Social Media Icons

maanantai 12. tammikuuta 2015

Kolmetoista päivää sisällä

8 kommenttia , , , Share It:
IMG_9119 IMG_9220 IMG_9035IMG_9210IMG_9028IMG_9112

Vuosi ei meidän osaltamme ole alkanut kaikista otollisimmissa merkeissä. Joulun välipäivinä iskenyt nuha yltyi lapsilla yli 39 asteen kuumeeksi uudenvuodenpäivänä ja sittemmin neljä viidestä on ollut enemmän tai vähemmän sairaana. Vai mitä sanotte seuraavasta kombosta: flunssa, korvatulehdus, silmätulehdus, poskiontelontulehdus, vatsatauti, yskä? Ja kun sunnuntaina ensimmäistä kertaa lähdimme ulos, huomasimme, että esikoiselle oli noussut muutama näppylä naamaan. Sisälle tullessa niitä oli kaulassa ja käsissäkin, viime yön aikana niiden määrä oli jo tuplaantunut. Vaikuttaisi vesirokolta.

Päivät kotona ja vain kotona ovat olleet pitkiä lapsille (ja tietenkin myös meille vanhemmille). Nukkumaan meneminen on päivällä ja illalla yhtä taistelua, ruoka ei maistu, ja suurinpiirtein mistä tahansa saa uhmakohtauksen aikaiseksi. Kun ennen öisin heräili vain yksi lapsi, niin nyt herää kolme. Rankimpia ovat olleet yöt, jolloin jollakulla on tauotta ollut paha mieli, sylinkaipuu, nälkä, jano, pissahätä tai vähän ylimääräistä energiaa.

Itse olen silmätulehduksia lukuunottamatta ollut terveenä, ja viikko sitten ostinkin kuntosalikortin joulukiloista ja uudenvuodenlupauksista ahdistuneena. Viikon aikana olen käynyt kahdesti salilla, ja vaikka olenkin kello kaulassa reippaillut juoksumatolla ja pelännyt maidon nousevan, on helpottavaa, että vauvankin päivässä on kaksi selkeää pidempää unipätkää (KOP KOP!), jolloin uskallan olla puolitoista tuntia poissa kotoa, pari kertaa viikossa. Viikon aikana olen ollut poissa lasten luota enemmän kuin olin koko toisen lapsen täysimetysaikana, ja vaikka irtautuminen on tuntunut pahalta (minusta), on se tehnyt todella hyvää. Ei siis pelkästään liikunta, vaan ajatus siitä, etten voi tai edes halua olla korvaamaton vuorokauden jokaisena tuntina.

Pari viikkoa sairaana.... Vesiväritöitä pursuilee kodin joka nurkassa, junaratalaatikon jokainen palikka on päässyt mukaan leikkeihin, olen syönyt kymmeniä Duplo-jäätelöitä ja vaihtanut aika monta vaatekertaa. Jaellut pottatarroja, ruokailutarroja, hampaidenpesutarroja. Olen niistänyt neniä ja istunut tuntikausia sängyn laidalla kuumeisia otsia silittämässä. Olen ollut väsynyt erittäin rikkonaisten öiden jälkeen, hermostunut tunnin kestävän hampaidenpesu-uhman edessä ja tuntenut epätoivoa ja riittämättömyyttä kun kuumemittarin lukemat ilta toisensa jälkeen kohosivat vain.

Onneksi alkaneeseen vuoteen on mahtunut paljon hyvääkin: olen hyvällä omatunnolla puuhaillut lasten kanssa aiempaa enemmän yhdessä ja illalla blogin päivittämisen sijaan olen vetäytynyt sohvan nurkkaan katsomaan Seikkailija Doraa. Olen hikoillut itseni likomäräksi kuntosalilla kaksi kertaa, eikä mikään voita sitä tunnetta kun eniten tekisi mieli jäädä peiton alle syömään suklaata, mutta raahautuu kuitenkin salille ja antaa kaikkensa. Lauantaina salitreenin jälkeen kotona odotti siivottu keittiö, kylvetetyt lapset, kasvispasta ja juustotarjotin sekä kesälomareissulla Hermannin viinitilalta ostettu (aivan ihana!) jälkiruokaviini. #ChezHenkka on noin muutoinkin vastannut muonituksesta 2,5-kuukautisen vauvan tiheän imun kauden tehdessä tuloaan. Paistaa se aurinko risukasaankin.

Tällä hetkellä tunnelmat ovat aika väsyneet - etenkin kun oletettavaa on, että sisällä oleminen jatkuu vielä kun toisellekin uhmikselle vielä jossain vaiheessa puhkeavat omat näppynsä, mutta... Nyt on näin.

Seuraa meitä Bloglovinissa FacebookissaInstagramissa (@lapsellista) tai Blogilistalla (Huom! Blogilistan osoite on muuttunut!).

8 kommenttia:

  1. Huh, no on siinä tautia enemmän kuin tarpeeksi! Onneksi teillä vauva juuri alle kolmekuinen, joten toivottavasti vielä säästyy vesirokolta. Meillä esikoinen sairastui vesirokkoon kuopuksen täytettyä juuri kolme kuukautta. Tasan kahden viikon päästä esikoisen näpyistä ilmestyivät näpyt keskimmäiselle sekä vauvallekin. Kovasti olin toivonut, että vauva olisi vielä säästynyt taudilta. Ja tuossa vaiheessa vasta opin, että sisatustartuntana saatu tauti on yleensä rajumpi. Näin meni ainakin meillä. Esikoinen ei edes kuumeillut ja näppylöiden määrä oli aika kohtuullinen, mutta keskimmäinen ja kuopus saivat näppylöitä paljon enemmän sekä kuumetta. Vauvalla oli näppylöitä jopa niin paljon, että käytimme lääkärissä ja lääkäri määräsi lopulta antibioottikuurin, ettei iho olisi infektoitunut. Tuo kyseinen lääkäri oli sitä mieltä, että vauvalle olisi pitänyt aloittaa asikloviirikuuri heti ensimmäisten näppylöiden ilmaannuttua, jotta olisi mennyt lievempänä. Siinä kohtaa se oli jo myöhäistä. Toisaalta olimme vauvan kanssa toisella lastenlääkärillä juuri ensimmäisten näppylöiden ilmaannuttua muista syistä ja hän taas ei pitänyt lääkekuuria tarpeellisena.

    Toivottavasti te siis säästytte vauvan kanssa, mutta varalta siis pohdittavaksi.

    Jaksamista vesirokkoparantolaan!

    VastaaPoista
  2. Vesirokon kanssa ainakin on se hyvä puoli, että se on sitten loppuelämäksi sairastettu. Voimia!

    VastaaPoista
  3. Lidlissä oli myynnissä seikkailija Dora värityskirja. Meillä se on ehdoton suosikki, ainut syy miks meillä on viaplay eikä netflix. :D

    VastaaPoista
  4. Meillä oli Netflix-tilaus vielä kesällä päällä (pitäisi tilata taas kun Orange is the blackin toinen tuottari olis siellä!) ja siellä oli myös Seikkailija Dora. ;) Viaplayssa tosin löytyy yksinoikeudella Disney-prinsessat, vaikeaa, vaikeaa.. :D Niin, ja meillä on sama Dora-värityskirja Lidlistä. Tai kaksi. :D

    VastaaPoista
  5. Ihan totta. Siitä syystä saisi nyt siis tarttua toisellekin... :D

    VastaaPoista
  6. Monesti tuntuu että näkemyksiä on yhtä paljon kuin lääkäreitä. Minä konsultoin jo ekana päivänä lääkäriä asiasta, että tarvitseeko vauva jonkun kuurin ja tarttuuko edes, hän ei pitänyt todennäköisenä että täysimetyksellä oleva pieni vauva sairastuisi edes vesirokkoon. :) Meillä neuvolassakin lääkärit kyllä antaa hyvin erilaisia suosituksia ja hoito-ohjeita, joten ei kannata tuntea huonoa omaatuntoa :)

    VastaaPoista
  7. Täysimetyksellä meilläkin mentiin (kirjoitin siis tuon ylemmän kommentin). Mutta silloin muistaakseni kuulin, että äidin sairastaman vesirokon vasta-aineet suojaisivat kolmen kuukauden ikään asti.

    VastaaPoista
  8. Mulla on tosi ristiriitaiset fiilikset vesirokosta. Kun olen kuullut laidasta laitaan juttuja ko. taudista. Yleensä se kai on suht simppeli lasten tauti. Pojan kaveri vain sairasti tosi pahan version. Poika oli aivan täynnä punaisia pilkkuja ja poika oli pakko viedä lääkärille, joka sitten totesi heti alkuun: Vau! Näin pahaa en olekaan nähnyt, saanko ottaa kuvan? Poika sai jonkun estolääkityksen vesirokkoon. Hui...

    VastaaPoista