Social Media Icons

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Mutta kuka suojelisi some-vauvaa?

13 kommenttia , , , Share It:
12b1

Olen pitänyt tätä blogia pian neljä vuotta, äitiys-ja perheblogiksi siis aika pitkään. Vuosiin on mahtunut kolme raskautta ja kolme eri osoitetta, uusia ystäviä ja tuttavuuksia, kaupallisia yhteistöitä ja upeita mahdollisuuksia, mutta myös useita linjanvetoja. Osa näkyy ihan konkreettisina asioina ja valintoina, osa tuntuu ehkä vain minusta isolta ja merkittävältä. Linjanvedolla tarkoitan valintoja ja päätöksiä siitä, kuinka paljon olen valmis kertomaan ja mihin vedän yksityisyyteni (ja lasteni ja mieheni yksityisyyden) rajat.

Koska tietenkin kolmen alaikäisen ja alle kouluikäisen lapsen äitinä mietin paljon sitä, miten minun valintani vaikuttavat heidän myöhempään elämäänsä, ja millaisena he kokevat oman näkyvyytensä tuhansien ja tuhansien ihmisten edessä. Kun lukijakuntani oli paljon pienempi, oli helpompi olla avoimempi, ja toisaalta tuolloin en myöskään esimerkiksi käyttänyt juuri kasvokuvia tai edes omaa nimeäni (tosin Annakin on vain lempinimeni, ei virallisesti koko etunimeni). Kun päätin esiintyä omilla kasvoillani, nimelläni ja tuoda blogiin omien deep shit-paatoksieni lisäksi myös kotimme ja lapsemme, täytyi toisesta päästä tinkiä. En ole koskaan halunnut ottaa kantaa esimerkiksi asuinpaikkaamme, siihen mitä opiskelemme, miten hoidamme keskinäisen taloutemme, ja blogista myös aika tiukasti olen rajannut pois parisuhteen, sukulaiset ja ei-verkossa toimivat ystävämme. Lapsista kirjoittaminen ja etenkin heidän kuviensa julkaiseminen on asia, jota oikeasti pohdin päivittäin. Bloggaava ystäväni Aino sanoi joskus, että kirjoittaa ja kuvittaa voi sitä, mikä on lapsille on tavallista ja arkista: kaikilla on joskus huono päivä, kaikki syövät (toivottavasti) jotain ja eri ikäkausina on erilaisia tärkeitä asioita, leluja ja ihmisiä, yleensä ikäryhmälle samoja ja tyypillisiä. Yhtämielisiä olimme myös siitä, että esimerkiksi pottatreenit eivät kuulu sosiaaliseen mediaan. Se tuntuisi vähän samalta, kuin että minä kailottaisin kuukautisistani tai vessareissuistani kaikille!

Ja kyllähän minä tiedän, että antamalla enemmän saisin ehkä jotain enemmän. Enemmän kävijäliikennettä, enemmän fyrkkaa, enemmän arvostusta hallinoivan tahon silmissä - sellaista on elämä. Koen kuitenkin, etten voi myydä portaalille tai markkinavoimille lapsieni varhaislapsuutta kaikkine muistoineen, piirustuksineen ja kuivaksi oppimisineen. Sanotaan, että on helppoa olla vähän liian varovainen kuin ettei ajattelisi asiaa ollenkaan, mutta tässä hommassa se ei päde. On vaikeaa kirjoittaa lapsiperheblogia ilman minkäänlaista materiaalia lapsista, pitää kiinni yksityisyydestä ja silti luoda sisältöä, jonka vuoksi lukija palaisi vielä blogiin.

12b4

 

BOOTD: Puolipotkuthousut H&M, luomupuuvillainen kietaisubody Seppälä Baby, helmituttinauha Nomppu for Nosh Organics, peitto Mammooni, Ipanainen. 


Lasten myöhemmän elämän kannalta koen tärkeäksi sen, millaisina heidät tai minut on nähty, koska onhan selvää, ettei kaikki julkisuus ole aina hyvää, eivätkä kaikki ihmiset käy blogeissa fiilistelemässä, henkistymässä tai saamassa hyviä vinkkejä. Toiset klikkaavat itsensä samalle sivulle ärsyyntymään ja siirtyvät sieltä nimeltä mainitsemattomille keskustelufoorumeille purnaamaan äitibloggaajan vatsamakkaroita, selfie-otosten määrää, ärsyttävää kirjoitustyyliä tai vaikkapa esiintymistä tositelevisiossa. Rohkeat, provosoivat keskustelunavaajat ja avoimesti koko elämänsä netissä jakavat ovat eittämättä niitä, joilla on eniten yleisöä, eniten ihailijoita ja eniten ikäviä purnaajia - kommenttiboksissa ja sen ulkopuolella, ja vain ensimmäiseksi mainittua on mahdollista hallita itse.

Minä olen tylsyyden ja pitkästyttämisen uhallakin koettanut pitää linjani aika neutraalina, ja sormella osoittamisen sijaan olen koettanut lähestyä asioita lähinnä kertomalla, miten meillä jokin asia tehdään tai miten minä koen asiat. Toivon, että sillä tavoin tekstieni alle mahtuu myös eriäviä mielipiteitä ja erilaisia kokemuksia. Eräs bloggaava ystäväni kerran kysyi, seulonko ja valvonko minulle tulevia kommentteja tiuhaan, koska kommenttiboksissa on aina niin hyvä ja tsemppaava meininki. Koko sinä aikana kun olen blogannut, muistelen poistaneeni kaksi kommenttia, joista toisessa oli kerrottuna lapsen koko nimi sukunimineen ja toisessa tiedusteltiin, josko asumme vielä osoitteessa X.

12b3

Varmaan kaikista isoin ja blogissa sekä sen ulkopuolella kohuttu linjanveto liittyy lasten nimiin. Esikoisen nimi on yksi annetuimmista naisten nimistä ja kanssamme samassa puistossa käy kaksi saman nimistä tyttöä, joten hänen ristiäistensä aikoihin en edes tullut ajatelleeksi että nimen paljastamisesta pienelle lukijakunnalle olisi mitään haittaa, mutta päätös harmittaa minua yhä tänäkin päivänä. Kun päätimme olla paljastamatta toisen lapsen nimeä blogissa, oli se toisista suoranainen henkilökohtainen loukkaus lukijakuntaa kohtaan, kuin epäluottamuskysymys, vaikka kysymys oli vain alaikäisen lapsen yksityisyyden suojaamisesta. Tavallaan ymmärrän ihmisten uteliaisuuden, mutten sitä, ettei päätöstäni asian suhteen ei kunnioitettu, vaan että sain itse kuulla olevani jotenkin outo ja erikoinen - siitäkin huolimatta, ettei kukaan muukaan puhu kommenttiboksissani lapsistaan heidän nimillään. Kolmannen lapsen bloginimen suhteen olen vähän vielä vähän hukassa, sillä kaikki hänen nimensä ovat hyvin henkilökohtaisia, joskaan eivät erityisen harvinaisia kuten eivät ole kahden ensimmäisenkään lapsen nimet. Epäluottamuskysymyksenä esimerkiksi Facebookin tietosuojaa kohtaan päätimme kuitenkin, ettemme julkaise vauvan etunimeä edes omissa henkilökohtaisissa profiileissamme, ja saman ohjeistuksen olemme antaneet kummeille ja sukulaisille. Toisista se tuntuu hätävarjelun liioittelulta, mutta... Better to be safe than sorry.

Isommat lapset rajasin isompina ja tunnistettavampina blogista sivumpaan jo raskausaikana, ja yhä edelleenkin kirjoitan heistä mieluusti yleisellä tasolla; heidän ristiäisasuistaan, hoitotuotteistaan, kengistään, lempileluistaan, joululahjalistastaan ja niin edelleen. Vastasyntynyt on siis (henkilökohtaisuuden puolesta) syrjäyttänyt isommat sisaruksensa vain tässä osoitteessa - kotona he ottavat kyllä tilansa.

Millaisia ajatuksia lasten kuvat ja tarinat sosiaalisessa mediassa teissä herättävät? Mihin itse vedätte rajan?

 Seuraa meitä Bloglovinissa FacebookissaInstagramissa (@lapsellista) tai Blogilistalla (Huom! Blogilistan osoite on muuttunut!).

13 kommenttia:

  1. Meillä vedettiin linja siihen, lähinnä enemmän mieheni tahdosta, että lastemme kuvia emme julkisesti esittele, ei sillä että toisessa vaihtoehdossa olisi mitään pahaa tms, mutta tämä oli vain meidän päätoksemme :)

    VastaaPoista
  2. Minusta sinulla on hyvä linjaus. En enää itsekään julkaise edes fb:ssä lasten kasvokuvia, yhden kuvan vauvasta olen laittanut, joka on otettu kännykällä ja lähinnä näkyy vain posket ;) Nimeä en myöskään aio kertoa ainakaan päivityksen kautta, korkeintaan etunimen. Lehdestä lukekoot ne, jotka eivät ristiäisiin tule.

    Välillä surettaa jotkin bloggaajat, jotka ovat myyneet (anteeksi raju ilmaus, mutta...) lastensa yksityisyyden tavaroiden vuoksi. En ole mikään moralisoimaan, jokainen tehköön oman päätöksensä. En itse haluaisi nyt löytää vauvakuviani netistä ja muita henk.koht. juttuja.

    VastaaPoista
  3. Hei jeee, alusta on muuttunut ja kommentit näkyvät tekstin lopussa :) Kiitokset sun alustavelhoille! ;)

    Meillä lasten nimet on facessa, mutta harvemmin niitä tulee viljeltyä. Usein puhun "neidistä" jne. Kuvia ei olla faceen laitettu.
    Toisinaan, miettiessäni asiaa, kauhistuttaa miten pienen lapsen voi saada puolellensa kutsumalla tätä nimellään, puhumalla esim. tämän äidistä/lemmikistä tms. nimellä ja mitä tuon luottamuksen turvin voi saada aikaan. Mutta sitten mietin sitäkin, että turhaa itseruoskintaa. Lienee aika marginaalista, että noin tapahtuisi. Kaikki on mahdollista oli somessa tai ei. Näistäkään kun ei ole mitään "ennakkolapsia", kun ei tämän tason somemaailma vielä niin vanha ole.

    Tulipahan sekainen teksti, tajunnanvirtaa.. En jaksa puhelimella alkaa jäsentelemään :)

    VastaaPoista
  4. Oma blogini ei käsittele perhe-/lifestylejuttuja, joten minun on helppotehdä linjaus että perheeni tai mikään siihen tai yksityiselämääni liittyvä ei esiinny blogissa. Pidin aikanaan jonkin aikaa lifestyle-tyyppistä blogia esikoiseni oltua pieni, mutta minua alkoi hyvin pian ahdistamaan moinen "esillä olo", ja vaikken paljastanut paljoa eikä lukijoita olluta paljoakaan, oli hyvin paljas olo. Olen tyytyväinen siihen että lopetin sen blogin ja nykyisen blogini luonne ja agenda on täysin erilainen. Silti tykkään kyllä lukea vähän kaikenlaisia blogeja ja ehkä se että kirjoittaja antaa jotain itsestään, tekee blogista mielenkiintoisen. Ja itse kyllä jaan facebookissa tarkoin valitun ystäväjoukon kesken "aika auliisti" kuvia ja juttuja elämästä, mutten purnaa ongelmista ym. Eli jotain linjauksia siinäkin on. :D

    VastaaPoista
  5. Näitä asioita tulee kyllä mietittyä aika usein, ajoittain. Ei ole kauaakaan kun paljastin blogissa esikoisen oikean nimen, koska ajattelin paljastavani myös kuopuksen nimen, kun hän sellaisen saa. Toisaalta, minulla on niin vähän lukijoita, etten usko tästä olevan vielä haittaa, mutta toisaalta tämä aihe ei ole mustavalkoinen... Sinulla on hieno kultainen keskitie :)

    VastaaPoista
  6. Arvostan linjaksi, pidä ihmeessä siitä kiinni. Minusta on ainakin kiva lukea toisen äidin mietteitä, ei sillä minulle ainakaan ole väliä kerrotko lastesi oikeat nimet vai et tai missä iässä he ovat oppineet kuivaksi tms. Toki vaikka vinkit kuivaksi opettamiseen kiinnostavat.

    VastaaPoista
  7. Moi. Must sun blogia on tosi kiva lukea, eikä tiettyjen asioiden poisrajaaminen kuitenkaan tunnu siltä, että jäisi suuria aukkoja :) lisäksi tykkään siitä, etteivät kirjoituksesi ole mitään pintaliitoa, joissa hehkuttaisit esim. mistä saa parhaat ripsihuollot tai mitä kaikkea blogin verukkeella olisit ilmaiseksi saanut :)

    VastaaPoista
  8. Ymmärrän täysin linjanvetosi, ja kunnioitan sitä. Olet kuitenkin mielestäni tuonut lukijoille paljon teidän perheestä, vaikka joitakin asioita on luonnollisesti rajattu poiskin. Siinä vaiheessa kun blogi alkaa olemaan enemmän mainos- ja yhteistyöväylä, eikä kirjoittaja lifystyle- tai perheblogissa tuo itsestään juuri mitään lukijoilleen, kadottaa hän myös lukijat. Tai ainakin minut. Toki seuraan myös muun tyylisiä blogeja, mutta vain yhtä perheblogia, tätä sinun. Juuri tästä syystä säännöllinen seuraaminen monista blogeista on minun osaltani loppunut. Toinen lemppareistani muutti tyylinsä siihen, ettei lapsista eikä perheestä tuoda juuri mitään ilmi (kuvia kyllä ja vaatetta, mutta ei juuri mitään muuta) eikä pelkät merkkivaatepostaukset jaksa minua sytyttää. Sinulla on hyvä tyyli ja siitä pidän!

    VastaaPoista
  9. Luen säännöllisesti blogiasi enkä henkilökohtaisesti ole edes kiinnittänyt huomiota siihen millainen linjaus sinulla on asioihin. Tykkään kovasti aidosta ja rehellisestä kirjoitustyylistäsi ja en koe että se vaikuttaisi asiaan millään tavalla kerrotko missä asutte tai mitkä lastesi oikeat nimet ovat. :) Eiväthän ne asiat tee blogistasi yhtään parempaa tai huonompaa, blogisi on siksi niin hyvä kun kirjoitat asioista kaunistelematta ja monipuolisesti. Itse olen paljon imenyt täältä vinkkejä tulevaa vauva-arkea ajatellen. ;) Paljon olen miettinyt mihin vedän rajan tulevan lapsen nimen / kuvien käytön suhteen sosiaalisessa mediassa. Hetki on vielä aikaa asiaa pohtia. Kiitos ihanasta blogista, jatka samaan malliin! :-) Ja ihanaa Joulun odotusta perheellenne!

    VastaaPoista
  10. Tärkeitä pohdintoja! Oma blogini on vasta tuore ja lapseni jo koululaisia joten linjanveto oli helpompaa. Lapset ja mies esiintyvät blogissa lempinimillä enkä julkaise lasten kasvoja. Minä sen sijaan esiinnyn omalla nimelläni ja kasvoillani. Esim. esikoisellani on onneksi jo oma vankka mielipide asiasta: hänen mielestään kuva jossa silmäripset näkyy on liian tunnistettava :) Tein tämän linjauksen koska haluan jakaa blogissa omia kokemuksiani ja oivalluksia. Muut perheenjäsenet saavat itse luoda oman metriä identiteettinsä. Lisäksi minua inhottaa ajatus, että joku pervo saattaisi käyttää lasteni kuvia omiin tarkoituksiinsa...
    Hauskaa, juuri hiljattain pohdin näitä samoja asioita omassa blogissani - olisi mahtavaa jos kaltaisesi kokenut bloggaaja ehtisi käydä lukemassa tai jopa kommentoimassa!
    http://uraaidinruuhkavuodet.blogspot.fi/2014/11/rahastanko-lapsillani-ajatuksia-blogin.html

    VastaaPoista
  11. ...siis saavat luoda oman NETTI-identiteettinsä... Pahuksen ennakoiva tekstinsyöttö ;)

    VastaaPoista
  12. Onni tai Toivo voisi olla kuopuksenne blogi-nimi:) sopisi hyvin sarjaan. Tai Aatos. Tai vaikkapa Sisu! Minusta on oikein hyvä suojella lasten yksityisyyttäkin, eikä meidän lukijoiden tarvitse oikeita nimiä tietää todellakaan.

    VastaaPoista
  13. Hei!
    Ehdotan kolmosen bloginimeksi Voitto tai Toivo. Sopisi positiiviseen sarjaan. :)

    VastaaPoista