Social Media Icons

lauantai 27. joulukuuta 2014

Joulumoikat

3 kommenttia Share It:
j2 IMG_8110 IMG_8432j1

Tänä(kin) vuonna olemme viettäneet lennokasta mutta varsin matalan kynnyksen joulua. Kotona ei ole joulukoristeita eikä joulukuusta, koska heräsimme asiaan vähän liian myöhään - aatonaattona, jolloin kaikki pienet joulukuuset oli myyty eikä isolle ollut tilaa. Kolme päivää ennen joulua juhlittiin kaksivuotiasta, matalan kynnyksen kemuilla eli kaupan pakastekakulla ja glögillä tietenkin.

Olen ollut viime viikkoina niin univelkainen ja väsynyt, että olen nostalgisesti tyytynyt ajattelemaan, että joulutunnelman luomiseen ei tarvita (hirvittäviä) jouluvaloja, olkipukkeja tai himmeleitä, ja koska ajattelin, että olette voineet moiset bongata noin kolmestasadasta visuaalisemmasta blogista, en sellaisten postaamisesta tänne ottanut paineita. Kolmevuotias ilmoitti joulun toivetarjoiluiksi appelsiinimehun, piparit ja riisipuuron, joten jopa minä onnistuin ylittämään esikoisen odotukset - vietimmehän joulua neljässä mummolassa!

Vaikka juoksimme jouluna paikasta toiseen, rauhoitettiin joulun vietto noin muuten. Kuvia tuli tallennettua lähinnä perhealbumiin, ja juhlapöytäin ikuistamisen sijaan vedin taatelikakkuöverit ja nautin siitä että sain syödä ruokani lämpimänä kun tarjolla oli mahtavien perinteisten jouluruokien lisäksi kourallinen innokkaita vauvan sylittelijöitä.

Tuntui ihanalta nauttia vain joulun ajasta ja lapsista. Istua hiljaa anoppilan sohvan nurkassa, imettää ja katsella ihania hymyjä suovaa vauvaa. Koota junarataa kaksivuotiaan kanssa ja värittää tehtäväkirjaa esikoisen kanssa. Kun otti aikaa, tuntui, että lähestulkoon kaikki sujui helpommin kuin osasin odottaakaan. Joulupukkia odotettiin hartaasti mutta kärsivällisesti, perinteinen joulupuuro maistui jokaiselle ja kaksivuotiaskin hautasi infernaalisen uhmansa joulurauhan julistuksen aikoihin. Yöt ovat menneet vauvan kanssa valvoessa, mutta aamulla olen saanut nukkua pitkään.

Juuri nyt tuntuu ihanalta olla vaan. Joulusiivous jäi kesken tänäkin vuonna, joulun alennussuklaita voin vain kuolailla mutten syödä koska Allu saa niistä vatsavaivoja, ja suolaisen jouluruoan jälkeen paino pysyy samoissa tuskaisissa kymmenluvuissa, mutta nyt, juuri nyt, ei ole kiire mihinkään. Tuntuu autuaalta.

Toivottavasti myös te vietitte ihania joulun pyhiä ja muistitte nauttia lumesta, rauhasta ja hiljaisuudesta (siinä mittakaavassa kuin sitä lapsiperheissä riittää). Me lomaillaan vielä viikonloppu, mutta palataan täynnä puhtia ja ryhtiä ensi viikolla! Pus!

 Seuraa meitä Bloglovinissa FacebookissaInstagramissa (@lapsellista) tai Blogilistalla (Huom! Blogilistan osoite on muuttunut!).

3 kommenttia:

  1. On teilläkin ollut haipakkaa. Meilläkin vietettiin nimiäiset 13.12. ja seuraavana päivänä keskimmäisen synttärit ja sit vielä 17.12. hänen kaverisynttärinsä. Eipä sit enää jaksanu hirveesti jouluks leipoa! :)

    Mukavia välipäiviä!

    VastaaPoista
  2. Kertakaikkisen ihanasti sanottu, matalan kynnyksen joulu (ja juhlat)! Siis niin sitä pitää, ei mitään anteeksipyytelyä vaan reilua meininkiä ja sitä nauttimista. Tästä tuli niin hyvälle tuulelle tästä kirjoituksesta, että huh heijaa :D Oikein mukavaa jatkoa sinne! Ja aivan kertakaikkisen ihastuttava virnistys tuolla pikkuisella kuvassa <3

    VastaaPoista
  3. ihana kirjoitus ja ihania kuvia! Ja just hyvä asenne!

    VastaaPoista