Social Media Icons

torstai 13. marraskuuta 2014

Kaksiviikkoinen

b1

 Body Nosh Organics, potkuhousut second hand


Kaksi viikkoa. Hän on kokonaiset kaksi viikkoa vanha. Aika tuntuu niin pitkältä ja niin lyhyeltä. Vaikka vauva mullisti koko arkirytmimme ja kaikki kodin toiminnot, hitsautui hän silti heti ensihetkestä osaksi perhettämme - tyypiksi, jota ilman me emme olisi me. Tuntuu kuin aikaa olisi kulunut enemmänkin, kuin hän olisi aina ollut täällä.

Ensimmäiset päivät menivät pirteässä ja skarpissa vauvakuplassa: vuosin verta kuin seula, kasvoni olivat turvoksissa ja koko keskivartalo tuntui omituiselta, mutta reippailin lapsen kerhoon, kävin kaupassa (ja soitin kyllä neljä kertaa varmistaakseni että kaikki ovat täysissä ruumiin ja sielun voimissa), annoin ulko-oven käydä rotinavieraista ja elelin vauvahuuruissani. Kun vauva oli kahden päivän ikäinen, oli ostoslistallani hunajamelonia serranonkinkun kaveriksi, puolikuivaa cavaa, megaimukykyisiä siteitä ja nännirasvaa, mutta glamour-hetket olivat silti eittämättä vasta edessä päin. Ensimmäisen viikon kulmilla heräsin vauva (epä-)unikaverinani hikisestä, verisestä ja maitotahraisesta parisängystä, kaksi-kolme tuntia nukkuneena, baby blues-fiilisten ja migreenin vyöryessä päälle. Muutama päivä meni oudossa, itkuisessa sumussa. Kävin mielialoineni aallonharjalla ja pohjamudissa, odottaen vain, että elämä jossain vaiheessa helpottaa, tasaantuu.

b4

Ja tasaantui se (kop kop kop). Kahdesta kokonaisesta vauvavuodesta muistan tietysti, että koko vauva-aika on täynnä käsittämättömiä, ohimeneviä vaiheita, joihin on mitä eriskummallisempia ratkaisuja. Esikoisen aikana meillä oli esimerkiksi julmetun kovaa ääntä pitävä, kivikautinen ilmansuodatin - jonka ilmaa puhdistavaan tehoon suhtauduimme hyvin skeptisesti - takaamassa yöunet (ja päikkäritkin) kaksiossa ja kuopus nukahti iltaisin ainoastaan linkoavan pesukoneen päälle monta viikkoa (tästä syystä hän myös nukkui ensimmäisen unipätkänsä vaipanvaihtoalustan päällä parisängyn nurkassa).

Nyt meneillään on kausi, joka on sanalla sanoen aika helppo ja ihana. Vauva on tyytyväistä sorttia, mahavaivoja on mutta niistä selvitään, yöt ovat hirveitä mutta niistäkin selviän - imettämällä. Paljon puhutussa ensisängyssä ei toistaiseksi nuku vielä kukaan vaikka yritys on ollut kova (tai, köh, sanotaan että ainakin olen yrittänyt), sillä yöt menevät yhdessä ennalta arvaamattomaan aikaan sattuvassa pidemmässä unisyklissä ja sitten lähinnä imettäessä. Imetys alkoi sujumaan ensimmäisen viikon ja facebookin huippuihanan, keskustelevan Imetyksen tuki ry-ryhmän tuella ja avulla.

b2

 

Yhdentoista vuorokauden iässä kävimme neuvolassa, ja olin valmis halkeamaan ylpeydestä kun vauva oli ohittanut 4300 gramman syntymäpainonsa liki kolmellasadalla grammalla, ja koska kaikki nyt vain oli niin mallikkaasti. Tai jos ei mallikkaasti niin ainakin odotetunlaisesti: kahden yökukkujan jälkeen osasin odottaa saapuvaksi taas yhtä yökyöpeliä. Ja taas yhtä unetonta vuotta.

Haastellisimpana koen imetyshetkien, joita tässä vaiheessa vauvavuotta on PALJON, ja kahden vanhemman lapsen hoidon ja huomioimisen yhdistämisen, kuten aiemmassa postauksessani kirjoitinkin. Yritän karistaa harteiltani sitä painavaa riittämättömyyden tunnetta ja ajatella vain, että nyt on näin. Nyt on näin. Nyt on näin.

PS. Kuten pidempään blogiani seuranneet varmaan huomasivatkin, on kuopuksessamme todella paljon samaa näköä, kuin isoveljessään vauvana - joka taas on ihan isänsä näköinen! Vaikka ihan varmasti tästäkin tyypistä kasvaa omanlaisensa ja omannäköisensä yksilö, ei kenenkään kopio. Esikoistyttäremme taasen on aika hyvä näköisvedos allekirjoittaneesta lapsena, ja tunnetaanpa hänet myös "pienoismallina". Isäni aina vitsaillen kysyy, että miksi minun varjoni kulkee takanani, on paljon pienempi ja murjottaa. Toistaiseksi erotettavia piirteitä on ainakin vaaleanruskea tukka kahden pellavapään jälkeen ja kissanpentuäänet, joita hän pitää. Juuri nyt on ihanaa nuuhkia pientä beibiä, mutta toisaalta odotan malttamattomana, millainen tyyppi hän oikeasti onkaan.

Mitä kuuluu teille muille kanssani odottaneille? Joko teilläkin nuuhkitaan maidonhajuisia vauvoja? Vai vieläkö sinnittelette mahan kanssa?

Seuraa meitä Bloglovinissa FacebookissaInstagramissa (@lapsellista) tai Blogilistalla.

8 kommenttia:

  1. Oi ihana kaksiviikkoinen! Meillä on pari päivää vanhempi poika, joten varmasti tulen seurailemaan päivityksiäsi ihan eri silmillä kuin ennen :). Odotusaikakin oli "kanssasi" hauskaa, mutta toivon, että vertaistukea löytyy vielä enemmän tähän ihanaan rankkaan vauva-aikaan.

    Meilläkin nukutaan parisängyssä, siis minä kaksin vauvan kanssa, mies on muuttanut vauvan huoneeseen. Mitään päivärytmiä ei ole, välillä vedellään kolmen tunnin päikkärit omassa sängyssä, välillä puoli tuntiakin unta tuntuu olevan tiukassa. Yöt menee onneksi kohtalaisesti, toistaiseksi heräillään 3-4 tunnin välein. Välillä jopa 5 tunnin pätkä on yöllä maistunut.

    Olen päässyt 2 kertaa jo asioille itsekseen, vaikka pelko onkin persuuksissa, herääkö vauva... Asioilla tarkoittaa siis apteekki/kauppakäyntiä ;)

    Ja myös minä olen kokenut imetyksen tuen fb-ryhmän mahtavaksi, toivon 6 kk täysimetyksen onnistuvan!

    VastaaPoista
  2. Moikka Anna. Sulla&mulla oli tismalleen sama LA ;) mä poksahdin 38+5 vähän sua ennen! Hassua ettei meilläkään nukuta omassa sägyssä- mä+vaavi nukumme lastenhuoneessa :D isot tytöt isän vieressä isossa petissä hihii ja 1,5v pinniksessään :) :) jään seuraamaan sua ja perhettäsi blogiin... ja odotan milloin tulee uutinen, että teillekin tulee sittekin vielä neljäs :D :D (meillä nyt 4 tyttöä) <3 MarjoKoo

    VastaaPoista
  3. Meillä täällä viikon ikäinen! Vauva nukkuu enimmäkseen, oudon tyytyväinen - ei yhtään samaa sarjaa meidän esikoisen kanssa. Valvoo ainoastaan öisin, univelasta vainoharhaisena vähän väliä olen bongaamassa lapsestani vähintäänkin keltaisuutta. Babyblues on aivan kamala. Itkeä vollotan vähän väliä jostain, tietenkin salaa jos kyse on jostain miehen sanomisista. Eikä se tosiaan oikeasti edes sano mitään pahaa, mutta tällä hetkellä kaikki kuulostaa väärältä. Itkettää biisit, toisten kohtalot ja parhaimmillaan sää. This too shall pass. Huoh.

    Kollega.

    VastaaPoista
  4. Ihana kaksiviikkoinen! Ja aivan huiput nuo vauvakortit, joiden kanssa vauvaa kuvataan! Ärsyttää itseä, kun oman kuopuksen kohdalla kaikki pikkuvauva-ajan kuvat on albumissa ihan sekaisin, kun ei niitä liimaillessa väsymyspäissään enää yhtään muistanut, minkä ikäinen vauva missäkin on. Saatikka sitten, että olisi muistanut kirjata lapsuuden kirjaan mitään tarkkoja kääntymispäiviä tai vastaavia. Tsemppiä kahden uhmiksen ja vauvan kanssa luovimiseen! Voin kuvitella riittämättömyyden tunteen, kun tiedän mitä se jo yhden uhmiksen ja tissitakiaisen kanssa oli! Uskon kuitenkin, että lapsille jää vaiheesta huomattavasti pienemmät traumat kuin äidille! ;)

    VastaaPoista
  5. Nyt on näin :) Se oli munkin kantava ajatus kuopuksen vauvavuonna. Nyt tää tyyppi on "jo" reilun vuoden ja elämä ihan toisenlaista. Lasten kasvaminen on yhtä aikaa haikeaa ja helpottavaa :)

    VastaaPoista
  6. Täällä vielä sinnitellään :) reilu 2 viikkoa laskettuun aikaan ja itse olisin valmis lähtemään koska vain synnärille. Tuoreen tyypin kuvista tuoksuu vauva tänne asti <3

    VastaaPoista
  7. Tulin onnittelemaan perheenlisäyksen johdosta! Onnea näin jälkijunassa :)

    VastaaPoista
  8. Pakko oli tulla vain kertomaan että olet ihan super arjen sankari!:)
    Meillä 2 tyttöä, 5,5v ja kohta 2v ja kovasti mietitään josko vielä vauva tehtäisiin mutta pelottaa jo valmiiksi miten kaikki sujuisi jne kun nytkin jo välillä tuntuu ettei aika riitä ja hermoja kiristää! mMtta näistä sun teksteistä saa mieletöntä lisäpuhtia, jaksamista ja toivoa että ehkä vielä kuitenkin mekin voitaisiin yrittää kun muutkin jaksaa ja vieläpä kahden pienen kanssa! Meillähän isoin sisko olisi jo mitä oivallisin apuri!:D

    VastaaPoista