi, ei voi olla kovin pettynytkään, monet parit eivät saa vuosienkaan hoidoilla yhtäkään. Sikäli ymmärränkin tuon luopumisen ja siirtymävaiheen surun, lapsiluvun ollessa täynnä, että oliko tämä nyt tässä. Vaikka tuntuisi, että lapsiluku on täysi, niin se koko paketti, uuden ihmisen odotus ja syntymä, on jotain niin ihmeellistä, että kyllä sitä saakin haikailla ja hyvästellä, surrakin. Eräs tuttavani, jolla oli 10 lasta, liki joka vuodelle yksi, suri kun ei voinut enää saada enempää, elimistö ei olisi kestänyt. Tuntui ristiriitaiselta hänen kyyneleet silloin, kun ei voinut itse saada ensimmäistäkään, mutta nyt jälkeenpäin kyllä ymmärrän tunteen.

    Olen myöskin niellyt monta kertaa sanat, kun noita töksäyksiä on kuullut, mutta toisinaan saatan kertoa myös suoraa, ettei lapsia meillä niin vaan tehdä, tai hoidoista. Suurin osa töksäyttäjistä on kyllä niitä, että parempi vaan haistattaa .... Ja hymyillä veemäisesti päälle, sieltähän tulisi muuten kaikki maho/tuhkamunakommentit, tottakai. Kyllä minusta voi suoraan myös sanoa tunkelevalle sukulaiselle, että lapsilukumme ei ole ulkopuolisten asia, ja kertoa että kokee moisen tosi loukkaavana, ei kaikkea tarvitse sietää. Sinuna ehkä pelottelisin utelijoita kaksosraskauden mahdollisuudella, ihan piruuttani.. ;) Tai kolmos..

    VastaaPoista
  112. Otan osaa ihan vaan siksi, että ajattelusi on noin mustavalkoisella ja naiivilla tasolla.

    VastaaPoista
  113. Hei, kirjoitit tosin hyvin ja koskettavasti. Törkeitä nuo saamasi kommentit. Olen jo mummoikäinen neljän lapsen äiti ja muistan saaneeni ikäviä kommentteja jo kolmatta odottaessani tyyliin "Pitäisikö sinua onnitella?". Totta mooses jokainen äiti ansaitsee onnittelut.

    Pärjäät varmasti hyvin lastesi kanssa. Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi!

    VastaaPoista
  114. Meille on esikoisen jälkeen syntynyt setsemän yllätysvauvaa. ;) Neljännen jälkeen ei anoppi enää onnitellut, viidennen jälkeen alkoi painostaa miestäni sterilisaatioon. Minun kanssani ei ole halunnut edes puhua viimeisten raskauksien aikana. Välit ovat kaikkea muuta kuin lämpimät. Uskovaisia ollaan vaikkakaan ei lestadiolaisia, niin kuin moni luulee. Esikoinen täytti eilen 22, kuopus on 4-vuotias. Olen osastani aivan mielettömän onnellinen. En jaksa välittää, mitä muut ajattelee. Mutta mieluummin pitäkööt omana tietonaan.

    VastaaPoista
  115. Oi joi kyllä aina vaan tyrmää noiden kommenttien typeryys! Siis niiden päin naamaa lauottavien. Tämmönen kutistuva pikku maapolo mihin pitää jo työvoimaa tuoda kun ei omasta takaa riitä, eikö täällä kaikkien pitäisi kiittää ja ylistää vaan niitä jotka lisääntyvät elikkä saavat enemmän ku 2 lasta? :D Sä oot Anna niin mainio äiti ja hyvä tyyppi, ainakin mitä blogista saa kuvan. Ja rohkeakin :) On kieltämättä ärsyttävää, jos on tunne että joutuu tekemään päätöksiä muiden suita tukkiakseen. Mutta uskon, että sulla on kierukka koska se on sulle nyt hyvä sun omasta mielestä ja jos tulet toisiin ajatuksiin niin sä otat sen pois! Mulla haaveissa siintää iso lapsilauma mutta olis tarvinu alottaa huomattavasti aikasemmin. Ei vaan osunu kohdalle sopivaa ukkoa siinä parhaassa iässä.. sen vaan sanon että koskaan en aio enää ehkäistä eikä se ole vahinko tai uskonnollinen tapa, tiedä häntä sitten pitäiskö jo nyt alkaa miettiä jotain nasevia vastauksia tyypeille jotka katsoo oikeudekseen kommentoida mummelin lapsilaumaa.

    VastaaPoista
  116. Kaikki lapsiin liittyvä on jotenkin niin arka asia, että ainakin itse pidän mölyt mahassani. Harmittaa itseäkin kun erehtyy vastaamaan/puolustautumaan näille nenäkkäille utelijoille/neuvojille/kommentoijille. Olen jo yli kolmekymppinen, mutta mulla on mennyt tosi pitkään opetellessa siihen, että olen itse oman elämäni paras asiantuntija. Tällä hetkellä se tarkoittaa sitä, että olen hyväksynyt omat sairauteni (jotka vaikuttavat siihen lapsilukuun) ja teen osa-aikatyötä ja keskityn olemaan äiti sille yhdelle lapselle, jonka Luoja on suonut. Ja yritän keskittyä nauttimaan ihanasta aviomiehestäni ja lapsestani, enkä mieti mitä muilla mahdollisesti on. Mutta kyllähän se sattuu, kun kuulee neuvoja tyyliin "kannattaa tehdä lapset pienin välein, niin on seuraa toisistaan". Pitäis vaan silloin uskaltaa sanoa suoraan, että oletko tullut ajatelleeksi, että kaikilla elämä ei ole niin suoraviivaista, että lapsia voisi "tehdä" tuosta vaan sormia napsauttamalla. Voimia kaikille lukijoille!

    VastaaPoista
  117. Itse olen 25 ja 0 lasta,tosin monet serkkuni ovat äitejä ja isiä, eikä he ole koskaan sanoneet mitään että heitä olisi tuijoteltu ja nimitelty iän takia. Tämä siis avasi silmäni ja rupesin miettimään ovatko hekin kokeneet "syrjintää" nuorina vanhempina ja miten julmia, jotkut ihmiset voivatkaan olla.

    VastaaPoista
  118. Tuosta valittavasta mummosta tuli mieleeni ihan meidän alakerran naapuri, jolta on taas jäänyt lääkkeiden syönti vähemmälle. Aivan samanlaista asiatonta kommentointia, vuorokaudenajat sekaisin ja sitä huutoa. Ehkä sinunkin kohtaama mummo on jollain tavalla.. sairas. Huh hei, kiitos paljon avoimesta kirjoituksesta ja kaikkea hyvää koko perheelle!

    VastaaPoista
  119. Ärsyttävää tuo ulkopuolisten kommentointi lapsilukuun tai siihen että kuinka nuorena voi olla montakin lasta :-( Itse olen saanut kuulla ihan samaa, tutuilta sekä tuntemattomilta vaikka olen jo kolmekymppinen! "Siis noin monta lasta, noin pienet ikäerot, et voi jaksaa, mahtaa olla raskasta, miten olette ajatelleet selvitä, eiköhän se nyt jo riitä". Vaikka lapset on hoidettu itse ja tyytyväisiltä vaikuttavat, omaa aikaa ei hirveästi ole mutta eiköhän sitä taas saa kun lapset kasvaa. Meillä kaksi ekaa on tyttö ja poika ja tuli ohjeeksi että nehän riittää tai korkeintaan joku iltatähti sitten monen vuoden päästä. No kolmas lapsi syntyi kun esikoinen oli 3v. Eipä juuri onnitteluja tullut. Nyt odotan neljättä ja esikoinen olis sitten 4,5v kun vauva syntyy, vielä ei olla sukulaisille kerrottu edes kun halutaan olla onnellisia tästä ihan rauhassa, järkytyksenä tulee varmasti kaikille. Jaksan hyvin enkä ole väsynyt vaikka kaikki lapset kotihoidossa, pari lasta haluaisin vielä tämänkin jälkeen <3 Aikaa riittää lapsille kun kotona olen ja aionkin olla kunnes lapset on tehty, kovin isoja ikäeroja ei haluta. Vauvakuumetta ei ole ollut koskaan, halu vaan saada iso perhe <3 Onnea himmentää vaan nuo muiden kommentoinnit, varsinkin sukulaisten mutta myös tuntemattomien :-( Ja miten näinkin "vanhana" vielä täytyy olla muiden hyväksyntä omiin asioihin?? Jokaisen oma asia haluaako ollenkaan lapsia, yhden, kaksi, kolme vai kuusi! Ja olkoot muut tyytyväisiä tähän kun ei asia heitä edes koske. Tsemppiä kaikille!

    VastaaPoista
  120. Voi Anna kuinka ikävävää että joudut tuollaista kohtaamaan. Oma tilanne päinvastainen. Esikoinen syntyi täytettyäni 30 2vuotta sitten ja toinen ei ole antanut kuulua itsestään. Kuulen jatkuvaa kommentointia rikittävästä kellosta ja sisarsuhteiden tärkeydestä ja siitä että jos seuraava onkin tyttö niin kerkeääkö sitä suvunjatkaja poikaa sitten enää. On itsekästä elää ja olla ja vasta viimehetkellä aloittaa perheen perustaminen. Kukaan ei tietysti tiedä yrityksestä ja keskenmenoista. Viimeisin kuukausi sitten. En koe olevani velvollinen selittelemään miksi lapsiluku on mitä on. Minusta olet hyvä äiti ja blogisi on aivan loistava. Kyllä on oikeus surra niin tehtyjä kuin tekemättömiäkin...

    VastaaPoista
  121. Rohkea ja loistavasti kirjoitettu teksti. Olen samanikäinen kanssasi ja toivoisin myös olevani äiti. Elämäntilanteeni ei kuitenkaan vielä ole siihen mahdollinen, vaikka olen aina ajatellut hankkivani lapset nuorina. Siksi ihailenkin suuresti sinua. Kiitos upeasta blogista! Toivon sinulle kaikkea hyvää. :)

    VastaaPoista
  122. Itse ole noin kolmevitonen kolmen lapsen äiti. Meillä lapset on syntyneet parin vuoden välein. Aikaisemminkin olisivat saaneet tulla, mutta mulla imettäessä ei hormonitoiminta pelaa ja olen halunnut jokaisen kanssa pitkän imetyksen. Kyllähän sitä kommentteja on saanut kuulla, osa syyttäviä, osa ihmetteleviä. Neuvolasta lähes pakotettiin viimeksi kierukkaa ja kun siitä kieltäydyin, niin antoi pillerireseptin. Ei meinannut lääkäri mitenkään uskoa, että en halua ehkäisyä, kropassa ei mitään tapahdu ennen imetyksen loppua ja jos tapahtuu, niin uusi lapsi on tervetullut. Ihmiset kommentoivat aina sitä kuinka rankkaa tämä muka on, rankempaa mielestäni oli töissäkäynti. Viihdyn kotona ja lasten kanssa enkä koe juuri koskaan menettäväni mitään, kun en reppumatkaile Intiassa tai juokse viininmaistajaisissa. Ei nämä lapset sitä estä, en vain halua tehdä sellaista. Nyt olen alkanut kommentoida ihmettelijöille sitä, että ehkä tämä lapsiluku oli tässä, vaikka oikeasti toivon vielä perheenlisäystä vuoden-puolentoista päästä. En jaksa selitellä tilannetta, joten järkyttykööt jos meille vielä uusi vaiva suodaan.

    VastaaPoista
  123. Meillä on myös kolme lasta, nuorimman ja vanhimman ikäero on 4,5 vuotta. Kyllähän sitä välillä kauhistellaan, että KOLME lasta. Enemmän sain kauhisteluja silloin, kun kaksi vanhinta olivat pieniä. Heillä on nimittäin ikäeroa vain 1v 3kk. Tuntui, että joutui aina puolustelemaan, ettei meillä nyt niin rankkaa ja kauheaa ollut. Meidän lapsiluku on tässä, mutta kyllähän se haikealta tuntuu, ettei koskaan enää koe raskautta ja vauva-aikaa. Kai se on ihan luonnollista, että joskus mielen kaukaisimmassa sopukassa miettii, että "jos vielä yksi", vaikka oikeasti enempää ei haluta.

    VastaaPoista
  124. Tiedätkö mitä ystäväiseni? Ensinnäkin asia ei kuulu kenellekkään muulle ulkopuoliselle äläkä uhraa ajatuksia enää sekunttiakaan mitä kukakin ajattelee :) nautit lapsista, tulevasta keväästä ja kierukka on mitä loistavin ehkäisy. Tsemppiä sinulle <3

    VastaaPoista
  125. Hyvin kirjoitettu! Luulen kyllä, että tässä on suomen sisällä paikkakohtaisia eroja. Täällä Pohjois-Suomessa, sitä että lapsia on useampi ihmetellään paljon vähemmän kuin sitä, että lapsia on vain yksi. Itsellä ei tulisi mieleenkään kommentoida kumpaakaan tilannetta, tunnen monta monilapsisissa (siis oikeasti monilapsista! N. 7-13 lasta) ja myös omasta tahdostaan lapsettomia perheitä. Itse yhden äitinä (ja julkisesti kertoneensa, että yhteen se myös jää) oon saanu paljon kuulla juurikin tuossa sun uudemmassa tekstissä mainittuja kommentteja "pitäs sille sisaruksia tehä, siitä tullee joku narsisti ku lellitte sen pilalle ja se saa aina kaiken, eikä joudu jakamaan". Öhöm. Tekis mieli kaikille noin kommentoijille sanoa parikin rumaa sanaa ja faktoja siitä, että meidän lapsi ei saa yhtään sen enempää kaikkea mitä muidenkaan perheiden lapset. Toki voidaan enemmän aikaa antaa hänelle, mutta mitäs se sitten taas muiden per**itä liikuttaa. Mutta hyvää jatkoa sinulle ja koko perheelle! Keep calm and carry on :)

    VastaaPoista
  126. […] < Yksi viiva raskaustestissä, nyt ja kai aina […]

    VastaaPoista
  127. Kirjoitat niin kypsästi ja analyyttisesti, että minäkin yllätyin iästäsi. Enkä tarkoita, etteivätkö ikäisesi voisi olla kypsiä ja analyyttisia. Mietteesi vanhemmuudesta ja lapsista ovat todella kiinnostavia!

    VastaaPoista
  128. Olen nyt lukenut blogiasi jonkun aikaa, puolisen vuotta. Ensinnäkin, tykkään aivan älyttömästi tavastasi kirjoittaa!
    Itse postaukseen liittyen...olemme pohtineet mieheni kanssa sitä, miksi silloin, kun ei ole lapsia, kukaan ei tullut (ainakaan meidän kohdalla) kyselemään, että milloinkas lapsia tulee. Nyt kun on yksi, aivan ihana seitsenkuinen, jo vauvan ollessa kaksiviikkoinen alkoivat vihjailut siitä, kuinka ainokaiselle täytyy saada kaveri, jne. Minusta tämä on törkeää. Lapsiluku ei kuulu kenellekään muulle, paitsi parille itselleen - eihän kukaan muu niistä lapsista samalla tavalla tule vastaamaankaan. Jotenkin tuntuu, että kommentointi on "sallittua" etenkin vanhempien ihmisten keskuudessa - varsinkin kun kyseessä on nuori äiti. Itse tiedän haluavani toisen lapsen parin vuoden sisään, mutta minulla ei ole tarvettä, eikä ennenkaikkea halua, siitä kenellekään mainita. Varsinkaan kyseistä asiaa uteleville. Tsemppiä kovasti siis sinnekin! Sen vielä haluaisin sanoa, että olet aivan uskomattoman rohkea nainen! Ja varmasti aivan mahtava äiti.

    VastaaPoista
  129. Minä olen 23-vuotias pienen pojan äiti ja melkoisen vakuuttunut siitä, että tuo yksi saa riittää. Tuttujen ja sukulaisten puheissa vilisee jo nyt "se seuraava", jolle pieneksi menneet vaatteet on säilytettävä ja jonka kuitenkin teen, sanoin nyt mitä tahansa. Se toinen pitää pyöräyttää senkin takia, että "ainoat lapset on aina jotenkin outoja". On totta, että minulla on kaiketi vielä sen 20 vuotta hedelmällistä aikaa jäljellä, ja mieli kerkeää muuttua vielä moneen kertaan, mutta entäpä jos tämä yksi ihanuus saakin riittää. Painiskelen paljon sen kanssa, olenko vain kamalan itsekäs ihminen, kun en toista lasta tahdo. Olenko tosiaan vain pinnallinen kamaluus? Syy siihen, etten toista lasta halua, on nimittäin se, etten kertakaikkiaan halua pilata kehoani enää yhtään lisää. En tahdo enää yhtään enempää raskausarpia (minne ne edes mahtuisivat?!), löysää nahkaa ja leikkausjälkiä. Tahdon kyetä tehdä tarpeeni normaalisti (tai edes yhtä hyvin kuin nyt) ja tahdon nauttia seksistä. Niinkuin joku muukin sanoi, kyllä, voisin haluta lisää lapsia, jos vain joku muu tekee ne puolestani. Rakastan äitinä oloa, enkä antaisi sitä ikinä pois, mutta olen yhä myös nainen. Uskon olevani monen mielestä itsekeskeinen ja naurettava, koska en ole valmis uhraamaan omaa hyvinvointiani ja kehoani lasten vuoksi, enkä siksi lähdekään yhden lapsen politiikkaani selittelemään muille kuin aivan lähimmilleni. Muut kuvitelkoot mitä tahtovat ja arvostelkoot jos tahtovat.

    VastaaPoista
  130. "ainoat lapset on aina jotenkin outoja" ... päivän naurut :DD Vois niille tungettelijoille tokasta et "ai sä taidat sit olla ainut lapsi." Mulla ja mun pikkusisaruksella on yli 10 vuotta ikäeroa (koska lapsia saadaan, ei tehdä!) ja kyllä, ollaan me aika outoja, tavallaan kumpikin ainoana lapsena kasvanut ilman lähes samanikäistä sisarusta.

    Itse olen lapseton juuri 24 vuotta täyttänyt opiskelija, asun avoliitossa, ja luojan kiitos ei kukaan lähipiirissä (vielä) kysele lapsista. Kai ne kaikki kauhistuis, jos kesken koulun rupeis lapsia tekemään, sehän se tulevaisuuden vasta romuttaakin... Mutta toiveissa on ainakin kaksi. Otetaan vastaan mitä annetaan sitten aikanaan. Suututtaa jo nyt lukea, mitä kaikkea ihmiset voivatkaan olla toisten lapsipuuhista mieltä, pelottaa ihan et mitä saattais suusta päästä raskauden hormonimyrskyjen keskellä :D Vattaantaputtelijat ainakin saa huutia.

    Mutta samaa mieltä muidenkin kanssa, kenelläkään ei pitäisi olla nokan koputtamista toisten lapsiasioihin. Ne on herkkiä ja henkilökohtaisia asioita ja niiden arvostelu voi satuttaa tosi pahasti.

    VastaaPoista
  131. Moi! Anna, sun tekstit on aina niin koskettavia ja sellasia mitä haluaa lukee. Tää teksti sai kyyneleet silmiin. Mulla ei oo tilanne ollenkaan sama ku sulla, oon sinkku, eikä oo lapsia vaikka haluankin niitä joskus. oon ehkä 1,5v sua vanhempi. ei tässä nyt oo päätä eikä häntää, mut tsemppiä ja älä kuuntele muita vaan tee niinku ite haluut tehhä :)

    VastaaPoista
  132. Täällä mietitään ihan samoja asioita. Itse olen 21 vuotias ja menossa ensi kesänä naimisiin. Ehkäisy jätetään heti häiden jälkeen pois ja lapsia halutaan ainakin 2 mahdollisimman pienellä ikäerolla. Mietityttää kuitenkin ihmisten suhtautuminen asiaan ja juurikin nämä huutelut joita on jo jonkin verran kuultu. Kaverini kanssa kirppiksellä käydessä katsoin hänen 1.5 vuotiasta hänen kokeillessaan vaatteita. Lapsi itki ihan vain huonoa päiväänsä ja vanhempi ohi kulkenut vanhempi rouva henkilö päätti olevansa oikeutettu puuttumaan tilanteeseen. Sain kuulla kommentteja kuinka noin pienen pitäisi olla päiväunilla ja kuinka pieni lapsi ei jaksa yhtä hyvin kuin aikuiset. Lapsi oli nukkunut päiväunet juuri ennen kotoa lähtöämme. Tämän jälkeen sain kuulla etten kai ymmärrä lapsen tarpeita koska olen niin nuori. Olisi kuulemma pitänyt vaan pitää jalat yhdessä. Minusta kun ei ole äidiksi.

    VastaaPoista
  133. Että pistää vihaksi, nainen ei näköjään voi tässä maailmassa tehdä mitään oikein. Tuomitaan ja kommentoidaan ja ihmetellään jos ei ole tiettyyn ikään mennessä tehnyt lapsia ollenkaan eikä niitä välttämättä haluakaan, ja sama juttu jos haluaa enemmän kuin kaksi tai kolme lasta. En voi ymmärtää, miten kukaan kokee olevansa oikeutettu kommentoimaan sitä, kuinka monta lasta joku haluaa ja saa, ja vielä vähemmän voin ymmärtää, että miten siihen voi sitten heittää päälle vielä jotain 'huono äiti' marmatusta ikään vedoten. Eiköhän se ole jokaisen aikuisen naisen ja pariskunnan asia, että kuinka monta lasta halutaan perheeseen. Itse olen viisilukuisen sisaruskatraan keskimmäinen, eikä äitini tietääkseni koskaan kokenut minkään sortin mölyä aiheesta, joten tekee pahaa, että joku tällaisesta kommentoisi. Itse en ajatellut hankkivani ollenkaan lapsia (olen nyt 26-vuotias) ja innolla odotan, että millaista paheksuntaa saan osakseni myöhemmin. Tsemiä teidän perheelle, mitä ikinä sitten tulevaisuudessa päätättekään tehdä. Tässä elämässä pitää tehdä just niin kun itsestä tuntuu ja olla välittämättä Rouva Joulumielistä.

    VastaaPoista
  134. Oli kyllä huikaiseva kirjoitus!Meillä mieheni kans on 3,2,1 vuotiaat lapset,vanhin oli 2,5 kun kuopuksemme syntyi..olen siis 24 vuotias itse..onhan sitä kauhisteltu ja samallaista kuittailtu ku sullekki,mut jotenki aattelee niistä ihmisistä että niillä ei vaa oo sisältöö omassa elämässä,tai et ne katuu omia päätöksiä sillon ku on ollu itellä pieniä, ja koittavat syytää sitä P*skaa oloa muihin sillätavoin..emmätiä!sekopäitä riittää jotka haluamalla haluaa muille pahan mielen..nokka vaa ylös ja ottaapi omaa aikaa jos siltä tuntuu, itse lähen Malagaan 6viikon päästä kavereiden kans YKSIN ja olen varmaan maan itsekkäin äiti,mutta koen saavani ottaa viikon vapaan tästä rulianssista ja miehelleni kun se oli ok, niin mikäs siinä..matkat varattiin!

    VastaaPoista
  135. Mutta kiitos vielä kirjoituksestasi, oot vahva naikkonen!koitetaan painaa tää hetken kestävä vaihe ku lapset on pieniä,nimim. Tiedän mitä sun arki on! :)

    VastaaPoista
  136. Ihana teksti Anna! Olen itse 19-vuotias ja haaveilen perheestä ja lapsista. Menimme kihloijin aika vasta ja haluamme mennä myös naimisiin ennen kuin hankimme lapsia. Mutta muiden reaktiot ja ajatukset pelottaa. Mitä ajatellaan nuoresta naisesta joka menee parikymppisenä naimisiin ja hankkii lapsia? Eihän se muille kuulu, mun elämä. Mutta mietityttää kuitenkin. Mutta nuorena ne lapset mielestäni kannattaa tehdä. Ei sillä että haluaisin ne lapset tässä ja nyt, mutta vuoden ehkä parin päästä. :)

    VastaaPoista
  137. Mahtava kirjoitus. Kiitos siitä!
    Itse olen lestadiolainen eli "aivoton,alistettu synnytyskone".
    Meillä on mieheni kanssa upea perhe: yhdeksän lasta,kolme miniää ja neljä lastenlasta. Raskaudet ovat olleet haastavia,mutta synnytykset onnekseni siedettävinä. Koen olevani todella onnekas.
    Sinun kohtaamat ihmiset tökeröine huomautuksinee ovat olleet täyttä arkea ja jokapäiväistä elämää yli 20 vuotta. Viimeiset 5 v ihmiset ovat hiljentyneet. Ajattelevat varmaan,että olen toivoton tapaus.
    Tokaisut ovat satuttaneet todella. Olen usein pohtinut,miksi he kokevat olevansa siihen oikeutettuja. Miksi minun täytyy sitä sietää. En kuitenkaan osaa antaa takasin enkä tahdo loukata toisia.
    Itse olin ainoa lapsi. Äitini yksinhuoltaja. Haaveilin pienestä saakka suurperheestä. Jo aikoja ennenkuin tiesin/ymmärsin mitään vakaumuksesta.
    Jo perheellisenä,äitini menettäneenä,,sain yhteyden isääni.
    Eniten minua on loukannut hänen kommenttinsa siitä,,että hän pitää perhekokoamme hulluutena. Mikä hän on mua neuvomaan?? Olisin ehkä toivonut hänen hyväksyntäänsä???
    Sanon kaikille,,että ellette tahdo neuvoja,asia on teidän oma,intiimi.
    Kätilöinä toki keskustelen enemmänkin,,mikäli perhe toivoo.
    Olkaamme,siskot,tukena ja apuna toisillemme olipa kyseessä lapseton tai lapsellinen nainen. Hän kysynee,mikäli tahtoo kuulla mielipiteeni.

    VastaaPoista
  138. Ihan hullua, miten jotkut kokevat oikeudekseen kommentoida toisten, etenkin vieraiden, ihmisten lapsilukua ja ehkäisyä. Aivan kun kaikkien perheiden pitäisi olla samalla kaavalla tehty: kaksi lasta, joista ensimmäinen saatu kolmenkympin tienoilla. Rohkea teksti, johon varmasti monet voivat samaistua.

    VastaaPoista
  139. Minuakin kytätään,mutta täysin päinvastaisesta syystä. Minulla on vain yksi lapsi,ja en ikimaailmassa tahdo lisää lapsia. Se ei tarkoita sitä ettenkö rakastaisi lastani (tai lapsia yleensä),tämä tuntuu vain ainoalta oikealta vaihtoehdolta itselleni ja perheelleni. Olen pyrkinyt tekemään asian selväksi ympärilläni oleville,mutta siitä huolimatta jatkuvasti vihjaillaan kuinka "vielä on aikaa" tai "kannattaa huomioida ajan kuluminen" tai kuinka "nyt olisi hyvä aika seuraavalle" ?! Todella,todella ahdistavaa! En ymmärrä miten ihmiset voivat ottaa toisen elämän ja siihen liittyvät ratkaisut noin omaksi asiakseen,kun ne eivät todellakaan kuulu muille! Käsittämätöntä. Helpommin sanottu kuin tehty,mutta nuo puheet täytyisi vain jättää omaan arvoonsa. Tuollaisia kommentoijia löytyy (ikävä kyllä) aina,tekipä asiat miten tahansa.

    VastaaPoista
  140. Mua harmittaa, suututtaa, raivostuttaa ja suuresti ihmetyttää. Minkä ihmeen takia jollain on oikeus kommentoida toisten lapsilukua? En ymmärrä! Oli syynä sitten mikä tahansa! Vaikka nyt uskonnollinen vakaumuskin!! Keltä se on pois jos joku ottaa kaikki lapset vastaan lahjoina. Ite ihaillen kuuntelen suuren perheen nuorten aikuisten (kavereideni) puheita sisaruksista ja heidän mahd. Lapsistaan. Kuinka mahtava tukiverkko heillä on!! <3 Olisi mahtava jos kunnnioittaisimme toinen toisiamme. Oli vakaumus mikä hyvänsä tai jos sitä ei ole ja silti haluaa lapsia enemmän kuin yhden tai kaksi. Itelleni 3 kuulostaa tosi vähältä :D vaikka itsellänikään ei oo kun vaan 4 sisarusta ;) oisin aina halunnu enemmän!! :) Se on rikkaus. Jonka varsinkin aikuisempana tulee huomaamaan. Tsemppiä sinulle. Älä hautaa lapsihaaveitaisi!! Älä anna periksi äläkä kuuntele muiden typeriä kommentteja! Elä omaa elämääsi!:) tsemppiä!!

    VastaaPoista
  141. Hei!
    Todella ajankohtainen kirjoitus. Itse olen alle 40 v. 10 lapsen äiti ja kohta saamme 11 lapsen. Olen itse saanut aika vähän kommentteja ulkopuolisilta. Varmasti paljon sanomatonta arvostelua. Lienekö johtuu siitä että tuo lapsiluku on jo ihan överi:-).
    Tsemppaan sua näillä omilla ajatuksillani: Ajattelen että olen onnellinen ja ylpeä perheestäni, tärkeinhän on että itse on onnellinen ja perhe voi hyvin. Aina löytyy arvostelijoita, oli tilanne mikä hyvänsä! Ei muuta kun katse ylös ja iloitse perheestäsi!

    VastaaPoista
  142. Kuvottavia kommentteja tutuilta ja tuntemattomilta! Saisivat nämä "täydelliset" yksilöt katsoa joskus peiliin-josko sieltä ei katsoisikaan se kaikentietävä maailmannapa.
    Surullista miten ihmiset kuvittelevat tänä päivänä olevansa muiden yläpuolella ja tietävänsä tuntemattomista kaiken tarpeellisen yhdellä vilkaisulla. Ja jos pyytää toinen apua, kuvittelisi voivan auttaa eikä päästä pätemään.

    Itseäni taas painostetaan (22v) hankkimaan vauva lähipiirissä, mutta itse päätän milloin on oikea aika. Ihmisiä on erilaisia. Ei se oikeuta toisten haukkumiseen ja tuomitsemiseen.

    VastaaPoista
  143. Sun visioima kuva meidän arjesta nelikymppisinä tuntuu niin lohdulliselta, haha! Ajatus siitä, että viisikymppisenä (ja neljäkymppisenäkin) voisin olla isoäiti, tuntuu ihan tavattoman ihanalta - saan toivottavasti elää pirteänä, jaksavana ja pystyvänä ruuhkavuosia uudestaan, olla avuksi ja nauttia. :)

    VastaaPoista
  144. Joo, tuo kaupassa kyttääminen on kyllä niin... Auta armias jos uhmiksella on huono hetki. :D

    VastaaPoista
  145. Runebergin kadun rouva oli tosiaan kyllä... Unohtumaton, ja valitettavasti vanhemmat ihmiset (tuntemattomatkin) kokevat oikeudekseen sanoa mitä tahansa, kenelle tahansa - ja jos reklamoi, on itse vain nuori, käytöstavaton tai huumorintajuton.

    VastaaPoista
  146. Mitä tulee neljänteen lapseen niin se todella tuntuu olevan ihmisten sietokyvyn yläpuolella ja länsimaissa ihan käytännönkin kannalta neljäs lapsi on jotenkin "outo" - autot on mitoitettu viidelle (oikeasti kyllä varmaan neljälle, jos miettii turvaistuinikää), asunnot, perhelomat, hotellit, tapahtumat yms. neljälle - kahdelle lapselle ja kahdelle aikuiselle. Huoh.

    VastaaPoista
  147. Rouva Joulumieli on kyllä tehnyt moneen muuhunkin näemmä vaikutuksen, niin törkeä ja asiaton hän oli!

    Mullekin kierukan asennus oli helppo kokemus, vaikka jännitinkin sitä aika lailla. Nyt viime päivät on menneet aika kovissa mahakivuissa, mutta muuten ihan ok.

    VastaaPoista
  148. Ah, niin tuttua tuo välien poikki pistäminen ja "kaikkien yhdessä odottama vauva" - sitten kun hän on syntynyt.

    Mitä tulee kahteen mieheen, niin mun ajatukseni lähinnä on, että so what? On jotenkin jännittävää, että ihmiset ovat yllättävän suopeita asioissa jotka eivät kosketa heidän omaa henkilökohtaista maailmaansa - liputetaan homoavioliittojen puolesta jne, mutta kun kyseessä on edes puolituttu joka eroaa, jolla on lapsia tai joka on raskaana, niin suvaitsevaisuus-varannot on jo käytetty ja kenellä tahansa on oikeus sanoa mitä tahansa. Itse ajattelen että me elämme vain kerran, ja että elämäänsä ei kannata jakaa ihmisen kanssa jonka kanssa homma ei toimi, tai toisaalta jäädä kykkimään yksikseen loppuiäksi. Onnea odotukseen!

    VastaaPoista
  149. Mäkin repesin kyllä täysin - ihana Helena, ja ihana Iina!

    VastaaPoista
  150. Tuo onkin varmasti haastava tilanne kun lapsiluku on ja ei ole yhteinen, ja eri suvuilla on varmasti erilaisia odotuksia. Pariskunta itse kuitenkin tietää, mikä on oikea lapsiluku, milloin on sisarusten aika - vai onko ollenkaan. Tsemppiä arkeen sinnekin!

    VastaaPoista
  151. Kyllä varmasti omien vanhempien lapsiluvulla on tekoa asian kanssa. Meillä lapsuudenkodissa oli kolme lasta ja isällä uusi perhe vielä toisaalla, joten kolme ei tunnu minusta paljolta. Oma äitini tosin teki kolme lasta kymmenen vuoden aikavälillä, ja koska minua pari vuotta nuorempaan veljeeni suhde on aina ollut kaikista sisaruksista läheisin, halusin omillekin lapsilleni pienen ikäeron, jolloin lapsuus ja elämä tulee jaettua ihan eri tavalla. :)

    PS. Muistan muuten miettineeni toisen lapsen odotusaikana, etten IKINÄ tule pärjäämään kahden kanssa kun yhdenkin kanssa oli kädet täynnä, mutta yllätyksekseni työn määrä ei ainakaan tuntunut tuplaantuvan, vaan kun arki jossain vaiheessa alkoi rullata, tuntui se luonnollisimmalta ikinä. Sama kolmannen synnyttyä. :)

    VastaaPoista
  152. Voi kiitos, Sintti! Meillä tosiaan on kolme pientä, mutta täytyy sanoa, että kolmas on todella mennyt tässä sivussa, suurempi ja dramaattisempi mullistus arkeen oli toisen lapsen syntymä josta siitäkin selvisi kun arki löysi uransa. Meillä tätä nimenomaista vauva-aikaa on varmasti helpottanut sekin, että kakkonen oli kuitenkin melkein kaksivuotias kun Allu syntyi, ja siis söi itse, käveli, puhui jne. Toista se oli kun aloin odottamaan toista lastani esikoisen vielä kontatessa, heh. :D

    VastaaPoista
  153. Onnea odotukseen! :) Tiedänhän toki, että kierukan saa pois. Se on ehkä enemmänkin sellainen henkinen kahle, konkreettinen osoitus siitä ettei nyt haaveilla edes hypoteettisesta raskaudesta. Luopumista, luopumista.

    VastaaPoista
  154. Niinpä, jopa NAAPUREILLA on omasta mielestään oikeus ottaa kantaa tällaisen asiaan!

    Meillä kolmas lapsi ei ollut mitenkään itsestään selvä toive. Minulla oli jo toisen lapsen synnyttyä sellainen tunne, että tästä paletista puuttuu vielä yksi, mutta koska mieheni oli tiukasti kolmatta lasta vastaan, myin esimerkiksi kaikki vauvakamppeet kirppiksellä ja koetin vain elää asian kanssa. Kaipuu ja vauvakuume oli ihan hirveää, kun halusi jotain sellaista, mitä ajatteli ettei voisi (tai "voisi") saada. Jossain vaiheessa mieskin huomasi kaipaavansa vielä yhtä ja yhteinen toive heitettiin ilmoille:)

    VastaaPoista
  155. Anna hyvä.
    Olet oikeassa, mikään ei koskaan kelpaa. Itse olen 10 vuotta sinua vanhempi ja olemme mieheni kanssa vapaaehtoisesti lapsettomia. Olen saanut kuulla kaikki mahdolliset kommentit, kysymykset ja loukkaukset asiaan liittyen. Olen kaikille kertonut (aluksi ystävälliseen, myöhemmin todella tiukkaan sävyyn), ettei lapsia tule.
    Ikinä. Viiden vuoden yhdessäolon jälkeen ollessani 30-vuotias kyselyt loppuivat. Viesti taisi mennä perille, mutta olen saanut kuulla olevani kaikkea sankarittaresta huonoon ihmiseen, jonka kanssa ei voi olla tekemisissä. Kaikkia ei voi koskaan miellyttää. Ei koskaan.
    Mitä riehuvaan rouvaan tule, epäilen hänellä olevan mielenterveysongelmia....
    On kyllä mielenkiintoista, miten kukaan ei koskaan kommentoi kenenkään parisuhdetta tai ammattitaitoa, mutta vanhemmuus on yleistä riistaa.

    VastaaPoista
  156. Hei!
    Näin 38-vuotiaana kahden alle 5v. äitinä, tulee aina välillä mieleen, että nuorempana olisi voinut jaksaa paremmin :)
    Tsemppiä!!

    VastaaPoista
  157. Piti jo aiemmin kommentoida tätä sun postausta, mutta jäänyt.

    Onhan noita tökeröjä, tylyjä, ajattelemattomia ja loukkaavia kommentteja tullut kuluneen 5,5 vuoden aikana vaikka kuinka. Mutta tuo alkaa kyllä olla jo tosi tökeröä, mitä olet saanut kuulla. :(

    (Toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. Tsemppiä!)

    VastaaPoista
  158. Olipa pysäyttävä teksti.
    Minä olen 24 vuotta, mutta sinkku - en omasta tahdostani. Haaveilen miehestä ja lapsista, enkä sano, että tämä (todella hyvä!)blogiteksti romuttaisi ne ajatukset. Mutta kyllä se rankasti herätti ajattelemaan, että vaikka itse onnistuisikin oikeasti nauttimaan lapsista (myös, jos niitä on monta ja tiheään syntyneitä), niin ihmiset ympärilläsi eivät ehkä anna sinulle sitä mahdollisuutta onneen. Tuntuu todella pelottavalta ja inhottavalta ajatukselta. Mikä ihmisiä vaivaa? Miten kukaan voi katsoa oikeudekseen puuttua toisen, täysin tuntemattoman ihmisen, elämään noin ilkeästi? Todella pelottavaa.

    VastaaPoista
  159. Tuon ensimmäisen kommentoijan lause: " tuntuu ettei tässä valtakunnassa voi tehdä omia täysin hyviä ja normaaleja ratkaisujaan ilman että joku pyörittelee päätänsä, vetää herneen aivoihin saakka, keksii heti miten päteä tai antaa neuvoja paremmasta." osuu niin oikeaan!
    Ihan sama mitä teet, aina on jollain palkokasvia onteloissa.

    Ite olen 30+ ihminen, joka ei aio ikinä hankkia lapsia. Ikinä! Nuorempana halusin vielä ehkä yhden lapsen, mutta nyt ajan kuluessa vapaaehtoisen lapsettomuuden valinta on käynyt hyvin selväksi. En kuitenkaan vihaa lapsia, enkä kiellä ketään saamasta lapsia. En kuitenkaan halua itse tuottaa itsestäni yhtään jälkikasvua. Adoptiolle olen avoin, mutta siinäkin pitää parisuhteen olla niin vakaalla pohjalla, että kestää prosessin aiheuttaman höykytyksen.
    Lapsettomuuden valinta aiheuttaa ihan yhtä paljon polemiikkia kuin lasten saaminenkin. Ihmiset pitävät oikeutettuna antaa minulle neuvoja siitä miten tulen vanhana katumaan valintaani tai etten voi mitenkään tietää mitä menetän. Myös naiseuteni kyseenalaistetaan ja suoraan päin näköä on väitetty etten voi olla onnellinen ilman lapsia. Sanoisin että ihan yhtä paskaa mitä se mummojen ja muiden kommentointikin on.

    Myös se, etten voi mitenkään ymmärtää lapsia tai tietää lapsista mitään ilman äitiyttä. En saisi osallistua kasvatuksellisiin keskusteluihin, koska en kasvata itse ketään. Enkä näin ollen voi ymmärtää kasvatuksen dilemmoja.

    Väitän kuitenkin olevani lasten kanssa parhaimmillani. Pidän suuresti (muiden) lapsista, jopa tuntemattomista. Mielestäni lapsia pitäisi kunnioittaa yhdeiskunnassa enemmän ja ehdottomasti lapsille pitää hymyillä. Erityisesti vieraille lapsille! Hymyilenkin. Vaikka olisi huonokin päivä! Koen myös että lapset itse ymmärtävät tämän, mutta vanhemat eivät. Saan usein pahoja katseita hymyillessäni lapsille. Muutaman kanssa on tullut jopa irvisteltyä ja sehän se vasta kamalaa oli. Kunnes sanoin että minä sen naamanvääntelyn aloitin, koska toisella oli niin kaunis irvistys.

    Onnekseni olen kuitenkin sanavalmis ihminen, enkä suostu arvotettavaksi lapsien tai niiden puutteen vuoksi. Pahimmille moukkaturville olen antanut samalla mitalla takaisin niistä lapsista. Halpamaista, mutta usein siinä tilanteessa on oltu jo siinä tilanteessa että ne pahimmat "et ole mikään oikea nainen ilman lapsia"-kommentit on jo kuultu, eikä vastapuoli ole suostunut kuuntelemaan. Tiedänhän minä, että monikin näistä alatyylin kommentoijista on minulle kateellinen mutta eivät voi myöntää sitä itselleen. Kyllä minulle saa olla kateellinen, mutta onko siitä mitään hyötyä?

    Tämä on hyvä kirjoitus!

    VastaaPoista
  160. Ole ylpeä itsestäsi ja lapsistasi... Tuommoiset ihmiset ketkä kommentoi negatiivisesti, on muutenkin melko onnettomia ja ilkeitä toiselle, ei kannata kuunnella.. Kuuntele vain ihmisiä joilla on sydän paikallaan :) Olen lukenut sun blogia 1.lapsestasi saakka, sain samaan aikaan oman tyttöni. On ihana kun nyt lapsillasi on sisarukset, olet tehnyt ison työn, nyt voit hyvällä omalla tunnolla vähän palkita ja hemmotella itseäsi! :) Se on aina tärkeätä.

    VastaaPoista
  161. Huhhuh. Aika paksua tekstiä tullut. Itse sain esikoiseni (ja ainokaisemme) alta 21-vuotiaana, hän on nyt neljä. En ole koskaan kuullut kenenkään sanovan iästäni tai äitiydestäni mitään. Luulen, että kukaan ei edes vähän ihmetellyt silloin kuin saivat minun tietää olevan raskaana. Toisaalta taas ikä ei ole niin usein tapetilla ja en ole mitenkään erityisen nuoren näköinen äidiksi. Toisinaan miehen puolen kaverit muistavat että olen heitä sen 7-11 vuotta nuorempi ja sitten naurahtavat hyväntahtoisesti, että jumaliste, toihan on meistä nuorin ja sillä on isoin lapsi ;) Yksilapsisuudesta en ole myöskään niin kuullut, tosin toisen perään on kovasti kyselty. Olen suoraan sanonut, että enpäs jaksa nyt tähän syssyyn :)

    VastaaPoista
  162. Ihan käsittämätöntä. Miten ihmiset voivat aina paheksua ja moittia toisen lapsilukua ja varsinkin usein moittijat ovat lapsellisia itsekin, joten luulisi tietävän miltä tuntuu. Itse sain oman lapseni vasta 27-vuotiaana. "Vasta" siinä mielessä, että sain jo kuulla varsinkin sukulaisilta kommentteja, siitä ettei lasta vielä ollut. Kaikki kun ei saa lapsia sormia näpsäyttämällä, niin kommentit satuttivat. Kun sitten sain lapseni, alkoi heti kommentit toisesta. Sitä toista nyt vaan ei meille tule, vaikka joskus ennen lapsia haaveilinkin kolmesta. Ihmisille ei tunnu riittävän se, että lapsia on vain yksi. Ja näköjään kirjoituksestasi päätellen ei kolmekaan ole hyvä. Se millainen äiti/ihminen on, ei ole kiinni iästä tai lapsimäärästä. Toisille sopii kolme toisille ei yhtään. Toiset saavat tai ovat valmiimpia äideiksi aikaisemmin kuin toiset.

    VastaaPoista