Social Media Icons

perjantai 24. lokakuuta 2014

Synnytyksen lääkkeettömistä kivunlievityskeinoista

11 kommenttia Share It:
Nostan kädet ilmaan jo nyt: minusta ei olisi luomusynnyttäjäksi enkä halua aloittaa ikuista keskustelua siitä, mikä on paras mahdollinen tapa synnyttää, koska sen varmasti jokainen tietää itse. Itse erilaisia lääkkeellisiä kivunlievityskeinoja tutkittuani ja alan erikoislääkäriä konsultoituani olen yhä kahden synnytyksen jälkeenkin epiduraalipuudutuksen puolella. Synnytykseni ovat olleet edenneet rajusti ja olleet nopeita, eikä asiaa varsinaisesti ole auttanut se, että kriittisimmissä vaiheissa olen joutunut makaamaan sängyssä kyljelläni ja toivonut vain, että lapsi laskeutuisi ja saisin nousta ylös. Olen kuunnellut hivenen loukkaantuneena lääkkettömästi synnyttäneiden äitien paasausta siitä, kuinka ihmisten kipukynnyksissä on huimia eroja, ja kuinka toiset eivät vain kestä kipua samalla tavalla kuin toiset. Joskus olen tyytynyt lakonisesti toteamaan, että nostan hattua sille onnekkaalle, joka hymisemällä ja puudutteitta kokee neljässä minuutissa tapahtuvan kahdeksasta kymmeneen senttiin aukeamisen, 4,7 kiloisen lapsen syntymän ja repeämisen elämänsä helpoimmiksi hetkiksi.

Kahden tuskallisen ja vilun väristyksiä nostattavan synnytyskokemuksen jälkeen olin yhä vahvemmin kannassani, että jos olisin oikeutettu puudutteeseen juurihoitoa tehdessä, olisin oikeutettu kivunlievitykseen myös niinä hetkinä, kun kipu tuntuu alapään muiluttamiselta pesäpallomailalla ja happokylvyltä selässä. Kuitenkin jossain kohtaa raskautta synnytyshistoriaani miettiessäni olen aina päätynyt siihen kauhukuvaan, etten todennäköisesti ehtisi saamaan lääkkeellistä kivunlievitystä, mikäli ilokaasua ei lasketa lukuun. Kuluneen yhdeksän kuukauden aikana olen miettinyt vaihtoehtoisia kivunlievityskeinoja, koska tosiasia kuitenkin on, että kivunlievitystä - lääkkeellistä tai lääkkeetöntä - minä tulen tarvitsemaan.

Helpoin, lisävälineitä vaatimaton ja ihan ilmainenkin keino on tietysti pysyä jollain tapaa liikkeellä. Meillä käytännössä se on ollut mahdollista vain kotona, sairaalassa minua on makuutettu siksi, että lapsivesien menolla käynnistyneiden synnytysten aikana vauva ei ole laskeutunut, ja lapsiveden mukana on pelätty napanuoran luiskahtavan ulos. Sängyssä kylkimakuullakin oli tietysti mahdollista hytkyä, mutta jo kipeiden harjoitussupistusten aikaan huomaan, että minulla on pakonomainen tarve päästä ylös, jaloilleni ja pysyä hieman keinuvassa liikkeessä. Koska eniten tuntuu helpottavan lantion pyörittäminen jalat haara-asennossa (niin, kuulostaa tosi arvokkaalta, tiedän).

Kummankin edellisen synnytykseni alkuvaiheessa, kotona, olen käyttänyt jumppapalloa, jonka päällä on ollut helppo istua, lepuuttaa jalkojaan ja silti vatkata lantiota hitaasti supistusten aikana. Muistaakseni noin kolmetoista euroa maksanut ruman värinen jumppapallo on ollut harjoitussupistuksienkin aikaan mitä ihanin, ja sen päällä olen jaksanut istua ja liikkua silloinkin, kun en enää jaksaisi seistä (esimerkiksi yöllä tai myöhään illalla). Joidenkin lähteiden mukaan jumppapallon päällä istuessa odottajan asento on mitä optimaalisin ja lantion avoinna pitävä istunta helpottaisi vauvaa laskeutumaan. Synnytyssalissa toivon myös saavani jumppapallon käyttööni.

Toinen kotoa löytyvä, ihanteellinen väline on kylpyamme. Kuumassa suihkussa tulen helposti pahoinvoivaksi mutta kädenlämpöisessä kylpyvedessä viihdyn normaalistikin aika hyvin. Vesi on helpottanut supistuskipuja minulla aina hetken verran, mutta tolkuttoman kauaa en ole koskaan voinut suihkussa synnytyksen aikana olla ilman että olen alkanut voimaan pahoin. Nähtäväksi jää, kuinka isoon osaan pääsee rakas kylpyammeemme!

Kokeilemistani lääkkeettömistä kivunlievityskeinoista tehokkaimmiksi on toistaiseksi osoittautunut leuan ja kasvojen rentouttaminen ja oikeanlainen hengitys. Toisen lapseni odotusaikana kävin synnytyslaulukurssilla (joita ainakin tuolloin vedettiin säännölliseen Kätilöopistolla viiden euron osallistumishintaan), joka sanalla sanoen tuntui hörhöltä, vähän nololta ja... Hörhöltä, mutta oikeasti pienen kimeä-äänisen kukkaliivisen naisen neuvoista oli tosipaikan tullen apua: kun pidin leuan rentona ja pidin huolta siitä, että hengitin syvään sisään ja ulos, ei kipu tuonut mukanaan paniikkia tai tilaa pahentavaa kokovartalojäykistymistä. Olen selkeästi sitä ihmistyyppiä, joka tiukan paikan, kivun, stressin tai ärtymyksenkin tullen alkaa hengittämään hyvin pinnallisesti tai pidättämään hengitystään, ja synnytystoivelistaani kirjasinkin sekä viime kerralla että nyt, että toivoisin tukihenkilön (lapsen isän, mieheni) ja kätilön kiinnittävän huomiota hengitysrytmiini ja kehottamaan minua tarvittaessa rentouttamaan leukani.

synnytys_kivunlievitys3

Jo teiniaikojen kuukautiskipujen myötä tutuksi tullut kauratyyny on ollut sekin luottotuotteeni sairaalakassissa, ja nyt kolmannen lapsen kunniaksi ostin ihan uuden tyynyn vanhan, parsitun ja vähän mikrossa kärähtäneen tyynyvanhuksen tilalle. Kauratyyny tuntuu ainakin oman kokemukseni mukaan pysyvän pidempään lämpimänä kuin sairaalan kuumavesipussit, ja käyttöä tyynylle on ollut niin synnytyksessä kuin sen jälkeenkin esimerkiksi jälkisupistuksia ja maidosta pakkautuvien rintojen kiristystä helpottamaan.

Tällä kertaa olen pakannut synnytyskassiini tavaroita, joita en ikinä olisi sinne uskonut laittavani, mutta kahden nopean ja rajun synnytyksen jälkeen olen valmis kokeilemaan lähestulkoon mitä tahansa turvallista kivunlievityskeinoa.

synnytys_tens3

Yksi vasta tällä rundilla kassiin päätyneistä ja kahdella edellisellä odotusajalla mietityttäneistä kivunlievitysmenetelmistä on kulttimaineessa oleva, sähköimpulsseja ihoon kiinnitettävien elektrodilappujen avulla antava TENS-laite. Laitteen antamat sähköimpulssit vaikuttavat positiivisesti niihin hermoihin, jotka ovat tekemisissä aivoihin vietävien kipuviestien kanssa ja auttavat lisäämään kehon omia kipua lievittävien kemikaaleja, endorfiineja. Sähköimpulssit tuntuvat selässä pienenä kihelmöintinä, ja niiden voimakkuutta voi säädellä laitteella hyvin yksinkertaisella ja helpolla tavalla. Itse olen vähän harjoitellut TENSin käyttöä jo nyt alaselän jomotuksiin ja napakampiin harjoitussupistuksiin, ja olen aika vakuuttunut jo nyt. TENS-laitteen sanotaan olevan erinomaisen hyvä synnytyksen ja avautumisen alkuvaiheessa eli esimerkiksi kotona käytettäväksi, ja kuulemma sairaalan kalustosta riippuen sitä voi tai ei voi käyttää sairaalan käyrillä maatessa. Miten laite piuhoineen asettuu sitten sairaalamekon kanssa, jää nähtäväksi...

guasha1

 

Perinteinen kiinalainen Gua Sha-kampa on tuote, jolle vähän salaa naureskelin. Pikaisella googlailulla ja kuulopuheella nimittäin "lähestulkoon vereslihalle" synnytyksessä hangattu selkä akupisteineen ei nimittäin ihan vakuuttanut kamman kipua lievittävistä ominaisuuksista, mutta kun taannoisessa Matkasynnytyspäivän mielenilmaustilaisuudessa ystäväni Anni (jolta muuten TENS-laitekin on lainassa, tusen tack!) demonstroi ikiaikaisen jumiutuneisiin hartioihini kampaa, olin valmis ostamaan niitä kourallisen. En tiedä, haluanko että kukaan kajoaa minuun synnytyksen aikana ilman tarvetta tsekata varsinaisen synnytyksen kulkua, mutta ainakin leppoisiin kaksin vietettyihin leffailtoihin (öihin) Gua sha on mitä ihanin, sillä sitä käytettäessä ei juuri tarvitse käyttää voimaa tai kipeyttää peukalonpäitään, vaan oikeassa kulmassa (siis hieman "viistottain") käytettynä riittää, että sillä ikään kuin kampaa toista. Helppoa, kätevää ja rentouttavaa! Minun synnytyskassissani oleva Gua Sha on lainassa Annilta, joka Ipanainen-verkkokaupassaan myy kampoja vajaan yhdeksän euron hintaan.

synnytys_kivunlievitys_eteerisetööjyt1

Ehkä eniten omalla kohdallani henkimaailma-kastiin menevät eteeriset öljyt synnytyksessä kivunlievityskeinoina, mutta pikaisella googlettelulla huomasin, ettei konsepti ole ihan tavattoman vieras tai harvinainen. Itse olen aina ajatellut, että öljyjä voi käyttää lähinnä tuoksulyhdyssä, pesukoneen huuhteluainelokerossa tai öljystä riippuen ihonhoidossa (laventeli, teepuuöljy), mutta eräs Young Living-yrityksen Suomen edustajista minua lähestyessään kertoi, että eteerisiä öljyjä voi käyttää sisäisestikin, leivonnassa ja vaikka aamun vesilasillisessa, ja että toiset käyttävät öljyjä ihan sairauksien hoidossa, stressin hallinnassa ja mielialaansa vaikuttamassa. Viimeiseksi mainittu vaikutus onkin syy, miksi kiinnostuin kokeilemaan eteerisiä öljyjä tulevassa synnytyksessä rentoutuskeinona ja kivunlievityksessä. Olen aina reagoinut hyvin voimakkaasti erilaisiin tuoksuihin ja raskausaikana tämä ominaisuus minussa on kertaantunut. Olen käyttänyt eteerisiä öljyjä tuoksulyhdyssä lasten mentyä nukkumaan, ja yllätyksekseni oloni on rentoutuneempi, stressittömämpi ja rauhallisempi, ja tietysti haluaisin olla tätä kaikkea ainakin jossain määrin myös synnyttäessäni. Minulla on synnytyskassissani Weledan manteliöljypohjainen laventelihierontaöljy sekä kuvassa näkyvät piparminttu ja sitruuna-öljyt, joita kuulemma voi käyttää niin migreeniin, stressiin, alkavaan flunssaan kuin kehon puhdistukseenkin (sisäisesti ja ulkoisesti)! Käyttötapoja on monia, ja nähtäväksi jää, mikä H-hetkellä tuntuu parhaimmalta. Osa kertoo käyttäneensä öljyä esimerkiksi kylpyvedessään, osa laittaneensa sitä pari tippaa vesikulhoon lähelleen, osa on tiputellut eteeristä öljyä tyynyliinalleen. Ja muistelenpa jonkun sanoneen, että eteerisiä öljyjä hieronnassa käyttäessään kannattaisi hieroa niitä kuuluisia akupisteitä.

Onko teillä yllämainituista synnytyksen lääkkeettömän kivunlievityksen apuvälineistä kokemuksia? Millaisia?

Seuraa meitä Bloglovinissa FacebookissaInstagramissa (@lapsellista) tai Blogilistalla.

11 kommenttia:

  1. Mulla on kokemuksia lämpöpussista, joka kyllä vei kipua pois, mutta erit. halusin kommentoida noita tuoksuja. Itselleni hyvät tuoksut tuovat iloa, aistinautintoa ja hyvää oloa, samaahan monet hakevat esim. musiikilla synnytykseen, joten miksei tuoksujen vaikutuksille herkät myös tuoksuilla. :)

    VastaaPoista
  2. Moikka :) Mä nyt sitten voin jo kommentoida koska tiistaina koettiin hurjia- kolmen tunnin rutistus. Lääkkeetön. Taas. Tällä kertaa ei edes lämpötyynyä. Viime kerralla kauratyyny oli ja auttoi isoihin suppareihin ennen kuin sai alkaa ponnistaa. Uskon että oma äänenkäyttö on myös asia joka auttaa, ainakin mulla. Synnytyslaulu, tuo uskomaton keksintö. Ei huutoa vaan hyrinää. Vie supistuksen mukana. AUTTAA. Voimia sulle kun pian se on menoa, ;) me otimme hiukan etumatkaa.... To olisi ollut LA. Nyt on 3vrk ikäinen nyyterö kotona. <3 I am in Love.

    VastaaPoista
  3. Jos on tarpeeksi nopea synnytys, ei sitä tarvitse pitkään käyrillä maata. Minä käytin toisen lapsen synnytyksessä Tensiä alusta asti, viimeiseen ponnistukseen kun lapsi syntyi. Se oli ainoa kivunlievitykseni. Olisin saanut sairaalassa ammeen, mutta totesin etten ehdi ja en halunnut luopua tensistä. Suosittelen siis ehdottomasti!

    VastaaPoista
  4. Sulla on loisto vehkeet mukaan pakattuna + amme + pallo ja ilokaasu , niin luulen että selviät kivusta hyvin jos vaan liikkua saat ja sua muistutetaan hengittämään oikein ja rentouttamaan sitä leukaa. Mutta jos melkein koko synnytys pitää maata, siinä kyllä vitsit vähissä. Onko sulla puudute vaikuttanut loppu avautumisen sekä ponnistusvaiheen aikana? Mä en tuntenut kipua enkä tarvetta ponnistaa epiduraalin + ilokaasunkanssa, tiedä sitten hyvä vai huono. Ponnistusvaihe oli nopea ensisynnyttäjälle 6minuuttia ja pitempään ei olisikaan voinut kestää sillä siinäkin ajassa tuli kiire saamaan vauva ulos kun sydänäänet katosi mutta monellahan ongelmia ponnistella kun ei sitä luonnollista tarvetta tule jolloin ponnistus suuntakin voi olla kadoksissa. En enää puudutteita itse haluaisi mikäli liikkeellä voisin olla ja kaikki etenee hyvin, mutta sängyssä maatessa varmaan niihin turvautuisin. Noita kamoja joita esittelit olen siis testaillut muutoin kun oman synnytyksen yhteydessä ja niitä synnyttäjille itse suositellut sillä auttavat kipuun kuin kipuun kyllä ja nuo lähtisi mullakin mukaan seuraavaan kertaan. Ja synnytyksissä mukana olleena ja äitien kertoman perusteella todellakin toimivat, jokaisella tietysti se oma suosikki sitten! Yksi ainoa kaikista on päätynyt ottamaan spinaalin, yksi epin , osa ilokaasua käyttänyt ja osa ei sitten mitään lääketieteellistä kivunlievitystä. Onnea matkaan kun the hetki koittaa ja muista heittäytyä kipuun mukaan , mitä enemmän koskee sitä lähempänä vauva on! ;) -henni

    VastaaPoista
  5. Kuukausi sitten kerroin ystävälle mikä mulla helpotti toisessa synnytyksessä kestämään supistuksia ja juurikin tuo lantion pyöritys jalat haara-asennossa ja leuan rentouttaminen olivat mun neuvot. :D Kun jouduin sänkyyn makaamaan, eikä ilokaasu enää auttanut, halusin spinaalipuudutuksen. Toimi. (ekassa synnytyksessä olin suihkussa, jonka jälkeen sain epiduraalin...oli sekin ihan hyvä yhdistelmä)

    VastaaPoista
  6. Oi, mä olen niin kateellinen siitä, että teillä on amme kotona! En viimeksi päässyt ammeeseen, mutta toivon kyllä sitä tälläkin kertaa. Synnytyksen pitää vaan olla kuulemma ihan kunnolla käynnissä, että sinne pääsee.

    Kävin just tänään purkamassa synnytystraumojani pelkopolilla Kättärillä, mutta vieläkin kyllä tuleva hirvittää...

    VastaaPoista
  7. Nopeaan synnytykseen lääkkeellisistä puudutteista kannattaa ottaa spinaali: nopeampi laittaa kuin epiduraali ja todella toimii! Sen läpi tunsi myös ponnistamisen tarpeen toisin kuin aiemmin epiduraalissa.

    Menin kolmanteen synnytykseeni ajatuksella, että jospa tällä kertaa en vetäisi kaikkea mahdollista salissa ;) Toisessa synnytyksessä nimittäin epiduraalin laitto epäonnistui, yritettiin monta kertaa, joten periaatteessa melko luomuna kestin sen avosuisen tarjonnan aiheuttaman karsean kivun häpyluussa. Noh, kolmannella kerralla viihdyin pitkään suihkussa ja koitin pysyä liikkeessä. Supistus tuli 2-3min välein ja jaksoin hyvän tovin. Kohdunsuu vain junnasi 4-5cm, takaisin suihkuun ja tilanne sama useamman tunnin jälkeen. Kohdunkaulan puudute tuntui ihan vitsille, paitsi ettei naurattanut yhtään. Kätilö pienellä riskillä synnytyksen hitaahkon keston vuoksi suostui kutsumaan anestesialääkäri laittamaan spinaalin. Kuin taikaiskusta oli kaikki kipu poissa ja hengähdin hetken. 50min myöhemmin kätilö tarkasti tilanteen ja ks oli auennut viidestä kymmeneen senttiin! En vaan osaa näköjään rentona ottaa kipua vastaan, sama kokemus minulla on aiemmistakin. Luojan kiitos otin sen spinaalin :)

    VastaaPoista
  8. Tens ollut käytössä kolmessa neljästä synnytyksestä ja voin vain suositella! Tens otettava käyttöön heti ensimmäisten supistusten alettua, jotta hyödyn saa irti.
    Itselläni ollut käytössä ponnistusvaiheeseen asti, ei ole siis tsrvinnut irroitella käyrän oton ajaksi.

    VastaaPoista
  9. Mä juuri reipas kuukausi sitten (tahattomasti) luomuna synnytin pienen pojan :) En siis vain ehtinyt saada spinaalia, jota oltiin jo melkein pistämässä kun pitikin alkaa ponnistamaan. Ja olen siis aina ollut sitä mieltä, että minähän en ilman puudutusta synnytä, ja hulluja on ne jotka niin pystyy tehdä, mutta eipä ollut vaihtoehtoja.

    Mutta siis, mä kokeilin tuota tens laitetta. Ite en henkilökohtasesti tykännyt yhtään. Jopa huomasin, että jos ilman tensiä supistus kesti n.1min niin tensin kanssa se kesti vähintään 1,5min.. En sitten tiedä miten se on mahdollista, mutta kokeilin monta kertaa peräkkäin ilman-tensillä-ilman ja joka kerta huomasin saman että tensillä kesti pidempään. Luovuinkin sen käytöstä aika pian.

    Olin sairaalassa myös ammeessa ennen synnytyssaliin menoa. Se oli ihan hyvä kun siellä sai supistusten välillä rentouduttua, mutta ainakin kyseisessä ammeessa (jorvissa) suihku oli sijoitettu typerästi vähän liian ylös, etten sitä itse supistuksen aikana saanut napattua, vaan miehen piti aina antaa se, että sain suihkuttaa kuumaa vettä mahaan. Koska päälläkään sitä suihkua ei kokoajan voinut pitää tai olisin aiheuttanut tulvan :D

    Toivottavasti ehdit saada jonkun puudutteen, hurjasti tsemppiä loppumetreille :)!

    VastaaPoista
  10. Mulla ei noista kirjottamistasi ole kokemusta mut halusin antaa yhden keinon, jota mahdollisesti voit kokeilla jos haluat: kun supistaa, pyydä jotakuta painamaan lantiota lujaa yhteen.

    Näin tän jossain kotisynnytysvideossa juutuubissa joskus ja yllättävää kyllä itsellä se auttoi jonkin verrankin. Ei se kipua poistanut mut vei isomman terän. Me tehtiin niin että mä olin osittain kontillaan, mies mun selän takana reidet lantion molemmin puolin ja sitten se puristi jalkojaan yhteen, lujaa. Mitä lujempaa painoi sitä enemmän se auttoi. Auttoi jopa hiukan myös siinä vaiheessa kun makasin kyljellään sängyllä ja mies painoi toisella kädellä lantiota vähän niinkun sänkyä vasten.

    Että jos usko ja keinot loppuu niin tätä voi kokeilla, ei maksa mitään muuta kun miehen/tukihenkilön lihasvoimat ;-D.

    VastaaPoista
  11. Tensistä kanssa (hyvät) kokemukset! Auttoi paljon ja voi olla kaikkien paitojen janpiuhojen kanssa samaan aikaanö ei häiritse ktg:a otettaessa tms. Ainoastaan jos epiduraalia tms tulee niin sitten se pitää ottaa pois, ne lätkäthän on siellä selässä.. Mutta tärkeää on juuri tuo mitä täällä jo sanottiinkin, että pitää aloittaa heti.. eli välittömästi kun epäilee synnytyksen alkaneen niin tenssi päälle ja sitte eteenpäin mentäessä tehoja lisää, muuten se ei auta. Myös jos sen ottaa pois jossain vaiheessa niin tehon keräily alkaa tavallaan alusta ja voi olla ettei sitte enää toimi niin hyvin. Ammeessahan tota ei voi käyttää, mulla jäi amme välistä ku en halunnu luopua tenssistä. Tsempitykset synnytykseen!

    VastaaPoista