Social Media Icons

tiistai 27. tammikuuta 2015

Se pullukka kukkatrikoissaan kuntosalilla

7 kommenttia , , , , Share It:
IMG_9910

Tammikuisena iltapäivänä jonotin kuntokeskuksen respaan niin monien muiden tavoin. Yritin kuikuilla tiskille kuin tarkistaakseni, onko meneillään jokin megatarjous, jonka vuoksi kuntosalille on väestöryntäys jäsenyyssopimuksia solmimaan, mutta hetkeä myöhemmin minulle valkeni, että muutama muukin oli vetänyt konvehti-kinkku-överit jouluna ja käynyt uudenvuodenaattona puntarilla. Minun turpeaan ja raskaaseen olotilaani oli kinkkua enemmän syynä edellisen vuoden raskaus lohtusuklaineen, vähäiset yöunet ja liikkumattomuus. Kuitenkin raskauskiloja enemmän minua liikkumaan on ajanut toive paremmasta ja kirkkaammasta olosta, hyvästä kunnosta. Koska sitä jos jotain kaipaan.

Oikeastaan lukijani vinkistä bongasinkin edullisen ja hyvän kuntosalin alle viiden kilometrin päästä kotoa, ja liittymisen jälkeen sainkin kuulla, että kaksi vanhaa ala-astekaveriani käy samalla salilla! Ainakin tähän astisella kokemuksella voin suositella Fitness 24/7-kuntosaliketjua, jonka kahdenkympin hintainen kuukausijäsenyys ei velvoita vuoden sopimuksiin ja jonka avainkortin turvin treenaamaan pääsee milloin vain - vaikka keskellä yötä. Minua lähinnä oleva sali oli hillittömän kokoinen, siisti ja monipuolinen. Ryhmäliikuntatarjontaa ei ole, mutta olenkin näin rapakuntoisena ja ruuhkavuosissa elävänä tykännyt jumpata kotona (no totuuden nimissä: aika laiskasti, mutta silti enemmän kuin sikahintaisen liikuntakeskuksen jäsenaikoina ennen lapsia).

IMG_9767 IMG_8831

Olen ottanut tavoitteekseni kerätä kokoon yli 10 000 askelta aktiivisuusrannekkeellani mitattuna ainakin kolme kertaa viikossa (tiedän, että aktiiviliikkuja veljeni nauraa nyt vedet silmissä koska hänellä askeleita kertyy jopa 50 000 päivässä!), ja käydä ainakin pari kertaa viikossa kuntosalilla tai tehdä treeni kotona. Toistaiseksi olen pysynyt tavoitteessani hyvin, vaikka välillä onkin oikeasti keljuttanut lähteä kuntosalille kun muut käyvät nukkumaan. Olo on superfood-kokeilun, tuorepuuroaamiaisten ja liikunnan vuoksi jo nyt aika hieno - painoakin on pudonnut viisi kiloa! Miehen flunssan (miesflunssan), silmätulehdusten ja korvatulehdusten jälkeen lapsiin iski vesirokko, mutta tuntuu, että pienten ruokavalioon ja liikuntatottumuksiin tehtyjen parannuksien myötä olen jaksanut paremmin niin kukkua yökausia yskivien ja oksentavien lasten kanssa kuin lääkitä miesflunssaakin.

IMG_9903

Niin, ja ne otsikon kukkatrikoot! Ostin kreisit kasarihenkiset kukkatrikoot liikunnallisempien päivien iloksi. Intersportista löytyneet neonväriset jumppahousut tuovat karsealla tavalla mieleen lapsuuden perhealbumin ja Jane Fondan, mutta sopivat kaltaiselleni noloista kivikautisista balladeista ja Ressu Redfordista tykkäävälle sunnuntaipyllerölle mitä parhaiten. Ne eivät imartele minua ollenkaan, mutta tuntuivat silti päällä kolmetoista kertaa kivemmilta kuin perusmustat tai harmaat jumppatrikoot - niin pirteät ja räikeät ne ovat! Kun arkivaatteet ovat pitkälti tuttua ja turvallista musta-harmaa-valkoinen-linjaa, on kivaa laittaa päälleen jotain aivan erilaista. Ja koska jalkani on kolmen raskauden ja painonnousujen myötä levinnyt, tohdin ostaa puristavien ja rumien lenkkarien sijaan ihan oikeat Niken salikengät, alesta tosin.

IMG_9931

Vaan eipä juoksumatolla tai crosstrainerilla pelasta ärhäkän väriset trikoot tai kivat kengät - kyllä ne ovat pitkiä ja raskaita minuutteja. Ensimmäisellä kerralla, kymmenen minuutin crosstrainer-lämmittelyllä olin varma että kuolisin. Tai ainakin lyyhistyisin kasaan ja vajoaisin lattian läpi. Ensimmäisten kertojen jälkeen olo ei ollut kummoinen treenin jälkeen, eikä seuravaana (tai sitä seuraavana) päivänä päässyt lattialta ylös ponnistelematta tai puuskuttamatta. Koko alavartalo tuntui kireältä kuin viulunkieli, mutta olo oli silti kevyempi ja ryhdikkäämpi. Löysin vanhan, minulle tehdyn kuntosaliohjelman hiljan ja ensimmäistä kertaa koskaan ihan oikeasti innostuin kuntosalitreenistä. Ennen kävin lukemassa lehtiä ja katselin samalla telkkaria, chattailin facebookissa ja juttelin kaverin kanssa. Nyt tuntuu taivaalliselta saada keskittyä ihan aidosti ja oikeasti siihen mitä tekee, haastaa itsensä ja ennen kaikkea: olla ihan hiljaa. Minun ei tarvitse puhua kenellekään, katsoa ketään, viihdyttää ketään. Kun läpättää kaikki päivät vaihtelevalle kuulijakunnalle, tuntuu suorastaan vapauttavalta toisinaan vaan pitää leipäläpensä kiinni ja keskittyä sataprosenttisesti siihen mitä tekee. Personal trainerin kolme vuotta sitten tekemä ohjelma on sopivan rankka, jolloin tulee päästeltyä pahimpia höyryjä ulos terveellä tavalla. En olisi ikinä uskonut sanovani näin, mutta voi vitsit mä tykkään käydä salilla. Vaikka hillittömän kokoisesta peilistä katsoo hikoileva, meikitön ja raskauskiloja kantava kukkatrikoinen puuskuttaja, niin tunnen voivani hyvin. Tai paremmin.

Onko linjoilla muita tammikuussa sisällään visusti piilotelleen urheiluhullun löytäneitä mimmejä? Entä kuntosalitreeniä synnytyksen jälkeen tehneitä? Itsehän olen vältellyt vatsalihaslaitteita (eikä sellaisia ole saliohjelmaani merkittykään) koska tunnen vielä raon vatsalihaksieni välissä, mutta käsiä, jalkoja ja selkää olen uskaltanut tehdä.

 Seuraa meitä Bloglovinissa FacebookissaInstagramissa (@lapsellistablogi) tai Blogilistalla.

7 kommenttia:

  1. Hihii, varmaan hiukan liioittelet fiilistä salilla? No joo, ainahan se tauon jälkeen tuntuu rankalta.
    Mulle kävi niin että pelotti aivan hulluna mennä 9kk tauon jälkeen takaisin, mutta pärjäsinkin huomattavasti paremmin kuin etukäteen pelkäsin. Paitsi ne vatsalihakset, niitähän ei kertakaikkisesti ole.

    VastaaPoista
  2. Ei, kyllä se oli ihan kauheaa. Ensimmäinen kerta crosstrainerilla, öö, kolmen vuoden tauon jälkeen. :D Mun kohdallani ei varmastikaan helpota rasitusastma, mutta sisulla ja silmissä säkenöiden vedin pakollisen vartin ettei olisi hävettänyt... Onneksi kunto nousee nopeasti ja paikat tulee kipeäksi vain jos on pidempi tauko, siis sitten kun homma lähtee käyntiin. Itse yllätyin siitä, miten hyvin jaloissa oli voimaa ja kestävyyttä, mutta ranka ei kiertynyt kyllä mihinkään ja ylävartalo oli aika heikossa hapessa. Kaipa se tästä:)

    VastaaPoista
  3. Olen käynyt yhden kerran salilla synnytyksen jälkeen, ennen jälkitarkastusta. Oli todella surkuhupaisaa, miten pienillä painoilla olin jo loppu :D Jälkitarkastuksessa neuvottiin ensin treenaamaan nuo lantionpohjalihakset kuntoon ja sitten korsettia. Tosin ymmärtääkseni syviä vatsoja voi treenata? Itse olen menossa Personal trainerin juttusille ensi viikolla ja odotan innolla että saa löllöt kyytiä :) ihanat jumppatrikoot <3

    VastaaPoista
  4. Muista ekat kerrat kuopuksen syntymän jälkeen salilla kun juoksummatolla kroppa ei kertakaikkiaa tuntunut omalta ja askel oli kovin raskas (ennen lapsia juoksu oli lempilajini). Sitten selkä kipeytyi ja polvi, pikkuhiljaa kunto on noussut ja nyt, kuopuksen ollessa 3,5v. kulkee juoksuaskel taas entiseen tapaan. Pitkään siinä meni, toki olisi ehkä voinut mennä nopeamminkin jos olisin treenannut ahkerammin mutta aina se ei onnistu...tsemppiä sulle treeneihin!

    VastaaPoista
  5. En ole käynyt kuntosalilla sitten yläasteaikojen, ja muutenkin olen ollut laiska liikkuja aina. Välillä koin laihdutus- ja liikuntakärpäsen puraisun, ja tein iiiison elämäntapamuutoksen, kävin vesijumpassa, lenkkeilin, kahvakuulailin... Ja sitten sain lapsen! :D oikein kunnon tissi-iitan. Kyllähän sitä vaunulenkeillä käytiin, mutta muuten jäi kyllä liikkumiset melko vähälle. Kunnes nyt, kun tuo takiainen on jo yli vuoden, ja painelee iskän kanssa reippaana menemään. Sain omalta äidiltäni lainaksi nuo kouluaikojen yli-inhokit: sukset! Vähänkö onkin mahtavaa hiihtää, kun sen saa tehdä vapaaehtoisesti! :D Kunnan latu kulkee ihan läheltä, eli tilaisuuden tullen vaan suksimaan, yläselän imetyskyttyräkin tuntuu viimein hellittävän sivakoidessa.

    VastaaPoista
  6. Olipa taas inspiroiva ja hauska postaus! Oon ite ehkä niin kaukana sun elämäntilanteesta kun voi olla mut rakastan tätä blogia, sulla on sana ihan oikeesti hallussa, todella virkistävää varsinkin kun tässä maassa hämmentävän moni ns. isonkin blogin kirjoittaja on hädin tuskin lukutaitoinen. Keep up the good work!

    VastaaPoista
  7. juuh olen lukenut jonkun aikaa blogiasi ,i love it ,tätä samaa arkea tosin ikäeroa ekan ja tokan välillä 6vuotta ,nuorin reilut 1v ja juuh tämä antaa tsemppiä munkin lähtee salille,oon katellut kaikki paikalliset salit ja tarjoukset ,oikeesti kuka haluaa maksaa noin 70eur kuussa ,vaikka kuinka ois infapunasaunaa tms.onneksi löytyy sali jossa täällä 18eur kk. ja kaiken lisäksi pidä peukkuja saan tsemppikaverin mukaan .Jatka samalla linjalla sun blogia on mukava lukea :)

    VastaaPoista