Social Media Icons

maanantai 24. marraskuuta 2014

Mun Ned Flanders ja meidän kantoliina

IMG_8670

Meidät tuntevat ja blogiani pidempään seuraavat ihmiset eivät varmaankaan välttyneet kuulemasta, että mielestämme yksi tarpeellisimmista ja parhaimmista lastentarvikkeista käyttöasteesta riippumatta on kunnollinen kantoväline. Ja kyllä, kun puhun meistä, tarkoitan todellakin meitä kahta, perheen kumpaakin vanhempaa.

Alkuun todettakoon, että mieheni ei ole laisinkaan lastentarvikkeisiin hurahtavaa tai niillä hypettävää tyyppiä, vaan enemmänkin tyytyy huokailemaan lastentarvikkeiden ja -vaatteiden hintalappujen edessä, mutta aina toisinaan hän antaa arvaamatta ja yllättäin palautetta. Sanoo, että kaikkien vastasyntyneen bodyjen pitäisi olla kietaisumallisia, haalareita pitäisi valmistaa vain kahdella vetoketjulla ja että vitsi miten makeaa on kun rattaissa on kääntyvät eturenkaat. Lapsia hän on halunnut kuitenkin kantaa - pitkälti ihan arkea helpottavista, käytännöllisistä syistä.

Meillä on kolme alle neljävuotiasta lasta, mikä tarkoittaa sitä, että kaikilla ruokailuilla, ulos lähtiessä ja nukutuksissa apua kaipaa vastasyntyneen lisäksi kaksi vanhempaa uhmaikäistä. Aikuisia käsipareja on enimmän osan aikaa tarjolla vain yksi, syliteltäviä tyyppejä kolme, ja jossain vaiheessa päivää pitäisi saada jotain aikaiseksikin (kun puhun tiskivuoresta tai pyykkikasasta, tarkoitan koko huoneen käsittävää kaaostilaa, joten..). Kun ensimmäisten päivien tunteja kestävästä imetysmaratonista päästiin, ja syöntiväli piteni, alkoivat vatsavaivahuudot, ympäri vuorokauden kestävät mutta etenkin ilta-yöaikaan painottuvat raskaat syklit. Ainoat keinot vauvan vatsakipuihin ovat toistaiseksi olleet Disflatyl, pystyasento, vauvan jalkojen pitäminen koukussa ja ihokontakti. Disflatylia lukuunottamatta koko paketti onnistuu - ta-daa - kantoliinalla, ja hommaan kelpaa kumpi tahansa vanhemmista, oi auvoa!

IMG_8661

Kumpikin meistä on kantanut kaikkia kolmea lastamme, mistä olen tavattoman onnellinen. Siis siitä, että minulla on mahdollisuus helpottaa vauvan oloa, paikata sylipulaa ja silti pystyä esimerkiksi laittamaan pyykkejä, seuraamaan junaradan rakennusta lastenhuoneessa tai vaikka keinuttaa lapsia ulkona, mutta myös siitä, että niin halutessani sylini on toisinaan myös tyhjä.

Minulla on ollut viitisentoista erilaista kantoliinaa ja kolme erilaista kantoreppua, mutta vastasyntyneen tai pienen vauvan haluan aina kietaista trikooliinaan. Pehmeään, turvalliseen ja mukavaan pesään, jonka sitominen on mielestäni paljon armollisempaa kuin kudotun liinan sitominen on - kolmea lasta kantaneena ja kantoliinatukiohjaajankin pakeilla käyneenä täytyy todeta, että saan kudotun liinan aina jossain kohtaa sidontaa ryttyyn, sidon liinan liian kireälle tai liian löysälle, mutta trikoisen version kanssa tällaisia ongelmia ei juuri ilmaannu.

IMG_8615

Tänään illalla se meillä asuva mies nappasi syleilyynsä ja liinaan 3,5 viikkoisen kuopuksemme ja katosi sitten kylvettämään isompia lapsia, mutta palasi huikkaamaan, että ystävältäni Anulta baby shower-lahjaksi saamani edullinen Tulan trikooliina on kaikista hänen kokeilemistaan (joka siis kattaa koko meillä olleen skaalan) kantovälineistä mieluisin, "kuin t-paita päällä". Hämmästyttävän helppo sitoa eikä pöllömmän näköinenkään, jatkoi hän ja katosi sitten. Lyhytsanaiselta ja ytimekkäältä oman elämäni Ned Flandersilta (vielähän on Movember!) se oli paljon se. Olen joskus koettanut maanitella häntä kirjoittamaan kantamisesta blogissani, mutta vastaukseksi olen saanut vain olankohautuksia ja kommentin: "Miksi? Onhan ihmislajille niin monien muiden kädellisten tapaan ihan luonnollista kantaa poikasiaan. Vauva kuulee rauhoittavan sydämensykkeen, tunnistaa tutun tuoksun ja itse saa jotain aikaiseksi". Mies joka luonnehti potkupukua "pitkäksi bodyksi jossa on töppöset" saa minut toisinaan hiljaiseksi.

Useamman eri brändin trikooliinaa kokeiltuani uskallan oman kokemukseni pohjalta suositella tätä meiltä löytyvää Tulan versiota (ja vatsakipuhuutoihin noin yleensäkin mitä tahansa ergonomista ja lapsen ikään sopivaa kantovälinettä). Se on hyvin joustava, notkea, sopivan paksu ja viistottujen päidensä ansiosta helppo sitoa. Materiaali tuntuu hyvin erilaiselta kuin mihin olen trikooliinoissa aiemmin tottunut, mutta liina joustaa hyvin, on miellyttävä päällä ja tuntuu hengittävän paremmin kuin kankeat kilpailijansa, ja kuudenkympin hintakin on ehdottoman kohtuullinen.

PS. Vinkkiviitosena mainittakoon, että viikonloppuna näitä pääsee hypistelemään Helsingin Hakaniemeen avattavassa Ipanainen-lastentarvikeliikkeessä, jonka yhteyteen avataan myös kirpputori hyvin vaivattomalla konseptilla ja järkevällä pöytävuokralla. Koska homman takana on kaksi mahtavaa ystävääni, Anu ja Anni, ei paikasta voi tulla muuta kuin hieno! Me ainakin aiomme osallistua avajaiskarkeloihin lauantaina, toivottavasti tekin!

 Seuraa meitä Bloglovinissa FacebookissaInstagramissa (@lapsellista) tai Blogilistalla (Huom! Blogilistan osoite on muuttunut!).

7 kommenttia:

  1. Ootko koittanut manducaa tms? Tohon liinaan ei tee mieli ryhtyä, mutta joku reppu voisi tulla kyseeseen. Onko sun ehdoton suositus tula? :)

    VastaaPoista
  2. Jos meille tulee vielä vauva (sanon jos, koska olemme hedelmöityshoidoissa..), olen päättänyt todellakin hankkia tuollaisen Tulan trikooliinan! Manduca meiltä löytyy, mutta tajusin ostaa sen esikoiselle vasta hänen ollessaan muistaakseni n. 7kk, kun hän viihtynyt tuolloin rattaissa. Jälkeenpäin olen pohtinut, että kyllä olin hölmö, kun en noihin alkuaikojen iltapainotteisiin masuitkukanteluihin tajunnut hankkia liinaa, stressasin vaan, kuinka jaksan vauvaa kanniskella, kun mies oli iltavuorossa, ja itsellä yläselkä ja hartiat ihan imetyskyttyränä! Kantaminen ei vaan ollut millään tavalla tuttu juttu edes lähipiirissä, ja kun esikoinen kyseessä, jotenkin ajattelin että en viitsi edes kokeilla.. Toisella kertaa teen kyllä ihan toisin. Ihastuin tuohon Tulan liinaan jo aiemmasta postauksestasi, näyttää todellakin mukavalta käytössä. Eikä kiva ulkonäkökään ole tosiaankaan pahitteeksi. :)

    VastaaPoista
  3. Olen itse huomannut että aika moni kyllä tuntuu löytävän kantamisen vauvan ollessa jo vähän isompi, ja meilläkin esikoista kannettiin eniten hänen ollessaan puolivuotias kun hampaat alkoivat puhjeta ja vauhtia riitti niin että muualla oli vaikeaa rauhoittua. Kakkosta ja kolmosta onkin kannettu synnäriltä saakka :)

    VastaaPoista
  4. Niin, ja isoimmat tsempit hoitoihin! Olen sormet ja varpaat ristissä, onnea! <3

    VastaaPoista
  5. Joo, olen kokeillut Manducaakin mutta se ei sanalla sanoen ole mun juttuni. Säätöjen muuttaminen vauvan ollessa kyydissä oli vaikeaa ja esimerkiksi kantajalta toiselle vaihtaminen ei käynyt lennossa mieheni kanssa koska hän on niin eri kokoinen kuin minä. Me ollaan kokeiltu Manducaa, Ergoa, Tulaa ja Patapumiakin, mutta tykkään pitkäikäisestä ja TODELLA helppokäyttöisestä Tulasta eniten. Manducan ainoat näennäiset edut Tulaan nähden on käytetyn repun edullisempi hinta ja se ettei erikseen ostettavaa, integroitavaa vauvatukea tarvita.

    Harkitse kuitenkin pehmeää trikooliinaa - sen sitominen ei tosiaan ole rakettitiedettä :)

    VastaaPoista
  6. Hei, odotan toista vauvaa tällä hetkellä. La tammikuussa. Olen kiinnostunut hommaamaan tulan kantoliinaa. Voisitko tehdä videon tai/ja kuvalliset ohjeet liinan sitomisesta? :)

    VastaaPoista
  7. Mulla olisi muutama vauvahierontavinkki annettavana. Moisesta kun oli meidän molemmille masuvaivaisille apua.

    VastaaPoista