Social Media Icons

perjantai 2. tammikuuta 2015

Nyt tikkiin, mamma!

27 kommenttia , , Share It:
tu1

En millään voinut vastustaa mautonta Kauniit ja rohkeat-otsikointia, sillä puuttuuhan elämästäni kaikki mahdolliset boltsi-elementit: intohimoinen seksi, tajunnanräjäyttävä ja kuukausia vellova draama, huippumuoti, ja vähän surullista kyllä, upea bikinikroppa jonka turvin uskaltaisin viuhua lemmenpesässämme silkkiunelmassa.

Sain hieman ennen joulua ennakkojoululahjaksi mieheltäni Polar Loop-aktiivisuusrannekkeen. Käyttöönottovaiheessa valittavani oli kolme aktiivisuustasoa, ja reteästi ajattelin pojottavani ensimmäisen tason, istumatyöläisen aktiivisuutta vastaavan asteen, mennen tullen täyteen. Olenhan tosi aktiivinen! Juoksen kurittomien taaperoiden perässä, valvon yökaudet vauvan kanssa, hoidan perheen ruokaostokset ja 90% kotitöistäkin!

Ensimmäisten päivien (viikkojen) jälkeen karu totuus kävi ilmi konkreettisin luvuin: en ole saavuttanut yhtenäkään päivänä terveyttä ja hyvinvointia edistävää aktiivisuustasoa. Nukun keskimäärin viisi tuntia yössä, istun kahdeksan tuntia päivässä ja olen erittäin aktiivinen (vastaa juoksulenkkiä, kovalla sykkeellä heitettyä aerobic-tuntia jne) joitakin minuutteja päivässä. Mitä ihmettä?

Kun aloin oikein ajatella asiaa, tajusin, että oikeasti olen aika epäaktiivinen. Käyn kyllä kauppakeskuksessa muutaman kilometrin päässä - autolla. Imetän, leikin lasten kanssa, luen kirjoja ja pidän pikaisia kahvitaukoja, mutta aina istuen. Käymme lasten kanssa ulkona, jossa istun penkillä. Aina kun voin, istun. Kun pesen lasten hampaita, kun puen heitä, kun odotan bussia... Vaikka päivän aikana mukamas tapahtuu tosi paljon, olen minä paikoillani. Ja niillä sijoillaan ovat myös raskauskilot, joista aiemmin lupasin olla ottamatta paineita.

Koska olen sulattanut kahdella aikaisemmalla kerralla raskauskilot lähinnä imettämällä ja ahtamalla maitosuklaata joka päivä, en arvannut, että puntarin tiukasti liian kaukana lähtöpainosta pysyvät lukemat voisivat tuntua näin hajottavilta. Tuntuu, että minä olen huoneessa aina se, jolla on hyllyvä vatsa, tukka nutturalla, sääret sheivaamatta (vaan kuka niitä housujen alta näkeekään) ja kolme kiloa painavat silmäpussit.  Koko olemukseni on turvonnut ja väsynyt, ja vaikka kaikki muu onkin kohdallaan, tuntuu että peilistä katsoo aina vain pullea paskapää. Vanhat farkut eivät mahdu jalkaan ja äitiyshousuissa kulkeminen on nöyryyttävää. Oli helppo sanoa heti synnytyksen ja jättimahan jälkeen, että näin on hyvä, mutta kun viikkoja kuluu ja vaa'an lukemat eivät muutu, niin kyllä vetää se hiljaiseksi.

Paitsi peilikuva, myös fyysinen olo on paha. Vetämätön, tukkoinen, saamaton, kankea. Iho on harmaa, finninen ja tukossa. Kahdeksansadan metrin matka lähikauppaan tuntuu ylämäen, sisarusrattaiden ja pakkasen kanssa urheilusuoritukselta, selkä on jumissa ja jokapäiväiset päänsärkykohtaukset ovat tehneet comebackin (siitä tosin tohdin syyttää minipillereitä, jotka eivät vain tunnu sopivan minulle). Aamuisin olo on valvotun yön jälkeen raadollinen ja illalla kun lapset on saatu nukkumaan, alkaa imetysmaraton vauvan kanssa, joka päättyy vasta puoli yhdeltä yöllä, joten esimerkiksi ryhmäliikuntatunnin ja kuntokeskukseen matkaamisen mahduttaminen aikatauluun näyttää nihkeältä. Ja kuitenkin minusta tuntuu siltä, että tarvitsisin oikeasti aikaa tuulettaa omaa päätäni ja saada neljän vuoden aikana kolme raskautta nähnyttä kehoraasuani vähän liikkeelle.

Olen punninnut erilaisia vaihtoehtoja liikkua ja asettanut itselleni tavoitteita. Raskauskilojen tippuminen olisi selkeästi bonusta, muttei varsinainen päämäärä. Tavoitteenani olisi oikeasti vain voida ja jaksaa paremmin, tuntea olo hyväksi ja kevyeksi. Ainoat asiat, joita kaipaan ajasta ennen lapsia ovat flunssapäivät jolloin saattoi oikeasti sairastaa rauhassa Bridget Jonesin ja jäätelöpurkin kanssa, sekä säännöllisestä ja hyvästä liikuntarutiinista kantava hyvä olo, kirkas fiilis arjessa. Yksi suurimmista ja salaisimmista haaveista jo vuosia on ollut, että pystyisin käymään juoksulenkillä. Ja kun puhun pystymisestä, en tarkoita ettenkö voisi raivata päivistäni moiselle tilaa, vaan että bussipysäkille juokseminen tuntuu koituvan kuolemaksi. Intervallitreeniyrityksissäni matka katulampulta toiselle tuntuu pitkältä kuin nälkävuosi, jalat ovat rakoilla ja reidet maitohapoilla. Koska olen kuitenkin vielä vasta palautumassa synnytyksestä ja raskaudesta, ajattelin aloittaa kevyesti, lähinnä kehoa ja mieltä huoltaen. Mutta ehkä kesällä...

Käytännössä liikunnan suhteen vaihtoehtoina olisi joko ohjaajan vetämät ryhmäliikuntatunnit tai sitten kotona harjoitteleminen. Live-tunneissa kohdallani on ongelma, ettei edes koko kaudelta maksettu suolainen hinta toimi järin suurena motivaattorina enkä halua sitoutua kuntosalijäsenyyteen esimerkiksi vuodeksi, koska olemme koko kesän taas menossa. Toinen ongelma on, että mies on kahdesta kolmeen arki-iltaan viikossa poissa, joka blokkaa melko tehokkaasti illan liikuntamahdollisuudet kun ryhmäliikuntatunnin päälle laskee matkat keskustaan ja takaisin. Varsinaista ulkoilua tulee harrastettua paljon lasten kanssa, ja juuri nyt budjetti ei repeä kevyisiin mutta lämpimiin kävely-tai juoksukenkiin, ja ihan rehellinen ollakseni: en ole koskaan onnistunut löytämään itselleni sitä täydellistä paria, joka ei puristaisi varpaista tai hölskyisi kantapäästä (kiitos vain 42-kengänkoolleni), joten näillä pakkasilla kivemmalta tuntuu liikkua kotona. Tällä hetkellä (bloggaaja-)testauksessa ja kovan peukutuksen kohteena on verkossa suoria lähetyksiä ja tallenteita jakava Yoogaia, jota voi ostaa vaikka kuukaudeksi kerrallaan ja jonka vaihtuvasta valikoimasta löytyy niin kundaliinijoogaa, pilatesta, kahvakuulailua kuin Core-tuntejakin.

Pelkästään päätös siitä, että aikoo panostaa omaan hyvinvointiinsa liikunta-ja ruokailutottumuksia muuttamalla on saanut mielen kirkkaammaksi. Olimme kaikki joulun pyhät menossa ja välipäivät flunssassa, ja vaikka tuloillaan on uusi vuosi nakkeineen ja perunasalaatteineen, niin oikein odotan, että pääsen testaamaan uutta alennusmyynnistä ostamaani uimapukua ja oikein odotan iltaa, jolloin lasten mennessä nukkumaan saan tehdä kevyen pilates-treenin olohuoneessa. Alkuhuumassa herkkujen - siis akilleenkantapääni - jättäminen kaupan hyllylle on käynyt helposti sekin. Olen suklaa-addikti, mutta Allun (siis vauvan) maha ei moista herkkua kestä, joten pakon edessä olen jättänyt senkin, eikä herkkupäiviini ole koskaan oikein kuuluneet karkit, toffeet, limut, sipsit tai popparit, joten olen lähinnä ahminut naposteluhimoissani paahdettuja manteleita, hahah!

Olen tehnyt elämäntaparemonttiviritelmiä kolmesataamiljoonaa kertaa ennenkin ja voi olla, että vuoden lopussa peilistä katsoo sama väsynyt möhömaha, mutta tällä kertaa suurimpina motivaattorina on ahaa-elämys siitä, että minä kannattelen tätä pakettia, siis perhettä ja kotia, ja että minun on vain jaksettava paremmin. Ei vain itseni, vaan myös lasten vuoksi. En lupaa käydä lenkillä, mutta aikomus on. En ryhdy herkkulakkoon, mutta ajattelen toivottavasti enemmän ja useammin, mitä kaupasta raahaan kotiin ja miten syön.

Raskausaikana minua pidättelivät infernaaliset liitoskivut ja kovat supistukset, ja nyt, kaksi kuukautta synnytyksen jälkeen vatsalihaksien välissä on kahden sormen mentävä rako, ja tavallaan minua helpottaa ajatus siitä, ettei nyt imetysajan alussa tarvitsekaan lähteä bootcamp-tunnille oksentamaan verta ja limaa. Pelkkä päätös siitä, että aikoo voida paremmin ja hoitaa itseään, lohduttaa. Olen ollut ryhdikkäämpi, hyväntuulisempi, oma-aloitteisempi, kävellyt reippaammin ja olenpa tehnyt suunnitelmia pidemmällä tähtäimellä, ensimmäistä kertaa aikoihin! Pelkkä beigenväristen imetysrintaliivien vaihtaminen napakoihin, sähkönsinisiin urheilurintsikoihin tuntuu antavan ihanan boostin päivälle!

Sanoin aiemmin, että jos odotatte juoksutrikookuvia, saatte odottaa kauan. Vaan tiedä häntä.... Miten te olette aloittaneet liikunnan raskauden jälkeen? Tai millaista liikuntaa olette harrastaneet?

Ps. Muistakaahan käydä osallistumassa Mamamia-arvontaan, jossa on jaossa jotain teille, ei lapsille ;)

 Seuraa meitä Bloglovinissa FacebookissaInstagramissa (@lapsellista) tai Blogilistalla (Huom! Blogilistan osoite on muuttunut!).

27 kommenttia:

  1. Kannattaa vilkaista löytyykö kaupunginosasi kouluilta tms. järjestettyjä liikuntatunteja. Olisivat ohjattua jumppaa, yleensä aika halpoja ja mikä parasta lähellä, niin kynnys lähteä on aika matala. Toki osallistujat ovat keski-iältään yleensä hieman varttuneempia, mutta hiki siellä ainakin tulee :-) Tsemppiä paremman arjen tavoitteluun!

    VastaaPoista
  2. Mä aloitin kevyillä vaunulenkeillä melkein heti sairaalasta kotiutumisen jälkeen (tyttö nyt melkein 5kk). Nykyään yritän käydä lenkillä 3-6 kertaa viikossa, suunnilleen 8-16km kerrallaan. Sen lisäksi teen kotona lihaskuntotreeniä ja harrastan tankotanssia.
    Jos ruokavalio pysyisi kunnossa, olisin varmaan jo aika tikissä, mutta syömishäiriöstä toipuvalle se on vähän haastavaa ja sortumisia tapahtuu välillä useinkin.

    Salilla käymisestä ja ryhmäliikuntatunneista haaveilen, mutten vaan kehtaa mennä... :D

    VastaaPoista
  3. Tsemppiä kunnon kohotukseen!

    Esikoisen syntymän jälkeen paino lähti laskuun ja kunto nousuun nopeasti, kun poika nukkui vain ja ainoastaan liikkuvissa vaunuissa. Vähänkin jos hidasti, vaunuista kuului heti wää. Oli kevät, loskaa ja kaikkea muuta haastetta teillä, joten hiki valui. Sitten tapahtui jotain, poika oppi nukkuun parvekkeella kolmen tunnin päiväunia ja minä aloin lihoa ja kunto heikkeni... Vasta pojan ollessa miltei vuoden, sain itseäni niskasta kiinni ja aloin käymään jumpassa ja paransin ruokailutapojani.

    Nyt kakkosen kanssa jänskää miten käy, kun ei sitä oikein voi vaunulenkille lähteä, kun ei tuo uhmaikäinen pitkiä lenkkejä jaksa. Ehkä sitä pitää koittaa käydä iltaisin, kun mies on kotona. Riippuu toki vauvasta, nukkuuko vaunuissa vai ei. Kuntosalilla olen käynyt nyt raskausaikana, mutta koskahan sinne saa ittensä synnytyksen jälkeen. LA viikon päästä ja täällä malttamattomana odotetaan synnärille pääsyä.

    VastaaPoista
  4. Itse aloitin 2kk kuopuksen syntymän jälkeen. Liikunnan aloitin työntämällä lapsia rauhallisesti tuplarattaissa. Lisäsin pikkuhiljaa lenkin pituutta ja nopeutta. Ensimmäinen 10kg lähti tällä tyylillä. Liikunnan ohessa remontoin koko ruokavalion, jossa suurimmaksi osaksi pystyin pitäytymään. Herkkupäivä oli lauantaina ja lenkkipäiviä n.4-5 viikossa. Toiset 10kg tiputin aloittamalla lihaskuntotreenit kotona (koska imetin vauvaa eikä kauas päässyt lähtemään)ja kiristämällä entisestään ruokavaliota puhtaampaan suuntaan. Sitten aloitin kuntosalilla käymisen ja juoksuharjoitukset. Eli pienin askelin ja tavoittein hyvä tuli :) tsemppiä, tiedän todellakin että ainoana vapaana hetkenä kun lapset nukkuu, ei aina tekisi mieli alkaa hyppiä ja punnertaa hiki lentäen, mutta se olo ja muutos on sen arvoista!

    VastaaPoista
  5. ei sun tarvii keskustaan asti lähteä.teillä on siin yhen metropysäkin päässä iso liikuntakeskus mistä löytyy monenmoista mahdollisuutta varmasti:) zemppiä! ite pitäs kans tehä jtn mut 2 lasta,2 vuorotyöläistä,tarhamatkat ja lemmikit...mahdottomalta tuntuu mahduttaan mitään kalenteriin..

    VastaaPoista
  6. Mulla on nyt 6 viikkoa toisesta sektiosta, ja aloitin kolmen viikon kohdalla kevyet 10 min kestävät joogat ja rauhalliset kävelyt. Leikkauksen jälkeen en lähde riehumaan salille :D olen jo käsipainoilla ehtinyt käsiäkin kerran jo treenaamaan. Mutta lähinnä tuollaista rauhallista kävelyä, venyttelyä ja joogaa kuuluu minun alkutaipaleeseen :)

    VastaaPoista
  7. Ymmärrän kyllä sen, että on epämukava olo jos tuntuu, ettei oma keho toimi ja on väsynyt ja turvonnut olo koko ajan, mutta anna silti itsellesi armoa. (Helppo sanoa, vaikea toimia.) Joskus elämäntilanne on vaan sellainen, että siihen on mahdotonta enää mahduttaa yhtää ylimääräistä ryhmäliikuntatuntia tms.. mutta ehkä 2-3kk kuluttua on jo helpompaa kun vauva on isompi ja syö jo kiinteitä. Ehkä voisit saada kaupungilta lastenhoitoapua, koska sinulla on monta noin pientä lasta ja mies vuorotöissä, ja käydä vaikka silloin jumpassa? Puhu neuvolassa, tilanteenne kuulostaa raskaalta juuri nyt. Sellaisia palveluseteleitäkin on mahdollista saada missä maksaa itse osan. Toisaalta ruokavalion radikaali vähentäminen tai joku dieeti nyt ei välttämättä toimi imettämisen kanssa vaan voi vaikuttaa maidontuloon vähentävästi. Mutta varmasti olon kohentaminen onnistuisi parhaiten juuri ruokavalion pienillä muutoksilla: enemmän jotain vihersmoothieta tms.. Tsemppiä ja armoa. Been there, done that (tosin vain kahdella lapsella:)).

    VastaaPoista
  8. Meillä kuopus on nyt 9kk ja vaaka näyttää -35kg... En olisi ikinä, siis ikinä kuvitellutkaan että voisin painoa tiputtaa näinki paljon. Loppuraskaudessa päätin, että jos pääsen siihen painoon mikä oli kun aloin esikoista odottamaan, niin olisin supersuper onnellinen. Nooh sekin tavoite on alitettu 10 kilolla... Aluksi Kävin vaunulenkeillä, jätin aivan kaikki herkut pois sekä pastat/perunat/ leivät ym. pois. Näiden lisäksi pyöritin viikot arkea yksin, miehen ollessa reissuhommissa. Jossain vaiheessa kesää kokeilin juoksemista, ensin esikoisen kanssa (hävettää edes myöntää että hävisin 3veelle..) ja lopulta kesäiltoina yksin. Niin vain kesän lopussa jaksoin juosta 30min putkeen ja olo oli niin mahtava. Syksy kun tuli nii loppu juoksemiset ja ruuassakin oon lipsunu, paino silti vain laskee. Ei ryhmäliikuntaa (ellei kerran käytyä kahvakuula tuntia lasketa..), kuntosalilla kävin muutaman kerran.. Kallis prosessihan tämä oli, meni nimittäin ihan koko vaatekaappi uusiksi :D

    VastaaPoista
  9. Sun tekstisi olisi voinut olla kuin suoraan mun näppikseltä. Tosin sillä erotuksella, että mä en enää oikein voi käyttää synnytystä "tekosyynä" liikkumattomuuteen. Kuopuksen syntymästä kun on jo kohta puolitoista vuotta! Hyllyvä vatsa ja sen peittely on kuitenkin jokapäiväinen ongelmani ja lähes yhtä usein lupaan hankkiutua siitä eroon. Kallis hinta kuntosalijäsenyydestä ei todellakaan ole tarpeeksi suuri motivaattori liikkumiseen ja sen olen nyt kokeillut. Osaltaan myönnän olevani laiska, mutta sanonpahan myös ettei tuo liikunnan harrastaminen kuntosalilla tai ryhmäliikunnassa nyt vaan tunnu myöskään mitenkään onnistuvan istuttaa kalenteriini. Itse olen jo töissä ja mies on useasti iltaan asti töissä. Tai iltavuorossa. Tai aamuvuorossa, mutta ylitöissä. Viikonloppujakin tekee aika paljon. Sitten siihen päälle kaikki kotityöt, omat työt, lasten sairastamiset, omat sairastamiset, niin ei sitä aikaa vaan aina löydy. Toki vapaa-aikaakin tuntuu siunaantuvan silloin tällöin, mutta liian harvoin ja useimmiten käytän sen ajan kuitenkin jotenkin muuten kuin vain pelkästään itseeni. Tehdään perheenä jotain tai toteutan itseäni ompeluharrastuksellani taitaitai :D Nyt yritän päästä siihen ajatukseen sisään, että ehtiihän sitä kunnolla kuntoilla myöhemminkin ja nyt voin muuttaa elintapojani pienillä muutoksilla parempaan suuntaan. Hyvää alkanutta vuotta!

    VastaaPoista
  10. hmmm.. minulla on ihan erilainen lähestymistapa vartalooni ja elämääni. Kehoni on Pyhän Hengen temppeli ja kunnioitan ja vaalin sitä, mutta en palvo. Kehoni koostumuksella ei ole mitään tekemistä onnellisuuteni ja iloni kanssa. Vartaloni on vapaa paineista ja odotuksista. Äitiys ja ikä saa näkyä.
    Raskaus, synnytys ja imetys on yksi kehoni tapa palvella Jumalaa ja siksi arvokasta. Kaikkea ei pysty tekemään yhtäaikaa! Ihminen ei ole kone.

    Nyt kun vauva-aika on takana ja saan nukkua yöni, jaksan huolehtia riittävissä määrin kunnostani ja silläkin tavalla kunnioittaa Luojaani. :)

    VastaaPoista
  11. Kohtalotoveri täällä myös...3 alle 5-vuotiasta, kuopus täyttää kohta vuoden ja raskauskilot jumii. Nuorimmainen on ollut huono nukkuja, herää edelleen 1-2h välein ja äitille makea maistuu... Nyt yrittänyt järkeistää syömisiä ja ämpätä johonkin väliin jotain kotijumppaa.

    VastaaPoista
  12. Monessa kuntokeskuksessa on ilmainen lapsiparkki, sinne voisit ainakin vanhimmat lapset jättää jo nyt, Allunkin kun vähän tuosta kasvaa. Itse tykkään todella paljon ryhmäliikuntatunneista. Raskauden aikana en liikkunut ollenkaan (salilla) koska en jaksanut, nyt marraskuisen sektion jälkeen olen käynyt kävelyllä vaunujen kanssa. Lääkäri suositteli ettei puoleen vuoteen vatsalihsksia. Odotan innolla että pääsee taas pitkästä aikaa ryhmäliikuntatunneille sitten joskus maaliskuussa.
    Niin ja esim elixiassa pystyy laittamaan sopparin esim kesällä kuukaudeksi tauolle, ainakin ennen pystyi!
    Toivottavasti löydät jonkun mukavan tavan liikkua :)

    VastaaPoista
  13. Sulla on ainakin hyvä syy jo mielessä ja hiljaa hyvä tulee! Esim. vaunulenkkejä ja uintia voi harrastaa vaikkei ihan priimakunnossa oliskaan. Ja vauvan kanssahan voi jumppailla kotonakin.

    VastaaPoista
  14. You tubessa on mainioita ilmaisia jumppavideoita (esim Jillian Michaels) joiden mukana tulee jumpattua paljon tehokkaammin kuin mitä ilman ohjausta.

    VastaaPoista
  15. Nykyään töissä käyvänä äitinä meillä jumppailaan lasten kanssa (7/11 ja 10/12) frööpelin palikoiten tahtiin. Hauskaa on ja hienkin päälle saa :D
    vielä kotiäitinä ollesani ja lasten nukkuessapäiväunia kerkesin minä jiliania youtubesta katsella ja jumppailla samalla suositelen kilot ja kroppa kiinteyyy nopeasti :)

    VastaaPoista
  16. Ole armollinen itsellesi, olet saanut kolme lasta lyhyen ajan sisällä ja naisen vartalon kestää toipua raskaudesta ja synnytyksestä kunnolla kaksi vuotta. Ymmärrän tunteesi, kävin samaa läpi toisen lapsen syntymän jälkeen. Itse aloitin lenkkeilyllä, menin kävelylle iltaisin lasten mentyä nukkumaan. Ajan kuluessa lisäsin vauhtia ja pituutta. Tavoitteena oli hyvä olo ja mieli paremmaksi. Kun lenkin jälkeen tuli hyvä oli, se toimi paremmin motivaattorina kuin painon putoaminen. Nyt syksyllä olen itse ottanut itselleni enemmän aikaa, kun jäin yksin kahden alle neljä vuotiaan lapsen kanssa ja olin töissä, joten paljon ei ollut vapaa-aikaa. Kävin lenkillä tai uimassa töiden jälkeen mummun hoitaessa lapsia sillä välin. Pilatesta muutamana iltana kotona lasten nukuttua. Kun äiti voi hyvin, lapsetkin voivat. Nyt se on tärkeämpää pitää itsestäni huolta, kun olen yksin lasten kanssa.

    VastaaPoista
  17. mitäs jos nakkaat vauvan vaunuihin ja käyt kävelemässä, varmaan mies on sen verran kotona että että 20-60min lenkki onnistuu. ja bonuksena ehkä vauvakin nukkuu, silloin äiti on "melkein yksin", ja voit kuunnella musiikkia tms samalla.
    tätä aion (köhköh) noudattaa sitten syksyllä, juoksemaan tuskin kykenen ennen seuraavaa kevättä.

    VastaaPoista
  18. Vaunulenkkeillen olenkin pari kertaa käynyt kaupassa mutta tietysti kävi niin, että heti kun vauva suostui nukkumaan (liikkuvissa) rattaissa yli 15min, tulivat nuo hirveät jäät. Pitäisi varmaan ostaa nastat kengänpohjiin tai sitten vain vaihtaa luistimiin :D

    VastaaPoista
  19. Tuntuu, että turvonnut ja löllö olomuoto on vain tämän väsähtäneen olon lieveilmiö, ja sitäkin on helppo sietää kun tietää tekevänsä asialle jotakin. Tai siis että terveen punan saa poskille reippaalla kävelylenkillä ja viikonloppuisen uintireissun jälkeen olin aktiivisuusrannekkeenikin mukaan tavallista aktiviisempi ja myös paremmalla tuulella monta päivää. Sellaista hyvää oloa kaipaan, ja sen kanssa ne vatsamakkaratkin tuntuu siedettävemmiltä. ;)

    VastaaPoista
  20. Jillian olisi muuten huippuratkaisu, mutta olin käytännössä katsoen koko raskausajan supistusten ja liitoskipujen vuoksi vähällä liikunnalla, ja neuvolalääkärikään ei antanut vielä siunausta kovaan hikitreeniin, pomppuihin tai vatsoihin. :/

    VastaaPoista
  21. Jillian Michaelsin shredausta joskus kokeilinkin (siis ennen raskautta) mutta vielä ei hellinnyt lupaa tehokkaille tappotreeneille. Pitääkin tsekata, millainen on YouTuben lempeämpi tarjonta :)

    VastaaPoista
  22. Näinpä, askel kerrallaan! Uimassa olen käynytkin ja vaunulenkeille lähden kunhan jäät ja pakkaset vähän hellittävät (tai kun se jää sulaa lenkkipolulta).

    VastaaPoista
  23. Kuntokeskuksessa olinkin joskus jäsenenä mutta sen lapsiparkille en lämmennyt - aina kun lapsi itki, edes hetken, tultiin minut hakemaan. Lisäksi lapsiparkki oli käytännössä auki aina niin, ettei fanittamiani ryhmäliikuntatunteja mennyt. :/ 70e/kk meni kankkulan kaivoon, ja kun aloitus siirtyi ja siirtyi, motivaatiokin jossain kohtaa vain katosi, joten tällä kertaa aion treenata niin että mies saa hoitaa lapsia. :D

    VastaaPoista
  24. Päivittelehän tänne, miten projekti etenee! Meillä kakkonen oli myös huono nukkuja ja yhä nyt, kaksivuotiaana, heräilee öisin, joten tiedän tunteen. :/ Isoimmat tsemppirutistukset sinne!

    VastaaPoista
  25. Kunnioitan vakaumustasi ja sitä, että pystyt olemaan itsellesi armollinen :)

    VastaaPoista
  26. No mutta onhan puolitoistavuotiaskin hirveän pieni ja ruuhkavuosissa ajan löytäminen yhtään mihinkään on oikeasti vaikeaa! Ymmärrän täysin että ne lepohetket haluaa käyttää joko lepoon tai sitten perheen kanssa puuhasteluun, niin mekin ollaan tähän asti tehty. :)

    VastaaPoista
  27. Mä aloin liikkumaan vauvan syntymän jälkeen aluksi kotijumpilla sillä aikaa kun lapset nukkuivat päikkäreitä. Suosittelen Jillian Michaelsin jumppia, niitä löytyy youtubesta. Kestää 30min ja on helposti sovitettavissa omaan kuntotasoon, mutta niitä tehdessä kunto kasvaa nopeaa! :) Puoli tuntia aina löytyy aikaa, ei tarvi edes koko päikkäriaikaa siihen uhrata. Mutta se kannattaa aloittaa heti sopivan tilaisuuden tullen, ne tilaisuudet kun on aina nopeasti ohi. :D

    VastaaPoista