Social Media Icons

sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Tällä viikolla 4/52

i1 i2i3

Hämmentyneenä selasin yhtenä tiheän imun kauden piiiiitkänä tuntina Instagram-tiliäni. Miten monenlaisia hetkiä sinne on päivittynytkään! Nopeasti puhelimella räpsäistyihin, suttuisiin kuviin liittyy monesti enemmän muistoja ja sattumuksia kuin varsinaisiin järjestelmäkameralla otettuihin kuviin. Instagram lienee arkisin ja jollain tapaa kai henkilökohtaisin kanava jakaa kuulumisia ja sattumuksia, sillä suttuisiin tai rakeisiin kuviin ei liity sosiaalisia paineita, kävijämäärien seurantaa ja yhden julkaisun tekemiseen menee minuutti jos sitäkään. Uutiskynnyksen ylittäviä tapahtumia, ostoksia ja ihmisiä. Hashtagien sijaan olisi toisinaan jaettavana tarina, kuin puhkeamista odottava kupla, tunne tai hetki, jonka kuvaaminen ja jakaminen tekee siitä huomionarvoisen. Muistamisen arvoisen. Se voi olla ystävän parkkipaikalla otettu helpottunut ja onnellinen selfie hetkeä ennen lähtöä, kun on parisuhderiidan päätteeksi saanut purkaa sydäntään ja tuulettaa päätään, kuva toiveikkaasta hetkestä (ja lenkkareista) ensimmäisten synnytyssupistuksien alkaessa, lapsen rakentama ihana junarata tai mitä ihanin rakkauden osoitus puolisolta - valmiiksi tehty ja lautaselle aseteltu ruoka-annos.

Koska niitä arkisia ja muistamisen arvoisia hetkiä, joita kuitenkin tallentuu useita viikossa, tulee kirjattua ylös muutoin niin harvoin, ajattelin näin vuoden alussa alkaa purkamaan viikon varrella otettuja kuvia ja juttuja lyhyiksi kertomuksiksi arjestamme. (Viis siitä, että tämä on vuoden neljäs viikko!) Kaipa ne Insta Week-nimisinäkin tunnetaan.

Tällä viikolla on ketuttanut vesirokko, johon pojat sairastuivat heti kun esikoisen rakkulat alkoivat umpeutua. Meillä on ollut varsin kevyt versio tuosta kurjasta taudista, eikä ketään ole ylenpalttisesti kutittanut tai kihelmöinyt, mutta meidän fanittamamme perhekerhot ovat olleet pannassa ja aikuiskontaktit vähissä. Sisällä vietetyt päivät näkyvät jo aamupäivällä koittavana kaaoksena kodin jokaisessa huoneessa, rajojen koettelemisena ja turhautumisena. "Äiti, tänne tapahtui vettä" hymyilytti vaikka muovilaatikossa lilluivatkin puiset junaratapalikat ja lastenhuoneen "vesilätäkkö" paljastui kuitenkin joksikin muuksi kuin vedeksi.

Neljätuntisia öitä, harmaita aamuja, sohvalla pesittyjä päiviä. Olemme koonneet samat palapelit ja lukeneet samat kirjat niin monta kertaa, että kaksin esikoisen kanssa Prismaan tehty kauppareissu tuntui suoranaiselta elämysmatkalta! Uutta puhtia antoivat myös kuntosalitreenit, hiljaiset ja hikiset hetken yksin, vailla vastuuta mistään tai kenestäkään. Niiden lisäksi ilahduttavaa ovat olleet kaupunkikelpoiset mutta supermukavat nahkasaappaat, neljässä viikossa elopainosta tippuneet viisi kiloa ja se että Allu pyörii kuin hyrrä pitkin olohuoneen lattiaa, juttelee ja nauraa. Niin, ja tietysti tuorepuuroaamiaiset ja kirppispöytä Hakiksessa, josta on mennyt tosi kivasti tavaraa uusiin koteihin.

Seuraa meitä Bloglovinissa FacebookissaInstagramissa (@lapsellistablogi) tai Blogilistalla (Huom! Blogilistan osoite on muuttunut!).

6 kommenttia:

  1. Tosi nätti toi sun sininen mekko+huivi+sukkikset+bootsit -yhdistelmä! *_*

    VastaaPoista
  2. Kiva postaus!:) voisitko joskus tehdä postausta teidän kodista, itse olen ainakin sen verran uusi lukija, etten sellaseen ole vielä tässä blogissa törmännyt:) olisi kiva nähdä minkä tyylisessä asunnossa asutte!

    VastaaPoista
  3. Voi kiitos! Ja heh, sotkuisessa. :D No ei vaan, hyvä idea! Nyt meillä onkin kotona päivitetty ilmettä vähän joka huoneessa joten jokin yleiskatsaus voisikin olla kiva. :)

    VastaaPoista
  4. Oi, voi kiitos! Mekko on Meandin kietaisumekko koska imetys jättää vähän heikosti valinnanvaraa ei-imetysmekkojen kavalkadiin, saappaat sain yllärinä Crocsilta kun heillä oli varaston tyhjennys. Aika uskottavaa mammatyyliä siis, hahah! :)

    VastaaPoista
  5. Kerrankin on pakko kommentoida. Olen ihan koukussa blogiisi, tapasi kirjoittaa on hyvä ja selkeä. Et kaunistele turhia vaan kurjatkin jutut kuuluvat elämään. Viimeisimmän raskausajan elin voimakkaasti mukanasi, itsellänikin on lokakuinen poikavauva :) Aikamoinen supernainen olet kyllä ja terkkuja myös miehellesi, ainakin minulle välittyy kuva että hän on täysillä mukana perheen pyörittämisessä, se ei ole mikään itsestäänselvyys.

    Loppuun vielä kiitokset tuorepuurovinkistä! Jäin koukkuun ensimmäisellä maistamisella. Vaikka minulla onkin vain yksi lapsi, niin kummallisen kiireisiksi on aamut muuttuneet.. Tuorepuuro siis kunniaan!!

    VastaaPoista
  6. Tuorepuurosta tuli mieheen chiansiemenet, ja tänään aiemmin kokemani valaistuminen = nehän voi turvottaa vaikka appelsiinimehussa ni saa makua jo valmiiks! *mind blown*

    VastaaPoista