Social Media Icons

perjantai 9. tammikuuta 2015

No voi perjantai

13 kommenttia Share It:
 

image 2

Tänään on yksi niistä päivistä. Huono, ruma, kauhea. Kun aamusta saakka kaikki tuntuu menevän päin mäntyä. Ensimmäinen isku vasten kasvoja tuli aamutuimaan jääkaapilla. Fuck. Ei tuorepuuroa, ei kaupan suodatinkahvia. Vain espressopapuja muttei inspiraatiota. Kaksi yhä edelleen flunssaa potevaa lasta ja mies, joka on poskiontelontulehduksessaan kipeämpi kuin allekirjoittanut alatiesynnytyksen jälkeen. Uhmaikä - kertaa kaksi. Aamusta saakka olen yrittänyt ajatella, että päiväni on hyvä, jos vain näen sen sellaisena. Että voin nousta kaiken tämän yläpuolelle. Turhaan.

image

Kaksivuotias on kiljunut käytännössä katsoen koko hereilläoloaikansa milloin mistäkin syystä; koska tarra-arkissa on tyhjiä koloja, koska hanavesi ei kupli vaan se pitää hiilihapottaa erillisessä laitteessa, koska koirapeitto on parvekkeella ja koska se otettiin sisälle. Edes parhain silmänkääntötemppuni, keittiöapulaisen hommiin värvääminen, ei tepsinyt. Mikään essuista ei ollut hyvä, hänellä oli "pelottavan paljon nälkää vatsassa" ja kun rakkaudella puolessa tunnissa loihditun kasvissosekeiton aika koitti, söi toinen pelkkää raejuustoa ja toinen huuteli barbie-leikkien ääreltä toiselta puolen asuntoa, että aikoo syödä ehkä keskiviikkona. Keräsin kaiken zeniläisen tyyneyteni kohdatakseni nämä arkiset mutta ilmeisen koskettavat vastoinkäymiset pien(t)en ihmisen kanssa. Päivän omat kohtalokkaat vastoinkäymiset ovat olleet tyyppiä first world problems, joten toisaalta, kukapa minä olen mitään liian punaiseen tomaattiin kohdistuvaan primitiiviraivoon kommentoimaan.

Tuntuu, että päivän parhaimmatkin asiat ovat jollain tapaa vesittyneet. Kun vauva ensimmäistä kertaa koskaan nukkui parvekkeella lähes kahden tunnin päiväunet (vrt. 7-15 min), kävi joku aina kiljumassa hänet hereille ikkunan takaa kun silmä vältti. Kakkosen kanssa päiväunille käymisestä tapeltiin tunti, jonka aikana esikoinen keksi kaataa koko vaatekaapin sisällön lattialle ja solmia tusinan barbie-nukkeja vuorikiipeilemään sälekaihtimien naruihin.

Kun tilanne hetkeä ennen miehen tuloa, siis 17.30, tasoittui, kaivoin puhelimeni esille napatakseni yhteiskuvan minusta ja leveästi hymyilevästä vauvasta. Koska olen flunssassa, en heti tajunnut, miksi hän hymyilikin niin leveästi. Kiitos vain, rota-rokotteelle....

PS. Ettei tämä nyt menisi ihan pelkäksi manaamiseksi ja mutruiluksi niin annetaanhan viikonlopuksi vähän hyviäkin uutisia: Mamamian arvonta on päättynyt ja voittajat selvillä. Imetysliivit voitti kahdella arvalla osallistunut Mippis ja 30 euron lahjakortti matkaisi esikoistaan odottavalle AnnaS.-nimimerkillä kommentoineelle kaimalle. Jos tunnistit itsesi, niin laittaisitko minulle meiliä (lapsellista@gmail.com) niin saadaan palkintoa perille! :)

Vinkkiviitosena kerrottakoon, että Mamamiassa on vielä viikonlopun yli alennusmyynti käynnissä, ja kaikki verkkokaupan normaalihintaiset tuotteet on 25% alessa. (Kun klikkaa tuotteen auki, alennettu hinta näkyy.) Lisäksi kaupassa oli valmiiksi jo joitain puoleen hintaan myytäviä poisto-Sobeoita ja Cecilja S. imetys-ja äitiysvaatteita.

Seuraa meitä Bloglovinissa FacebookissaInstagramissa (@lapsellista) tai Blogilistalla (Huom! Blogilistan osoite on muuttunut!).

13 kommenttia:

  1. Joskus näitä vain on.
    Tänään tuli vietyä lapsi harrastukseen, joka alkaakin vasta ensi viikolla. Kotiavain jäi matkasta jne.

    VastaaPoista
  2. Katoin jo instasta noita kuvia hymyillen :D. Positiivisuus ei aina auta, arki on välillä vaan perseestä. Mutta onneks niitä hyviäkin päiviä tullee niin säilyy järki suunnilleen päässä :).

    VastaaPoista
  3. Feel you too :) Tästä päivästä ei paljon jää vanhana muisteltavaksi meilläkään :P

    VastaaPoista
  4. Tsemppiä! <3 Onneksi kirjasit päivän fiilikset muistiin. Pian tuollaisia päiviä ei nimittäin muista ollenkaan. Se on luontoäidin ovela tapa varmistaa, että ihmiskunta lisääntyy...

    VastaaPoista
  5. Tsemppiä :) itsellä koittaa jännä viikko 10-viikkoisen ja 3-vuotiaan kanssa, kun mies lähtee työmatkalle. Kaupan päälle siis kaikki kotityöt, lumityöt ym., mitä viikko tuokaan tullessaan. Taidamme paeta mummolaan ;)

    VastaaPoista
  6. Voi ei! On kauheaa olla oikeassa paikassa väärään aikaan. Niiiin tuttua :D

    VastaaPoista
  7. En olisi itse osannut sanoa paremmin! ;D

    VastaaPoista
  8. Onneksi myrskyn jälkeen paistaa useimmiten aurinko ;)

    VastaaPoista
  9. Heh, no tätä ei luontoäiti kyllä enää puijaa. Nämä ruuhkavuodet huonoine päivineen eivät VARMASTI unohdu :D

    VastaaPoista
  10. Lähtekää mummolaan! On mummojen etuoikeus toisinaan nauttia vähän lapsenlapsista ;) Tsemppiä viikkoon!

    VastaaPoista
  11. Mulla oli eilen tuollainen paska päivä: mies töissä ja mahdollisesti vielä yön yli pois, itse kuumeessa ja toinen tissi kuin hohkaava kekäle, 4-vuotias aivan ylienerginen kun ei päästy ulos ja 2-vuotias ystävällisesti heitteli välipalaomenansa pitkin keittiötä ja olohuonetta sillä välin kun itse imetin vauvaa. I so feel you!

    VastaaPoista