Social Media Icons

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Se ainaisen keskeneräinen nurkka

Ei kommentteja , , , , Share It:
lamppukol2IMG_7089IMG_7049 IMG_7021 IMG_7067

 

Tänään palkkapäiväshoppailuiden jälkeen (kuulostaapas muuten tosi fancylta - oikeasti siis kävin ostamassa uuden suulakkeen imuriin, kaksi uutta Sodastream-pulloa ja villa-aluskerraston isommalle Jesper Juniorin alesta), ansaitulla kahvitauolla kotisohvalla ikkunoista alkoi sälekaihtimien välistä tulvia kaikkien harmaiden päivien jälkeen valo. Koska olin juuri hetkeä aiemmin itsekseni miettinyt, kuinka olohuoneen päätyseinä on yksi esimerkillisimmistä to do-projekteista ja tavasta sisustaa meillä, kaivoin nopeasti kameran esiin, imuroin pyykinkuivaustelineen vakiopaikkanakin tunnetun senkin edustan karseimmista villakoirista ja käytin kymmenminuuttisen valoilmiön hyväkseni.

Kotimme kalusteista monet ovat isovanhempien tai isoisovanhempien ullakon hylkytavaraa tai kierrätyskeskuksesta bongattua ja sitten kunnostettua, jokin osa on pitkän harkinnan ja yleensä tarjouksen saattelemana ostettuja, osa puolivahingossa meille päätyneitä ja suurin osa jollain tapaa liikekannalla. Mieheni inhoaa intuitiivisuuteen pohjaavaa tapaani hankkia ja kotiuttaa esineitä, siis sitä, että ihastun johonkin ikihyviksi ja raahaan sen sitten kotiin siinä uskossa, että se löytää paikkansa. Joskus löytää, joskus ei.

Kuvan senkin löysin kohtalaisen hyvässä kunnossa ikäänsä nähden kirpparilta kympillä, ja mehiläisvahakerroksen jälkeen siitä tuli kuin uusi (kunnes toinen lapsista repäisi yhden kahvoista irti...), pärekori sen päällä on isäni maatalon vintiltä löytynyt ja isoisopappani itse punoma. Sohvapöydän raahasin kotiin taloyhtiön (lukollisesta) roskakatoksesta, pesin ja puunasin, mutta kunnostusprojekti on vienyt nyt puoli vuotta, heh..... Minus Tion City Sunday-lehtitelineen ostin Finnish Design Shopista kanta-asiakastarjouksesta aikamoisen pitkän kuolailun jälkeen vuosi sitten, mustan lepakkotuolin ostin häälahjaksi saamallamme Stockan lahjakortilla liki pari vuotta sitten. Olohuoneeseen haluaisin vielä tosin toisen samanlaisen lehtitelineen ja lepakkotuolin, koska kummallekin olisi paikka jo valmiina. Jalkalampun ostin itse asiassa tänään Prisman poistonurkasta rapsakkaan 25 euron poistomyyntihintaan, vaikka etsin ja en etsinyt moista: hakusessa oli lastenhuoneen kattovalaisin, ja kuitenkin poistomyyntinurkassa minua odotti kaksi vuotta kaipailemani lukuvalo olkkariin. kohtalon sanelemaa, sanoisin! Mitä tulee niihin keskeneräisiin projekteihin, niin sohvalla nötköttävä kangaspala on ollut niillä sijoillaan puolitoista kuukautta ompeluinspiraatiota odottamassa (nähdäkseen uuden elämän torkkupeittona ja jogurtilla tahritun sohvan pikapelastajana), pärekorin lehtiä olen vienyt kesämökkiluettavaksi... Kuukausia, ja kun viime viikon keski-ikäistymishetkenäni päätin ostaa Lidlin tarjoushyllystä kaksi huonekasvia, jäi innostus lyhyeksi: unohdin ostaa kummallekin ruukun (koska ei meillä ole huonekasveja!), sitten riisua ne kääreistään ja kun poistin muovit, oli toinen hivenen jo nuukahtanut ja toisesta kuopus nyppi sekunnissa ruusunnuput irti. Niin, se oli hetkiä jolloin muistin, miksei meillä ei ole huonekasveja määräänsä enempää....

Nyt päätyseinä tuntuu valmiimmalta, mutta kaikkialla muualla niitä proggiksia vasta odottaakin. Olohuoneeseen ostin valoverhot, jotta välttyisin katselemasta vielä keskeneräisempää parveketta, joka sanalla sanoen odottaa "pientä duunausta"; kuivuneet kanervat vaihdettiin juhannuksena yrttiviljelmään ja nyt lokakuun lopussa parvekelaatikoissa odottaa vain paleltuneita ja harmaita salaatinvarsia ja rikkaruohoja. Callunat odottavat paperipusseissa, mutta hei, kuka ne laittaisi paikoilleen..?!

 Seuraa meitä Bloglovinissa FacebookissaInstagramissa (@lapsellista) tai Blogilistalla (Huom! Blogilistan osoite on muuttunut!).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti