Social Media Icons

keskiviikko 31. joulukuuta 2014

2014, mikä mainio vuosi

8 kommenttia , , Share It:
IMG_6215 IMG_7118 IMG_7394 IMG_7493 dh2 nikon1viikko1 IMG_9802 campari1 IMG_9987 IMG_9972 ratsastus1b ratsastus3b vko8 kaxs6 kaxs3 tukka7 nosh4 olkoti1 koti5 spr7 arla1 mök1 IMG_2913 z13 z18 kev1 kpb5 kbp4 kbp3 kpb2 kpb13 kpb18 IMG_4306a6 IMG_4714 look5 ark3 IMG_5469 IMG_5454IMG_5829 IMG_5951 IMG_6185 IMG_6264 tuk7 tuk9 IMG_7054 uk4 IMG_7489IMG_8368IMG_8441ps2IMG_8481IMG_8832ps8bimagegvap1IMG_9975bootd3vkk2IMG_0215mama7IMG_9623lint521IMG_1259IMG_1328kuum2IMG_1223IMG_1508helistin2housudiy2tuptup1IMG_2618playtray1IMG_2891lom2lom1hms8hms11hms9IMG_4251IMG_4176IMG_3665lem9massu1IMG_4911IMG_4802IMG_5246IMG_5372IMG_6378IMG_6415IMG_6421IMG_6450IMG_6374bs2IMG_6723lip1IMG_7021p6p7p16p17IMG_7704IMG_7739IMG_7735pkil5pkil2to1IMG_9073rv25+1hb7IMG_9876IMG_0069IMG_0321bnosh3itepuin4tulaclick2kph5kph3IMG_2776milkerrv34_5vdt1IMG_4753IMG_4826lp_cr_2IMG_4971lk2a2IMG_5947IMG_6085kishiatsukol1IMG_6537IMG_6580lamppukol2IMG_7089IMG_7021imageimageIMG_6867p_2c_1b2IMG_7878sb_23b23b10IMG_9529IMG_956112b1fm2IMG_7300rist1ristiäiset2IMG_7373IMG_7925j1j2

On uudenvuodenaatto. Vuosi sitten tähän aikaan postitin työsopimuksen, nukuin päiväunet ja huokailin. Oli helpottavaa, että rankka vuosi muuttoineen, remontteineen, häineen, masennuksineen ja muuttuneine työ-ja opiskelukuvioineen oli loppusuoralla. Muistan seisoneeni tihkusateessa puistossa aamulla lasten ja viereisessä korttelissa asuneen ystävän kanssa. Ennen kotiin lähtöä juttelimme talojen välisessä metsikössä, puhuimme lasten mukanaan tuomista pakollisista nakeista ja perunasalaatista, ja hyvin haikeina siitä, että kummankin kuopus oli jo taapero. Kumpikin meistä poti sisuskaluja kalvavaa ja pakottavaa vauvakuumetta, outoa ja selittämätöntä kaipausta, jolle ei saisi antaa periksi. "Mihin edes mahtuisi kolmas turvaistuin? Ja miten sitä jaksaisi valvoa?", muistan hänen kysyneen. Kolme kuukautta myöhemmin hän kertoi olleensa yksi kahdesta tuhannesta, joka tulee raskaaksi hormonikierukan kanssa. Viikkoa myöhemmin oli minun vuoroni (tosin ilman sitä kierukkaa).

Nyt meillä kummallakin on lokakuinen vauva ja kaksi taaperoa. Hän muutti kesällä naapurustostamme pois, mikä surettaa minua yhä. Suunnittelemattomista ja tämän vuoden odottamattomista käänteistä ihanin on ollut positiivinen raskaustesti, varmaan meistä kummastakin.

Itse elin odotusaikaa jonkinlaisessa flow-tilassa. Voin ihan hirvittävän huonosti ensimmäiset kuukaudet ja olin varma, että räjähtäneestä tukastani ja kukkivasta naamastani jokainen arvaisi asioiden tilan, mutta toisaalta, en ole ikinä tuntenut oloani raskausaikana niin energiseksi ja hyvinvoivaksi kuin mitä keskiraskaudessa kesällä tunsin. Loppuraskaus oli, kuten olettaa saattaa, raskas. Neljä vuotta ja kolme raskautta olivat liikaa kropalle, ja kipeitä supistuksia tuli tiuhaan viikkoja ennen synnytystä. En kyennyt kääntämään sängyssä kylkeä yöllä itkemättä kivusta liitoskipujen vuoksi ja käveleminen kävi mahdottomaksi.

Vuoden parasta aikaa oli varmastikin lämmin ja aurinkoinen kesä, jolloin mies piti pitkän kesäloman. Mökkeilimme, puistoilimme, teimme road tripin Pohjois-Karjalaan. Kävimme jätskipiknikillä takapihalla ja köyhien Rivieralla eli Aurinkolahdessa uimassa ja kärtsäämässä nahkaa. Maha kasvoi ja elämä hymyili.

Vuosi 2014 oli mainio, ja vaikka päällimmäisenä mullistuksena mieleen nousee odotusaika ja vauvan syntymä, olivat muut ihmiset, sukulaiset ja ystävät tänäkin vuonna isossa osassa. Kevät oli raskasta aikaa - yksi sukulaisista kuoli yllättäin ja yksi yhteisistä kavereista teki itsemurhan. Kaksi vanhaa koulukaveria kuoli, moni sai lapsen, pari meni naimisiin. Joku osti asunnon, toiset muuttivat. Yhden raskaan ystävyyssuhteen jouduin katkaisemaan kokonaan, ja vaikka se teki kipeää, oli se paras päätös pitkään aikaan. Tänä vuonna olen ollut kiitollinen lähellä asuvista vanhemmistamme, vanhoista ystävistä jotka ovat pysyneet muutoksesta toiseen elämässämme ja niistä uusista ystävistä, joiden kanssa on heti päässyt samalle aaltopituudelle. Yksi parhaimmista uusista ystävistäni on yksi Allun kummeista, täällä Kaksplussalla myös bloggaava Eevi. Tapasin hänet ensi kertaa puolitoista vuotta sitten kun rämmin hirveimmässä ahdistuksessani, keskellä kriisitannerta. Jo ensitapaamisesta lähtien tunsin, että voisin olla juuri sellainen kuin olen, ilman pelkoa siitä että hän tuomitsisi tai hylkäisi. Karsastin tuolloin ihmisten tapaamista ja keksin kaikenlaisia verukkeita jotta saatoin vain jäädä yksin lasten kanssa kotiin. Eevi sinnikkäästi taivutteli minut kerta toisensa jälkeen ihmisten ilmoille, muttei pakottanut puhumaan tai avautumaan. Maaliskuussa Kaksplus-bileiden jälkeisenä aamuna istuimme keittiön pöytämme äärellä ilman lapsia, ilman kelloa ja ilman kiirettä. Itkin kaiken pahan olon pois, puhuin, puhuin ja puhuin. Kolmen tunnin brunssilla meni vuoallinen uunimunakasta, puolikas mudcake ja paketti nenäliinoja, mutta olosta tuli kirkas ja raikas. Tuntui, että tunsin pöydän toisella puolen itkevän naisen, ja tunsin taas itseni. Kun muutamaa päivää myöhemmin tein positiivisen raskaustestin, tiesin kenelle soittaa ja kenet haluan rinnalleni. Eevistä olen siis tänä vuonna erityisen kiitollinen.

Vuoteen on mahtunut paljon. Painan 13 kiloa enemmän kuin vuosi sitten, ja kuvasarjaa katsellessa tuntuu, että olen paisunut kuva kuvalta, mutta toistaiseksi olen vain tyytynyt jemmaamaan sisustukseen sopivan vaa'an vaatehuoneen pimeimpään nurkkaan. Kaksi lasta alkoi puhumaan toden teolla tänä vuonna ja kolmas, tyytyväinen kuusikiloinen kuopus, hymyilee paljon ja nukkuu vähän. Vuoden aikana on tapahtunut paljon sellaista, joista en ole voinut tai halunnut puhua blogissa, mutta toivon, että te tämän vuoden kanssani jakaneina olette nähneet meidän elämämämme sellaisena kuin minä sen näen: riittävän hyvänä. Tänä vuonna olen ollut onnellinen ja tyytyväinen kaikesta siitä, mitä minulla on. Olen hiljalleen höllännyt otetta, tajunnut että vähemmänkin riittää. Kylpyhuoneen pyykkivuori on infernaalisissa mitoissa, olkapäälläni on vauvan puklua ja parhaista imetysliiveistäni päsähti kaarituki, mutta mitä sitten? Minulla on kolme tervettä lasta, ihana mies ja vaikkei kotimme olekaan sisustuslehtikamaa, on sekin ihana, meidän näköisemme. Olemme perusterveitä, taloutemme on kunnossa ja perusasiat ovat noin muutenkin hyvällä mallilla. Voisin tietysti nukkua enemmän, painaa vähemmän ja saada isompia kiksejä urheilusta, ja niin askeettiseksi tai vaatimattomaksi en ryhdy, että kieltäisin haluavani työhuoneeseen uuden, toimivamman kirjahyllykompleksin ja toisen lepakkotuolin konjakinvärisellä nahkapäällisellä, mutta pystyn elämään ilmankin. Vaivatta.

Nyt on näin.

Voin vain toivoa, että tulevasta vuodesta tulee tätäkin vuotta parempi. Kiireettömämpi, onnellisempi, terveempi. Vuoden vaihtumista ainakin vietetään ihanassa seurassa - luoksemme tulee yökyläilemään Eevi lapsineen, eli tiedossa on, what a suprise, matalan kynnyksen uusi vuosi. Nitriitittömiä nakkeja, astetta parempaa perunasalaattia, ehkä vähän kuivaa siideriä, tähtisadetikkuja ja tinoja. Lapset ovat jo viikon verran laskeneet öitä Eevin lasten tapaamiseen ja coolein juttu kuulemma on, että joku pääsee nukkumaan patjalle lattialle. Ja että joulupukki toi "koiraruokapelin", jonka he haluavat näyttää kavereilleen.

PS. Alunperin minun piti postata vain kuvasarja kronologisessa järjestyksessä, mutta kuvia vuoden varrelta katsellessani en malttanut olla sanomatta jotakin, tai siis aika paljoakin. Hassua on, että vaikka kaikki kuvat on jossain vaiheessa julkaistu vuotta täällä blogissa, liittyy niihin silti tarinoita ja tilanteita, joista ei ole mainintaa. Esimerkiksi Kaksplus-lehden ja pullat toi mukanaan Kaksplussan toimittaja hieman tänne siirtymiseni jälkeen, ja muistan kun ovikellon soidessa makasin kylpyhuoneen lattialla sikiöasennossa aamupahoinvoinnissani. Ruusut olin saanut edellisenä päivänä mieheltäni, ja syynä ylihintaiselle reilun kaupan ruusukimpulle olivat iltapäivällä tikkuun pärähtäneet kaksi viivaa. Kimpun alkuperää ei tosin ole siksikään vaikeaa muistaa, että olen kymmenen vuoden aikana saanut kaksi kertaa kukkia, tuona maaliskuisena iltana ja yksivuotiskihlajaispäivänä.

Kiitos teille kuluneesta vuodesta; tsemppiviesteistä, ihanasta palautteesta ja jakamistanne ajatuksista, vinkeistä ja kokemuksista. Ehkä vähän kliseistä sanoa, mutta en minä tekisi tätä ilman teitä. Kiitos! Ja vieläkin parempaa uutta vuotta 2015!

Seuraa meitä Bloglovinissa FacebookissaInstagramissa (@lapsellista) tai Blogilistalla (Huom! Blogilistan osoite on muuttunut!).

8 kommenttia:

  1. Sniif! Miks rupeen aina pillittämään?! :D Pistetään viikkojen 21+6 piikkiin ;) ihana teksti. Hyvää ja vielä parempaa vuotta 2015! <3

    VastaaPoista
  2. Taas ihana postaus:) pakko kysyä mistä mustavalkoinen matto on ;)? Ihanaa tulevaa vuotta teidän perheelle♥

    VastaaPoista
  3. Voi kiitos! Ja ihanaa uutta vuotta 2015 teillekin!

    Tuo keittiön matto? Se on Askosta. Matto on muovia, eikä pidä yhtään laattalattialla joten tätä nykyä sen koti on jo Eevin luona. :)

    VastaaPoista
  4. Ihanaa uutta vuotta teidän perheelle! :)

    VastaaPoista
  5. Kiitos kaikista ihanista hetkistä, joiden kanssa olen saanut jakaa vuotta 2014 niin online kuin offlinekin. Syksyn sairastelut veivät mahdollisuuksia tavata, mutta haluan pian nähdä teidät livenä.

    Olen lukenut blogiasi yli neljä vuotta. Sinä aikana on ollut ihana seurata elämäänne. Elää samaa elämänvaihetta. Lukea tekstejä, jotka ovat kuin omalta näppikseltä. Mustimpana hetkenä olin huolissani, mutta luotin siihen, että elämä - ja tukiverkot kantavat, kun asian sanoo ääneen.

    On ollut ilo seurata kasvuasi. Enkä sano tätä pahalla. Monta kertaa mieleni on tehnyt sanoa, hellitä, rakas ystävä, mutta tapani mukaan olen pitänyt suuni kiinni. Olen odottanut, että hiffaat himmaamisen hienouden itse.

    On ilo ja etuoikeus kutsua sinua ystäväksi! <3

    VastaaPoista
  6. Ihana vuosi, ihana blogi ja ihana teidän perhe! Olen seurannut blogiasi ihan alusta saakka ja edelleen se on lempiblogini. Alkuaikoina luin blogiasi kierien salaisessa vauvakuumeessani. Matkan varrella blogisi onkin muuttunut paljon "ajankohtaisemmaksi" minulle, kun yllärityttäremme syntyi kohta 2v sitten. Pidän valtavasti aitoudestasi ja tavastasi kirjoittaa! Toivon teidän perheelle oikein onnellista uutta vuotta <3

    VastaaPoista
  7. hyvää uutta vuotta sinulle ja koko perheellesi! mahtavan mainio blogi sulla! ja kiitos,vauvakuumeeni on nyt lopullisesti taputeltu noiden sun ihanien kuvien jälkeen! :D

    VastaaPoista
  8. Ihanat kuvat. Sinulla on ollut siunattu vuosi... <3

    VastaaPoista